3. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Luuk. 9:57–62

Kutsuttuna Jeesuksen seuraajaksi

Päivän evankeliumissa meillä on ikään kuin kolme näytöstä: kolme miestä ja samalla kolme keskustelua Jeesuksen kanssa. Kaikissa keskusteluissa on kyse Herran seuraamisesta. Nyt saamme katsoa, mitä Jeesus näiden kohtaamisten kautta saarnaa meille.

Ensimmäinen kohtaaminen

Olet ehkä joskus kuullut kehotuksen: ”Valitse Jeesus”? Joku on ehkä antanut sinulle lentolehtisen, jossa kehotetaan tekemään ratkaisu. ”Valitse Jeesus! Silloin elämästäsi tulee helpompaa ja tasapainoisempaa, vaikeat ihmissuhteesi paranevat ja taloudellinen tilanteesi helpottuu.” Tällaisia asioita Jeesuksen seuraajalle usein luvataan. Opetus on: ”Kun sinä päätät antaa elämäsi Jeesukselle, niin vastineeksi Hän tekee elämästäsi paremman.”

Evankeliumi kertoo meille miehestä, joka halusi valita Jeesuksen. Tämä mies oli varmaan kuullut puhuttavan kunniakkaasta Messiaasta, joka marssisi Jerusalemiin, voittaisi roomalaiset miehittäjät ja asettuisi sitten hallitsemaan kansaansa Israelia. Mies oli kuullut puhuttavan, että Nasaretin Jeesus olisi nyt tämä odotettu Messias. Tämä mies oli katsellut kansanjoukkoja, jotka kulkivat Jeesuksen perässä. Hän ehkä ajatteli, ”Tähän joukkoon kannattaisi liittyä! Voittajan puolella elämä olisi varmasti helpompaa!” Innoissaan mies sanoi nyt Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, mihin ikinä menet.” (Luuk. 9:57b) Herra kuitenkin vastasi odottamattomalla tavalla. Hän sanoi: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi.” (Luuk. 9:58) Jeesus kyllä osoitti miehen olevan osittain oikeassa: Hän todella on Ihmisen Poika, siis Messias, Jumalan Poika. Mutta Jeesuksen tie ei ollut sellainen, mitä tämä mies odotti. Se ei ollut kunnian tie. Hän oli tullut alas kirkkaudestaan, suostunut niin alas, että jopa ketuilla ja linnuilla oli maailmassa paremmat oltavat. Jumalan Poika oli tullut ihmiseksi, ottamaan omakseen sen osan, joka on syntisellä, sairaalla, pitalisella ja hyljeksityllä ihmisellä. Jeesuksella ei ollut tässä maailmassa paikkaa, jonne Hän olisi voinut edes päänsä kallistaa. Heti synnyttyään Jumalan Poika sai lepopaikakseen halvimman seimen. Eikä Hän kauan saanut tuolla Betlehemissä asua, sillä jo pian Hänet vietiin pakoon Egyptiin, turvaan Herodeksen vainolta. Hänet ajettiin erämaahan Perkeleen kiusattavaksi. Eikä Hän usein iltaisin kallistanut päätään mukavasti tyynylle, vaan vietti öitä ulkona rukoillen Isää. Jeesuksen seuraajaksi tarjoutunut mies oli kyllä oikeassa siinä, että Herra todella oli matkalla Jerusalemiin. Mutta Hänen matkansa tarkoitus oli erilainen kuin mies kuvitteli: Jeesus ei ollut matkalla voittamaan maallisia hallitsijoita. Hän oli matkalla voittamaan synnin, kuoleman ja perkeleen valtoja. Hän oli matkalla ristille. Se oli Hänen tiensä päämäärä. Ja Raamattu kertoo, että vasta siellä, Golgatan puulla Hän sai kallistaa päänsä. Johanneshan kirjoittaa: ”Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: ’Se on täytetty’, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.” (Joh. 19:30) Jeesus siis tahtoo tässä sanoa miehelle, että Hänen tiensä ei ole maallisen voiton tie. Hänen tiensä oli kulkeva läpi kärsimysten ja johtava lopulta kuolemaan. Mutta tämä ristin tie oli samalla juuri se ainoa tie, joka saattoi johtaa voittoon kuolemasta, maailman syntien sovitukseen, ylösnousemukseen ja elämään.

Sinullekin Herran seuraaminen tarkoittaa suostumista Hänen osaansa, ristin kantamiseen. Hänen seuraajanaan sinullekaan ei ole luvattu rauhaa tämän maailman kanssa. Tie ei ole maallisen kunnian tie: Herrasi tähden saat elämässäsi ehkä kokea väheksyntää, ehkä jopa hylkäämistä. Tässä ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä. Jeesushan sanoo: ”Ei ole palvelija herraansa suurempi.” (Joh. 15:20) Jeesuksen seuraajan osa ei ole sellainen, jonka lihallinen ihminen luonnostaan tahtoisi valita. Sanoohan Herra itsekin: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät” (Joh. 15:16). Ristin mies Jeesus on itse se, joka tälle tielle kutsuu. Hän on sinun uskosi alkaja ja täyttäjä (Hepr. 12:2). Hän on se, joka Sanassaan sanoo sinulle:”Seuraa minua”. Ja Hän on jo Pyhässä Kasteessasi sinut nimeltä kutsunut ja tehnyt seuraajakseen, niinkuin Hän sanoo: ”Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.” (Jes. 43:1) Tällä tiellä eivät Perkele ja oma lihasikaan kyllä sinua säästä. Sinun vanhalle ihmisellesi Kristuksen seuraamisen tie onkin kuoleman tie. Nimittäin Jeesuksen seuraaminen on juuri suostumista jokapäiväiseen parannukseen. Se on suostumista upottamaan vanha ihmisesi kasteen hautaan. Mutta tällä tiellä rakas Herra Kristus ei jätä sinua yksin: kasteessasi Hän on antanut sinulle Pyhän Hengen puolustajaksesi tälle matkalle. Siksi älä etsi muuta tietä! Kuule Kristuksen ääntä Sanassa ja vahvistu siitä! Vain tätä Jeesus-tietä seuraten voit päästä perille uuteen Jerusalemiin, taivaaseen. Juuri tätä Kristus-tietä seuramalla sinä pääset varmasti osalliseksi ylösnousemuksesta, saat vaeltaa uudessa elämässä (Room. 6).

Toinen kohtaaminen

Evankeliumissa Jeesus tapaa toisenkin miehen. Tämän Hän itse kutsuu seuraajakseen. Herra siis tahtoo saada hänet seuraansa. Jeesus tahtoo tulla tälle miehelle kaikkein rakkaimmaksi, että voisi sitten antaa hänelle kaikki lahjansa. Mutta mies vastaa Jeesuksen kutsuun sanoen: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni.” (Luuk. 9:59b)

Perheeni kanssa olemme olleet joitakin vuosia lähetystyössä Japanissa. Itä-Aasian maissa on tapana, että hautajaiset pidetään mahdollisimman pian, viimeistään parin päivän sisällä kuolemantapauksesta. Ensin pidetään ruumiinvalvojaiset, seuraavana päivänä varsinainen hautajaistilaisuus. Tämän jälkeen seuraa itse hautaaminen ja siihen liittyvät muut siunaustoimitukset. Näitä toimituksia on paljon ja aikataulu tiukka. Kun japanilainen pastori siis saa suruviestin seurakuntalaisen poismenosta, hänelle tulee kova kiire: yhden päivän aikana keskustellaan vainajan sukulaisten kanssa, valmistetaan puheet kaikkiin tilaisuuksiin, sovitaan sairaalan ja hautaustoimiston kanssa järjestelyistä. Omaisillakin on paljon tehtävää: täytyy ehkä järjestää hautajaistilat, sopia asiat hautaustoimiston ja kirkon kanssa. Täytyy kutsua ihmiset ja hankkia heille lahjat kiitokseksi osanotosta. Kaikki tämä kiire sen todellisuuden keskellä, että rakas läheinen on nyt poissa.

Voi olla, että Raamatun ajan Lähi-Idässä hautajaisiin ei ehkä liittynyt aivan näin monenlaisia muodollisuuksia. Kuitenkin pohjimmiltaan tapa oli samanlainen: hautajaiset pyrittiin pitämään mahdollisimman pian, usein jo samana päivänä. Hautajaisten järjestäminen oli suvun miesten tehtävä; heillä riitti siinä monenlaista tekemistä. Hautaamisen jälkeen vietettiin sitten vielä erityinen suruaika. Ja nyt kun Jeesus evankeliumissa kutsuu tätä toista miestä seuraajakseen, tämä siis pyytää: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta nyt kysymme: jos hänen isänsä olisi jo maannut kotona kuolleena, olisiko tämä mies ehtinyt olla siinä tiellä kävelemässä? Ei olisi. Varmasti hän olisi ollut sillä hetkellä järjestämässä ruumiinvalvojaisia ja hautajaisia. Tai sitten hän olisi ollut jo hautaamassa isäänsä, taikka suremassa tämän poismenoa. Siksi mies ei tässä tarkoitakaan sanoa, että hänen isänsä olisi vielä kuollut. Mutta pojan velvollisuus oli pitää huolta vanhemmistaan heidän elämänsä loppuun asti. Kun Jeesus nyt kutsuu tätä miestä seuraajakseen, on kuin hän vastaisi: ”Jeesus, anna minun tehdä niinkuin tapa on! Anna minun ensin olla kotona palvelemassa perhettäni ja sukuani. Kyllä minä sitten joskus tulen seuraamaan sinua, ainakin sitten kun vanhempani ovat jo kuolleet. Nyt ei vielä olisi oikein hyvä aika seurata sinua, on niin paljon muuta ajateltavaa. Nyt pitäisi ensin seurata vanhempien tahtoa.”

Nykyäänkin moni näyttää suhtautuvan Jeesuksen kutsuun samalla tavalla. Vielä tänäänkin Jeesus kutsuu: ”seuraa minua”. Eivätkä kaikki tässä maailmassakaan aivan avoimesti halveksi kutsun esittäjää. Eivät kaikki avoimesti halveksi kirkkoa, jossa Kristus saarnaviran kautta esittää kutsunsa. Monet Kristus saa vieläkin kasteessa kutsua ja tehdä seuraajakseen. Moni kyllä sanoo arvostavansa kirkkoa ja kristinuskoa. Moni sanoo pitävänsä Jeesuksen opetusta hyvänä ja oikeana. Mutta on kuitenkin myös monta, joille Jeesuksen kutsu ei ole riittävän tärkeä, että he ottaisivat sen vakavasti. ”Jeesus puhuu kyllä hyvin, mutta juuri nyt elämässä on vähän tärkeämpiä asioita, niinkuin nyt nämä perheen elatuksen asiat. Ei vielä Jeesus, anna minun sitten tulla seuraamaan sinua kun minulle sopii.” Ja monta onkin sitten niitä kutsuttuja, jotka aluksi eivät aktiivisesti vastusta Jeesusta. Mutta kun he asettavat elämässään jotakin muuta Herran edelle, he käytännössä lopulta kääntyvät Häntä vastaan. Jeesushan sanoo: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan” (Luuk. 11:23a).

Sinutkin Herra Jeesus on jo kasteessasi kutsunut seuraajakseen. Hän haluaa olla sinulle kaikki kaikessa, että saisi antaa sinulle enemmän kuin mitä tämä maailma voi antaa. Hän on jo antanut sinulle kaikki lahjansa. Hän haluaa pitää sinut seurassaan, että juuri tänäänkin eläisit Hänen lahjojensa osallisuudessa. Ethän lähde seuraamaan muita! Ethän aseta elämässäsi mitään Jeesuksen edelle!

Kolmas kohtaaminen

Evankeliumissa esiintyy siis vielä kolmaskin mies, joka keskustelee Jeesuksen kanssa. Myös tämä mies vakuutti haluavansa seurata Jeesusta. Hänelläkin oli kuitenkin yksi ehto: hän halusi ensin käydä kotonaan, ottamassa jäähyväiset läheisiltään. Tälle miehelle Herra vastaa: ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.” (Luuk. 9:62) Mitä Jeesus tällä tarkoittaa? Eikö olisi aivan kohtuullista, että saisi käydä sanomassa jäähyväiset perheväelleen, kun lähtee pitkälle matkalle? Mutta tuolla Lähi-Idässä tämä ”jäähyväisten ottaminen” ymmärrettiin siten, että lähtijä käy kotona kysymässä lupaa lähtemiseensä. Jos esimerkiksi perheen poika halusi lähteä matkalle, hänen oli ensin saatava isältä lupa. Nyt kysymme: olisiko tämän miehen isä antanut hänelle lupaa jättää perheensä ja sukunsa Jeesuksen seuraamisen tähden? Tuskinpa vaan. Mies varmasti tiesi isänsä asenteen jo ennestään. Ei hän saisi lupaa lähteä kiertelevän saarnamiehen seuraan. Päinvastoin, hän itse asiassa saisi isältään oikeutuksen olla lähtemättä Jeesusta seuraamaan. Tämän ”hyvän syyn” voisi sitten Jeesuksellekin esittää: ”Isä ei antanut lupaa.” Näin siis tämäkin mies oikeastaan asetti perheensä ja isänsä – siis tämän maailman asiat – Jeesuksen edelle. Oman isän tahto oli tärkeämpi kuin Jeesuksen.

Voi olla, että sinunkin tekisi joskus mieli etsiä muilta hyväksyntää kristilliselle elämällesi ja Jeesuksen seuraamiselle. Ja varmaan elämä tuntuisikin helpommalta, jos perheenjäsenet ja ystävät arvostaisivat enemmän kirkossakäyntiäsi tai luottamustasi Kristukseen. Mutta muista kuitenkin: tämä maailma ei halua eikä voi antaa sinulle lupaa Jeesuksen seuraamiseen. Maailma ei Jeesusta tunne. Se pitää Hänen ristintyötään hullutuksena. Siksi voit olla varma, ettet tule koskaan saamaan maailmalta suostumusta Jeesuksen seuraamiseen. Myös Perkele ja oma lihasi osaavat kyllä laittaa vastaan. Niiltä et saa lupaa Jeesuksen seuraamiseen. Mutta älä kuuntele niitä! Jeesus itse on kerran kutsunut sinut nimeltä, ja Sanassaan Hän kutsuu sinua taas tänäänkin. Hän tahtoo pitää sinut seurassaan! Ehkä joudut Hänen nimensä tähden menettämään yhteyden joihinkin läheisiisi. Mutta et silti jää yksin: sinulla on Herra Jeesus. Ja Hän antaa sinulle vielä uuden perheenkin, oman seurakuntansa. Hänhän sanoo uskovistaan: ”Katso, minun äitini ja veljeni!” (Matt. 12:49) Tässä seurassaan, tässä perheessään Hän tahtoo sinut pitää, sillä Hän tahtoo viedä sinut perille! Älä siksi odota maailman hyväksyntää. Kuuntele vain Herran Kristuksen ääntä Sanassa!

Voi ehkä olla, että tämän matkan varrella tulee joskus kiusaus katsoa vielä kerran taakseen. Ehkä tulee kiusaus vielä kerran palata entisen elämän iloihin ja ikään kuin jättää sille jäähyväiset. ”Jeesus ei kai se haittaa, jos minä nyt vähän..? Sitten minä kyllä jätän tämän kaiken taakseni ja tulen seuraamaan sinua!” Mutta Jeesus kutsuu sinua tänään! Älä petä itseäsi, vaan seuraa Hänen ääntään nyt!

Voi myös olla, että sinulla on kiusaus katsoa taaksesi, jo anteeksiannettuihin synteihisi. Mutta muista, että Jeesuksen tie vei Jerusalemiin, kärsimään ja kuolemaan syntiesi tähden. Hän on sovittanut sinun syntisi kertakaikkiaan. Kasteessasi Hän on kutsunut sinut, ja antanut sinulle kaikki Golgatan aarteet: Voiton kuolemasta ja Perkeleestä, syntiesi anteeksiantamuksen, Jumalan armon, kaikki omat tekonsa, Pyhän Hengen ja kaikki Hänen lahjansa. Näin Kristus on jo tehnyt sinut soveliaaksi Jumalan valtakuntaan! Älä siis katso taaksesi vanhoihin synteihisi äläkä muistele niitä. Sillä ei Herrakaan niitä enää muista (Jer. 31:34). Luo nyt silmäsi Jeesukseen, uskosi alkajaan ja täyttäjään (Hepr. 12:2). Hänen seuraajanaan olet jo nyt osallinen kaikista Hänen lahjoistaan. Hänen kanssaan saat rientää kohti matkasi päämäärää ja voittopalkintoa (Fil. 3:13–14), iankaikkista elämää taivaan uudessa Jerusalemissa. Pysy Hänen seurassaan, Hän vie sinut perille. Aamen.

(Saarna on pidetty Tiitus-yhteisössä Mikkelissä 17.6.2012.)