Apostolien päivä (3. vsk), Mark. 3:13–19

Apostolien päivä. Nyt!

Johdanto

Kirkollisina juhlapyhinä on tapana muistella Raamatun henkilöitä, heidän elämäänsä ja tekojaan. Tänään Apostolien päivänä me voisimme muistella niitä monia ihmeellisiä asioita, joita Herra apostoliensa kautta teki. On aina rohkaisevaa ja jännittävääkin lukea apostolien rohkeudesta ja uskosta. Raamatun sanan lukeminen ja kuuleminen ei kuitenkaan ole pelkkää menneiden muistelua. Jumalan sana puhuu sinulle ja minulle juuri tänään. Samoin nyt myös tämän päivän evankeliumi. Mitä Herra meille tänään Apostolien päivänä puhuu?

Mikä apostoli?

Evankeliumi kertoo meille, että Jeesus kutsui ja asetti apostoleita. Sanotaan myös hyvin tarkkaan, ketkä Hän kutsui. Mitä tämä tarkoittaa? Sanalla ἀπόστολος (apostolos) tarkoitetaan ”lähettilästä” tai ”lähetettyä”. Ajatus on, että lähettilään tehtävänä on kuuluttaa sitä sanomaa, minkä hänen lähettäjänsä hänelle julistettavaksi antaa. Tässä tehtävässä lähetetyllä on lähettäjänsä arvovalta. Toisin sanoen kun hän puhuu, on kuin lähettäjä puhuisi. Tällä tavalla voidaankin oikeastaan sanoa, että Kristus itse on ensimmäinen ἀπόστολος (apostolos), lähetetty. Taivaallinen Isä on nimittäin lähettänyt ainoan Poikansa maailmaan sen Vapahtajaksi, niinkuin Hän itse sanoo: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta.” (Luuk. 4:18–19) Isän lähettämänä Jeesus puhuu vain Isän mielen mukaisia sanoja, Hänhän sanoo: ”Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.” (Joh. 12:49) Ja Jeesus paitsi saarnaa Jumalan sanoja, Hän myös itse on Jumalan Sana, joka on saarnattu maailman syntien sovitukseksi.

Jumalan Poika oli siis lähetetty maailmaan, mutta nyt oli tulossa aika, jolloin Hänen täytyi myös mennä pois tästä maailmasta. Herra Jeesus ei kuitenkaan halunnut jättää tulevia sukupolvia tai ainuttakaan kansaa ilman Sanaa. Hän tahtoi, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1. Tim. 2:4), ja sen vuoksi Hän nyt päivän evankeliumissa lähettää pelastavan Sanansa eteenpäin. Tässä Hän perustaa apostolin viran ja sen myötä Uuden liiton julkisen saarnaviran, siis seurakunnan paimenviran. Jeesus, joka oli itse Isän lähettämä ja puhui Isän antamia sanoja, kutsui opetuslapsijoukostaan tahtomansa miehet luokseen. Heidät Hän nyt asetti lähettiläiksi ja lähetti sitten saarnaamaan. Kun nyt Kristus oli apostolien lähettäjä, heillä oli myös Kristuksen arvovalta puhua, mitä Hän käski. Apostolit olivat ainoastaan velvolliset säilyttämään lähettäjänsä sanan muuttumattomana: he eivät saaneet lisätä siihen mitään, taikka poistaa siitä mitään. Näin Jumalan sana pysyi puhtaana ja niin pelastus Kristuksessa sai tulla monien ihmisten osaksi myös Israelin ulkopuolella.

Mutta tämä kaikki ei ole vain kirkkohistoriaa, taikka jokin kaunis kertomus. Apostolien saama tehtävä ja virka liittyy nimittäin meidänkin elämäämme. Kristuksen apostolit välittivät tämän Herralta saamansa sananpalvelijan viran myös tuleville sukupolville. Että kaikilla olisi mahdollisuus kuulla puhdasta Jumalan sanaa ja päästä siten pelastuksesta osalliseksi, apostolit asettivat seurakuntiin paimenet ja seurakunnanpalvelijat. Näinhän voimme heidän kirjeistään lukea. Näin Jumala on järjestänyt kaiken hyvin niin, että Hänen kirkossaan kautta aikojen olisi sananpalvelijoita saarnaamassa Kristusta. Näiden sanapalvelijoiden kautta Jumalan sana on sitten lopulta tullut meidänkin kuultavaksemme, meidän pelastukseksemme. Tällä tavalla kirkko on apostolinen: sillä on oikea, Kristukselta saatu Jumalan sanan opetus, joka välitetään Kristuksen asettaman apostolisen viran kautta. Tässä sanassa Kristus itse puhuu seurakunnalleen ja tulee seurakunnan luo, sen kulmakiveksi, kuten Raamattu sanoo: ”te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus”. (Ef. 2:19b–20) Siksi jokainen päivä Jumalan seurakunnassa on oikeastaan apostolien päivä, nimittäin apostolien virassa ja apostolisuudessa kyse Kristuksesta itsestään. Kristuksen kirkossa jokainen päivä on apostolien päivä, koska ”nyt on pelastuksen päivä” (2. Kor. 6:2), nyt on Kristuksen Pyhän sanan vastaanottamisen ja uskomisen päivä.

Virka on osa Kristuksen ruumista

Mutta onko sinulle joskus tullut mieleen kysyä, ”Mahtaako tällainen kirkon virka nyt olla niin välttämätön? Eikö sitä evankeliumia voisi julistaa ilman tuollaisia kankeita virkarakenteitakin?” – Kristuksen evankeliumi on siitä merkillinen asia, että se synnyttää aina seurakunnan. Esimerkiksi kun sinut on kastettu, ja evankeliumi on saanut synnyttää sinut uudesti, sinusta on tullut Kristuksen ruumiin jäsen, seurakunnan jäsen. Ja jäsenenä olet sitten yhteydessä Herraasi sekä toisiin Kristus-ruumiin jäseniin. Olet osa ruumista, seurakuntaa. Ajattelepa vaikka tavallista ihmisruumista: sen jäsenet ovat Jumalan edessä ja Hänen luominaan keskenään samanarvoisia ja kuuluvat yhteen. Samalla nämä jäsenet on ainutlaatuisella tavalla luotu keskenään erilaisisiksi, ja niillä on myös erilaiset tehtävät. Samoin nyt Kristuksen ruumiissa olevat jäsenetkin – siis kristityt – ovat erilaisia, ja jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä. Kaikki seurakunnan jäsenet – pastorit, kanttorit, suntiot, siivoojat, kaikki seurakuntalaiset – ovat Jumalan edessä samanarvoisia ja kuuluvat yhteen Kristukseen. Mutta heidän Herralta saamansa lahjat ja tehtävät ovat erilaiset, niinkuin Hän itsekin sanoo: ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”. (Ef. 4:11–12)

Se, että kirkossa jotkut ovat pastoreita ja toisilla on muita tehtäviä, ei siis ole mitään ihmisten keksimää. Sananpalvelijan virka ei ole kuin jokin maallinen lisä, jonka me olisimme ikään kuin käytännön pakosta ottaneet käyttöön kirkossa, seurakunnan hengellisen tehtävän toteuttamiseksi. Apostolinen paimenvirka on Kristuksen itsensä asettama. Tällainen järjestys kuuluu Kristuksen seurakuntaruumiin olemukseen, niinkuin tavallisessa ihmisruumiissakin peukalo ja korvalehti ovat omilla paikoillaan. Tähän kirkkoonsa Herra valitsi suuresta opetuslapsijoukostaan erikseen apostolit. Nämä kaikki uskovat olivat yhdessä yksi suuri opetuslapsijoukko. Ja myös nämä uudet apostolit pysyivät Jeesuksen opetuslapsina ja Jumalan Sanan oppilaina. Mutta tehtävät seurakunnassa olivat erilaiset. Näille kahdelletoista miehelle uskottiin seurakunnan pastorin virka. He jättivät kalastusveneensä, tulliasemansa ja muut aiemmat ammattinsa. Heille uskottiin sanan ja sakramenttien virka, syntien päästämisen ja pidättämisen virka. Miksi? Kristuksen tähden. Ainoastaan siksi, että evankeliumi Kristuksen ristintyöstä ja ylösnousemuksesta voitaisiin jakaa kaikille, että voisi syntyä usko Kristukseen.

Tällainen järjestys seurakunnassa on Kristuksen itsensä antama hyvä asetus ja Jumalan tahto. Ja tällä tavalla Jumalan kirkko toimii nykyäänkin: seurakuntansa kautta Herra Jeesus tänäänkin kutsuu sopivia miehiä sananpalvelijan toimeen, asettaa heidät pappisvihkimyksessä virkaansa, ja lähettää siihen seurakuntaan, joka paimenta tarvitsee. Kaikki on kauniisti järjestetty juuri evankeliumin tähden, Kristuksen tähden.

Kuninkaallinen papisto – apostolinen virka

Nyt saattaa tulla mieleen, ”Mahtaako muista kuin pastoreista sitten olla mitään hyötyä seurakunnalle? Olemmeko me kaikki muut seurakuntalaiset vain yleisönä, seuraamassa miten paimenet saavat toimia Jumalan valtakunnan työssä?” Herra sanoo apostoli Pietarin suulla seurakuntalaisilleen: ”ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.” (1. Piet. 2:5) Pyhässä kasteessasi Kristus on pessyt sinun syntivelkasi pois ja lahjoittanut sinulle iankaikkisen elämän. Näin Hän on liittänyt sinut omaan ruumiiseensa. Kasteessasi sinä olet tullut osaksi Kristuksen pyhää, kuninkaallista papistoa. Ja nyt, Kristukseen uskovana kuninkaallisen papiston jäsenenä sinua ei ole tarkoitettu istumaan yleisönä. Kristus ei ole tarkoittanut ketään sellaiseksi ruumiinsa jäseneksi, joka käyttämättömänä kuihtuu ja surkastuu. Niinkuin ihmisruumiin jäsenilläkin on kaikilla oma tehtävänsä, niin myös jokaisella kuninkaallisen papiston jäsenellä on papillinen tehtävä. Vanhassa testamentissa vain leeviläisillä papeilla oli oikeus toimittaa jumalanpalvelusta temppelissä, Jumalan läsnäolon paikassa. Mutta Kristuksen tähden sinä olet saanut kasteessasi kuninkaallisen pappisvihkimyksen. Kuninkaallisena pappina olet saanut oikeuden rukouksessa lähestyä taivaallista Isää suoraan ja välittömästi. Messussa sinä saat myös olla Herran palveltavana, kun Hän Sanassaan ja sakramenteissaan tarjoaa sinulle kaikki aarteesi. Näin saat olla Hänen rakennettavanaan.

Kun näin saat joka messussa ottaa vastaan Herran lahjat, niin Hän synnyttää sinussa Henkensä kautta palvelumielen, mielen antaa itsesi eläväksi uhriksi Kristuksessa. Ei ole niin, että palvellaksesi Jumalaa ja Hänen seurakuntaansa sinun pitäisi jättää maallinen kutsumuksesi tai työsi. Ei ole niin, että hengellinen kutsumus olisi hyvää, ja maallinen työsi jotakin vähemmän. Rehellinen maallinen kutsumus ja työ on hyvää! Se on jopa välttämätöntäkin Jumalan luoman maailman kannalta: maailmassa tarvitaan erilaisten ammattien harjoittajia. Ja Jumalan tahdon mukaista on, että kristityt hoitavat töitään rehellisesti, kunniallisesti ja esimerkillisesti. Sinun maallinen kutsumuksesi on tärkeää myös seurakunnan kannalta: jotta pastori voisi saarnata evankeliumia, hän tarvitsee elannon, ja tässä voivat palkkaa ansaitsevat seurakuntalaiset auttaa kolehdillaan. Samalla seurakunnalle on valtava rikkaus, että sen jäsenissä on erilaisia taitoja omaavia ihmisiä: yksi osaa toimistotöitä, toinen hallitsee talousasioita, joku osaa soittaa ja laulaa, joku muu osaa neuvoa kirkon remontissa. Tällaisia lahjoja Jumala on antanut Markus-yhteisöllekin paljon! Kaikki tämä on hengellisten uhrien uhraamista Herralle.

Jos sinusta tuntuu, ettet vielä ole löytänyt omaa paikkaasi seurakunnassa, tai voimasi eivät tällä hetkellä riitä palvelutehtäviin, se ei haittaa! Tule vain messuun, Jumalan lahjoja vastaanottamaan! Erityisesti messussa kuninkaallisen papiston hengellinen uhraaminen tuleekin näkyviin, kun kaikki pelastuksen lahjat vastaanottanut seurakunta rukoilee yhdessä, kiittää ja ylistää Jumalaa. Papiston jäsenenä olet osallisena myös seurakunnan lähetystehtävän toteuttamisessa. Jo se on evankeliumin julistamista, että veisaamme virsiä ja ylistystä Herralle täällä messussa. Julistamista on myös yhteinen uskontunnustuksen lausuminen ja rukoileminen. Näin me julistamme evankeliumia paitsi itsellemme, myös toisillemme. Ja kun olet Herran palveltavana, saat sitten pitää Kristuksen evankeliumia esillä myös omassa ympäristössäsi, yksityisesti omassa perheessäsi, ystäviesi ja työtovereidesi joukossa. Ajattele, kuka voisi luontevammin julistaa evankeliumia lapsille, kuin oma isä ja äiti! Isinä ja äiteinä tekin saatte olla oman perheenne piispoja ja diakoneja, kun te opetatte lapsianne tuntemaan Kristuksen sanaa ja käymään säännöllisesti messussa Herran palveltavana. Kaikki tämä on hengellistä uhraamista ja palvelee seurakunnan lähetystehtävän toteutumista. Tämä kaikki kuuluu kuninkaallisen pappeuden tehtäviin. Ja kuninkaallinen pappeus kuuluu kaikille kastetuille ja uskoville, sinullekin!

Samalla Kristuksen tahto on, että Jumalan sanan julkista opettamista ja pyhien sakramenttien hoitamista varten on vielä erillinen apostolinen virka. Sanan, sakramenttien ja avainten palveluvirka ei kuitenkaan koskaan ole pastoriksi vihityn yksityisomaisuutta, vaan virka kuuluu seurakunnalle. Seurakunta sitten uskoo tämän sananpalveluviran siihen kutsumilleen miehille.

Virka perustuu Kristuksen kutsuun ja asetukseen

Evankeliumista kuulimme, ketkä kaksitoista Kristus asetti apostoliksi. Erikoinen joukko. Yksi näistä miehistä oli maanpetturuudesta syytetty publikaani, yksi itsenäisyyden puolesta kapinoinut kansalliskiivailija, yksi oli epäilijä, yhdestä tuli Herransa kieltäjä, toisesta kavaltaja ja niin edelleen. Mitä Herra tällä saarnaa meille? Hän saarnaa, että paimenvirka ei perustu sen haltijan virheettömyyteen. Vaikka pastori ihmisenä epäonnistuisikin, kuitenkin niin kauan kuin Hän tahtoo pysyä Kristuksen opetuslapsena ja haluaa saarnata sanaa puhtaasti, niin Kristus varmasti puhuu Hänen kauttaan. Paimenvirka perustuu Herran kutsuun ja asetukseen. Pastori ei saa muuttaa Herran antamaa sanaa, ottaa siitä mitään pois tai lisätä, koska hänen virallaan ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin lähettäjän antaman sanoman julistaminen. Sana on saarnattava sellaisena, kuin Kristus on sen antanut. Apostolien arvo ja virka liittyykin heille uskottuun Kristuksen sanaan ”joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut” (Joh. 10:16). Myös meidän aikanamme seurakunnan paimenet on kutsuttu ja asetettu olemaan työssä – niinkuin Luterilainen tunnustuksemme sanoo – ”Kristuksen sijasta ja hänen puolestaan”. Ja niin he ”edustavat Kristuksen persoonaa … eivätkä omaa persoonaansa.” (Augsburgin tunnustuksen puolustus. VII ja VIII uskonkohta. Kirkko, 28.)

Eikö tämä on sangen iloinen asia: Ajattele, kun kuulet pastorin saarnaavan puhdasta Jumalan sanaa, voit olla varma, että sinulle ei puhu vain joku mieshenkilö siellä saarnatuolissa, vaan sinulle puhuu itse Kristus. Ei niin, että se mies siellä itse olisi Kristus, mutta sana on itsensä Kristuksen sana. Ja jos sinä synnin painamana tulet messuun, siinä yhdessä seurakunnan kanssa tunnustat syntisi ja sitten kuulet synninpäästön sanat, niin saat uskoa ne aivan omalle kohdallesi. Nimittäin näissä synninpäästön sanoissa sinulle ei puhu ainoastaan jokin teologiaa opiskellut tyyppi siellä edessä, vaan sinulle puhuu Kristus. Näissä sanoissa Kristus itse julistaa sinun syntisi anteeksi kerta kaikkiaan. Tätä ei saa aikaan saarnaajan oma pyhyys, oppineisuus, tai hänen muut henkilökohtaiset ominaisuutensa. Vaikka saarnaaja olisi ihmisenä puutteellinen, niin kauan kuin hän pysyy Jumalan puhtaan sanan saarnaamisessa ja opettamisessa, hänen saarnansa on Kristuksen sanaa. Myös hänen jakamansa sakramentit ovat silloin Kristuksen todellisen läsnäolon paikkoja. Tämän kaiken perustana on ainoastaan Jumalan pyhä, profeetallinen ja apostolinen sana, sekä Kristuksen kutsu paimenvirkaan, siihen asettaminen ja lähettäminen. Kaiken tämän Rakas Herra Kristus on asettanut oman ruumiinsa parhaaksi ja seurakunnan rakennukseksi. Kaikki tämä on annettu siksi, että sinulla olisi joka viikko syntien anteeksiantamus ja uskon varmuus.

Lopuksi

Apostolien päivänä saamme siis ensisijaisesti iloita ja kiittää Jumalaa Kristuksesta. Hän, joka on Jumalan Sana itse, on myös ensimmäinen apostoli, ensimmäinen lähetetty. Jumalan Sana, Kristus on lähetetty meille meidän syntiemme sovitukseksi ja meidän pelastukseksemme. Tänään saamme myös kiittää Kristusta siitä, että Hän lähetti apostolinsa saarnaamaan evankeliumia, omaa eläväksitekevää sanaansa aina maan ääriin asti. Niin sana on saanut levitä tänne meille ja niin se saa levitä tänään myös Japanissa, Herralle rakkaiden japanilaisten pelastukseksi. Apostolien päivänä saamme myös kiittää siitä, ettei Jumala ole antanut sanansa saarnan sammua, vaan edelleenkin Hän vastaa rukouksiimme, kun me rukoilemme työmiehiä Hänen elonkorjuuseensa. Näin apostolinen virka pysyy voimassa ja Jumalan sana saa tulla saarnatuksi. Samalla saamme kiittää myös siitä, että Herran seurakunnassa meillä jokaisella on omat tehtävämme: saamme olla Kristuksen palveltavina. Sitten saamme jokainen itsekin palvella evankeliumin työssä omalla paikallamme, Jumalalta saamiemme lahjojen mukaan.

Olkoon meidänkin seurakunnissamme joka päivä Apostolien päivä, jolloin lähettäjän tahdon mukaisesti saarnataan ja kuullaan sanaa. Olkoon joka päivä Apostolien päivä, jolloin apostolisessa sanassa Herra Kristus itse puhuu meille. Olkoon joka päivä meille Kristuksen päivä.

(Saarna on pidetty Markus-yhteisössä Helsingissä 8.7.2012.)

Mainokset