1. sunnuntai pääsiäisestä (3. vsk), Luuk. 24:36-49

Ylösnoussut Jeesus tuo rauhan

Johdanto

Herra Jeesus on noussut ylös kuolleista! Luukas kirjoittaa: Hän ilmestyi opetuslapsilleen, noille miehille, jotka Golgatan ja haudan tapahtumien äärellä olivat menettäneet rohkeutensa.

Ennen kuin lähdemme lähemmin tarkastelemaan tätä tapahtumaa, katsotaan kuitenkin vielä, mitä tätä ennen oli tapahtunut. Juuri ennen tätä tapahtumaa Luukas kertoo kahdesta opetuslapsesta, jotka matkallaan Emmauksen kylään olivat tavanneet ylösnousseen Herran Jeesuksen. He olivat kuulleet Jeesuksen puhuvan heille pyhää sanaansa. Herra oli selittänyt Mooseksesta ja profeetoista alkaen, mitä Hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu (Luuk. 24:27). Perillä Emmauksessa Jeesus oli tullut näiden opetuslasten vieraaksi. Mutta sitten Hän itse kuitenkin oli toiminut niin kuin talon isäntä ja tarjonnut heille aterian, samaan tapaan kuin Hän oli tehnyt aiemmin, asettaessaan ehtoollisen. Silloin näiden opetuslasten silmät olivat avautuneet. He olivat näkivät: Tässä on Herra itse. Hän elää. Ja nyt nämä kaksi miestä olivat juuri käyneet Jeesuksen lähimpien opetuslasten luona kertomassa näkemästään. He olivat puhuneet heille ne Herran sanat, jotka Hän itse oli Emmauksen tiellä ja ilta-aterialla saarnannut (Luuk. 24:35). Ihmeellinen uutinen! Niin ihmeellinen se oli, että kun nuo Herran lähimmät miehet sen kuulivat, he jäivät ihmeissään puhumaan tästä kaikesta. He jäivät keskenään maistelemaan ja oikein märehtimään näitä Herran sanoja, että saisivat niistä kaiken irti, että ymmärtäisivät, mitä se tarkoitti.

Ja juuri silloin tapahtui toinen merkillinen asia. Luukas kirjoittaa: ”Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ’Rauha teille!'” (Luuk. 24:36) Mitä tämä ihmeellinen tapahtuma meille puhuu? Katsomme nyt kahta asiaa. Ensiksikin: ylösnousemus on ruumiillinen. Toiseksi, kuoleman voittaneessa Jeesuksessa on rauha.

Ylösnousemus on ruumiillinen

Opetuslapset olivat siis koolla huoneessa. He olivat siellä piilossa, juutalaisten pelosta. Mutta he pelkäsivät myös siksi, että he olivat hylänneet Herransa Kristuksen. Heillä oli paha omatunto. He pelkäsivät syntisyyttään. Siksi he pelkäsivät myös kuolemaa, omaa ruumiillista ja ikuista kuolemaansa.

Juuri silloin Jeesus itse seisoi heidän keskellään. Hän ei koputtanut oven takana ja pyytänyt päästä sisään. Hän ei myöskään itse avannut ovea ja tullut siitä huoneeseen. Hän tuli suljetun oven läpi. Kuitenkaan Jeesus ei tullut opetuslasten luo minkään taianomaisen valoilmiön saattelemana, niin kuin vaikka elokuvissa henkiolenten tai muut sellaisten kuvataan. Sana sanoo: Herra vain seisoi opetuslasten keskellä, siinä heidän silmiensä nähden. Hän tuli heidän luokseen tällä ihmeellisellä tavalla, mutta kuitenkin aivan ruumiillisena. Hän sanoi, että Hänellä on liha ja luut. Hän sanoi, että Häntä voidaan katsoa, Hänet voidaan nähdä. Hän sanoi vielä, että Häntä voidaan koskettaa. Hän antoi ymmärtää vielä senkin, että Hän voi jopa syödä. Hän jopa näytti tämän opetuslapsilleen: Hän söi kalaa heidän nähtensä.

Jeesus siis oli ylösnoussut. Hänen ylösnousemuksensa oli ruumiillinen. Ja tämän Hän nyt näytti opetuslapsilleen, todellisen ruumiinsa. Mutta tässä on vielä enemmänkin. Herra Jeesus ei nimittäin näyttänyt opetuslapsilleen ruumiillisuuttaan vain jotenkin ylipäätään. Hän näytii heille nimenomaan kätensä ja jalkansa, nuo ristin nauloilla runnellut. Hän siis näytti heille, että Hänet oli ihmisenä, ruumiillisena, kädet ja jalat omaavana ihmisenä naulattu ristiin. Noista haavoistaan Hän oli vuodattanut ihmisverensä opetuslasten syntien tähden, ja koko maailman syntien tähden. Ja niin Hän oli nyt myös aivan todellisena ihmisenä, ruumiillisena noussut kuolleista. Hän oli kuollut, niin kuin ihminen kuolee, mutta Hän oli voittanut kuoleman vallan.

Mutta Jeesus Kristus ei ole ainoastaan ruumiillinen ihminen. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen.” (Luuk. 24:39a) Jeesus Kristus on Minä Olen, יהוה (JHWH), joka on puhunut Vanhassa testamentissa. Hän on Minä Olen, joka ennen ristiinnaulitsemistaan todisti suuren neuvoston edessä herruudestaan, niin kuin Luukas kirjoittaa: ”Silloin he kaikki sanoivat: ’Sinä siis olet Jumalan Poika?’ Hän vastasi heille: ’Tepä sen sanotte, että minä olen.'” (Luuk. 22:70) Jeesus Kristus on Minä Olen, jota hakattiin, pilkattiin, joka nauloilla lävistettiin ja surmattiin. Hän on Minä Olen, joka pääsiäisaamuna nousi kuolleista. Ja nyt tässä Hän, Minä Olen, יהוה (JHWH) itse tulee ruumiillisessa muodossa opetuslasten luo. Hän, tosi Jumala ja tosi ihminen seisoo nyt aivan heidän keskellään.

Ylösnoussut Herra tuo rauhan

Kun Jeesus Kristus tuli opetuslastensa luo, mitä Hän teki? Hän saarnasi heille: ”Rauha teille!” (Luuk. 24:26b) Mutta Jeesus ei ole tavallinen rauhan julistaja. Hän ei ole niin kuin monet maailman uskonnollisista mahtimiehistä, jotka saarnaavat maailmanrauhaa, tulevat he sitten Intiasta tai Nepalista, Lähi-Idästä tai mistä tahansa. Jeesuksen puhe rauhasta ei ole sellaista uskonnollista puhetta, joka rohkaisee opetuslapsia pyrkimään sisäiseen rauhaan ja rauhaan toisten ihmisten kanssa – niin hyviä asioita kuin tällaiset toki ovatkin. Jeesuksen rauhansaarna on erilaista. Miten? Ainakin kahdella tavalla.

Ensinnäkin Jeesuksen puhe rauhasta on sillä tavalla erilaista kuin maailman uskonnollisten puhe, että Hänen rauhansa ei ole mitään toiveajattelua. Se on jotakin, millä on varma perusta. Mikä Hänen rauhansa perusta sitten on? Se on tämä: Syntiinlankeemus toi ihmisen ja Jumalan välille vihollisuuden, mutta Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemassa on koko maailman synnit sovitettu. Hänen ihmiseksi tulemisessaan ja sovitustyössään on pyhän Jumalan ja langenneen maailman välille valmistettu rauha, niin kuin apostolikin todistaa: ”Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.” (Ef. 2:17-18) Jeesus Kristus on juuri se Rauhan Ruhtinas, jota Jesaja Pyhässä Hengessä julistaa (Jes. 9:5).

Ja siksi toiseksi, Jeesuksen puhe rauhasta on myös sillä tavalla erilaista kuin maailman hengenmiesten saarna, että Hän ei vain puhu rauhasta. Herra Kristus tuo itse rauhan mukanaan. Koska Jeesus siis on tuo Rauhan Ruhtinas, Hänen rauhansa on siellä, missä Hän itse on läsnä. Ja nyt kun Jeesus siis oli ylösnousemuksensa päivän iltana tullut opetuslastensa luo, Hän oli tullut tuomaan rauhansa juuri heille. Kun Hän siis sanoi: ”Rauha teille”, tämä ei ollut mikään ”terve vaan” tai joku muu inhimillinen tervehdys, niin todellisesti inhimillinen kuin tämä totinen Jumala Jeesus Kristus onkin. Kun Jumala ja maailman Luoja Kristus puhuu, Hänen sanansa saavat aikaan sen, mitä ne sanovat. Siksi kun Hän sanoi opetuslapsille ”Rauha teille”, Hänen sanansa välittivät rauhan heille, noille itsessään rauhattomille ja kauhistuneille. Opetuslapset saivat rauhan: Heidän Herransa oli kuollut, mutta nyt Hän eli. Heidän Herransa oli kantanut heidän syntinsä ja sovittanut ne. Jeesuksessa heille, kuolemaa kauhistuneille olisi nyt elämä. Herra Jeesus toi opetuslapsille rauhan. Ja siellä missä Herran rauha on, siellä on myös yhteys Häneen. Siellä iloitaan ja syödään. Siksi Jeesuskin nyt kysyi syötävää, otti kalan ja söi siinä opetuslastensa keskellä.

Sovellus

Rakkaat ystävät, kaikki tämä tapahtuu tänään täälläkin! Tuona päivänä opetuslapset puhuivat keskenään Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, ja juuri silloin Herra seisoi heidän keskellään. Ja tänäänkin, kun pyhässä Raamatussa, sen kaikissa kirjoituksissa olevaa Jumalan sanaa Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta saarnataan, tuon sanansa saarnan myötä Herra tulee itse läsnäolevaksi. Hän tulee meidän, opetuslastensa keskelle. Jos sinä nyt olet kauhistunut omia syntejäsi ja pelkäät kuolemaa, niin Jeesus Kristus on täälläkin läsnä ja saarnaa: ”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. (Ilm. 1:17-18) Minä, tosi Jumala ja tosi ihminen otin päälleni sinun syntitaakkasi, annoin ihmisruumiini ja koko itseni runneltavaksi ja tapettavaksi sinun puolestasi; minä kannoin sinun syntisi, kuolin sinun kuolemasi. Ja minä nousin ylös kirkastetussa, hengellisessä ja aivan todellisessa ruumiissa. Niin minä tein, että sinulla, tosi ihmisellä olisi ruumiin ylösnousemus ja ikuinen elämä kirkastetussa ruumiissa, minun Isäni taivaassa. Usko siis nyt minuun! Silloin sinä, vaikka kuolisit, saat kuitenkin elää ikuisesti. (Joh. 11:25).”

Tämän kaiken Herra Jeesus tahtoo sinullekin saarnata. Juuri siksi Hän on myös asettanut seurakunnalleen sanansa palvelijat. Heidän kauttaan Hän itse tahtoo saarnata evankeliuminsa. Tässä sanassaan Herra Jeesus on läsnä meidän, opetuslastensa, seurakunnan keskellä. Sananpalvelijoidensa kautta Hän edelleen saarnaa joka sunnuntai: ”Herran rauha olkoon teidän kanssanne.” Tämä ei ole vain ”morjens” tai joku muu inhimillinen tervehdys, vaan näissä sanoissa Kristus sananpalvelijansa kautta todella tuo itse rauhansa meille, omilleen.

Ja vielä: Tänäänkin Herra tekee saman, mitä Hän teki Emmauksessa ja suljettujen ovien takana. Ensin Hän siis saarnaa ja saarnauttaa synnit anteeksiantavan sanansa, tuo siinä rauhansa. Ja sitten Hän tarjoaa myös ateriayhteyden kanssaan. Hänessä meillä on pelastus ja rauha! Siksi mekin iloitsemme ja syömme Hänen pyhässä ehtoollispöydässään. Herra Jeesus on todella läsnä meidän keskellämme. Hän antaa todellisen ruumiinsa ja verensä meille syödä ja juoda, meidän syntiemme anteeksiantamiseksi ja ikuiseksi elämäksemme. Ottakaamme Hänet uskossa vastaan! Silloin meillä on kaikki se, mikä Hänessä on: syntien anteeksiantamus, ylösnousemus ja ikuinen elämä. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 12.4.2015.)