1. paastonajan sunnuntai (3. vsk), Mark. 1:12-13

Voittajan sinetillä merkittynä

Johdanto

Jeesus oli erämaassa. Miksi? Evankelista Markuksen kirjoittama kuvaus on lyhyt, mutta se pitää sisällään paljon. Jeesus ei ollut mennyt erämaahan ”huvikseen” taikka joutunut sinne sattumalta. Jumalan Pyhä Henki oli ajanut Hänet sinne. Markus käyttää vieläpä voimakasta teonsanaa ”heittää ulos”. Kohta voitaisiinkin kääntää: ”Ja heti Henki Hänet heittää ulos erämaahan.”

Kasteessa Jeesus tehtiin syntien kantajaksi

Mutta miksi näin tapahtui? Vastaus on kirjoitettuna edeltävissä jakeissa. Siellä Markus kertoo, että Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen. Johannes oli tullut saarnaamaan parannuksen kastetta syntien anteeksiantamiseksi (Mark. 1:4). Siksi sekin kaste, jonka Herramme Johannekselta sai oli parannuksen kaste. Itsessään Jeesus ei tietenkään olisi tarvinnut tällaista parannuksen kastetta. Hänhän oli puhdas ja synnitön, eikä Hänellä sen vuoksi myöskään ollut mitään parannuksen tekemisen tarvetta. Mutta tämä Jumalan Poika oli kuitenkin tullut tekemään parannusta toisten synneistä. Tässä parannuksen kasteessa Jeesus Kristus otti kantaakseen sinunkin kaikki syntisi, aivan koko maailman synnin ja kuoleman (vrt. Joh. 1:29). Tässä Jumala teki synnittömän Poikansa synniksi, meidän tähtemme (2. Kor. 5:21).

Toki Kristus oli ottanut koko maailman synnit kantaakseen jo silloin, kun Hän omaksui ihmisyyden (Fil. 2:7). Kuitenkin nyt Johanneksen kasteessa Hänet aivan erityisellä tavalla asetettiin ja voideltiin tähän tehtäväänsä syntien kantajana ja sovittajana. Ehkä muistat, että vanhassa liitossa temppelin ylipappi aina voideltiin tehtäväänsä. Samalla tavoin nyt myös Kristus tässä kasteessa voideltiin tehtäväänsä ylimmäisenä pappina, joka uhraa täydellisen uhrin kansan syntien edestä. Edelleen, vanhassa liitossa myös kuninkaat voideltiin tehtäväänsä. Samalla tavoin tässä kasteessa myös Kristus ihmisyytensä puolesta voideltiin tehtäväänsä Kuninkaana, joka pelastaa kansansa sen synneistä. Johanneksen kasteessa Hänet voideltiin Pyhällä Hengellä tehtäväänsä Jumalan palvelijana (vrt. Jes. 42:1). Siksi meille kerrotaankin, että kasteen yhteydessä Jeesus näki taivasten aukeavan ja Pyhän Hengen laskeutuvan Häneen näkyvällä tavalla, niin kuin kyyhkysen. Samalla taivaasta kuului Isän Jumalan ääni, joka sanoi Jeesukselle: ”Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt.” (Mark. 1:11) Ja niin Jeesusta kutsutaankin nimillä Messias tai Kristus. Molemmat tarkoittavat ”voideltua”. Jeesus on korkein Ylipappi, joka uhraa itsensä kansan edestä. Hän on Kuningas, joka vapauttaa kansansa heidän synneistään.

Syntien kantaja heitettiin erämaahan

Näin Jumala oli nyt Johanneksen kasteessa asettanut Poikansa maailman Vapahtajaksi, syntien kantajaksi ja sovittajaksi. Ja tästä me pääsemme takaisin päivän tekstiin. Kysymys siis kuului, miksi Henki heitti Jeesuksen ulos, erämaahan. Vastaus kuuluu ensiksi näin: Kolmannessa Mooseksen kirjassa kerrotaan, että suurena sovituspäivänä ylimmäinen pappi otti syntiuhrikauriin, laski molemmat kätensä sen päälle ja tunnusti kaikki israelilaisten pahat teot ja rikkomukset. Näin tuosta kauriista tuli kansan syntien kantaja. Siksi se lähetettiin erämaahan, ulos leiristä. Sinne se kantoi kaikki kansan pahat teot. (3. Moos. 16:20-22) Koska Jeesus Kristus oli nyt tullut Jumalan kertakaikkiseksi syntiuhrikauriiksi ja kansan syntien kantajaksi, myös Hänet oli ajettava tai ”heitettävä ulos” erämaahan. Mutta sitten toiseksi: Juuri sen vuoksi, että Jeesus oli ottanut meidän syntimme omiksi synneikseen, oli Hänen myös kärsittävä kaikki samat kiusaukset ja vaivat, joita me ihmiset oman syntisyytemme vuoksi joudumme kärsimään. Juuri siksi Jumalan Henki myös ajoi Jeesuksen erämaahan saatanan kiusattavaksi. Tämä kaikki kuului Hänen tehtäväänsä syntien kantajana. Toki Jeesus olisi voinut myös jättää menemättä erämaahan, missä saatana koetti saada Hänet lankeamaan pois taivaallisen Isän tahdosta (Luuk. 4:1-13). Mutta Herramme suostui tähän ahdistukseen, sillä Hän tiesi, että Hänen piti olla ”kaikessa kiusattu, samalla lailla kuin mekin”, että Hän voisi auttaa meitä, synnin ja perkeleen kiusaamia ihmisiä. (Hepr. 2:18; 4:15)

Jeesus voitti kiusaajan

Näiden kovien kiusausten alla Jeesus ei kuitenkaan langennut syntiin (Hepr. 4:15). Kun saatana oli kiusannut Jeesusta neljäkymmentä päivää, hän joutui luovuttamaan. Vaikka hän mitä yritti, Herra ei suostunut tottelemaan hänen kiusauksiaan ja houkutuksiaan. Kristus Jeesus, Jumalan elävä Sana vastusti käärmeen tahtoa Jumalan sanalla. Hän pysyi kuuliaisena Isänsä tahdolle ja täytti sen. Hän täytti sen, mitä ihminen ei ollut kyennyt täyttämän. Jo aivan alussahan tuo sama käärme oli kiusannut Aadamia paratiisissa ja saanut hänet lankeamaan syntiin. Tämän kauhean tragedian seurauksena Jumalan ihanasta luomakunnasta tuli erämaa, joka huokaa synnytystuskissa (Room. 8:20-22). Ja nyt tässä tuo sama käärme kiusasi toista Aadamia paratiisin vastakohdassa, erämaassa. Mutta tämä toinen Aadam, Jeesus Kristus ei langennutkaan, vaan voitti kiusaukset. Hän voitti, että Hän synnittömänä voisi sovittaa meidän syntimme ja johtaa meidät erämaasta takaisin paratiisiin, ikuiseen elämään Jumalan yhteydessä. Ja koska Kristus voitti kiusaukset, saatana joutui jättämään Hänet rauhaan.

Kaste siirtää perkeleen vallasta Kristuksen valtakuntaan

Sinutkin, joka olet kristitty, on kastettu. Sinua ei tosin ole kastettu parannuksen kasteella. Sinut on kastettu Kristukseen. Kristus Jeesus on kerran tehnyt parannuksen sinun synneistäsi, kantanut ne ja kuollut niiden puolesta. Pyhässä kristillisessä kasteessa Hän on aivan henkilökohtaisesti lahjoittanut sinulle sovitustyönsä hedelmän. Kasteessa Kristus on pukenut sinut – itsessäsi syntisen – vanhurskautensa valkealla vaatteella (Gal. 3:27). Siinä sinä olet tullut osalliseksi Hänestä ja kaikesta, mikä Hänen on.

Mutta kun syntinen ihminen kasteessa tulee Kristuksen omaksi, siitä seuraa taistelu. Tuo taistelu on perkeleen, maailman ja oman lihan kanssa. Kristitty joutuu perkeleen kiusaamaksi. Niitä, jotka eivät ole tulleet Kristuksen omiksi kasteessa ja elä Hänen yhteydessään, niitä Perkele ei kiusaa. He nimittäin elävät hänen valtansa alla jo muutenkin. Mutta kasteesta alkaa taistelu. Useimmiten kastetilaisuus kyllä näyttää kauniilta ja herkältä: pieni, viattoman näköinen lapsi on siinä onnellisten vanhempiensa ja kummien kanssa, häntä pidetään sylissä, sytytetään kynttilä, on pukeuduttu pyhävaatteisiin, pappi puhuu kauniisti, valelee vähän vettä hellästi lapsen päähän, rukoillaan, syödään kakkua ja juodaan kahvia, tavataan sukulaisia. Kaikki tämä on hyvää ja kaunista. Mutta muistammeko me, että pyhä kaste ei ole ainoastaan jokin tällainen ulkoinen herkkä ja kaunis seremonia? Pyhä kaste on yhden ihmisen kohdalla tapahtuva vallankumous, tai paremminkin siirtyminen valtakunnasta toiseen. Se on pyhä sakramentti, jonka kautta Kristus itse siirtää kastettavan perkeleen valtakunnasta oman, ikuisen valtakuntansa jäseneksi.

Ristin sinetti – Paimenen ja Päällikön merkki

Kastetilaisuudessa, ennen varsinaista kastamista pappi piirtää kastettavan otsaan ja rintaan ristinmerkin. Jo Hesekielin kirjassa kerrotaan, että Jumalan pyhillä on otsassaan תָּו (taw). Se on heprean aakkosten viimeinen kirjain. Tämä kirjain piirrettiin ennen ristin, tai rastin muotoon. (Hes. 9:4, 6) Näin siis jo Vanha testamentti kertoo, että Jumalan pyhillä on otsassaan ristin merkki. Uudessa testamentissa tätä merkkiä kutsutaan nimellä σφραγίς (sfragis), sinetti. Johannes kirjoittaakin Ilmestyskirjassa, että Jumalan pyhillä on otsassaan Jumalan sinetti (Ilm. 9:4; ks. myös 7:3-4). Tämä sana σφραγίς (sfragis), sinetti, tarkoittaa oikeastaan merkkiä, jolla talon isäntä merkkasi lampaansa. Tästä sinetistä ja merkistä isäntä tiesi, mitkä lampaat kuuluvat hänen laumaansa. Merkki oli myös lampaiden suojana: kukaan ei voinut ottaa itselleen toisen miehen merkitsemiä lampaita ja väittää niitä omikseen. Toisaalta σφραγίς (sfragis) tarkoitti myös sellaista sinettiä tai merkkiä, jolla sotaväenosastoon ilmoittautuneet miehet merkittiin. Tästä merkistä sotaväen päällikkö tiesi, ketkä sotilaat kuuluvat hänen osastoonsa. Nyt siis myös jokainen kristityksi kastettava merkitään kasteensa yhteydessä Kristuksen sinetillä, ristin merkillä. Tämä merkki julistaa: Kristus, hyvä Paimen ottaa nyt tämän ihmisen omakseen, lampaaksi omassa laumassaan, seurakunnassa. Kristus, suuri taivaallinen Kuningas ottaa nyt tämän ihmisen omakseen, sotilaaksi omassa pyhässä armeijassaan, seurakunnassa. Herra painaa merkkinsä tähän ihmiseen ja Hän tuntee omansa! Sitten pyhän kasteen sakramentissa Herra vuodattaa Pyhän Henkensä kastettavaan. Niin hänen sydämensä huone ei enää ole tyhjä. Siellä asuu nyt väkevämpi Herra, kuin mikä siellä ennen asui (Luuk. 11:24-25). Pyhässä kasteessa Kristus uudestisynnyttää ihmisen Hengellään (Tiit. 3:5), pesee pois kaikki synnit (Ap. t. 2:38; 22:16) ja liittää seurakuntaansa, joka on Hänen oma ruumiinsa (1. Kor. 12:13).

Kaste – sodanjulistus 

Mutta mitä mahtaa talon isäntä ajatella, jos toinen, vielä väkevämpi Herra riistää häneltä hänen orjansa (vrt. Luuk. 11:22). Ei hän iloitse siitä! Kun Herra Jeesus siis kasteessa piirtää perkeleen vallassa olleeseen ihmiseen pyhän ristinmerkkinsä ja julistaa: ”Tämä on minun omani!”, ja sitten Hän puhdistaa hänet läpimärällä sanallaan, niin perkele pitää tätä sodanjulistuksena. Toki tuo vihollinen myös tietää, että suuri taistelu on jo käyty. Hän on hävinnyt sen. Golgatalla ristin Herra on voittanut tuon vanhan käärmeen. Kristus on murskannut pimeyden divisioonien päälliköltä pään. Mutta vielä tuo kituva, valtansa menettänyt hallitsija kiemurtelee raivoissaan. Ja yhdenkin orjan menettäminen saa hänet yhä suuremman raivon valtaan. Siksi hän tahtoo hyökätä jokaista vastaan, joka pyhässä kastessa on tullut Kristuksen omaksi. Jokaisen kastetun perkele tahtoisi riistää takaisin demonisen valtansa alle, takaisin omiin joukkoihinsa. Siksi kristillinen kaste on aina myös taistelun alkamisen hetki.

Sinäkin, rakas kristitty, tiedät tämän. Kun sinä olet Jumalan sanan ja pyhän kasteen kautta tullut Kristuksen omaksi, olet joutunut keskelle taistelua. Tätä taistelua käydään usein erämaassa. Siellä, erämaan kuivuudessa perkele koettaa kuiskailla sinulle ehdotuksia, jotka kuulostavat kauniilta ja sinua hyödyttäviltä. Erämaan nälän keskellä perkele kehotti Jeesusta luomaan kivistä leipiä, siis ruokaa siellä, missä ruokaa ei ollut. Ja niin hän nytkin haluaisi sanoa sinulle: Sinulla ei ole vaimoa, sinulla ei ole miestä. Minä tiedän, että sinä kärsit siitä. Mutta katso, tästä koneesi ruudulta minä annan sinulle vaimon ja miehen, vieläpä aivan heti! Paina vain tuosta, niin minä täytän sinun kaikki ruumilliset tarpeesi. Tai sitten perkele haluaa ehdottaa sinulle, miten häntä kumartamalla ja hänen tahtoonsa taipumalla saat hankituksi itsellesi kaikkea hyvää, rahaa, valtaa, kunniaa. Lopulta hän haluaa, että luovut Jumalan sanastakin. Saatana siis tahtoo langettaa sinut ensin elämän synteihin, halveksimisen ja huoruuden syntiin, varkauden ja pahan puhumisen syntiin. Ja näiden elämän syntien kautta hän haluaa langettaa sinut syntiin myös evankeliumin opin alueella, vähä vähältä erottaa sinut Jumalan selvästä sanasta ja pelastuksesta.

Turva Paimenen ja Päällikön merkissä

Mutta muista rakas kristitty: kun sinä erämaassasi koet näitä kiusauksia, sinä et silloinkaan ole yksin. Sinä olet Kristuksen laumassa, jossa Hän itse on Hyvänä Paimenena. Tässä laumassa Kristus Jeesus ei ole mikään kokematon lammasten hoitaja taikka palkkapaimen (Joh. 10:12-13). Hän on suuri Ylipaimen, joka tuntee jokaisen lampaansa (Joh. 10:14). Hän tuntee myös sen kiljuvan jalopeuran, joka kaikin keinoin tahtoisi niellä Hänen lampaansa (1. Piet. 5:8). Jeesus tuntee hänen kaikki kiusauksensa ja juonensa. Hän tuntee ne, koska Hän, taivaallinen Herra on itse tullut Jumalan Karitsaksi, joka on ottanut sinun syntisi ja koko maailman synnit kantaakseen (Joh. 1:29). Sinun syntitaakkaasi kantaen Hän, Jumalan syntiuhrikauris on mennyt yksin erämaahan, että saisi kantaa kaikki ne kiusaukset, joilla perkele sinua kiusaa. Ja Kristus Jeesus on jopa itse mennyt tuon pedon raadeltavaksi, että sinä ja kaikki Hänen omansa saisivat elää. Hän on se Hyvä Paimen, joka on antanut henkensä lammastensa edestä. (Joh. 10:11, 15) Tällainen on se Hyvä Paimen, joka sinun kanssasi tänäänkin on, kaikissa sinun kiusauksissasi, kaikessa erämaan pimeydessä ja taistelussa. Hän on kanssasi, ja koko Hänen laumansa on myös siinä kanssasi. Muista siksi silloin, kun perkele sinua kiusaa: Sinä et ole yksin. Olet Kristuksen laumassa, Hänen, joka on jo voittanut perkeleen. Sinussa on Kristuksen pyhä sinetti, eikä Hän tahdo luopua sinusta. Hän johtaa ja varjelee sinua pyhällä paimenäänellään niin, että pysyt Hänen omanaan.

Ja kun perkele sinua vielä tahtoo tulla kiusaamaan, niin muista taaskin: Sinä et kuitenkaan ole yksin. Sinä olet Kristuksen armeijassa, jossa Hän itse on päällikkönä. Tässä sotaväenosastossa Kristus Jeesus ei ole mikään kokematon, vastaylennetty aliupseeri. Hän on suuri Kuningas ja kenraali, joka tuntee jokaisen sotilaansa nimeltä. Hän tuntee myös sen vanhan vihollisen, joka jatkuvasti etsii keinoa tulla joukkoineen rintamalinjan yli, saartamaan Hänen osastonsa mottiin. Kuningas ja Herra Jeesus tuntee tämän vihollisen kaikki sotataktiikat. Hän tuntee ne, koska Hän, taivaallinen Kuningas on itse tullut erämaataistelijaksi. Kristus on suostunut jopa vihollisen panttivangiksi, että voisi lähikontaktista tuhota hänet ja koko hänen voimansa lähteen. Siinä Kristus on uhrannut oman henkensä, että Hänen joukkonsa saisivat elää. Tällainen on se suuri Kuningas ja Herra, joka sinun kanssasi on tänäänkin kaikissa sinun kiusauksissasi, kaikessa erämaan pimeydessä ja taistelussa. Kristus Jeesus on kanssasi, ja koko Hänen armeijansa on siinä kanssasi. Muista siksi silloin, kun perkele sinua kiusaa: Sinä et ole yksin. Olet Hänen joukoissaan, joka on jo voittanut vihollisen. Sinussa on Kristuksen pyhä sinetti, eikä Hän tahdo luopua sinusta.

Kristuksen sotilaan taisteluvarustus

Herrasi ja Kuninkaasi sotilaana olet saanut Häneltä myös kaikki ne varusteet, joita sotapalveluksessasi tarvitset. Sinulla on Jumalan totuus. Se on sinulla Hänen pyhässä sanassaan, joka on kokonansa totuus (Joh. 17:17). Kun perkele pyrkii masentamaan sinut valheillaan, sinä saat seistä kupeet Hänen totuuteensa vyötettyinä. Saat Herrasi tavoin vastata hänelle Jumalan pyhällä totuuden sanalla. Sitä sanaa vihollinen ei voi kestää. Ja kun perkele taas hyökkää sinua vastaan, niin sinulla on pukunasi Kristuksen vanhurskauden haarniska. Se on puettu sinun yllesi kasteessa. Vihollinen huutaa propagandaansa: ”Et sinä mikään pyhä ole, ei sinun kaltaisesi syntinen kelpaa taivaallisen kuninkaan pyhään joukko-osastoon!” Saat silloin vastata: ”Niin, minun vanhurskauteni onkin mitä on, minun oma pukuni on saastainen. Mutta nyt minut on pukenut toinen. Hän on minun Herrani Jeesus Kristus, ja Hän on pukenut minut omaan vanhurskauteensa ja pyhyyteensä. Se on minun haarniskani sinun hyökkäyksiäsi vastaan.” Ja vaikka sinä et erämaataistelun keskellä tuntisi sydämessäsi rauhan tunnetta, kun perkele ahdistaa sinua joka puolelta, saat kuitenkin sanoa: ”Herra on tehnyt minut sotilaakseen. Hän on antanut kengiksi jalkoihini alttiuden rauhan evankeliumille. Minulla on rauha Jumalan kanssa, Kristuksen, Herrani tähden. Siksi, vaikka mitä tulisi, niin tässä evankeliumissa minä pysyn pystyssä. Tässä evankelimissa saan seistä ja rohkeasti marssia kohti Herrani ikuista juhlaa.” Kristus on myös antanut sinulle uskon kilven. Tämän uskon kilven vahvuus ei ole siinä, miten hyvin tai syvästi kykenet taistelun keskellä uskomaan. Uskon kilven vahvuus on siinä, että se on Kristuksen uskon kilpi. Tämä usko on sitä uskoa, joka on ilmoitettu Jumalan sanassa ja jonka Kristuksen seurakunta yhteen ääneen tunnustaa. Vaikka sinun henkilökohtainen sydämen uskosi olisi vielä heikkokin, niin tämä usko kuitenkin kestää. Siksi saat perkeleen pahimmankin hyökkäyksen keskellä lausua uskontunnustuksen sanat: Minä uskon Isään, joka on minut luonut. Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, joka on minut lunastanut. Minä uskon Pyhään Henkeen, joka on minut pyhittänyt ja jatkuvasti Kristuksen seurakunnassa sanan ja sakramenttien välityksellä pyhittää. Tämä on se usko, joka sammuttaa pahan palavat nuolet. Sinulla on myös päässäsi pelastuksen kypärä. Se pelastus on sinulle hankittu hetkellä, jolloin Kristus murskasi perkeleen pään. Siksi sinun pääsi on nyt suojattu vahvalla kypärällä jossa lukee Kuninkaasi nimi. Sinulla on vielä Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Tämän Jumalan muuttumattoman sanan miekan kanssa sinäkin saat käydä rohkeasti vihollista vastaan. Sen terän alla kaikki valheen ja pimeyden aseet joutuvat murtumaan.

Pysy Voittajan sinetin suojassa!

Rakas kristitty, kiusausten, kuoleman ja perkeleen voittaja Kristus Jeesus on kasteessa ottanut sinut ikuisen pelastuksen liittoon. Pysy joka päivä liitossa. Tunnusta syntisi Jumalalle ja usko evankeliumin sana: Kristus on kantanut kaikki sinun syntisi ja vuodattanut kalliin sovintoverensä niiden anteeksiantamiseksi. Pysy kiusausten ja kuoleman Voittajan, Kristuksen sinetin, Hänen pyhän ristinmerkkinsä suojassa. Pysy Hänen laumassaan ja armeijassaan, Hänen pyhässä seurakunnassan. Niin sinä Hänessä kestät erämaan kuivuuden ja kiusaukset, ja pelastut. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 22.2.2015.)