Mikkelinpäivä (2. vsk), Hepr. 1:14–2:4

Enkelit ja heidän tehtävänsä

Johdanto

Pyhä epistola puhuu tänään aiheesta, josta ei ehkä kovin usein kuule saarnatuolista opetettavan: puhe on enkeleistä. Tässä maailmassa on kyllä monenlaisia käsityksiä enkeleistä. Esimerkiksi jotkut uskonsuunnat ja uskonnot antavat enkeleille hyvinkin suuren ja merkittävän aseman. Enkeleitä kuulee pidettävän jopa aivan kaikkein keskeisimpänä uskon kohteena. Jotkut toiset puolestaan – ehkä juuri varoakseen tällaista enkelikorostusta – varovat puhumasta enkeleistä paljoakaan. Saatetaan jopa sanoa, että mitään enkelioppia ei pitäisi kirkossa olla olemassakaan. Jumalan sanan perusteella mekin saamme toki rohkeasti lausua, että opetus enkeleistä ei kuulu kristillisen uskomme keskeisimpiin opinkohtiin. Nyt kuitenkin on aivan selvää, että pyhä Raamattu monissakin kohdin puhuu enkeleistä. Siksi me emme kristittyinä voi vaieta tästä asiasta kokonaan taikka pitää sitä täysin yhdentekevänä. Tänään me keskitymmekin epistolatekstin äärellä siihen, mitä Jumalan sana enkeleistä sanoo, ja teemme sen eräänlaisen opetussaarnan muodossa.

Enkelit ovat palvelijoita

Pyhä epistola lausuu enkeleistä: ”Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?” (Hepr. 1:14) Sana siis puhuu tässä palvelijoista. Taustalla on ajatus, että on olemassa kuningas, jota palvellaan. Jokaisella maallisella kuninkaalla ja hallitsijallakin on palvelijoita, jotka tottelevat tämän herransa sanaa ja sitten palvelevat häntä kaikissa hänen asioissaan. Palvelijat toimivat myös hallitsijansa sanansaattajina. He siis kertovat herransa sanan eteenpäin, kaikkien ihmisten kuultavaksi. Siksi heitä kutsutaan nimellä ἄγγελος (angelos), ”julistaja” tai ”ilmoittaja”, tai suomeksi paremmin sanottuna juuri ”sanansaattaja”. Kuninkaan sanansaattajina nämä palvelijat eivät keksi mitään omaa sanottavaa. Heidän ei myöskään kuulu toimia ikään kuin uutistoimittajina, jotka omin sanoin kertovat sen, mitä näkevät tai kuulevat. He toimivat paremminkin niin kuin hyvä tiedotussihteeri: yksinkertaisesti ja isäntänsä sanalle uskollisella he ”julistavat” tai ”ilmoittavat” sen sanan, jonka kuningas on heidän välitettäväkseen antanut.

Kristus-kuninkaan palvelevat henget

Juuri tästä puhuu Heprealaiskirjeen ensimmäinen luku ennen tätä kuulemaamme 14. jaetta. Sana julistaa: Jeesus Kristus on Kuningas, iankaikkinen Herra. Hän on kaikkivaltiaan Jumalan Poika ja Hänen esikoisensa. Hänet on Isä lähettänyt ihmiseksi maailmaan (1:5–6). Jeesus Kristus on ristinkuolemassaan sovittanut koko maailman synnit ja noussut ylös. Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt. 28:18). Ja nyt Heprealaiskirje saarnaa: Hän on noussut ylös taivaisiin ja istunut Isän oikealle puolelle (Ps. 110:1; Hepr. 1:13). Siellä Hän, taivaallinen Kuningas nyt istuu valtaistuimellaan, niin kuin kirjeen kirjoittaja psalmia lainaten julistaa: ”Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.” (Hepr. 1:8) (Vrt. Ps. 45:7) Ja juuri siksi, että Kristus Jeesus on Kuningas, on Hänellä myös taivaallisia palvelijoita. Heitä kutsutaan enkeleiksi.

Nämä taivaallisen Kuninkaan palvelijat, enkelit ovat Jumalan luomia olentoja, aivan niin kuin ihmisetkin. Myös heidät on tehty silloin, kun Jumala kuuden päivän aikana loi maailman. Enkelit eivät kuitenkaan ole samanlaisia olentoja kuin ihmiset. Heillä ei ole ruumista, vaan he ovat ruumiittomia. He ovat henkiä, näkymättömiä henkiolentoja. Siksi heidän kykynsä tai voimansa eivät myöskään ole sidottuja ruumiillisiin mahdollisuuksiin tai lihasvoimiin, niin kuin ne meillä ihmisillä ovat. Me ihmiset väsymme ja uuvumme, mutta enkelit eivät. He ovat suuren taivaallisen Kuninkaan voimakkaita palvelijoita, niin kuin Pyhä Henki psalmissa sanookin: ”Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.” (Ps. 103:20) Nämä ihmeelliset Herran palvelijat voivat joissakin tapauksissa kyllä ottaa ihmisen hahmon. Niinhän tapahtui esimerkiksi silloin, kun Herra enkeleineen ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa (1. Moos. 18), tai kun enkelit Jeesuksen noustua taivaaseen puhuttelivat apostoleita: ”Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle?” (Ap. t. 1:11) Tällainen ruumiillisen hahmon ottaminen on kuitenkin tilapäistä; itsessään enkelit ovat näkymättömiä ja ruumiittomia. Siksi he voivat myös tulla ja mennä, eivätkä mitkään seinät tai lukot heitä pidättele (vrt. esim. Luuk. 2:28).

Vaikka enkeleillä on tällaisia ihmeellisiä kykyjä ja ominaisuuksia, Raamattu antaa ymmärtää, että he eivät kuitenkaan ole kaikkitietäviä. Yksin Jumala tietää kaiken, niin kuin Salomo rukouksessaan Herralle sanoo: ”sillä sinä yksin tunnet kaikkien ihmislasten sydämet”. (1. Kun. 8:39c) Enkelit eivät myöskään ole kaikkialla läsnäolevia, niin kuin esimerkiksi Kristus-kuningas itse on astuttuaan ylös taivaisiin. Ja näin me saamme muistuksen: myös enkelien kohdalla on välttämätöntä tehdä selvä ero kaikkivaltiaan Luojan ja Hänen luotujensa välillä. Enkelit ovat Jumalan luomia olentoja, ja siksi heitä ei saa pitää Jumalana eikä palvella niin kuin Jumalaa palvellaan. Tästä todistaa pyhä myös Johannes, kun hän kirjoittaa: ”Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti. Ja hän sanoi minulle: ’Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa.'” (Ilm. 22:8–9)

Enkelien tehtävät: Jumalan ylistys

Kristus-kuninkaan palvelijoina enkeleillä on erilaisia tehtäviä. Päivän pyhä epistola kutsuu heitä palveleviksi hengiksi, λειτουργικὰ πνεύματα (leitourgika pneumata), siis kirjaimellisesti ”liturgisiksi hengiksi”. Moni täällä varmaan muistaakin, että sana ”liturgia” viittaa palvelemiseen tai palveluvirkaan, ja nimenomaan julkiseen palveluvirkaan. ”Liturgisina henkinä” enkelit ovat siis Jumalan liturgeja, siis palvelijoita, jotka toimittavat julkista palvelusta Herransa edessä. Millaista tämä palvelus sitten on?

Ensinnäkin se on ylistystä. Kristusta palvelevat enkelit elävät autuuden tilassa, läheisessä suhteessa Jumalaan taivaassa. He saavat lakkaamatta katsella taivaallisen Isän kasvoja, niin kuin Herra itse sanoo päivän evankeliumissa: ”Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.” (Matt. 18:10) Enkelit rakastavat Herraa ja ylistävät Häntä lakkaamatta. Tästä taivaallisesta jumalanpalveluksesta meille näytetään Raamatussa muutamia väläyksiä. Jesaja kirjoittaa: ”Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa. Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla.” (Jes. 6:1–4) Tähän liittyen myös Luukas todistaa siitä yöstä, jona Kristus syntyi Neitsyt Mariasta: ”Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ’Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!'” (Luuk. 2:13–14) Tämä Jumalan ylistäminen laululla on enkelien suuri tehtävä, tai niin kuin Luther sanoo, heidän korkeampi tehtävänsä. (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys, 31:1-2; WA 44, 64.) Mutta tämä taivaallinen ylistys liittyy meihinkin, jotka istumme täällä tänään. On ihmeellistä, että meidät, jotka olemme kasteen ja uskon kautta Kristuksen omia ja Hänen seurakuntaruumiinsa jäseniä, meidätkin otetaan Kristuksessa mukaan tähän suureen taivaalliseen ylistykseen. Se tapahtuu täällä messussa. Ehkä sitä ei voi silmin nähdä, mutta täällä tapahtuu aivan sama asia mikä kerran taivaallisessa jumalanpalveluksessa, johon Johannes avoimesta ovesta näki. Hän kirjoittaa: ”Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä. Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää: ’Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on.'” (Ilm. 4:8) Täällä messussa Kristus on läsnä sanassaan ja sakramentissaan. Täällä me, siis Hänen Ruumiinsa jäsenet, Hänen koko seurakuntansa ylistämme Häntä. Emmekä täällä ylistä vain me, vaan me liitymme Kristuksen yliajallisen seurakunnan ylistykseen ja maallisen vaelluksensa jo päättäneen riemuitsevan seurakunnan ylistykseen. Kun me siis täällä ylistämme Herraa, joka on läsnä keskellämme, niin täällä meidän kanssamme Häntä ylistävät myös jo perille päässeet rakkaamme, ja sitten myös Herran pyhät palvelijat, enkelit. Ja juuri siksi me ehtoollisliturgiassa rukoilemmekin, ”Me kiitämme sinua tästä taivaan lahjasta ja laulamme sinulle ylistystä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa.” Valtava on se lahja, joka meille messussa annetaan! Kristus antaa meille itsensä, pelastuksen lahjat! Niin Hän pitää meidät yhteydessään ja ottaa meidät mukaan laulamaan ylistystä taivaallisten enkeliensä kanssa. Tässä taivas tulee maan päälle!

Enkelien tehtävät: Lain välittäminen ja ilosanoman julistus

Mutta jos enkelien korkeimpana tehtävänä on laulaa ylistystä Jumalalle, heille kuuluu myös muita tehtäviä. Yksi näistä tehtävistä oli Jumalan lain ilmoittaminen Israelin kansalle. Pyhä Stefanos, juuri ennen kuin hänet kivitetään, sanoo juutalaisille: ”te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet.” (Ap. t. 7:53). Apostoli todistaa edelleen: ”Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.” (Gal. 3:19). Toisin sanoen Siinain vuorella enkelit puhuivat Jumalan nimissä Moosekselle, tälle ”välimiehelle”, ja ilmoittivat hänelle Jumalan lain. (Luther, Martti: Galatalaiskirjeen selitys, 3:19; WA 40, 1, 494, 17, 24.) Samasta asiasta puhuu vielä päivän epistolakin: ”Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa…” (Hepr. 2:2) Näin me näemme, miksi näitä Jumalan ihmeellisiä palvelijoita kutsutaan nimellä ἄγγελος (angelos), sanansaattaja. Heidän tehtävänsä oli ilmoittaa Jumalan pyhä laki Hänen rakkaalle omaisuuskansalleen.

Mutta jos Jumala enkelien kautta ilmoitti lakinsa kansalleen, evankeliumin sana on tullut toisen enkelin kautta. Tämä enkeli on Hän, josta Malakia lausuu: ”Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot.” (Mal. 3:1) Tämä liiton enkeli on Jeesus Kristus, jonka Jumala on lähettänyt perustamaan uuden liiton omassa veressään (esim. 1. Kor. 11:25). Lain välittivät meille enkelit, mutta evankeliumin julisti itse Kuningas, Herra Kristus, joka meidän tähtemme tuli Sanansaattajaksi ja Enkeliksi. Hän tuli myös ylimmäiseksi papiksi, uhraamaan täydellisen uhrin, oman itsensä sinun ja minun syntien sovitukseksi. (Luther, Martti: Galatalaiskirjeen selitys, 3:19; WA 40, 1, 494, 17, 24.)

Mutta kyllä myös Kristuksen enkeleillä on tehtävänsä evankeliumin palveluksessa. Pelastushistorian tietyissä merkittävissä taitekohdissa Jumala lähetti juuri nämä pyhät sanansaattajat ilmoittamaan ilosanomansa ihmisille. Näin tapahtui, kun Jumala lähetti Poikansa Kristuksen maailmaan. Enkeli lähetettiin ilmoittamaan Jeesuksen syntymän Marialle (Luuk. 1:26) ja sitten Joosefille (Matt. 1:20), sekä lopulta paimenille kedolla (Luuk. 2:9ss). Merkillistä kuitenkin on, että Jumalan palvelevien henkien tehtävänä ei koskaan ole saarnata evankeliumia kaikille kansoille. Tähän Herra käyttää omaa pyhää Kirkkoaan ja sen apostolista palveluvirkaa, paimenvirkaa. Sana sanookin nimenomaan, että juuri seurakunnan kautta itse enkelitkin saavat tietoonsa Jumalan moninaisen viisauden. Pyhä Paavali kirjoittaa: ”että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon”. (Ef. 3:10) Katso mikä korkea asema ja suuri merkitys on Kristuksen seurakunnalla! Juuri seurakuntansa kautta Herra saarnauttaa evankeliuminsa sanan tässä maailmassa ja taivaissa. Juuri seurakunnalleen Hän on antanut myös omat enkelinsä tätä tehtävää toimittaamaan. Kun Kristus sanoo Johannekselle: ”Efeson seurakunnan enkelille kirjoita” (Ilm. 2:1a), ”Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita” (Ilm. 2:8a), ”Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita” (Ilm. 2:12a) ja niin edelleen, Herra tarkoittaakin tässä nimenomaan seurakunnan paimenia. Jokaisella seurakunnalla on oma sanansaattajansa, siis pastorinsa. Ei tämä tarkoita sitä, että seurakunnan pastorit yksilöinä olisivat jossakin hengellisemmässä kategoriassa kuin muut seurakuntalaiset. Mutta se tarkoittaa, että heille uskottu virka on sangen korkea, koska heidän tehtävänään on olla korkeimman Kuninkaan sanansaattajina, siis enkeleinä seurakunnassa ja koko maailmassa. Näin Kristus on asettanut, että Hänen pelastava evankeliuminsa saisi Hänen seurakuntansa kautta tulla kaikille kansoille kuultavaksi, kaikkien ulottuville, että mahdollisimman moni voisi saada syntinsä anteeksi ja pelastua.

Enkelien tehtävät: uskovien palveleminen

Näin sinäkin olet saanut tulla evankeliumista osalliseksi. Saarnatun evankeliumin sanan kautta ja kasteen vedestä läpimärän evankeliumin sanan kautta sinäkin olet saanut tulla Herran omaksi. Tämä Herra, Kristus Jeesus on Jumalan ainosyntyinen Poika, Jumalan perillinen, niin kuin apostoli lausuu: ”…on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut”. (Hepr. 1:2) Ja nyt tämä kaiken perilliseksi asetettu Kristus on omaksunut ihmisyyden, Hän on tullut sinun veljeksesi. Kasteen ja uskon kautta sinutkin on otettu Hänen veljekseen ja sisarekseen. Ja niin Kristuksen taivaallisesta Isästä on tullut myös sinun taivaallinen Isäsi. Kristuksessa sinä olet siis Jumalan lapsi. Jumalan lapseksi otettuna sinusta on tullut myös sen iankaikkisen elämän perillinen, joka Jumalassa on ja jonka Jeesus on meille sovitustyössään hankkinut. Asia on juuri niin kuin Pyhä Henki Paavalin kautta sanoo: ”Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.” (Room. 8:17). Ja juuri siksi saat kuulla vielä valtavan lupauksen tässä päivän epistolassa. Kuule mikä se on: ”Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?” (Hepr. 1:14) Herra siis lähettää taivaalliset palvelijansa ja sanansaattajansa palvelemaan pelastuksen perillisiä, siis meitä, omiaan. Hän tekee niin oman hyvän tahtonsa mukaan. Me emme tarkkaan tiedä, miten se milloinkin tapahtuu. Me emme vielä näe Jumalan näkymätöntä todellisuutta. Meille ei myöskään aivan tarkkaan ole Raamatussa sanottu, onko jokaisella kristityllä oma suojelusenkelinsä, niin kuin joskus kuulee sanottavan. Mutta me saamme varmasti luottaa siihen sanaan, joka meille on annettu! Taivaallinen Kuningas Kristus on armossaan tehnyt meidät omikseen. Hän tahtoo lähettää palvelijansa enkelit toimittamaan meillekin διακονία:a, palvelusta. Mitä se tarkoittaa? Siitä puhuu Pyhä Henki psalminkirjoittajan suulla, ja myös me saamme uskoa omalle kohdallemme nämä sanat: ”Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.” (Ps. 91:11-12). Enkelit, nuo väkevät sankarit varjelevat meitä myös Perkeleen ja hänen omien palvelijoidensa, langenneiden enkelien juonilta ja hyökkäyksiltä. Me emme itse voi paljoakaan tuota suurta vihollista ja Hänen joukkojaan vastaan. Mutta Kristuksen armosta me olemmekin kaikkein suurimman ja korkeimman kuninkaan, sotajoukkojen Jumalan ja Hänen vielä vahvempien joukkojensa varjeluksessa. Siksi kaikissa elämän taisteluissa, tai synnin ja kuoleman kauhistaessa onkin ihana pyytää Herralta, niin kuin Luther Vähän katekismuksen aamu- ja iltarukouksessa rukoilee: ”Lähetä pyhä enkelisi varjelemaan minua, ettei paha vihollinen saisi minussa mitään valtaa.” Nimittäin juuri näin Herra tahtoo tehdä. Niin Hän sanassaan lupaa. Ja kun sinun viimeinen hetkesi koittaa, saat muistaa, mitä Jeesus sanoo: ”Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.” (Luuk. 16:22). Kuoleman hetkellä sinun Kuninkaasi ja Herrasi lähettää pyhät enkelinsä hakemaan sinut perille.

Lopuksi

Näissä muutamassa lyhyessä sanassakin päivän epistola siis puhuu paljon Jumalan pyhistä palvelijoista, enkeleistä ja heidän tehtävistään. Kuitenkin lopulta tämä kaikki osoittaa juuri Kristukseen. Nimittäin juuri siksi, että enkelit ovat palvelijoita, kaiken keskuksessa on noiden palvelijoiden Herra, taivaallinen Kuningas Jeesus Kristus, synnit sovittanut ja kuoleman voittanut Vapahtaja. Näin Jumalan sana tässäkin kohdassa saarnaa meille koko ajan Kristusta ja sitä pelastusta, jonka perillisiksi me olemme saaneet Hänessä tulla. Tällä tavalla pyhä Raamattu asettaa opetuksen enkeleistä myös oikealle paikalleen. Jumalan sana ei anna aihetta enkelien palvontaan, vaan päinvastoin kieltää sen. Toisaalta meidän ei myöskään tarvitse vaieta enkeleistä. Päinvastoin saamme iloisesti kiittää Jumalaa siitä, että Hän on valmistanut meille niin ihmeellisen pelastuksen Kristuksessa, ja vielä tällä maallisella matkallammekin tahtoo niin armollisesti antaa apunsa meille, pelastuksen perillisille, omien pyhien palvelijoidensa kautta.

Nouskaamme siksi ylistämään kolmiyhteistä Jumalaa Hänen armostaan, Nikean-Konstantinopolin uskontunnustuksen mukaan.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 5.10.2014.)