Pääsiäispäivä (2. vsk), Joh. 20:1–10

Odotamme kuolleiden ylösnousemusta

Hautausmaalla

Kotimme lähistöllä on yksi kaupungin suurista hautausmaista. Kun käymme Rouvan kanssa kävelyllä, kuljemme usein tuon hautausmaan läpi. Reitti on rauhallinen, sinne ei kaupungin humina kuulu. Mutta hautausmaalla käyminen myös muistuttaa tärkeästä asiasta: elämämme tässä maailmassa ei jatku ikuisesti. Tänään ruumiissani on vielä voimia jäljellä. Mutta ellei Herramme ehdi tulemaan sitä ennen takaisin, minunkin ruumiini joutuu kerran kuolemaan. Sitten se tuodaan tänne hautausmaalle ja kätketään maan multaan. Minussa asuvaa vanhaa ihmistä tällainen kuoleman mieleen muistuttaminen kyllä kauhistaa. Kuitenkin se on terveellistä, sillä tämä on totta: kerran ruumiini kuolee. Hautausmaalla näkee muitakin samassa tarkoituksessa, muistuttamassa itseään kuoleman todellisuudesta. Joku seisoo muistelemassa poisnukkunutta omaistaan. Joku siellä huolellisesti hoitaa rakkaan läheisensä hautaa.

Myös Maria Magdalena halusi tehdä näin. Meille kerrotaan, että hän lähti jo varhain aamulla Jeesuksen haudalle. Jeesus, johon tämä nainen oli laittanut kaiken toivonsa, Hänet oli kauhealla tavalla häpäisty. Häntä oli kidutettu, hänet oli ristiinnaulittu, surmattu. Ja sitten Hänen ruumiinsa oli haudattu tuohon kalliohautaan. Mariasta näytti, että kaikki oli nyt lopussa. Kaikki opetuslasten toivo tulevaisuudesta Jeesuksen seurassa oli mennyttä. Mutta vaikka Maria ajatteli näin, hän ei siltikään voinut unohtaa rakasta Jeesustaan. Hän halusi nyt muistella Herraansa, kunnioittaa tämän muistoa. Siksi hän nyt varhain aamulla nousi. Vaikka vielä oli aivan pimeää, hän lähti yhdessä ystäviensä kanssa Jeesuksen haudalle. He lähtivät sinne voidellakseen Herransa kuolleen ruumiin hyvänhajuisilla yrteillä, niin kuin ajan kaunis tapa oli (Mark. 16:1; Luuk. 24:1). He lähtivät kohtaamaan kuoleman todellisuutta, hoitamaan haudan asioita.

Kun Maria Magdalena ja muut naiset saapuivat Jeesuksen haudalle, he pelästyivät: Hauta oli avattu. Kivi oli vieritetty pois kammion suulta, siirretty aivan kokonaan pois paikaltaan. Kaamea näky. Kuinka joku oli saattanut tehdä tällaisen teon heidän rakkaalle Herralleen? Eikö muka Jeesusta perjantaina ollut jo tarpeeksi häväisty? Miten joku saattoi mennä vielä koskemaan Hänen kuolleeseen ruumiiseensakin? Kauhuissaan Maria etsi käsiinsä Pietarin ja Johanneksen. ”Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet.” (Joh. 20:2b) Marian ajatus on inhimillinen ja ymmärrettävä: Kuollut on kuollut. Kun ruumis on haudattu, se on haudassa. Ja jos ruumis ei ole haudassa, joku on vienyt sen pois haudasta. Ja jos kivi on vielä vieritetty syrjään ja hautakammio näin avattu, kuollut ruumis –joka ei siis enää ole haudassa – on tietenkin tuotu ulos juuri tuosta haudan ovesta. Joku on siis ryöstänyt haudan, rikkonut hautarauhan.

Kristus voitti koko maailman synnin ja kuoleman

Mutta kaikkivaltiaan Jumalan ajatus kuolemasta on erilainen kuin ihmisen ajatus. Taivaallinen Isä oli kyllä lähettänyt Poikansa Kristuksen maailmaan juuri sitä varten, että Hän kuolisi. Jeesuksen Kristuksen päätehtävänä tässä maailmassa oli ottaa itseensä koko tämän maailman synti ja kuolema. Herra Jeesus olikin nyt kantanut koko ihmiskunnan synnin. Hän oli kantanut myös koko ihmiskunnan synnin kaikki seuraukset: väsymyksen, sairauden, kivun, ahdistuksen ja tuskan. Hän oli kärsinyt ja ollut kiusattu, että Hän voisi kiusattuja auttaa (Hepr. 2:18). Koko tämän saastaisen kuorman kantajana ja kaiken sen rangaistukseksi Herra oli kuollut kertakaikkiaan. Mutta ei taivaallinen Isä ollut lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä varten, että tämä jättäisi työnsä tähän. Ei! Psalminkirjoittajan suulla Kristus itse olikin jo ennalta lausunut: ”Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.” (Ps. 16:10) Isä oli lähettänyt Poikansa Kristuksen kantamaan maailman synnin ja kuoleman juuri siksi, että Kristus voittaisi sen. Ja me saamme tänään pääsiäispäivänä iloita: Jeesus Kristus on nyt voittanut koko maailman synnin, kärsimyksen ja kuoleman.

Se, että Jeesus voitti kuoleman, tarkoittaa, että kuolemalla ei enää ole valtaa Häneen. Mutta se, kehen kuolemalla ei ole valtaa, se elää. Ja nyt Herra Jeesus Kristus on voittanut kuoleman! Hän on noussut ylös kuolleista, ja Hän siis elää! Ja niin Pietari todistaakin Pyhässä Hengessä: ”Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää. Sillä Daavid sanoo hänestä: ’Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa; sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.” (Ap. t. 2:24–27) Kun Herra Kristus on noussut ylös, Hän ei siis enää näe katoavaisuutta. Se tarkoittaa, että Hänellä on uusi, katoamaton ja kuolematon ruumis. Siinä ruumiissa ollessaan Häntä eivät enää koske mitkään tämän maailman fysiikan lait. Pääsiäisen aamuna naiset kyllä näkivät, että kivi oli otettu pois haudan suulta. Mutta ei kiveä ollut vieritetty pois siksi, että Herran ruumis siten saataisiin tuoduksi ulos haudasta. Ei Herra Kristus myöskään tarvinnut enkeliä vierittämään kiveä haudan suulta siksi, että Hän itse – sitten kun oli haudan sisällä noussut ylös – pääsisi ulos tuosta kallioluolasta. Ei, vaan kuoleman voittaja Jeesus Kristus tuli haudasta ulos aivan itse. Hän tuli ulos aivan todellisesti ruumiillisena ja vahvana, mutta uudessa ylösnousemusruumiissaan Hän tuli tuon suuren kivipaaden läpi, vieläpä vartiossa seisoneiden sotilaiden huomaamatta. Tämä käy ilmi evankelista Matteuksen todistuksesta. Mutta mitä varten taivaallinen Isä sitten oli lähettänyt enkelin vierittämään tuon suuren kiven pois? Sitä varten, että nämä näkyvässä maailmassa elävät opetuslapset nyt myös silmillään näkisivät todeksi sen, minkä tuo häikäisevä sanansaattaja heille todisti: ”Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niinkuin hän sanoi.” (Matt. 28:6) Ja nyt Maria ja muut opetuslapset saivat omin silmin nähdä ja sydämessään uskoa: Herran Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus on totta. Kuolema on voitettu!

Kristus voitti minun syntini ja kuolemani

Jeesus Kristus on siis kantanut koko maailman synnin ja kuoleman. Hän on voittanut sen. Ja nyt rakas ystävä, koska sinäkin olet tässä maailmassa, Kristus Jeesus on siis voittanut myös ja nimenomaan sinun syntisi, sinun kärsimyksesi ja sinun kuolemasi. Hänen ristinkuolemassaan on sinun syntisi sovitettu, kuolemasi kuoletettu! Hänen ylösnousemuksessaan on sinun katoavalle ruumiillesi avattu pääsy katoamattomuuteen, kuolevalle on avattu pääsy kuolemattomuuteen, (1. Kor. 15:53) ajalliselle on avattu pääsy ikuiseen. Totta kyllä on, että jos et usko Kristukseen ja tähän Hänen ihmeelliseen pelastustyöhönsä, sinulle ei ole tiedossa mitään muuta kuin kuolema. Ylösnousemuksen aamuna Herra kyllä herättää sinutkin, mutta ei ikuiseen elämään, vaan ikuiseen kuolemaan, koska et eläessäsi halunnut osaksesi sitä ikuista elämää, joka vain Hänessä on. Mutta sitten: jos uskot Kristukseen ja olet Häneen kastettu, silloin sinulle kuuluvat ne lupaukset, jotka Pyhä Henki lausuu: ”Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu.'” (1. Kor. 15:54) Silloinkin Perkele kyllä vielä monta kertaa tahtoo tulla luoksesi ja muistuttaa sinua kuolemastasi. Kauheilla kuvilla ruumiisi kuolemasta se haluaa viedä sinulta kaiken kristillisen toivosi. Mutta silloin saat julistaa sille ja omalle sielullesi: ”Kristus on jo voittanut minun syntini ja kuolemani. Kuolemalla ei enää ole Häneen mitään valtaa, vaan Hän elää ikuisesti. Kasteessa minutkin on kätketty Hänen elämäänsä. Siksi, vaikka minä kuolisin, iankaikkisella kuolemalla ei enää ole minuunkaan mitään valtaa. Kristuksessa minulla on uusi elämä. Hän herättää minut kerran, antaa minulle uuden ruumiinkin! Siksi minäkin saan nyt Pyhän Hengen kanssa iloiten lausua:  ’Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?’ (1. Kor. 15:55).”

Ylösnousemus on ruumiillinen

Huomaatko rakas ystävä, miten suuri arvo on Jumalan luomalla ruumiillisuudella! Kristus tuli ihmiseksi, ihmisen ruumiiseen, että Hän voisi pelastaa meidät ruumiissa olevat ihmiset. Hän kuoli ja Hänet haudattiin aivan ruumiillisesti, että Hänessä kuoletettaisiin meidän syntimme, meidän ruumiissa tekemämme synnit. Ja kun Herra sitten nousi ylös kuolleista, Hän ei noussut vain jonakin kaasumaisena henkiolentona, vaan Hän sai uuden ruumiin, jopa aivan kirkastetun ruumiin. Niin myös sinä, joka pyhän kasteen ja uskon kautta olet päässyt jäseneksi Herran Kristuksen ruumiissa, Hänen pyhässä seurakunnassaan, sinäkin saat Kristuksen lailla kerran nousta ylös kuolleista. Maan mullassa sinun kuollut ruumiisi ehkä kyllä hajoaa, mutta sen tilalle sinä saat uuden, kirkastetun ruumiin. Se on aivan oikea ruumis, sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on vahva ja eheä, vapaa kaikesta sairaudesta, kivusta ja kuolemasta.

Siksi rakas kristitty, kun nyt taivaallinen Isäsi pitää sinulle lahjoittamaansa ruumiillisuutta näin suuressa arvossa, etkö sinäkin tekisi samoin? Etkö sinäkin suostuisi tähän: sinun ruumiisi on valtavan arvokas. Se on sitä silloinkin, kun se kuolee. Nimittäin Herra on luonut sen ja tahtoo kerran tehdä siinä ylösnousemuksen ihmeen. Ethän siksi, kun kerran kuolet, anna polttaa tätä kallista ruumistasi tuhkaksi! Toki on niin, että vaikka sinun ruumistasi ei polttohaudattaisikaan, se kyllä lopulta kuitenkin maatuu ja hajoaa. Mutta silti se, että ruumiisi haudataan sellaisenaan, se sisältää valtavan saarnan kaikille läheisillesi ja sukulaisillesi. Nimittäin sinä päivänä, vaikka ruumiisi olisi jo kuollut etkä voisi enää suullasi mitään lausua tai todistaa, saat kuitenkin ruumiisi hautaamisen kautta saarnata kaikille: ”Minut on Jumala luonut. Hän on paitsi tehnyt minun henkeni ja sieluni, myös ruumiini Hän on ihmeellisesti muovannut. Minä olin kyllä langennut, mutta kuolemassaan ja ruumiillisessa ylösnousemuksessaan Kristus Jeesus pelasti minut ikuiseen elämään. Sen vuoksi, vaikka minä nyt makaan tässä ruumiillisesti kuolleena, ja vaikka minun ruumiini nyt kätketäänkin maan poveen, niin viimeisenä päivänä minun Herrani Kristus kuitenkin herättää minut kuolleista. Tuona päivänä siitä, mikä tähän multaan nyt kylvetään katoavaisuudessa, alhaisuudessa, heikkoudessa ja sielullisuudessa, siitä nousee katoamaton, kirkas, voimakas ja hengellinen ruumis. (1. Kor. 15:42–44) Minun Herrani Kristus on tämän minulle pyhässä sanassaan luvannut, ja niin minä uskon sen. Kristus on voittanut minun kuolemani ja ruumiillisesti noussut kuolleista. Ja niin minäkin Hänessä saan kerran aivan ruumiillisesti nousta kuolleista.” Rakkaat ystävät, eikö olekin valtava se ylösnousemususkon saarna ja todistus, joka tällaiseen ruumiin hautaamiseen sisältyy.

Siksi on hyvä ja kalliseen kristilliseen uskoomme sopiva tapa, että me valmistelemme ruumiimme hautajaiset kauniisti ja huolella, Jumalan luomistyön arvolle sopivalla tavalla. On hyvä, että Magdalan Marian lailla kunnioitamme maallisen tomumajan viimeistä maallista leposijaa. On hyvä, että läheistemme haudan äärellä kiitämme Jumalaa kaikesta siitä hyvästä, mitä Hän heidän kauttaan meille lahjoitti. On hyvä, että siinä haudan äärellä myös muistamme omaa kuolemaamme. Mutta samalla ja ennen kaikkea, rakas ystävä, sinä saat muistaa: Jeesus Kristus on voittanut sinun kuolemasi. Hän on noussut kuolleista ja elää! Älä siksi jää enää katselemaan vain haudan kylmää kumpua, niin kuin Maria ystävineen aikoi aluksi tehdä. Nimittäin kun sinä uskon kautta olet Kristuksessa, sinun elämäsi ei kuollessasikaan pääty tuohon maan multaan. Synnin ja kuoleman voittaja Herra Kristus herättää sinut. Sinä päivänä, kun Herrasi tulee takaisin, silloin ei enää tarvita haudan kiven poisvierittäjää taikka lapioita kaivamiseen. Sinä päivänä Herra antaa sinulle ruumiin, sellaisen kuin omansa, joka vaivatta nousee ylös maan mullasta kirkastettuna ja uutena. Pysy sinäkin siksi ylösnousemuksen Herrassa Kristuksessa, niin tämä kaikki on sinun. Siksi saat jo nyt rohkeasti tunnustaa Kristuksen seurakunnan kanssa: ”Me odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.” Tämä on varmasti totta.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 20.4.2014.)