Pyhän Kolminaisuuden päivä (2. vsk), konfirmaatiomessu, Joh. 15:1–10

Kristus on totinen viinipuu

Johdanto

Muistan hyvin lapsuudestani, että tähän aikaan vuodesta nousin usein varhain aamulla ylös. Piti päästä pian kasvimaalle katsomaan, olisivatko versot jo suurempia kuin edellisenä päivänä. Monenlaista sieltä mullasta tulikin esiin: oli porkkanoita, herneitä ja tilliä. Silti vielä moni kasvi jäi maalaispojallekin vieraaksi. Jos joku olisi tullut puhumaan vaikkapa viiniköynnöksistä, olisi kyllä tarvittu tarkentavaa kasviopin tuntia, että asia olisi tullut ymmärretyksi.

Mutta kun Kristus evankeliumissa puhuu opetuslapsilleen viinipuusta, he ymmärtävät heti, mistä on kysymys. Nimittäin tuolla välimeren seudulla, Israelin maassa viininviljely kuului aivan jokapäiväiseen elämään. Siksi nyt, kun Jeesus puhuu opetuslapsille viinipuusta, he näkevät mielessään heti tutut viiniköynnösten rivit vuoren rinteillä. Mutta opetuslasten mieleensä tulee muutakin. Kun Herra puhuu viinipuusta, on jopa aivan kuin lamppu syttyisi heidän päässään. Nuo miehet ovat lapsesta asti kuulleet Vanhan testamentin pyhää ilmoitussanaa. Siksi he nyt Jeesuksen puheen kuullessaan muistavat heti psalmin 80 sanat: ”Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme. Sinä siirsit viinipuun Egyptistä, sinä karkoitit pakanat ja istutit sen. Sinä raivasit sille sijan, ja se juurtui ja täytti maan. Se peitti vuoret varjollansa ja oksillansa Jumalan setrit. Se levitti köynnöksensä mereen asti ja vesansa Eufrat-virtaan saakka.” (Ps. 80:8–12) Mistä viinipuusta profeetta tässä laulaa? Jumalan kansasta, Israelista. Edelleen, kun Jeesus puhuu viinipuusta, opetuslapset varmaan muistavat Hoosean sanat: ”Israel oli rehevä viiniköynnös, joka teki hedelmiä.” (Hoos. 10:1a) Näissä, ja monissa muissa Vanhan testamentin kohdissa (esim. Jer. 2:21; Hes. 17; 19:10) Pyhä Henki siis puhuu Israelista viinipuuna tai viiniköynnöksenä. Herra Jumala itse on viinitarhuri, joka istuttaa omaisuuskansansa kuin viinipuun. Niin kuin viinitarhuri pitää huolta viinimäestään, niin Herra Jumalakin tahtoo pitää huolen omasta rakkaasta kansastaan.

Mutta nyt Jeesus siis sanoo: ”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.” (Joh. 15:1) Mitä Hän tällä tarkoittaa? Ensin Hän sanoo: ”Minä olen”. Tämä ilmaisu sisältää paljon enemmän, kuin mitä suomen kielen sanat antavat ymmärtää. ”Minä olen” – kreikaksi ἐγώ εἰμί (ego eimi), hepreaksi יהוה (JHWH) – on nimi. Se on Jumalan nimi. Kun Jeesus siis sanoo ”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri”, jokainen juutalainen kuulija ymmärtää, että Hän tarkoittaa: ”Minä Jeesus olen יהוה (JHWH), minä olen Herra, Israelin Jumala, joka olen nyt omaksunut ihmisyyden, tullut oman kansani keskelle. Mutta minulla on myös Isä, suuri viinitarhuri. Minä olen Hänen Poikansa, se luvattu Messias.”

Mutta sitten Jeesus sanoo myös, että Hän on viinipuu, totinen viiniköynnös. Mitä Hän tällä tarkoittaa? Miten voi olla, että Raamatussa ensin Israel, Jumalan Vanhan liiton seurakunta ja Herran omaisuuskansa on Hänen viiniköynnöksensä, mutta että sitten yhtäkkiä Herra Jeesus Kristus onkin totinen viiniköynnös? Tätä me lähdemme nyt katsomaan. Tässä on talletettuna valtavan suuri evankeliumi.

Oksana Kristus-puussa yhdessä toisten kanssa

Jeesus selittää asian selvästi. Evankeliumissa Hän sanoo, että ne ihmiset, jotka ovat Hänen omiaan, siis jotka kuulevat Hänen sanaansa ja uskovat siihen, he ovat oksia siinä viiniköynnöksen rungossa, joka Hän itse on. Nuo uskovat ovat siis yhteydessä Häneen. Tämä yhteys on jotakin niin perustavanlaatuista, että Jeesus ja Häneen uskovat ovat jopa aivan yhtä. Herra sanookin tämän evankeliumissa yhä uudestaan: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” (Joh. 15:4a) ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää”. (Joh. 15:5a) ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.” (Joh. 15:7a) Sinäkin, joka olet kristitty, olet siis Jeesuksen oma. Raamatussa ja sen saarnassa Hän on puhunut sinulle pyhän sanansa. Siinä Hän on lausunut lain sanat ja tekee niin nytkin. Hän sanoo: Itsessäsi sinä olet kokonaan langennut ja mahdoton, kadotuksen ansainnut ihminen. Vaikka sinä tässä maailmassa kuuluisit elävien kirjoihin taikka ruumiillisesti voisit miten hyvin tahansa, ilman Kristuksen pyhää sanaa ja yhteyttä Häneen sinä olet eläessäsikin kuollut, erossa Jumalasta ja ikuisesta elämästä. Mutta sitten toiseksi kuulet evankeliumin sanan: Jumalan Poika Kristus, itse ”Minä olen”, itse Herra on tullut ihmiseksi, sinun kaltaiseksesi, että sinä et jäisi ilman elämää. Hän on kantanut koko sinun syntivelkasi ja sovittanut sen ristin puulla. Kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan Hän on voittanut sinun kuolemasi. Ja sitten Hän on saarnannut tämän evankeliumin sinulle, että sinäkin eläisit siitä. Pyhän sanansa kautta Hän on puhdistanut sinut kaikesta synnistäsi! (Joh. 15:3) Pyhässä kasteen sakramentissa Hän on pessyt pois sinun syntisi (Ap. t. 22:16). Näin Hän on antanut sinun omaksesi sen anteeksiantamuksen, jonka Hän Golgatalla sinulle ansaitsi. Kasteessa Hän on antanut sinulle myös Pyhän Hengen lahjan. Siinä Hän on uudestisynnyttänyt sinut iankaikkiseen elämään. (Joh. 3:5; Ap. t. 2:38; Tiit. 3:5) Kasteessa Hän on yhdistänyt sinut yhdessä Hengessä jäseneksi yhteen ruumiiseensa, siihen pyhään viiniköynnöksen runkoon, joka itse Hän on, ja joka on Hänen pyhä seurakuntansa (1. Kor. 12:13). Hän on ottanut sinut yhteyteensä! Sinä olet nyt oksa viinipuussa. Sinä olet elämänyhteydessä Kristukseen, joka on sinun Vapahtajasi.

Jeesuksen puhe viinipuusta on siis puhe suhteesta sinun ja Hänen välillään. Mutta se on vielä enemmänkin. Kuvittele esimerkiksi, että lähtisit lomamatkalle johonkin Välimeren maahan. Olisit suunnitellut meneväsi nauttimaan Jumalan luomasta luonnon kauneudesta siellä, maaseudun rauhassa. Vielä tuon kukkulan yli, sitten edessäsi aukeaisi ikivanha, runsaudestaan kuuluisa, kaunis viinitarha. Mutta mitä ihmettä? Perille päästyäsi huomaisit, että tuossa ikiaikaisessa viinitarhassa on vain yksi oksa! Mikä pettymys se olisikaan paljon odottaneelle matkailijalle!

On tietenkin aivan hassua tällä tavalla kuvitellakin sellaista viinitarhaa, jossa on vain yksi ainoa oksa. Mutta yhtä mahdotonta olisi sanoa, että Kristus-viinipuuhun kuuluisi vain yksi oksa, yksi ainoa uskova, vaikkapa sinä yksin. Ei, tavallinenkin viiniköynnös on kasvi, jossa on paljon oksia. Oksia voi olla jopa satoja yhdessä rungossa. Ne kaikki ovat keskenään erilaisia ja eri mittaisia. On vanhempia, vahvoja oksia. On myös nuorempia, hennompia oksia. Mutta kaikki oksat ovat samalla tavalla yhteydessä viiniköynnöksen runkoon ja elävät sen mehusta. Samoin myös elämä kristittynä on aina yhteisöllinen asia. Toki kristittynä olemisessa on kyse myös sinusta yksilönä, siis siitä, onko sinut aivan henkilökohtaisesti kastettu Kristuksen yhteyteen. Totta kai. Yhtä lailla on kyse siitä, elätkö sinä tänään aivan henkilökohtaisessa uskossa Jeesukseen. Nämä ovatkin aivan luovuttamattomia asioita. Mutta kun sinä kuulut Kristukseen, se tarkoittaa, että tämä henkilökohtainen uskonelämäsi saa alkunsa aina Kristuksen seurakunnassa – sanan ja kasteen kautta! Ja seurakuntaan tuo uskonelämä myös aina palaa. Siellä se saa vahvistusta sanasta ja ehtoollisesta, siellä se elämä myös toimii. Kristittynä oleminen ei siis ole mitään yksinäistä elämää kotona TV-jumalanpalvelusten tai pelkkien internetistä kuunneltavien opetusten äärellä. Toki hyvien saarnojen kuunteleminenkin onkin suositeltavaa! Mutta kristityn yhteys Kristukseen on yhteyttä Häneen viiniköynnöksen runkona. Siksi se on aina myös yhteyttä Häneen yhdessä toisten oksien kanssa. Se on elämää Kristuksen seurakunnassa sanan ja sakramenttien yhteydessä. Se on elämää Hänen yhdessä, pyhässä, yhteisessä ja apostolisessa kirkossaan, jonka me Raamatun sanaan tukeutuen tunnustamme.

Miten ihmeellinen onkaan tämä yhteys Kristuksen ja Hänen omiensa välillä! Me olemme yhtä Hänen kanssaan, ja sitten Hänessä me kuulumme myös toisiimme. Kristus on viinipuu, ja Hänessä meistäkin on tullut osa viinipuuta, osa Häntä. Hänessä meistä on tullut osa toisiamme.

Vanhan ja uuden liiton viiniköynnös

Ja tästä pääsemme nyt palaamaan Vanhan testamentin sanoihin, jotka kuulimme. Pyhä Henki saarnaa siellä: Israel on Jumalan viiniköynnös. Ja nyt Herra evankeliumissa sanoo: Kristuksen kirkko, siis Kristus itse seurakunnan päänä, ja sitten Hänen yhteydessään elävät uskovat ihmiset, he ovat yhdessä viinipuu.

Vanha testamentti julistaa, että Israel oli Jumalan omaisuuskansa, Hänen rakas seurakuntansa. Vanhan liiton kansa oli Herran jalo viiniköynnös. Mutta epäuskonsa tähden Israel muuttui ”vieraan viinipuun villiköynnöksiksi”, niin kuin Jeremia sanoo (Jer. 2:21). Israel lankesi pois Herran, suuren viinitarhurinsa tahdosta. Mutta tämä heidän lankeemuksensa on nyt tullut maailmalle rikkaudeksi. Heidän vajautensa on tullut pakanoille rikkaudeksi! (Room. 11:12) Nyt kun vanha liitto on Kristuksessa täytetty (Joh. 19:30), kaikki ne, jotka ovat tulleet Kristukseen uskoviksi ja Häneen liitetyiksi, he ovat pääseet osallisiksi Jumalan omaisuuskansasta, uuden liiton viinipuusta, uuden liiton seurakunnasta! Kristuksen veriuhrin tähden he ovat päässeet Jumalan omiksi aivan riippumatta siitä, mistä kansasta he ovat syntyisin. Katso miten paljon Herra on rakastanut omaa kansaansa Israelia! Hän on rakastanut omaisuuskansaansa niin, että on halunnut avata kaikille kansoille ja kielille pääsyn sen yhteyteen, siis myös meille suomalaisille! Jumalan sana on aivan tulvillaan todistuksia tästä, esimerkiksi: ”Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” (Ef. 2:17-22) ”…että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta”. (Ef. 3:6) ”…yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste”. (Ef. 4:4-6) ”Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’, jotka ennen ’ette olleet armahdetut’, mutta nyt ’olette armahdetut.'” (1. Piet. 2:9-10) Nyt meidät suomalaisetkin on pyhässä kasteessa kastettu yhdessä Hengessä yhdeksi ruumiiksi, siis Kristuksen yhden ja ainoan seurakuntaruumiin jäseniksi. Siksi mekin kuulumme nyt Jumalan hengelliseen Israeliin, hengelliseen viiniköynnökseen, joka on Kristus. Kasteen ja uskon kautta sinäkin olet nyt oksa tässä Kristuksen seurakuntaviinipuussa. Olet Jumalan lapsi ja jäsen Hänen omaisuuskansassaan – ei mitään vähempää!

Miten Kristus-viinipuussa pysytään?

Tosin joskus sinusta voi tuntua siltä, että tämä yhteytesi Kristuksen omaisuuskansaan ei näy millään tavalla. Nimittäin vaikka sinä olet kristitty, kuitenkin sinä ulkoisesti näytät aivan samanlaiselta ihmiseltä kuin kaikki muutkin ihmiset, myös ne, jotka elävät maailmassa ja erossa Kristuksesta. Ja toki onkin niin, että mikään ihmisen ulkoisen elämän asia – pukeutuminen tai vaikka syöminen ja juominen – ei voi tehdä hänestä kristittyä taikka myöskään vähemmän kristittyä. Näin on siksi, että ulkoinen on jotakin aivan muuta kuin sisäinen. Maallinen on jotakin aivan muuta kuin hengellinen. Siksi sinäkin saat käydä työssä ja koulussa aivan niin kuin kaikki muutkin, sinulla voi olla hyviä harrastuksia niin kuin muillakin tässä maailmassa. Koska sinä ovat Kristuksessa, et enää ole maailmasta. Siitä huolimatta sinä kuintekin vielä elät ja saatkin elää maailmassa, siis saman maailman keskellä, kuin kaikki muutkin. (Joh. 17)

Mutta muista kuitenkin, että Kristuksessa olet siirtynyt kuolemasta elämään. Vaikka ulkoisesti et eroaisi muista ihmisistä, kasteen ja uskon kautta sinä kuitenkin olet nyt taivaan kansalainen, uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Tätä sinun on tärkeää Jumalan sanan äärellä muistuttaa itsellesi, ettet joutuisi kiusaukseen ajatella, ettei oikeastaan lopulta ole mitään eroa sinun ja maailman välillä. On suuri ero uskovan ja uskosta osattoman välillä, ei siksi, mitä he itsessään ovat, vaan siksi, että toinen on osallinen Kristus-viinipuun elämästä ja toinen ei. Ja juuri tästä syystä on myös tarpeellista, että nuorille kristityille pidetään rippikoulua. Rippikoulussa nuorille nimittäin opetetaan mitä he ovat jo saaneet. Kasteen vedessä heidät on jo kerran oksastettu Kristukseen ja Hänen pyhään seurakuntaansa. Kristuksessa heidät on siirretty kuolemasta elämään! Rippikoulussa nuorille opetetaan myös, miten tätä uutta elämää sitten eletään, toisin sanoen, miten kristittynä pysytään. Tämä kaikki, siis se, mitä pyhä Raamattu meidän pelastuksemme asiasta ja kristillisestä elämästä ilmoittaa on tiivistetty katekismukseen. Siksi rippikoulussa opetetaan katekismusta. Opetetaan Jumalan lain kymmenen käskyä. Opetetaan uskontunnustus, siis ihana evankeliumi siitä, kuka kolmiyhteinen Jumala on ja mitä Hän on tehnyt, meidän luomiseksemme, lunastukseksemme ja pyhitykseksemme. Opetetaan Isän meidän rukous, siis se, miten Jumalan ainoa Poika Kristus itse rukoilee taivaallista Isää, ja miten Hän sitten ottaa jokaisen kristityn mukaan samaan Jumalan lapsen asemaan kuin Hänkin, rukoilemaan rakasta taivaallista Isää yhdessä kanssaan. Rippikoulussa opetetaan pyhistä sakramenteista, siis siitä, mitkä ovat ne välineet, joiden kautta Kristus tahtoo kirkossaan lahjoittaa ihmiselle syntien anteeksiantamuksen lahjan ja Pyhän Hengen. Kasteessa ja ehtoollisessa Hän tulee ihmisen elämään, niissä Hän antaa pelastuksen lahjat uskossa vastaanotettavaksi. Rippikoulussa opetetaan vielä ripistä, tuosta ihanasta välineestä, jonka Kristus on säätänyt siksi, että Hänen omansa saisivat omilla korvillaan kuulla ja vakuuttua: minun syntini on Kristuksen tähden anteeksi annettu.

Ja nyt, rakas veljemme Konsta: Tämä kaikki on sinullekin rippikoulussa opetettu. Sinä olet kuullut: Kristus on kuollut puolestasi, että saisit synnit anteeksi. Olet kuullut: sinut on lapsena kastettu, että saisit tämän lahjan itsellesi. Vaikka sinä et sitä ehkä muista, kasteessa olet kuitenkin vedestä ja Hengestä syntynyt uudesti ylhäältä (Joh. 3:5), olet syntynyt Jumalan lapseksi, oksaksi Kristus-viinipuuhun. Se kaikki on Jumalan lahjaa sinulle, se kaikki on jo valmista. Ja nyt sinulle on rippikoulussa opetettu myös, mitä Herra tahtoo yhä jatkuvasti tehdä, että saisit pysyä Hänen omanaan. Nimittäin luonnollisessa mielessäkin ihminen syntyy vain kerran, mutta silti hän tarvitsee ruokaa yhä uudestaan. Samalla tavalla sinäkin olet jo kerran kasteessa syntynyt kertakaikkiaan Jumalan lapseksi, mutta silti tarvitset joka päivä Kristuksen antamaa ruokaa, että jatkuvasti pysyisit Jumalan lapsena. Niin kuin aivan jokainen meistä Kristuksen omista, sinäkin tarvitset nyt sitä, että pysyt Kristus-viinipuun yhteydessä.

Miten Hänen yhteydessään sitten pysytään? Miten pysytään oksana Kristus-puussa? Siten, että tullaan sinne, missä Viinipuun elämänneste virtaa. Toisin sanoen siten, että aina uudestaan kuullaan Hänen pelastavaa sanaansa. Herra itse sanookin: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani”. (Joh. 8:31b) Päivän evankeliumissa Hän sanoo myös: ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.” (Joh. 15:7) Kristus-viinipuun elämännesteestä pysytään osallisena myös siten, että uskossa otetaan vastaan Hänen ruumiinsa ja verensä sakramentti, jonka Hän leivässä ja viinipuun hedelmässä antaa meille.

Ilman tällaista pysymistä Kristuksen yhteydessä kukaan ei voi pysyä kristittynä. Jos joku ei tällä tavalla pysy Kristuksessa, hän joutuu takaisin siihen kuoleman tilaan, johon on luonnostaan syntynyt. Mutta rakas ystävä, kun sinä pysyt Herran sanan ja Hänen pyhien sakramenttiensa vastaanottajana, silloin Herra itse pitää sinut omassa yhteydessään. Silloin pysyt Kristuksessa, ja silloin sinä saat myös varmasti elää ikuisesti, koska Hänen elämänsä on nyt sinun elämäsi.

Viinipuun vaatimattomuudessa totinen elämä

Vielä lopuksi: Rakas ystävä, kun sinä elät Kristuksen seurakunnan yhteydessä, muista, että se on elämää viiniköynnöksessä. Se ei ole elämää suurena, mahtavana tammena, joka komeudessaan kiinnittää jokaisen ohikulkijan huomion. Seurakunnan elämä ei ole elämää mahtavana setripuuna, joka suorana kohoaa korkeuksiin Libanonin kukkuloilla taikka Japanin vuorilla. Seurakunnan elämä on elämää viinipuun yhteydessä. Viiniköynnöksen runko ei ehkä ulospäin näytä suurelta tai mahtavalta. Toki Kristus – totinen Viinipuu – on nyt voittanut kuoleman ja mennyt kirkkauteensa. Hänelle on annettu kaikki valta (Matt. 28:18). Mutta kuitenkin Kristuksen työ Hänen pyhässä seurakunnassaan kätkeytyy ulkoiseen vaatimattomuuteen. Se kätkeytyy sanan saarnaan, vedellä kastamiseen, leipään ja viinipuun antiin. Se kuulostaa ja näyttää vaatimattomalta. Mutta kuitenkin Herra itse on näissä välineissä aivan todellisesti läsnä pelastuksen lahjoineen. Ja vielä: Niin kuin viinipuun oksat pienestä rungosta haarautuvat ja levittäytyvät kymmenienkin metrien päähän, niin Kristus-viinipuukin armonvälineidensä kautta antaa oman elämännesteensä, ikuisen elämänsä virrata meille, rakkaille oksilleen, sadoille ja tuhansille, jotka yhdessä olemme yhteydessä Häneen. Häneen me olemme kiinnittyneinä, Hänestä me saamme elämän tämän maailman hengellisen kuivuuden keskellä. Hänen armostaan me saamme olla totisen viinipuun oksat, totinen Jumalan Israel ja Hänen omaisuuskansansa ja pyhä Kirkkonsa. Hänen ominaan me myös – niin kuin viinipuunoksat –  levittäydymme tämän maailman keskuuteen, niin kuin psalmista laulaa: ”Sinä raivasit sille sijan, ja se juurtui ja täytti maan.” (Ps. 80:10) Ja niin Kristus-viinipuun elämä Pyhässä Hengessä saa myös tulla yhä uusien ulottuville, että heidätkin sanan ja kasteen kautta oksastettaisiin totisen Viinipuun runkoon, Jumalan omaisuuskansaan, ikuisen elämän elämännesteen osallisuuteen. Tämän kaiken tekee Hän, joka itse on Herra ja totinen Viinipuu. Hänen olkoon kiitos ja ylistys aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 15.6.2014.)