16. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Matt. 6:19–24

Missä sinun aarteesi on?

Johdanto

Muistan hyvin, miten lapsena usein isoveljien kanssa leikimme aarteenetsintää. Tai itse asiassa isoveljet leikkivät. Minä kun olin aina ihan varma, että olen mukana oikeassa aarteenetsintäseikkailussa. Monta kertaa veljet olivat kuin sattumalta löytäneet jostakin vanhan kartan, oikein sellaisen hienon, reunoista vähän palaneen. Tuossa ikivanhassa pergamentissa – joka oli oikeasti varmaan tehty piirustuspaperista – siinä oli piirrettynä katkoviiva. Jos tätä viivaa seurasi, tuli johdatetuksi pihan toiselle puolelle. Kun sieltä sitten jostakin piharakennuksen kulmakiven juuresta tai puun alta vähän lapioi, niin siellä oli kätkettynä aarre. Todellisuudessa nuo velikullat olivat ottaneet jonkin 10 pennin kolikon ja hakanneet sitä vasaralla niin, että se näytti valtavan vanhalta rahalta. Monet kerrat siinä pieni poika tuli huijatuksi, mutta jännittävää tämä aarteenetsintä oli. Sellaisia arvokkaita aarteita sitten koottiin johonkin tärkeiden tavaroiden rasiaan.

Jeesuskin puhuu nyt aarteiden kokoamisesta. Millaista on tämä kokoaminen?

Jumalan lahjojen kokoaminen

Yhdenlaisesta kokoamisesta kertoo toinenkin muistuma lapsuudestani: siellä pienessä Turun saaristopitäjässä kokoonuttiin toukokuussa pellolle ”perunii noukkima”, siis varhaisperunaa nostamaan. Siinä ihan konkreettisesti perunannostokoneella koottiin talteen maan satoa, elatusta varten. Samoin nykyäänkin joku työskentelee pitkiä päiviä yrityksessään, että saisi kootuksi rahaa eläkepäiviä varten. Joku toinen ajaa ammatikseen autoa, taas joku toinen opettaa koulussa. Joku hoitaa sairaita. Ja nyt  Jeesus sanoo: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.” (Matt. 6:19) Tarkoittaako Herra, että tällaisia maallisia töitä ei saisi tehdä? Tarkoittaako Hän, ettei saisi koota elatuksen tarpeita? Ei tarkoita. Kaikki tällainen työn tekeminen on tärkeää kokoamista. On hyvää ja oikein tällä tavalla koota jokapäiväiseen leipään kuuluvia asioita. Jumalan luomassa maailmassa on oikein tehdä työtä – siihenhän Herra on ihmisen jo ennen lankeemusta asettanut, niinkuin Sana sanoo: ”Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.” (1. Moos. 2:15) Kun sinäkin näin teet ja sitten saat koottua elintarvikkeesi, niin saat ottaa nämä kaikki vastaan itsensä Jumalan hyvänä lahjana. Ne ovat Herran armollista vastausta rukoukseesi, kun olet rukoillut Häneltä jokapäiväistä leipää (Matt. 6:11). Sinä saat iloisesti käyttää näitä Jumalan lahjoja! Saat oikein nauttia ja kiittää kaikista niistä hyvistä luomisen lahjoista, joita Herra sinulle näin antaa.

Väärien aarteiden kokoaminen

Mutta sitten on toinen asia, jos vaatteista, ruoasta, rahasta tai jostakin muusta sellaisesta tulee sinulle aarre. Mitä tarkoitetaan sanalla ”aarre”? Eikö aarre ole jotakin sellaista, mihin sydän on kiintynyt, jotakin mikä on sinulle kallista? Eikö aarteella tarkoiteta jotakin sellaista asiaa, jonka ihminen haluaa säilyttää viimeiseen asti, ja jonka säilymiseen hän laittaa toivonsa? Mutta mitä tällainen aarre silloin sen haltijalle oikeastaan on? Isossa katekismuksessa Martti Luther kirjoittaa:

Mitä tarkoittaa, että jollakulla on Jumala tai mikä on Jumala? Vastaus: Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo. (Iso Katekismus. Ensimmäinen osa. Kymmenen käskyä. ensimmäinen käsky.)

Jos ihminen turvautuu elämässään omaisuuteen ja perustaa siihen toivonsa, eikö tästä silloin tule hänelle aarre ja epäjumala? Juuri siksi tässä maailmassa vaatteita, ruokaa ja rahaa myös usein kootaan lisää ja lisää. Ajatus taitaa olla, että kun kaikkea tätä on koottu paljon, niiden tuoma turva silloin olisi suurempi. Huomaa tärkeä asia: Tässä ei ole nyt ongelmana se, että nämä maalliset asiat – vaatteet, ruoka tai muu sellainen – olisivat sinänsä huonoja taikka pahoja! Ei ei, Sanahan sanoo: ”Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.” (1. Tim. 4:4–5) Herra siis tahtookin, että sinun elämässäsi Jumala saisi pysyä Jumalana, ja toisaalta, että Jumalan hyvät lahjat pysyisivät Hänen hyvinä lahjoinaan. Hän ei tahdo että se, mikä on Hänen hyvää luomistyötään ja armollista lahjaansa sinulle, että se saisi sinun elämässäsi aarteen tai jumalan paikan. Siksi Hän sanoo: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.” (Matt. 6:19)

Sitäpaitsi maalliset aarteet eivät kelpaa ihmisen elämän todelliseksi turvaksi. Miksi? Siksi, että ne katoavat. Jeesus sanoo, että tässä lankeemuksen maailmassa hyönteiset syövät vaatteet. Ruoan syövät ihmiset pois, elleivät tässäkin tuholaiset ehdi ensin. Varkaat varastavat rahat. Voi tietysti olla, että joku keksii erinomaisia keinoja säilyttää omaisuuttaan. Japanissa on tapana laittaa vaatelaatikoihin kapseleja, joissa on voimakkaita kemikaaleja. Näin vaatteet voivat tuossa kosteassa ilmastossakin säästyä homeelta ja tuhohyönteisiltä. Samoin rahan säilytykseen ja sen siirtämiseen kehitetään yhä turvallisempia tietojärjestelmiä. Ja taaskin: tämä voi olla aivan oikeaa ja hyvää Jumalalta saatujen lahjojen kokoamista ja käyttöä. Mutta ettei omaisuutesi muuttuisi sinulle aarteeksi, kuule Herran saarnaa: vaikka saisitkin näin pidettyä maallisen omaisuutesi tallella, niin lopulta se kuitenkin katoaa. Koko tämä maailma katoaa! Siispä käytä iloisesti ja kiitollisin mielin kaikkea sitä, minkä tässä ajassa olet Herralta saanut, mutta älä kiinnitä sydäntäsi siihen. Sillä jos maailma ja sen aarteet katoavat, mitä silloin käy sydämelle, joka on näihin kiinnittynyt? Rakas kristitty, etsi mieluummin sitä, mikä on ylhäällä! Sana kehottaa: ”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.” (Kol. 3:1–2)

Kristus-aarteen vastaanottajana

Nyt siis Jeesus on tässä sanonut, ”älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle”. Mutta heti perään Hän sanoo myös: ”kootkaa itsellenne aarteita”. Nyt kuitenkin se paikka, jonne Hän kehottaa aarteita kokoamaan, on toinen kuin edellä: ei maan päälle, vaan taivaaseen. (Matt. 6:20a) Tässä Hän itse asiassa juuri kehottaa sinua etsimään sitä, mikä on ylhäällä. Siellä, taivaassa ei ole mitään katoavaisuutta, siellä olevat aarteet eivät mene pilalle, eikä kukaan niitä voi varastaa. Ne ovat ikuisia aarteita. Sinne, taivaaseen Hän kehottaa nyt sinuakin aarteita kokoamaan.

Mitä tällainen taivaaseen kokoaminen tarkoittaa? Miten me ihmiset voisimme koota taivaaseen yhtään mitään? Emmehän me voi tuoda mitään pelastukseemme. Mitä meillä on sellaista, mitä voisimme Herralle tuoda, paitsi syntimme?

Mutta mitä Jeesus sitten tarkoittaa, kun Hän kehottaa kokoamaan aarteita taivaaseen? Psalmissa sanotaan: ”Herra on minun pelto- ja malja-osani”. (Ps 16:5a) Herra Kristus on tullut sinunkin osaksesi. Hän on sinun aarteesi! Kun sinulla on Kristus, sinulla on jo nyt aarre taivaassa! Sinulla on oikea Jumala, kaikkine lahjoineen! Tämä aarre ei ole sellainen, jonka sinä olisit sinne taivaaseen vähitellen koonnut kovalla työlläsi tai vaivannäölläsi. Tämä aarre on tullut sinulle merkillisellä tavalla, ihan armosta, niinkuin apostoli kirjoittaa: ”Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.” (2. Kor. 8:9) Tähän taivaalliseen aarteeseen sinä et voi koota tai lisätä mitään, mutta saat luottaa ja turvata tähän aarteeseen. Saat luottaa Jeesukseen, joka on sinun osasi! Anna Hänen olla sinunkin aarteesi! Ja kun sinulla Kristuksessa on aarre taivaassa, niin silloin sinun sydämesi on myös kiinnittynyt ja ankkuroitunut taivaaseen. Ja taivas ja sen aarteet eivät koskaan katoa, ne pysyvät aina.

Missä Kristus-aarre on?

Hyvä! Kristus on meidän aarteemme ja Hänessä meillä on nyt siis aarre taivaassa. Sanoohan sana, että Hän on astunut ylös taivaisiin. Hyvä! Sana kehottaa meitä etsimään sitä, mikä on ylhäällä, siis Kristusta. Mutta miten meidän sitten pitäisi etsiä Häntä? Pitäisikö Jeesusta jotenkin koettaa etsiä sieltä taivaasta, jossa Hän istuu Isän oikealla puolella? Pitäisikö meidän yrittää jotenkin kohota täältä sinne taivaaseen, missä aarteemme on? Onko meidän ajateltava niinkuin se ulkomainen saarnamies, jonka kerran kuulin julistavan: ”Raamatun lukeminen ja sanan kuuleminen on hyvä, mutta se ei vielä riitä, sinun pitää päästä Pyhässä Hengessä nousemaan taivaaseen. Siellä sinä sitten saat katsella Kristusta ja hengessä kohdata hänet”? Näinkö meidän pitää ajatella? Näinkö sinun pitää etsiä sitä, mikä on ylhäällä? Ja miten vastaus kuuluu? Sinä varmasti jo tiedätkin vastauksen. Se kuuluu: ei, ei näin! Sinun ei pidä yrittää etsiä Kristusta taivaasta. Eikä sinun tarvitse! Nimittäin kun Herra Jeesus sanoo: ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa” (Matt. 6:33a), niin Hän – ihmiseksi tullut Jumalan Poika – on omassa itsessään jo tuonut Jumalan valtakunnan tähän maailmaan. Hän on ottanut pois maailman synnin. Ristillä Hän on siten avannut sinulle portin Jumalan valtakuntaan. Tänäänkin Vapahtaja Kristus tuo Jumalan valtakunnan ja kaikki nämä Golgatan aarteet aivan sinun luoksesi. Jumalan valtakunta ja kaikki Hänen aarteensa ovat nimittäin siellä, missä Jeesus on.

Nyt me kysymme sen tutun kysymyksen, sen aina niin ajankohtaisen missä-kysymyksen. Kysymys kuuluu: Jos Jumalan valtakunta ja kaikki Hänen aarteensa ovat siellä, missä Jeesus on, niin missä Jeesus sitten on? Ja sinä tiedät vastauksen: Hän on siinä, missä Hän itse sanoo olevansa ja tulevansa luoksesi. Saarnatussa sanassaan Kristus – siis Isän Jumalan Sana – Hän tulee sinun korviisi. Sinun suuhusi, sinun syötäväksesi ja juotavaksesi Hän antaa sen, mistä Hän sanoo: ”Tämä on minun ruumiini. Tämä on uusi liitto minun veressäni.” Siksi on varmaa, että kun tulet messuun näitä lahjoja vastaanottamaan, niin niissä on Jeesus. Näissä Herra tulee sinun luoksesi, näissä sinä kohtaat itsensä Jeesuksen Kristuksen. Siksi me varmoina sanomme, että messussa taivas tulee maan päälle. Messussa Jeesus on todellisesti läsnä, ja Hänessä kaikki taivaan aarteet. Älä siis koeta etsiä taivaallisia aarteita ilman Jumalan sanaa ja pyhiä sakramentteja. Älä koeta lapioida omaa sisintäsi, josko sieltä, omasta sydämestäsi löytyisi jokin hengellinen aarre taikka Jumalan tunteminen. Älä koeta etsiä tai koota taivaan aarteita ihmisten keksimien aarrekarttojen mukaan. Turvaudu yksin Jumalan sanaan ja Kristuksen asettamiin sakramentteihin. Jumalan sana ei nimittäin ole vain jokin vanha ja kulunut kartta aarteen löytämistä varten. Sana on elävä ja se tuo aarteen, Kristuksen sinun luoksesi. Kaste ja ehtoollinen eivät vain muistuta sinua siitä Jeesuksesta, joka on astunut ylös taivaisiin ja istuu Isän oikealla puolella. Kasteessa ja ehtoollisessa Jeesus-aarre tulee sinun luoksesi. Niisä taivas itse on sinun luonasi. Siksi rakas ystävä, kiinnitä sydämesi näihin jumalallisiin välineisiin. Silloin kiinnität sydämesi itseensä Jeesukseen, silloin kiinnität sydämesi taivaaseen. Ja silloin sinun sydämesi pysyy tallella iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuel-yhteisössä Lahdessa 16.9.2012.)