Tuomiosunnuntai (2. vsk), Matt. 25:31–46

Viimeinen tuomio

Tuomiosunnuntain evankeliumitekstin äärellä keskitymme kolmeen asiaan:

  1. Viimeinen päivä ja suuri oikeudenkäynti ovat totta.
  2. Oikeudenkäynnissä lausutaan vain kahdenlaisia päätöksiä.
  3. Kysymys: Mikä määrittää ihmisen ikuisen päämäärän?

1) Viimeinen päivä ja suuri oikeudenkäynti ovat totta

Tämä maailma on Jumalan luoma ja sellaisena hyvä. Se ei kuitenkaan ole ikuinen. Kerran tulee viimeinen päivä, jolloin aika päättyy ja koko tämä meidän näkyvä maailmamme kerätään pois. Psalmissa sanotaankin: ”Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.” (Ps. 102:26–27) Jumalan hyvä maailmakaan ei siis ole ikuinen.

Samoin ei myöskään maailmassa elävän ihmisen elämä ole ikuinen. Jollei tuo viimeinen päivä ehdi ensin, jokainen meistä kohtaa kuoleman. Elämä tässä maailmassa loppuu. Moni kyllä yrittää unohtaa kuoleman todellisuuden. Moni koettaa peittää ajatuksen kuolemasta ruokaohjelmien gourmet-elämyksillä, ulkomaanmatkakokemuksilla, liiallisella työnteolla, alkoholinkäytöllä, ihmissuhteilla ja niin edelleen. Kuitenkin aivan jokainen tietää: ihmisen elämä loppuu kerran. Toki niin kauan kuin elinpäiviä annetaan, sinä saat iloisesti käyttää Jumalan luomislahjoja ja kiittää niistä! Mutta muista samalla: Siinä ei ole kaikki. Viimeinen päivä tulee myös sinulle. Kuolitpa tai olitpa vielä elossa, kerran koittaa se päivä, jolloin sinä kohtaat Luojasi silmästä silmään. Se päivä tulee vääjäämättä.

Mutta edessämme ei ole ainoastaan maailman tai maallisen elämämme loppu, vaan myös tuomio. On olemassa Kuningas (Matt. 25:34, 41), jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt. 28:18). Tämä Kuningas on Jeesus Kristus. Viimeisenä päivänä Hän tulee takaisin luomaansa maailmaan. Hän ilmestyy äkkiarvaamatta (Mark. 13:36) suuressa voimassaan, kirkkaudessaan ja kunniassaan, kaikkien enkeliensä kanssa (Matt. 24:30). Tuona päivänä Kristus istuu kirkkautensa valtaistuimelle tuomitsemaan. Alkaa suuri oikeudenkäynti. Siksi nyt kysytäänkin: mikä on sinun tilasi tänään? Kysymys on tärkeä, sillä sinä et tiedä, minä hetkenä Herra ja Tuomari tulee (Mark. 13:35). Oletko sinä juuri nyt valmis kohtaamaan Hänet? Mutta miten sinä sitten voit tulla valmiiksi kohtaamaan Hänet? Tunnusta syntisi ja usko Häneen, Herraan Kristukseen. Usko Häneen, joka edellisessä tulemuksessaan on jo kantanut sinun kaikki syntisi ja sovittanut ne ristillään! Usko omalle kohdallesi Jumalan valtakunnan evankeliumi: Sinun syntisi on Jeesuksen Kristuksen ristintyössä anteeksiannettu! Silloin sinä olet valmis kohtaamaan Hänet viimeisenä päivänä.

Mutta viimeinen tuomio koskee muitakin kuin vain sinua ja minua. Tätä oikeudenkäyntiä ei vältä kukaan. Päivän evankeliumissa Herra itse sanoo, että tuona päivänä ”kaikki kansat” kootaan Hänen eteensä. Se tarkoittaa: kaikki maailman ihmiset, riippumatta kansallisuudesta tai uskonnosta. Kaikki joutuvat tuomiolle. Nyt joku kysyy: ”Mutta eikö se ole epäreilua, että hänen sanotaan tuomitsevan kaikki? Miten muka kaikki ihmiset maailmassa voisivat tuntea tämän Jeesuksen tai uskoa hänestä niin kuin kristityt? Eikö se olisi kamalan ankaraa heitä kohtaan?” Mitä tähän vastataan?

Ensinnäkin vastataan, että Jumalan totuus on yksi. Se Totuus on persoonallinen, Jeesus Kristus (Joh. 14:6). Maailmassa ei ole muuta totuutta, ja siksi kaikki toisten uskontojen opetus ohi tämän Totuuden on valhetta. Mutta juuri siksi toiseksi, ”että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1. Tim. 2:4), on Herra itse kutsunut apostolinsa. Hän on lähettänyt heidät saarnaamaan Hänen verievankeliuminsa juuri näille ”kaikille kansoille”. Kristus on tahtonut, että ihmiset ”kaikista kansoista” oksastettaisiin Hänen elävään runkoonsa (Room. 11:17), että Hänen seurakuntaviinipuunsa oksat levittäytyisivät yli koko maanpiirin (vrt. Joh. 15). Miten palavasti Hän onkaan tahtonut pelastaa kaikki ihmiset ja juuri tänäänkin tahtoo! Siksi ystävät, Hänen seurakuntanaan mekään emme saa jäädä paikoillemme. Kyllä, me saamme aivan rauhassa osallistua messuun ja hartaudella ottaa Herran lahjat vastaan aivan itsellemme, omalle kohdallemme. Näin jopa tuleekin tehdä, jos mieli pysyä itse osallisina Kristus-viinipuun elämännesteestä. Mutta juuri siksi me emme saa myöskään unohtaa, että Kristuksen seurakunta on aina myös lähetysseurakunta. Kun sinä saat joka sunnuntai vahvistua Herran sanan ja sakramentin osallisuudessa, kun Hän vielä joka päiväkin sinua sanallaan ravitsee, etkö sinä haluaisi jakaa Hänen täyteydestään myös muille? Katso, sinä olet saanut kaiken ja yhä uudestaan saat! Sinulla on ikuinen elämä, sinulla on Kristus! Eikö Herrasi tahtoisi sanassaan ja sakramenteissaan lahjoittaa tätä kaikkea naapurillesikin? Lähimmäisesi luokse Herra sinut täältä messun armolähteeltä lähettääkin. Sellaista Kristuksen seurakunnan lähetystyö on. Hänen seurakuntansa todistaa Herrastaan Pyhässä Hengessä elämällään, joskus myös sanoillaan. Missä se tapahtuu? Siellä, missä Kristuksen ruumiin jäsenet milloinkin ovat, oli se sitten omassa rappukäytävässä tai ulkomailla lähetystyöalalla. Näin on siksi, että Kristuksen seurakunta on maailmanlaajuinen ja koskee ”kaikkia kansoja”. Jo se, että puhut naapurille Herrasi hyvyydestä, se on maailmanlähetystä, kuuluuhan sinun naapurustosikin maailmaan. Ja sitten tämä sanoma toki leviää luonnostaan muuallekin. Se leviää sinne, missä ikinä on vielä joku, joka ei tunne Kristusta. Se leviää sinne, missä paikalliset kristityt tarvitsevat toisten veljiensä ja sisariensa tukea Kristuksen Kirkon rakentamisessa.

Nyt joku kysyy, miten tämä liittyy tuomiosunnuntaihin. Se liittyy siihen hyvin läheisesti. Päivän evankeliumi saarnaa, että Kristus tulee takaisin tuomitsemaan kaikki kansat. Kristuksen seurakunnan työtä, siis lähetystyötä tehdään tämä todellisuus silmien edessä. Aika on lyhyt. Herra tulee pian. Hän tahtoo, että tuona suurena päivänä ”kaikki kansat” uskoisivat Häneen. Katso Hänen valtavaa rakkauttansa ihmiskuntaa kohtaan!

Herramme sanoista ”kaikki kansat” avautuu vielä seuraava näkökulma: Viimeisenä päivänä suuren Tuomarin eteen kootaan paitsi kaikki ihmiset kaikista kansallisuuksista ja uskonnoista, myös kaikki ihmiset riippumatta iästä, yhteiskunnallisesta asemasta tai vaikkapa ymmärryksen määrästä. Sisältäähän käsite ”kansa” kaikki mahdolliset ihmiset, joita kansaan kuuluu. Siellä ovat vastasyntyneet lapset, vahvat urheilijat, älykkäimmät tiedemiehet, ruumiiltaan tai mieleltään heikot, raskasta työtä tekevät, työttömät, vanhukset, aivan kaikki. Kaikki ovat samalla viivalla, saman tuomioistuimen edessä. Tämäkin on tärkeä näkökulma Kristuksen seurakunnan lähetystyössä: Herra tahtoo kutsua aivan kaikkia yhteyteensä nyt, kun vielä aikaa on. Siksi mekään emme saa unohtaa pyhäkoulutyötä ja lapsityötä. Me emme saa unohtaa vanhuksia tai sairaita, emme myöskään paremmin menestyviä. Evankeliumi kuuluu kaikille ja kaikenlaisille. Kristus tulee pian takaisin!

Ja vielä, kaikki tulevat suuren Tuomarin eteen riippumatta jopa siitä, ovatko he jo kuolleet vai elävätkö vielä tässä maailmassa. Siksi me Raamatun sanan mukaisesti tunnustammekin, että Kristus tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

2) Oikeudenkäynnissä lausutaan vain kahdenlaisia päätöksiä

Tämä viimeisen päivän oikeudenkäynti on erilainen, kuin mitä maallisissa oikeusistuimissa nähdään. Maallisen oikeuden tuomiot voivat nimittäin olla hyvinkin monenlaisia. Joku saattaa saada elinkautisen tuomion, joku toinen voi päästä lyhyemmällä vankeusrangaistuksella, kolmas ehdonalaisella, neljäs sakoilla. Vielä joku viides vapautetaan kokonaan syytteestä. Mutta viimeisellä tuomiolla ei ole näin. Taivaallisen Kuninkaan oikeudenkäynnissä lausutaan vain kahdenlaisia päätöksiä. Hänen edessään seisovilla on vain kaksi vaihtoehtoa: joko pääsy Jumalan valtakuntaan tai tuomio iankaikkiseen tuleen.

Monikaan ei tahtoisi suostua tähän. Joku ehkä kysyy: ”Miten se Raamatun Jumala muka voi olla rakastava ja hyvä, jos Hän kerran tuomitsee ihmisiä iankaikkiseen tuleen?” Totta on, että tuo sammumaton tuli onkin kyllä valmistettu ikuiseksi rangaistuksen ja kärsimyksen paikaksi. Mutta nyt on tärkeää huomata, mitä Herra itse tässä sanoo: ”Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.'” (Matt. 25:41) Huomaatko? Kadotusta ei ole valmistettu ihmistä varten, vaan perkelettä ja hänen enkeleitään varten. Ihmistä varten Jumala on valmistanut jotakin aivan muuta. Hän on Kuningas ja siksi Hänellä on myös valtakunta. Tuo valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä (Room. 14:17). Se on sitä jo nyt niille, joista pyhän kasteen ja uskon kautta on tullut tuon valtakunnan kansalaisia. Rakas ystävä, olethan sinä tänään tässä pyhien joukossa? Ja jos olet näin tullut osalliseksi Jumalan valtakunnasta, et ole ainoastaan tuon ihanan valtakunnan kansalainen, vaan sinusta on tullut myös kuninkaallinen. Olet osallinen Kuninkaan valtakunnasta tai ”kuningaskunnasta”, niin kuin tämä sana myös voidaan kääntää. Mutta miten sinusta, tavallisesta ihmisestä on voinut tulla kuninkaallinen? Siksi, että sanan ja sakramenttien välityksellä ja uskon kautta olet elämänyhteydessä Kristukseen, joka on taivaallinen Kuningas. Juuri siksi pyhä Raamattu kutsuukin Kristuksen seurakuntaa kuninkaalliseksi papistoksi (1. Piet. 2:9). Siihen papistoon sinäkin Hänessä kuulut. Edelleen, koska Jumalan valtakunta on yhteyttä Jumalaan, joka on itse Elämä, tuo valtakunta on elämää. Ja koska se on yhteyttä Häneen, joka on ikuinen Jumala, on tuo valtakunta myös ikuinen elämä.

Tätä valtakuntaa, tätä yhteyttä ja tätä ikuista elämää varten on sinutkin luotu. Ja siksi tämä valtakunta on ollut valmistettuna sinulle jo ennen kuin sinut luotiin. Se on ollut Jumalan omille ”valmistettuna maailman perustamisesta asti” (Matt. 25:34). Miten suuri onkaan Jumalan hyvyys ja ihmisrakkaus! Toki ikuinen kadotuskin on aivan varmasti totta. Sinne, päättymättömään rangaistukseen jotkut ihmiset myös aivan todella joutuvat perkeleen ja hänen enkeliensä kanssa, valitettavasti. Mutta Herra ei ole valmistanut kadotusta ihmisiä varten. Hän ei tahdo, että yksikään hukkuu. Hän tahtoo, että jokainen syntinen ”kaikista kansoista” tulee parannukseen ja pelastuu Hänen ikuiseen valtakuntaansa.

3) Kysymys: Mikä määrittää ihmisen ikuisen päämäärän?

Toisin sanoen: miten määräytyy se, kumpaan paikkaan ihminen viimeiseltä tuomiolta lähtee, ikuiseen elämään vai ikuiseen rangaistukseen? Jeesus lausuu: ”Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'” (Matt. 25:34–36) Onko siis niin, että kun ruokkii nälkäisiä, juottaa janoisia, ottaa kotiinsa muukalaisia, vaatettaa alastomia, käy katsomassa sairaita ja vankeudessa olevia, silloin on tehnyt riittävästi ja ansaitsee päästä sisään Jumalan valtakuntaan? Eikö tämä tarkoita sitä? Ja toisaalta kun jättää tekemättä nämä kaikki hyvä teot, silloin ei ole tehnyt tarpeeksi ansaitakseen palkintona ikuista elämää? Eikö tämä sitä juuri tarkoita? Ei, ei ja vielä kerran ei!

Kukaan näistä Jumalan valtakuntaan pääsevistä, joita Herra tässä puhuttelee, ei ollut päättänyt alkaa tekemään hyviä tekoja, että siten ansaitsisi Jumalan valtakunnan kansalaisuuden. Huomaa tarkkaan, mitä he sanovat suurelle Kuninkalle, joka avaa heille taivaan portit. He sanovat: ”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'” (Matt. 25:37-39) He eivät edes tiedä, mitä hyvää he ovat tehneet!

Mutta eikö voi olla niin, että he vain ovat luonnostaan niin hyviä ihmisiä? He tekevät kaiken tämän ja ovat vielä nöyriäkin! Ei niin, sillä Jumalan sana antaa luonnollisesta ihmisestä aivan erilaisen todistuksen: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”. (Room. 3:23) Tässä maailmassa ei ole yhden yhtäkään ihmistä, joka luonnostaan olisi sellainen hyvä ihminen. Jokainen ihminen omine edellytyksineen on juuri sellainen kuin nuo, jotka Kristus tässä lähettää kadotukseen. He eivät tee sitä, mikä hyvää on. He eivät auta puutteessa olevia taikka ota huomioon kärsiviä lähimmäisiä. Eivätkä hekään tiedä omaa tilaansa. He eivät tunne hyvien tekojensa puutetta, siis laiminlyöntejään. Eivätkö he siis, vaikka ovat itsekkäästi ohittaneet lähimmäisensä, kuitenkin elä siinä luulossa, että he ovat monenlaista hyvääkin tehneet? Vastaavathan he Kuninkaalle:  ”Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?” (Matt. 25:44) Tällainen meistä jokainen luonnostaan on. Jokainen meistä luonnostaan luulee, että meillä on riittävästi omia hyviä tekoja, että niillä ansaitsemme pelastuksen. Jokainen meistä siis on luonnostaan epäjumalanpalvelija, koska tässä itseriittoisuudessaan ei ymmärrä tarvitsevansa Jumalaa. Siksi jokainen meistä luonnostaan on ilman uskoa Jumalaan ja siten myös erossa Hänestä. Ja siksi jokainen meistä myös on ansainnut ikuiseen tulen.

Mutta jos kerran ihminen ei luonnostaan voi eikä halua tehdä mitään hyviä, Jumalalle mieluisia tekoja, miksi Herra sitten liittää näiden ihmisten teot siihen, pääsevätkö he Jumalan valtakuntaan vai joutuvatko he ikuiseen rangaistukseen? Herra osoittaa, mitä Hän itse on tullut tähän maailmaan tekemään. Tässä toisessa tulemuksessaan Hän toki tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa. Hän tulee Kuninkaana jolla on kaikki valta, suurena Tuomarina. Mutta tätä ennen Hän on kerran tullut maailmaan nöyränä. Hän on tyhjetänyt itsensä ja ottanut orjan muodon, tullut ihmisten kaltaiseksi (Fil. 2:7). Hän tullut voidakseen olla Herran kärsivä palvelija, joka kantaa sinun sairautesi, sälyttää päälleen sinun kipusi, että häntä on haavoitettaisiin sinun rikkomustesi tähden ja runneltaisiin sinun pahojen tekojesi tähden. Hän tuli ottaakseen sinun rangaistuksesi päälleen, että sinulla rauha olisi, ja että sinä hänen ristin haavojensa kautta tulisit parannetuksi (Jes. 53:4-5). Tämän kaiken Hän on kerran tehnyt Golgatalla! Ja sitten: Kun sinä olit tässä maailmassa nääntymässä hengelliseen nälkään, Herra Kristus oli se, joka antoi sinulle syödä. Hän antoi sinulle pyhässä sanassaan Elävän Leivän, ettet koskaan enää olisi nälissäsi (Joh. 6:35). Ehtoollisessa Hän antoi sinulle oman ruumiinsa syötäväksi, syntiesi anteeksiantamiseksi. Kun sinä olit kuolemassa janoon, Hän antoi sinulle juoda. Hän antoi sinulle elävää vettä niin, ettet ikinä enää janoaisi (Joh. 4:14). Hän antoi sinulle oman verensä juotavaksi, syntiesi anteeksiantamiseksi. Sinä olit outo ja vieras, vailla Jumalan valtakunnan kansalaisoikeutta ja vieras lupauksen liitoille. Sinä olit ilman toivoa ja Jumalaa maailmassa (Ef. 2:12). Silloin Herra Kristus otti sinut huoneeseensa, joka on Hänen pyhä Kirkkonsa, Hänen seurakuntaruumiinsa. Sinä olit syntiesi vuoksi alaston ja häpesit, kun et onnistunut peittämään häpeääsi omien tekojesi viikunapuun lehdillä (Gen. 3:7). Juuri silloin Kristus pyhässä kasteessa vaatetti sinut oman ja täydellisen vanhurskautensa vaatteella (Gal. 3:27). Sinä sairastit syntisairautta, kun olit synnin orja ja vanki. Juuri silloin Hän tuli sinua katsomaan ja enemmänkin: Kristus sinut vapautti sinut tuosta orjuuden ikeestä todelliseen vapauteen (Gal. 5:1).

Ja kun sinä näin olet Kristuksen oma ja armovälineiden välityksellä pysyt Hänen elämänyhteydessään, silloin Pyhä Henki varmasti saa vaikuttaa sinussa myös hyviä tekoja. Toki mitä kauemmin sinä elät Kristuksen omana, varmaan huomaat itsessäsi aina vain vähemmän hyviä tekoja. Mutta juuri se on Pyhä Hengen työtä sinussa. Nimittäin niin sinä tulet koko ajan enemmän Kristusta tarvitsevaksi. Kun uskot Häneen ainoana mahdollisuutenasi, ainoana Vapahtajanasi, Hänen Henkensä saa sinussa aikaan kaikkea Jumalan mielen mukaista elämää. Nuo teot – Kristuksen veljien ja sisarien auttaminen ja kantaminen – ne mainitaan sitten viimeisellä tuomiolla myös sinun kohdallasi. Niitä ei mainita siksi, että olisit niillä ansainnut vanhurskauden ja elämän taivaallisen Kuninkaan valtakunnassa. Ne mainitaan pikemminkin todisteena siitä, että sinä uskot Kristukseen, joka on se varsinainen auttaja ja syntien kantaja. Niin kuin maallisissa tuomioistuimissakin aina tutkitaan todisteita, niin on myös viimeisellä tuomiolla. Nämä hyvät teot tai toisaalta niiden puute toimivat todisteina siitä, onko tutkittavilla usko Kristukseen vaiko ei. Niissä, ketkä eivät uskon kautta ole tulleet Kristuksesta osallisiksi, niissä ei Pyhä Henki myöskään ole saanut vaikuttaa Jumalan mielen mukaisia hyviä tekoja. Siitä heidät myös tunnistetaan epäuskoisiksi. He ovat luottaneet omiin tekoihinsa, torjuneet Kristuksen ja siten myös kääntyneet perkeleen puoleen. Siksi he saavat mennä ikuisuuteenkin ilman Jumalaa, siihen ikuiseen tuliseen järveen, minne heidän demoninen herransakin heitetään. Toisaalta niissä, jotka ovat uskon kautta tulleet Kristuksesta ja Hänen vanhurskaudestaan osallisiksi, niissä Pyhä Henki on saanut vaikuttaa hyvää hedelmää. Näistä teoista heidät tunnistetaan uskoviksi. He ovat olleet epätoivoisia omista mahdollisuuksistaan, tunnustaneet Jumalan kasvojen edessä oman mahdottomuutensa ja syntinsä. Siksi he ovat voineet turvata vain Kristukseen ainoana puhtautenaan ja vanhurskautenaan. Mistään hyvistä teoistaan he eivät tiedä. He ovat katsoneet vain Kristukseen ainoana toivonaan, ja siksi Pyhä Henki on myös saanut tehdä työtään heissä, myös näitä hyviä tekoja, vaikka he eivät niitä itse huomaakaan. He ovat eläneet Kristuksessa, ja siksi he saavat nyt mennä ikuisuuteenkin Kristuksen kanssa ja elää aina Hänen yhteydessään.

Lopuksi

Siksi lopuksi, rakkaat ystävät: Kun meidän vielä tänä päivänä on suotu nousta elämään armon ajassa, kaikkein tärkeintä on pysyä taivaallisen kuninkaamme ja Herran armollisen sanan yhteydessä. Tunnusta sinäkin siis syntisi ja usko, että Kristus Jeesus on sen kaiken sovittanut. Ota uskossa vastaan Hänen pelastuksen aarteensa – Hänen tosi ruumiinsa ja verensä, jotka Hän alttarin sakramentissa sinulle tarjoaa. Siinäkin Hän antaa sinun syntisi anteeksi ja vahvistaa sinua pysymään yhteydessään. Ja kun sinä joka päivä elät uskossa Häneen, saat rohkeasti kohdata kuolemasi ja sitten Herran suuren päivän. Saat rohkeasti nostaa pääsi pystyyn ja kohdata Kuninkaasi ja Luojasi, sillä – niin kuin Hänen sanansa sanoo – ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat.” (Room. 8:1) Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 23.11.2014.)