2. adventtisunnuntai (3. vsk), Luuk. 17:20-24

Jumalan valtakunta meidän keskellämme

Toisen adventtisunnuntain Vanhan testamentin tekstissä Pyhä Henki puhuu profeetta Jesajan suulla: ”Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa.” (Jes. 44:6) Jokainen, joka on lukenut Johanneksen ilmestystä (Ilm. 1:8, 17; 2:8; 22:13) osaa yhdistää: Tämä ”ensimmäinen ja viimeinen”, tämä Herra, josta Jesaja kirjoittaa, Hän on Jumalan Poika, Jeesus Kristus. Mutta mitä se tarkoittaa, että Hän on ensimmäinen ja viimeinen? Se, että Hän on ”ensimmäinen” tarkoittaa, että Hän on ikuinen Jumala. Hän on Jumalan Poika ja persoonallinen Sana, Kristus, josta Johannes kirjoittaa: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh. 1:1-3) Mutta sitten Hän on myös ”viimeinen”. Se tarkoittaa, että vaikka maailma ja sen aika loppuu, Hän pysyy. Hän on viimeinen myös siksi, että tuona viimeisenä päivänä Hän tulee takaisin luomaansa maailmaan. Hän ”tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan.” (Matt. 25:31)

Tuosta suuresta päivästä puhuu nyt myös päivän evankeliumiteksti. Jeesus sanoo: ”Sillä niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen, niin on Ihmisen Poika päivänänsä oleva.” (Luuk. 17:24) Niin kuin salaman leimahdus on ennalta-arvaamaton, niin ei myöskään Herran Kristuksen tulemuksen hetkeä voi kukaan ihminen ennalta tietää. Hän tulee äkkiarvaamatta (Mark. 13:36). Toiseksi tämä Herramme sana tarkoittaa, tuona suurena päivänä kaikki näkevät Hänet. Nimittäin niin kuin salaman välähdys valaisee koko maanpiirin, samoin tuona päivänä koko maailma yhtä aikaa näkee: Jeesus Kristus on Herra, ja Hän tulee kunniassaan. Toisin sanoen Hänen tulemuksensa koskee kaikkia, olivatpa he millä puolella maapalloa tahansa. Kukaan ei voi piiloutua. Hänet näkevät ne, jotka Häntä odottavat ja haluavat nähdä Hänen tulevan. Mutta Hänet näkevät myös ne, jotka eivät Häntä lainkaan odota eivätkä haluaisi Häntä nähdä. Kristus Jeesus tulee takaisin kirkkaudessaan, tuomitsemaan kaikki kansat, niin elävät kuin kuolleetkin.

Mutta jos kerran Jeesus Kristus on ”ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu” (Ilm. 22:13), niin onko Hän siis sellainen Jumala, joka on luonut maailman ja jättänyt sen sitten oman onnensa nojaan? Onko Hän vain sieltä ylhäisyydestään katsellut, onnistutko sinä täällä maailmassa elämään Hänen tahtonsa mukaista elämää, että Hän voisi sitten tulla tuomitsemaan sinut? Ei! Niin kuin kuulimme, profeetta Jesaja kirjoittaa, että Herra on Kuningas. Hän on perustanut ikiaikojen Kansan (Jes. 44:7), ollakseen heidän kuninkaansa ja hallitsijansa. Hän on tahtonut, että Hänen valtakuntansa kansalla on yhteys Häneen. Hän on tahtonut, että heillä on elämä Hänen ikuisesta elämästään. Hän on tahtonut olla heille pelastuskallio (Jes. 44:8). Juuri siksi tämä ikuinen Kuningas on tuonut tämän oman valtakuntansa maailmaan, ihmisten luo. Se valtakunta on osallisuutta Hänen kuningaskuntaansa, Hänen omaisuuskansaansa. Se on pelastus Hänen yhteydessään.

Ja nyt päivän evankeliumissa Herra Jeesus puhuu juuri tästä valtakunnasta. Hän sanoo: ”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla”. (Luuk. 17:20b) Mitä tämä tarkoittaa? Emmekö me juuri kuulleet, että kaikki ihmiset nimenomaan näkevät Herran tulon? Kyllä, mutta Jumalan valtakunta tulee jo ennen tuota suurta viimeistä päivää. Herra itse on tuonut sen tähän maailmaan jo nyt, ja yhä uudestaan tuo. Tämä tuleminen on erilaista kuin viimeisenä päivänä. Vielä Jumalan valtakunta ei tule nähtävällä tavalla. Tämä tarkoitaa, että Hänen valtakuntansa ei perustu ihmisten keksimiin ulkonaisiin tapoihin tai näkyviin seremonioihin. Siitä ei päästä osalliseksi vain toimittamalla tietyt ulkoiset teot, ”sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.” (Room. 14:17) Jumalan valtakunta on hengellinen valtakunta, jonka vain usko voi ottaa vastaan. Jumalan valtakunta on jotakin, joka on sisällisesti niissä, jotka uskovat Kristukseen Jeesukseen. Siksi Herra sanookin: ”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’, tahi: ’Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.” (Luuk. 17:20b–21)

Toiseksi ja toisaalta se, että Jumalan valtakunta ei tule nähtävällä tavalla, tarkoittaa myös tätä: Jumalan valtakunnan tuleminen ei ole mitään maailman silmissä loistavaa taikka mahtipontista. Tosin Jumala kyllä käyttää tämän maailman näkyviä muotoja tuodessaan valtakuntansa tähän meidän näkyvään maailmaamme. Mutta Hän ei kuitenkaan tuo sitä sellaisessa kunniakkaassa muodossa kuin mitä ihminen toivoisi näkevänsä. Jumalan valtakunta on tullut siinä, että Herra Kristus – itse ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu – on tyhjentänyt itsensä ja ottanut orjan muodon, tullut ihmisten kaltaiseksi (Fil. 2:7). Hän on tullut ulkoisesti köyhäksi ja vaatimattomaksi, ja kuitenkin Hän on paitsi tällainen tosi ihminen, Hän on samalla myös tosi Jumala. Ja koska Hän on tosi Jumala ja tosi ihminen, sanotaan Hänestä: ”Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti”. (Kol. 2:9)

Tätä Herra myös tarkoittaa, kun Hän sanoo: ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä” (Luuk. 17:21b). Nämä sanat voitaisiin nimittäin kääntää myös näin: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne”. Miten niin? Ensiksi näemme tämän siitä, kenelle Herramme evankeliumissa puhuu. Hän puhuu fariseuksille. Fariseuksethan kysyivät tässä Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva. He tahtoivat nähdä mahtavan kuningaskunnan, jonka Jumalan lähettämä voittoisa Messias, suuri sotapäällikkö armeijoineen tuo Israelin kansalle konfettisateen ja juhlamusiikin saattelemana. Jeesuksessa fariseukset eivät kuitenkaan Jumalan valtakunnan tuloa nähneet. He eivät tahtoneet uskoa siihen, että juuri tämä Jeesus on itse Kristus, Jumalan Messias. He eivät uskoneet, että juuri Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan valtakunta oli tullut heitä lähelle. He eivät uskoneet Jeesukseen. Siksi Jumalan valtakunta ei myöskään voinut olla uskon kautta sisällisesti heissä. Lisäksi, paitsi fariseuksista, ei kenestäkään muustakaan ihmisestä ole luonnostaan löydettävissä uskoa Jumalaan. Kenelläkään ei luonnostaan ole Jumalan valtakuntaa sisällisesti itsessään! Sinäkin, rakas ystävä tiedät tämän hyvin itsestäsi: Mitä sinun omiin mahdollisuuksiisi tulee, sisimmästäsi löytyy oikeastaan jotakin aivan muuta. Sieltä löytyy syntiä ja pahuutta. (Vrt. Mark. 7:21–23)

Mutta silti – ja itse asiassa juuri siksi! – Jeesus nyt sanookin, että Hänen valtakuntansa on ”heidän keskellään”. Rakas Herra Jeesus Kristus on nimittäin tullut maailmaan tuomaan ikuisen valtakuntansa ja siinä olevan pelastuksen tähän maailmaan. Kenelle? Kaikille syntisille, kaikille langenneille ja Jumalan tahdosta pois poikenneille. Toisin sanoen kaikille ihmisille! Jeesus on tuonut valtakuntansa niin tuon ajan fariseusten keskelle kuin meidänkin keskellemme, siis tämän ajan omavanhurskaiden ja syntisten keskelle. Ensin Hän on lähettänyt profeettansa saarnaamaan Jumalan lakia ja sanomaan: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 3:2) Ja sitten Jeesus on tullut. Hän on tullut, että me, jotka Jumalan laki näin on osoittanut armoa tarvitseviksi, että me ottaisimme Hänet vastaan ainoana toivonamme. Jeesus on tullut, että me turvaisimme Häneen ainoana pelastuskallionamme.

Mutta jos sinä et voi silmilläsi vielä nähdä tätä Jumalan valtakuntaa ja sen kunniaa, miten sitten voisit löytää sen? Miten sinä voit tulla siitä osalliseksi? Miten sinä voit päästä turvaan sille pelastuskalliolle, jonka Herra on sinulle valmistanut? Miten sinä voimme päästä turvaan Hänen pyhään valtakuntaansa, jonka Hän on tuonut meille turvaksi ja pelastukseksi meidän keskellemme tänne, missä maailma, perkele ja oma lihamme meitä jatkuvasti ahdistavat?

Vastaus kuuluu: Jumalan valtakunta on löydettävissä siellä, missä Jeesus on. Niin se oli tuonakin päivänä, kun Herramme puhui fariseuksille. Juuri Jeesuksen Kristuksen persoonassa Jumalan valtakunta oli tullut heidän keskelleen. Siksi meidänkään ei pidä etsiä tätä taivaallista valtakuntaa omasta itsestämme. Meidän ei myöskään pidä juosta kaikenlaisten tämän maailman hengenmiesten perässä taikka kaikkien kristityiksi itseään väittävien tähtiopettajien massakokouksissa. Meidän ei tarvitse katsella kaikkia maailman televisiosaarnaajia.

Voidaksemme päästä osalliseksi Jumalan valtakunnasta, meidän täytyy vain tietää, missä Jeesus on. Sillä siellä missä Hän on ihmisten keskellä, siellä heidän keskellään on myös Jumalan valtakunta ja pelastus. Ja nyt juuri meillekin kuuluvat nuo ihanat sanat: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne”. Hänen valtakuntansa ei siis ainoastaan tule joskus tulevaisuudessa, vaan se on jo nyt meidän keskelläämme, vieläpä aivan jatkuvasti! Kun Jumalan pyhää sanaa tänäänkin saarnataan, siinä Herra Jeesus on läsnä meidän keskellämme. Siinä Hän tulee sinunkin luoksesi juuri nyt ja sanoo: ”Minä olen tullut, että sinä – itsessäsi Israelin kansalaisoikeudesta osaton, Jumalan vihollinen (Ef. 2:12, 14) – että sinä minussa pääsisit minun pyhän valtakuntani yhteyteen. Minä olen tullut, että minun ristissäni sinulla olisi kaikkien syntiesi anteeksianto. Minä olen tullut, että minun ylösnousemuksessani sinulla olisi ruumiisi ylösnousemus ja ikuinen elämä minun valtakunnassani. Sinun syntisi on sovitettu! Usko nyt minuun, ainoaan Vapahtajaasi ja pelastuskallioosi.” Ja sitten kun synninpäästö Kristuksen käskyn mukaisesti luetaan – niin kuin tänäänkin messun alussa tehtiin – siinäkin Herra Jeesus on meidän keskellämme. Hän on asettanut sananpalvelijansa käyttämään pyhän evankeliuminsa päästöavainta, jolla Hän itse avaa taivasten valtakunnan portit juuri sinulle. Hän on se ”Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa” (Ilm. 3:7). Hänellä on ”kuoleman ja tuonelan avaimet” (Ilm. 1:18), ja nyt Hän sanoo sinulle: ”Minä päästän sinut synneistäsi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Hän on siinä itse läsnä ja päästää sinut, päästää sinut pyhään valtakuntaansa. Ja vielä: sanansa kautta Herra Jeesus on todellisesti läsnä pyhän kasteen vedessä. Kasteessa Hän on antanut sinun syntisi anteeksi   ja Pyhän Hengen lahjan (Ap. t. 2:38; 22:16; Tiit. 3:5). Siinä Hän on tehnyt sinut, Hänestä erossa olleen ihmisen jäseneksi omassa kuninkaallisessa valtakunnassaan. Kasteessa Hän on pelastanut sinut syntisen kadotuksen alta taivaan valtakunnan perilliseksi, taivaallisen Isän omaksi rakkaaksi lapseksi. Ja lopulta ehtoollisen sakramentissa Jeesus Kristus vielä antaa sinulle todellisen ruumiinsa ja todellisen verensä. Siinä Hän antaa sinulle syntien anteeksiantamuksen, elämän ja autuuden, sekä vahvistaa yhteyttäsi Häneen ja Hänen pyhään valtakuntaansa.

Näin sinun elämäsi kristittynä ja Kristukseen uskovana on osallisuutta Jumalan valtakunnasta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sinun elämäsi uskossa Kristukseen on aina elämää yhdessä Kristuksen kanssa. Saat elää mitä läheisimmässä ja henilökohtaisimmassa yhteydessä Häneen, Vapahtajaasi. Juuri siksi kristillinen elämäsi on myös elämää Hänen ruumiinsa toisten jäsenten kanssa. Se on elämää yhdessä toisten Hänen kuninkaallisen papistonsa jäsenten kanssa. Se on elämää seurakunnassa. Se on sitä, koska Herra nimenomaan tässä näkyvässä seurakunnassaan, näkyvien välineiden kautta tuo ikuisen valtakuntansa läsnäolevaksi tässä maailmassa. Toisin sanoen: Yhtäältä siinä, että olet kristitty, on kyse henkilökohtaisesta uskostasi ja sisäisestä uskonyhteydestäsi Kristukseen. Totta kai, eihän kukaan pelastu ilman uskoa. Mutta toisaalta: Koska henkilökohtaisen uskosi kautta olet osallinen Kristuksesta, olet välttämättä osallinen myös Hänen Ruumiistaan, joka on Hänen pyhä Kirkkonsa. Tämä uskosihan syntyy ja pysyy yllä nimenomaan seurakunnan yhteydessä, siellä, missä sinä sanan ja sakramenttien kautta saat pysyä Jumalan valtakunnan osallisuudessa. Näin huomaat, että näiden Herran lahjojen vastaanottaminen on paljon enemmän, kuin sinun henkilökohtainen hengellinen jokamiehenoikeutesi. Se on paljon enemmän kuin yksilön matkaeväs, jota moni kuvittelee voivansa hakea minkä saarnatuolin äärestä tahansa tai mistä ehtoollispöydästä tahansa, aivan niin kuin bensaa käydään tankkaamassa mistä kylmäasemalta milloinkin. Tässä sinulla on jo yhteys Kristukseen ja Hänen seurakuntaansa, yhteys Jumalan valtakuntaan ja Hänen perheväkeensä, kaikki pelastuksen lahjat! Miksi tarvitsisit jotakin muuta? Siksi rakas ystävä, vaikka aina ei olisi mukavaa herätä aikaisin sunnuntaiaamuna, älä jätä seurakunnankokoustasi! (Hepr. 10:25) Vaikka joskus seurakunnan ihmissuhteissa olisi harjoittelemisen varaa, älä silti jää pois Jumalan lahjojen ääreltä! Nimittäin sanan ja sakramenttien välityksellä Herrasi tahtoo ravita sinua ja koko sitä ruumistaan, johon sinäkin kristittynä välttämättä kuulut. Ja kun Hän saa näin ravita seurakuntaruumistaan, nimenomaan silloin Hänen pyhä Ruumiinsa voi myös koko rikkaudessaan lähteä ulos maailmaan, todistamaan Herrastaan, kaikkien sen jäsenten eri elämäntilanteissa, kaikilla niillä moninaisilla lahjoilla, joita Kristus-pää on kaikille jäsenilleen antanut. Pysy siksi seurakunnan yhteydessä!

Lopuksi. Jumalan valtakunta tuli kerran ihmisten keskelle Kristuksen persoonan ulkoisessa vaatimattomuudessa ja tavallisuudessa. Niin Hänen valtakuntansa tänäänkin tulee kätkettynä juuri sanan ja sakramenttien ulkoiseen tavallisuuteen. Ja kuitenkin siinä on todellisesti läsnä Jumalan valtakunnan koko aarteisto, Kristus Jeesus. Näin Jumalan valtakunta ei siis tule sinullekaan nähtävällä tavalla siinä mielessä, että sinä vielä kuulisit pasuunoiden pauhun ja näkisit Herran tulevan kaikessa kirkkaudessaan. Mutta kuitenkin tämä ihmeellinen valtakunta tulee sinulle juuri tällä tavalla korvin kuultavassa, näkyvässä ja käsin kosketettavassa muodossa. Se tulee, että sinä voisit löytää Jumalan valtakunnan aarteet ja päästä niistä osalliseksi. Katso, miten monella eri tavalla rakas Herra Jeesus tarjoaa sinulle evankeliuminsa lahjat! Katso, miten ihmeellisellä tavalla Jumalan valtakunta on tänään meidän keskellämme! Se on täällä, että sinä saisit ottaa sen vastaan ja pelastua sen osallisuuteen.

Samalla on muistettava, että Jumalan valtakunta on nimenomaan hengellinen ja vain uskossa vastaanotettava. Siksi armonvälineiden käyttäminen epäuskossa ei auta ketään. Päinvastoin: juuri siksi, että sanan ja sakramenttien kautta Herra tarjoaa meille pelastavan osallisuuden valtakuntaansa, näiden armonvälineiden vastaanottaminen epäuskossa tuo niiden käyttäjälle tuomion. Se on aivan samaa kuin jos sanoisit Jeesukselle vasten kasvoja ”En tarvitse sinua” tai ”En halua ottaa sinua vastaan sillä tavalla kuin sinä sanot tulevasi minun luoksenni.” Viimeisenä päivänä, kun maailmankaikkeuden Herra Kristus lopulta tulee kunniassaan, tällainen epäusko saa tuomionsa.

Mutta, rakas ystävä, usko sinä evankeliumi Kristuksesta! Jeesus tuo tänäänkin valtakuntansa sinun luoksesi. Ota se uskossa vastaan. Mitenkö? Kuule Hänen sanaansa! Tunnusta syntisi yhteisessä ripissä ja yksityisessä. Ja usko synninpäästön sanat: sinun syntisi on anteeksiannettu, Jeesuksen Kristuksen nimessä! Ota uskossa vastaan Kristuksen tosi ruumis ja tosi veri elämäksesi. Silloin Herra pitää yllä sinun sisäisen hengellisen elämäsi ja pitää sinut Hänen kuninkaallisen valtakuntansa osallisuudessa. Silloin saat myös rohkeasti odottaa Herraasi, kun Hän kerran tulee kirkkaudessaan niin, että kaikki saavat Hänet nähdä. Tuona päivänä Hän sanoo sinulle ja kaikille omilleen: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” (Matt. 25:34) Siksi me tänäänkin rohkeasti ja uskossa sanomme: Tule, Herra Jeesus! Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 7.12.2014.)