15. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Matt. 11:25–30

Viisaat – lapsenmieliset

Johdanto

”Kun minä kasvan isoksi niin minullakin on parta ja minä ajan tuollaisella autolla.” Pienen pojan sanoissa on miehekäs sointi, kun hän katselee tuota tuttua, isoa miestä. Näinhän se juuri taitaa mennä: kaikki lapset haluavat kasvaa samanlaisiksi kuin ihailemansa aikuiset. Mutta sitten kun aikaa kuluu ja kasvetaan isoiksi, melko harva näyttää haluavan todella vanhentuakaan; nykyään usein ajatellaan, että olisi hienompaa säilyä nuorena ja kauniina, kuin tulla oikeasti aikuiseksi, vanhaksi ja arvokkaaksi. Mutta kuitenkin ainakin yhdessä asiassa ihmisellä näyttää olevan halu olla aikuisten kaltainen: nimittäin varmaan jokainen haluaisi olla viisas ja ymmärtäväinen tai älykäs ja oppinut. Aika harva taitaa tällaisessa älyllisessä mielessä haluta jäädä lapsen tasolle.

Nyt evankeliumissa Jeesus puhuu meille kahdenlaisista ihmisistä. Yhtäältä Hän puhuu viisaista ja ymmärtäväisistä. Toisaalta Hän puhuu pikkulapsista, tai niinkuin sana voidaan myös suomentaa, lapsenmielisistä. Mitä Hän tällä tarkoittaa? Millaisia nämä kahdenlaiset ihmiset ovat?

Lapsenmieliset

Ensin pohdimme näitä lapsia tai lapsenmielisiä. Mitä on olla lapsi? Tietenkin se tarkoittaa sitä, ettei ole vielä kasvanut aikuiseksi. Se tarkoittaa siis myös sitä, että on vielä monenlaista ymmärtämättömyyttä, avuttomuutta. Mitä tulee esimerkiksi ruoan, lämmön ja turvan saamiseen tai jopa aivan koko elämiseen, lapsi on riippuvainen toisesta, vanhemmasta.

Mutta mitä on olla jonkun lapsi? Mitä tarkoittaa se, että lapsella on isä? Se tarkoittaa sitä, että lapsi ei elä oman mielensä mukaan, vaan häntä kasvatetaan. Hänelle asetetaan myös rajoja. Kaikkivaltias Jumala ilmoittaa Sanassaan, että Hän on tällainen Isä. Hän tahtoo olla Isä niille, jotka ovat Hänen omiaan. Hän sanoo myös kasvattavansa näitä lapsiaan: ”Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua, niinkuin isä kasvattaa poikaansa.” (5. Moos. 8:5) Jumala on siis Isä. Ja Hän on myös sellainen Isä, joka puolustaa lapsiaan ja kantaa heitä läpi vaikeiden aikojen. Hän nimittäin sanoo: ”Herra, teidän Jumalanne, joka käy teidän edellänne, taistelee itse teidän puolestanne, aivan niinkuin hän teki teille Egyptissä teidän silmienne edessä ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan.” (5. Moos. 1:30–31)

Kaikkivaltias Jumala on siis Isä, joka kasvattaa ja puolustaa, kantaa ja johdattaa omiaan. Mutta jos Hän on se, joka näin tekee, niin se tarkoittaa myös, että lapset eivät itse voi tehdä näitä asioita. Lapset eivät voi kasvattaa ja puolustaa, taikka kantaa ja johdattaa itseään. Pieni lapsi on kokonaan riippuvainen vanhemmistaan. Samalla tavalla lapsenmielinen ihminenkin, jollaisista Jeesus tässä puhuu, on itsessään ymmärtämätön ja kykenemätön pelastamaan itseään. Hän tarvitsee sitä, että hänen Taivaallinen Isänsä tekee sen hänen puolestaan, antaa pelastuksen lahjaksi. Lapsenmieliset ovat siis niitä, jotka tiedostavat puutteensa: he tunnustavat, että heiltä puuttuu kaikki omat mahdollisuudet pelastukseen. He ovat niitä köyhiä, joista sanotaan: ”Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” (Matt. 5:3) Lapseuteen liittyy siis tällainen köyhyys ja avuttomuus, mutta myös valtava turvallisuus. Juuri lapsiaan, lapsenmielisiä Taivaallinen Isä tahtoo johdattaa ja pelastaa. Juuri heille – niinkuin Herramme evankeliumissa sanoo – juuri näille lapsenmielisille Isä ilmoittaa itsensä. Juuri heille Hän tuo pelastavan Sanansa, Kristuksen.

Ja nyt lapsenmielisiä ovat myös sellaiset, jotka pienen lapsen lailla uskovat, että se, mitä Isä sanoo, on totta. He uskovat, että Taivaallisen Isän sana on juuri se, joka johtaa lapsen perille. Tätä Jeesus tarkoittaa, kun Hän sanoo: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.” (Matt. 11:25) Nämä lapsenmieliset ovat siis niitä, jotka suostuvat Jumalan edessä kokonaan Isän armosta riippuvaisiksi ja jotka eivät torju Hänen ilmoitustaan, vaan uskovat sen. He uskovat Jumalan elävään Sanaan, Jeesukseen Kristukseen. Siksi lapsenmielinen on myös sellainen, joka Kristuksen tähden voi uskossa rohkeasti turvautua Isänsä armoon ja sanoa: ”Isä auta, minä en osaa”, ”Isä anna minulle anteeksi”. Ja hän saa uskoa, että jos rakas Isä kerran on antanut hänelle pelastavan sanansa ja ottanut hänet siten lapsekseen, niin tottahan toki Isä silloin myös tahtoo armahtaa ja auttaa. Rakas kristitty, tällainen Isä Herra tahtoo sinullekin olla. Taivaallinen Isäsi tahtoo, että jätät kaikki murheesi Hänen huomaansa, sillä Hän tahtoo pitää sinusta huolen (Ps. 55:23), perille asti. Juuri tällaiseen lapsenmielisyyteen Jeesuskin meitä opettaa, kun Hän neuvoo rukoilemaan: ”Isä meidän, joka olet taivaissa.” Taivaallinen Isä todella tahtoo kuulla sinun kaikki rukouksesi. Hän voi ja tahtoo auttaa sinua.

Viisaat ja ymmärtäväiset

Mutta sitten Jeesus puhuu myös viisaista ja ymmärtäväisistä ihmisistä. Keitä he ovat? He ovat niitä, jotka eivät ole lapsenmielisiä. Asettaahan Herra heidät lasten ja lapsenmielisten vastakohdaksi. Viisailla ja ymmärtäväisillä Jeesus siis tarkoittaa sellaisia, jotka eivät tahdo olla Jumalan edessä tarvitsevia. Viisaat ja ymmärtäväiset tahtovat ajatella, että he jo muutenkin – siis ilman Jumalaa – omistavat kaiken sen, mitä pelastukseen tarvitaan.

Ihmisen lankeemuksen ydin oli siinä, että hän tahtoi olla kuin Jumala (1. Moos. 3:1, 5 jne). Ja kun me olemme perineet tämän langenneisuuden ja synnin, niin aivan sama vaikeus tahtoo asua meissäkin: ihminen haluaisi itsessään olla riittävän viisas ja ymmärtäväinen. Hän tahtoisi olla sellainen, jonka oma viisaus sekä omat kyvyt ja keinot riittäisivät elämän tarkoituksen löytämiseen ja pelastukseen. Mutta onko tällaisia näin viisaita ja ymmärtäväisiä ihmisiä olemassa? Ei ole. Lopulta ei ole ainuttakaan siinä mielessä viisasta tai ymmärtäväistä, että hän voisi omalla viisaudellaan hankkia itselleen pelastuksen. Kaikki ihmiset ovat siis tässä mielessä ikään kuin ”lapsia”, kaikki ovat itsessään täydellisen avuttomia pelastuksen asiassa. Mutta jos tällaisia viisaita ja ymmärtäväisiä ei ole olemassakaan, niin keistä Jeesus sitten puhuu? Viisailla ja ymmärtäväisillä Hän tarkoittaakin tässä niitä, jotka eivät suostu tunnustamaan sitä köyhyyttä ja mahdottomuutta, joka heissä kuitenkin asuu. Sen sijaan nämä ovat täyttyneet omilla viisailla ja oppineilla ajatuksillaan, ovat tyytyväisiä siihen, mitä he kuvittelevat itsellään olevan. He eivät ymmärrä tarvitsevansa Isää, ja torjuvat myös Hänen tarjoamansa pelastuksen Kristuksessa.

Näin siis oikeastaan kummatkin, sekä lapsenmieliset että nämä viisaat ovat tietyssä mielessä aivan samassa tilanteessa. Kummillakaan ei ole mitään omia ansioita, joilla ansaita pelastus. Mutta yksi keskeinen ero näillä kuitenkin on, ja tässä onkin koko asian ydin: niille, jotka Jumalan laki saa tehdä lapsenmielisiksi, itsessään tyhjiksi ja mahdottomiksi, heille kelpaa Isän tarjoama pelastus Jeesuksessa. Näille toisille taas Jumalan ilmoitus, jumalihminen Jeesus Kristus pysyy salattuna, vaikkapa jonakin pelkkänä viisaana opettajana. Mutta kaikkivaltias Jumala tahtoo nyt olla sinun Isäsi! Suostu sinäkin nyt siis parannukseen omasta viisaudestasi. Suostu olemaan lapsenmielinen. Taivaallinen Isä tahtoo antaa sinulle kaiken mitä tarvitset. Hän tahtoo pelastaa sinut, ja siksi Hän on nyt ilmoittanut itsensä sinulle Pojassaan Jeesuksessa. Ole sinäkin siksi sellainen Jumalan lapsi, joka ei järjellään vastusta sanan ilmoitusta! Ole sellainen, joka pienen lapsen lailla uskoo, että se, mitä isä Sanassaan sanoo, on totta. Sinun Taivaallisen Isäsi sana on juuri se, joka johtaa sinut perille. Nytkin Herra kutsuu sinua olemaan ja pysymään Hänen lapsenaan, sellaisena, joka saa rohkeasti ja uskossa sanoa: ”Isä meidän”, ”Isä auta, minä en osaa”, ”Isä, minä en enää jaksa”, ”Isä armahda minua, anna anteeksi”. Hänen lapsenansa sinä saat uskoa, että Kristuksen sovitustyön tähden sinulla on Isä, joka varmasti vastaa sinulle.

Lapsenmielisyys vs. inhimillinen viisaus tai sen puute

Mutta sitten tekee mieli kysyä: kun Jeesus tällä tavalla puhuu lapsenmielisistä, tarkoittaako Hän siis sitä, että pitäisi tulla jotenkin tyhmäksi tai avuttomaksi ihmiseksi, jotta voisi olla Jumalan lapsi? Hänhän jopa sanoo apostolinsa suulla: ”Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.” (1. Kor. 3:18) Mutta tässä ei olekaan kysymys siitä, että kaikissa asioissa pitäisi halveksia inhimillistä viisautta, vaikkapa koulunkäyntiä taikka uuden oppimista. Tässä ei ole kyse siitä, miten korkean koulutuksen olet saanut, tai toisaalta, miten vähän joku on koulussa istunut. Silloin kun on kysymyksessä vaikka maanviljelys, matematiikka, terveydenhoito tai tekninen edistyminen, niin silloin ei viisaus tietenkään ole turhaa tai mitään hullutusta. Kaikissa tällaisissa töissä tarvitaan viisautta ja taitoa. Taivaallinen Isä onkin käskenyt meidän viljellä ja varjella Hänen luomaansa maailmaa. Sinullekin Hän on sitten antanut tähän tarkoitukseen monenlaisia kykyjä ja viisautta.

Mutta on kokonaan eri juttu, kun on kysymyksessä autuuden asia, siis se, miten pelastutaan. Siinä ei terävä-älyinen tai oppinut ole yhtään paremmassa asemassa, kuin vähemmän kouluja käynyt tai vaikka pieni lapsi. Päinvastoin Jeesus sanoo: ”Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.” (Matt. 18:4–5) Onkin onnellista, ettei evankeliumi ole mitään filosofiaa, tai jotakin, joka olisi vain teräväpäisten älyniekkojen saavutettavissa. Apostoli kirjoittaa: ”Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat”. (1. Kor. 1:21) Jumala on saarnannut, siis ilmoittanut itsensä sanassaan. Tämä saarna, tämä Sana on Kristus, ihmiseksi tullut Jumalan Poika. Ja tämä saarna on maailman silmissä hullutusta. Maailman viisaus ei nimittäin suostu puheeseen Jumalan Pojasta, joka voittaa häviämällä, kuolemalla. Sanoma rististä – kuoleman voittamisesta kuolemalla – ei voi tulla ihmisviisaudelle ymmärrettäväksi. Ja siksi Jumalan ilmoitus, Kristus on maailman viisailta salassa. Mutta sitten, kyllä me näemme uskovien joukossa professoreita ja tohtoreitakin, monia oppineita ja viisaita ihmisiä. Mutta minkälaisia he ovat? He ovat lapsenmielisiä, oppineisuudestaan huolimatta. He voivat kyllä olla monella tavalla viisaita, mutta Jumalan sanan edessä he eivät kuitenkaan ole viisastelijoita. He eivät vastusta Jumalan sanaa, vaan uskovat sen.

Toisaalta: tämän maailman silmissä oppimaton, kouluja käymätönkin voi kuulua niihin, joita Jeesus tässä kutsuu viisaiksi ja ymmärtäväisiksi. Nimittäin kukaan ei ole luonnostaan lapsenmielinen: jokaisessa meistä asuu vieläkin pyrkimys omaan viisauteen, sellainen pyrkimys, joka vastustaa armon evankeliumia. Jeesuksen tarkoittama lapsenmielisyys voidaankin oppia vain Jumalan ilmoituksen kautta: Herra on voimallinen sanallaan muuttamaan jopa omaan viisauteensa luottavan ihmisen, itsessään tyhjäksi ja ymmärtämättömäksi. Herra voi sanallaan tehdä omasta mielestään ymmärtäväisestä ihmisestä sellaisen, joka on pelastusta tarvitseva, lapsenmielinen ja Jumalan lapseksi kaipaava. Siten yhtä lailla professori kuin oppimaton kadunmieskin voi tulla armoa tarvitsevien, lapsenmielisten joukkoon. Raamatun ilmoituksessa, Jeesuksessa Kristuksessa Isä on tuonut ja joka päivä tuo pelastuksensa myös sinun vastaanotettavaksesi, ja siinä pysyäksesi. Siksi sanotaan vielä uudestaan: ota sinäkin tämä Sana vastaan, aivan sellaisenaan. Ota se vastaan niinkuin lapsi!

Jumalan Poika antaa levon raskautetulle

Kun Jumalan Poika Jeesus on lähetetty tähän maailmaan, Hän on tullut kokemaan, mitä on olla täysin riippuvainen Isästä. Tässäkin evankeliumissa Hän juuri alistuu Isänsä alle, kun Hän sanoo: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra…” Kun Jeesus oli nuori poika, Hänen vanhempansa löysivät Hänet temppelistä. Hän oli siellä keskustelemassa kirjoituksista. Hän, Jumalan Sana, oli siinä alistunut Isänsä sanan oppilaaksi. Ja sinun vuoksesi tämä sama Jeesus on suostunut Isänsä tahdon mukaan kärsimään, ja sitten anomaan suuressa tuskassa Isältään: ”Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi.” (Matt. 26:42) Sinun vuoksesi itse Jumalan Poika on alistunut Isänsä pelastustahtoon. Hän on kuollut ja astunut alas tuonelaan luottaen, että Hänen Isänsä herättää Hänet kuolleista. Ja juuri tämän Jeesuksen uhrityön ja ylösnousemuksen tähden myös sinä olet nyt päässyt Jumalan lapsen asemaan. Sana sanoo:

”Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin.” (1. Joh. 3:1a) 

Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: “Abba! Isä!” (Room. 8:15)

Voi olla, että Jumalan lapseksi tultuasikin, sinun vanha ihmisesi vaivaa sinua. Se haluaisi mieluummin olla viisas ja hankkia itse oman pelastuksensa. Sinä olet ehkä monin tavoin raskautettu kamppaillessasi sen kanssa. Tai ehkä sinä olet väsynyt taistelussa syntiesi kanssa, ehkä olet murheellinen uskosi heikkouden tähden. Juuri silloin sinä saat muistaa tämän: koska Kristus on näin tullut ihmiseksi, siis sinun veljeksesi, niin silloin Hänen Taivaallinen Isänsä on sinunkin rakastava Isäsi. Ja koska synnitön Jeesus Kristus on ottanut sinun syntisi omakseen – niin, aivan omakseen! – niin siksi Kristus on tullut sinun kanssasi yhdessä huutamaan: ”Isä meidän, anna meille meidän syntimme anteeksi!” Ja mitä Taivaallinen Isäsi tähän vastaa? Hän osoittaa sinulle ristiinnaulitun ja ylösnousseen Poikansa. Hän lähettää sinulle Poikansa, sinun syntisi ja sinun kuolemasi voittajan. Tämä Poika sanoo sinulle:

”Minä olen kaikessa kärsinyt ja ollut kiusattu, ja siksi minä voin sinua, kiusattua ja raskautettua auttaa (Hebr. 2:18). Minä olen elämässäni ja kuolemassani täyttänyt sen lain, joka sinua nyt ahdistaa. Minä olen voittanut sen synnin joka sinua nyt raskauttaa. Sinusta on tullut minun rakas veljeni ja sisareni, minun Taivaallisen Isäni lapsi. Siksi saat lapsen lailla luottaa, että meidän yhteinen Taivaallinen Isämme antaa sinulle kaiken mitä sinä tarvitset. Minä, joka olen Hänen Sanansa ja ilmoituksensa, minä valaisen sinua ja annan sinulle ymmärrystä (Ps. 119:130). Isä on lähettänyt minut, Poikansa, että minä veisin sinut lepäämään viheriäisille niityille (Ps. 23:2), elävän veden ääreen. Ja katso: Tämä on minun ruumiini, joka annetaan sinun puolestasi. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan sinun puolestasi, syntiesi anteeksiantamiseksi. Tule sinäkin, joka olet työtätekeväinen ja niin monella tavalla raskautettu, tule sinäkin nyt minun tyköni, tänne minun armopöytääni. Minä annan sinulle levon omasta yrittämisestäsi ja viisauden pyrkimyksistäsi, kaikista omantuntosi syytöksistä. Minä annan levon sinun sielullesi. Tule nyt minun tyköni, niin minä annan tässä sinulle koko itseni, ja olen sinun kaikkesi. Sinä saat kohottaa pelastuksen maljan (Ps. 116:13), minun veressäni. Ja se malja on ylitsevuotavainen (Ps. 23:5), sinun pelastukseksesi. Niin sinä pääset siihen lepoon, jonka Taivaallinen Isämme on minussa valmistanut rakkaille lapsillensa. Tule, sillä kaikki on jo valmiina.”

Tämä on varmasti totta. Ja siksi, tästä kolmiyhteisen Jumalan armosta kiitollisina nousemme ylistämään Häntä, ja teemme sen Nikean uskontunnustuksen sanoin.

(Saarna on pidetty Samuel-yhteisössä Lahdessa sekä Joona-yhteisössä Lappeenrannassa 9.9.2012.)