Marian ilmestyspäivä (2. vsk), Luuk. 1:39–45

Maria, Sanan kantaja

Johdanto

Näin Marian ilmestyspäivänä joku ehkä kysyy: ”Miksi kirkossa pitää olla tällainen erityinen muistopäivä Mariaa varten? Eikös se ole vähän sellaista roomalaiskatolista hapatusta, että Neitsyt Mariasta niin paljon puhutaan? Eikö tässä nyt ole sellainenkin vaara, että aletaan aivan palvoa tai rukoilla Mariaa?”

Mitä me tähän vastaamme? Vastaamme kahdella tavalla: Ensiksi, Ilmestyskirjasta me luemme, että edes Jumalan enkeliä ei saa kumartaa (Ilm. 22:8–9). Jos taivaasta lähetettyä Herran pyhää sanansaattajaa ei saa palvoa, niin vielä vähemmän Mariaa, joka oli tavallinen ihminen! Toiseksi, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että me saisimme väheksyä Mariaa tai unohtaa hänet kokonaan. Neitsyt Mariaa ei saa unohtaa, koska Marian asiassa on kyse Kristuksen asiasta.

Liitonarkki – Neitsyt Maria

”Ja Daavid ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, nousi ja lähti Juudan Baalasta, tuomaan sieltä Jumalan arkkia, jonka Herra Sebaot oli ottanut nimiinsä, hän, jonka istuinta kerubit kannattavat. Ja he panivat Jumalan arkin uusiin vaunuihin ja veivät sen pois Abinadabin talosta, joka oli mäellä; ja Ussa ja Ahjo, Abinadabin pojat, ohjasivat niitä uusia vaunuja. Niin he veivät Jumalan arkin pois Abinadabin talosta, joka oli mäellä, kulkien Jumalan arkin mukana, ja Ahjo kulki arkin edellä. Ja Daavid ynnä koko Israelin heimo karkeloi kaikin voimin Herran edessä soittaen kaikenkaltaisilla kypressipuisilla soittimilla, kanteleilla, harpuilla, vaskirummuilla, helistimillä ja kymbaaleilla. Mutta kun he tulivat Naakonin puimatantereen luo, ojensi Ussa kätensä Jumalan arkkiin ja tarttui siihen, sillä härät kompastuivat. Silloin Herran viha syttyi Ussaa kohtaan, ja Jumala löi hänet siinä hänen hairahduksensa tähden, niin että hän kuoli siihen, Jumalan arkin ääreen. Mutta Daavid pahastui siitä, että Herra niin oli murtanut Ussan. Siitä se paikka sai nimekseen Peres-Ussa, aina tähän päivään saakka. Ja Daavid pelkäsi sinä päivänä Herraa, niin että hän sanoi: Kuinka Herran arkki voi tulla minun tyköni? Eikä Daavid tahtonut siirtää Herran arkkia tykönsä Daavidin kaupunkiin, vaan Daavid toimitti sen syrjään, gatilaisen Oobed-Edomin taloon. Ja Herran arkki jäi kolmeksi kuukaudeksi gatilaisen Oobed-Edomin taloon. Ja Herra siunasi Oobed-Edomia ja koko hänen taloansa. Kun kuningas Daavidille kerrottiin, että Herra oli Jumalan arkin tähden siunannut Oobed-Edomin taloa ja kaikkea, mitä hänellä oli, niin Daavid meni ja toi riemuiten Jumalan arkin Oobed-Edomin talosta Daavidin kaupunkiin. Kun Herran arkin kantajat olivat astuneet kuusi askelta, uhrasi hän härän ja juottovasikan. Ja Daavid hyppi kaikin voimin Herran edessä, ja Daavid oli puettu pellavakasukkaan. Niin Daavid ja koko Israelin heimo toivat Herran arkin riemun raikuessa ja pasunain pauhatessa.” (2. Sam. 6:2–15)

Toisen Samuelin kirjan kuudennessa luvussa kerrotaan, miten liitonarkkia tuotiin Jerusalemiin. Vanhassa testamentissa liitonarkki oli se väline, johon Jumala oli sitonut läsnäolonsa ja jonka kautta Hänet voitiin kohdata. Liitonarkin kannen, niin sanotun armoistuimen päältä Herra puhui Moosekselle. Tämän armoistuimen edessä ja sen päällä myös uhrattiin syntiuhrien veri koko kansan syntien sovitukseksi (3. Moos. 16:14–17). Ja kun liitonarkkia nyt siirrettiin – ensin Oobed-Edomin taloon ja sitten Jerusalemiin – tällä tavalla Jumalan läsnäolon ja kohtaamisen paikka, syntien sovituksen paikka tuli näihin paikkoihin ja niissä läsnäolevaksi.

Tässä Toisen Samuelin kirjan tekstissä on siis historiallinen kuvaus liitonarkin siirtämisestä Jerusalemiin. Mutta samalla Pyhä Henki on tallettanut tähän meille myös valtavan esikuvan Marian ilmestyspäivän evankeliumista. Huomaatko, mitä tässä tapahtuu? Ensin sanotaan: ”Ja Daavid ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, nousi ja lähti Juudan Baalasta, tuomaan sieltä Jumalan arkkia(2. Sam. 6:2a). Ja meidän evankeliumissamme Pyhä Henki saarnaa Mariasta, joka kantaa Kristusta kohdussaan: ”Niinä päivinä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin”. (Luuk. 1:39) Kun meille kerrotaan: ”Ja Herran arkki jäi kolmeksi kuukaudeksi gatilaisen Oobed-Edomin taloon. Ja Herra siunasi Oobed-Edomia ja koko hänen taloansa.” (2. Sam. 6:11) Samalla tavoin Pyhä Henki on evankeliumissamme tallettanut, miten myös Maria – Kristus kohdussaan – oli Elisabetin luona kolme kuukautta. Niin myös Elisabet iloiten ihmettelee sitä siunausta, joka Hänen taloonsa on tullut Kristuksen kautta, Kristuksen, joka äitinsä kanssa näin on läsnä: ”Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: ”Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni? Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani.” (Luuk. 1:41–44) Aivan niin kuin Daavid ihmetteli Herran läsnäolon paikan äärellä: ”Kuinka Herran arkki voi tulla minun tyköni?” (2. Sam. 6:9) Niin myös Elisabet tässä ihmettelee: ”Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?” (Luuk. 1:43) Edelleen, Samuelin kautta Herra sanoo: ”Kun kuningas Daavidille kerrottiin, että Herra oli Jumalan arkin tähden siunannut Oobed-Edomin taloa ja kaikkea, mitä hänellä oli, niin Daavid meni ja toi riemuiten Jumalan arkin Oobed-Edomin talosta Daavidin kaupunkiin” Ja vielä: ”Niin Daavid ja koko Israelin heimo toivat Herran arkin riemun raikuessa ja pasunain pauhatessa.” (2. Sam. 6:12, 15) Vastaavasti meidän evankeliumissamme Herra nyt kertoo Elisabetin riemusta: ”Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: ’Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! […] Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!'” (Luuk. 1:42, 45)

Huomaatko nyt? Pyhä Henki saarnaa tässä Luukkaan suulla meille, että kun Maria tulee Elisabetin luo, tapahtuu aivan sama asia, kuin mitä tapahtui, kun liitonarkki tuotiin Jerusalemiin. Herran läsnäolon, kohtaamisen ja sovituksen paikka tulee. Kristus, Jumalan ikuinen Poika, Isästä ikuisuudessa syntynyt Jumalan Sana, tulee lihaksi Pyhästä Hengestä, omaksuu ihmisyyden ihmisestä Neitsyt Mariasta. Mariassa liitonarkin sisältämä esikuva saa täyttymyksensä: Aivan niin kuin Herran läsnäolon ja sovituksen paikka oli liitonarkissa, samalla tavalla Herran todellinen läsnäolo, syntien Sovittaja ja Jumalan Poika on nyt myös Marian kohdussa. Siksi, minne Maria nyt tulee, sinne tulee Hänen mukanaan myös Jumalan läsnäolo. Minne Maria tulee, sinne tulee Hänen mukanaan myös Jumalan elävä Sana Kristus, jonka taivaallinen Isä on lähettänyt ihmiseksi, ihmisille Jumalan läsnolon ja kohtaamisen paikaksi niin, että he saattoivat Häntä kuulla, omin silmin nähdä, katsella ja käsin koskettaa (1. Joh. 1:1). Niin kuin liitonarkkikaan ei itsessään olisi ollut mitään ilman Jumalan säätämystä, niin ei Mariakaan itsessään olisi ollut muuta kuin tavallinen nuori nainen. Mutta samalla tavoin kuin Jumalan määräsi liitonarkin oman läsnäolonsa paikaksi, samalla tavalla Hän armossaan valitsi nuoren, köyhän neidon Sanansa kantajaksi, Jumalan Pojan äidiksi. Kun Jumalan läsnäolon ja sovituksen paikka liitonarkissa tuli vanhan liiton kansan luo, he riemuitsivat: ”Herra on meidän keskellämme! Tässä Hän puhuu meille, tässä Hän sovitusuhrien kautta antaa anteeksi meidän syntimme!” Samalla tavoin nyt myös Elisabet riemuitsee: ”Minun Herrani on täällä! Nyt on taivaallinen isä lähettänyt Poikansa sovittamaan minun syntini!”

Neitsyt Maria – Kristuksen kirkko

Pyhä evankeliumi ei kuitenkaan puhu ainoastaan Vanhan liiton asiasta, taikka edes vain siitä, miten Jeesus tässä tuli Elisabetin ja Sakariaan taloon äitinsä kohdussa. Tässä on vielä enemmän: Vanhan testamentin liitonarkki oli Jumalan läsnäolon väliaikainen väline. Uudessa liitossa sitä ei enää tarvittaisi. Näin liitonarkki oli kuva Mariasta, Jumalan läsnäolon väliaikaisesta kantajasta. Kun nyt Jeesus Kristus on hänen kauttaan tullut maailmaan, sovittanut sen synnit, noussut ylös ja mennyt Isän luo taivaaseen, nyt meidän ei enää tarvitse katsoa Mariaan siinä mielessä, että me hänen kauttaan saisimme yhteyden Kristukseen. Ei niin! Kuitenkin Maria on tänäänkin meille kuva Kristuksen Kirkosta, uuden liiton seurakunnasta. Nimittäin samoin kuin Jumalan Sana Kristus yhdeksän kuukauden ajan asui tämän nuoren naisen kohdussa, samoin Jumalan elävä Sana Kristus joka päivä maailman loppuun asti ikään kuin asuu kirkossaan (Matt. 28:20). Samoin kuin Jumala Marian kautta toi pelastavan Sanansa Kristuksen tähän maailmaan, niin Herra tänäänkin kirkkonsa kautta saarnauttaa eläväksitekevän ja pelastavan sanansa kaikkien kansojen keskuudessa. Herra Kristus on perustanut Kirkkonsa, jotta Hän, itse Jumala voisi tulla meille läsnäolevaksi, kohdattavaksi ja uskossa vastaanotettavaksi. Hän on asettanut paimenet, että Hänen sanaansa, siis Häntä itseään saarnattaisiin. Tällä tavalla Herra kirkkonsa kautta jakaa itsensä paitsi kuultavassa sanassa, myös näkyvässä sanassa, siis pyhissä ja pelastavissa sakramenteissaan, kasteessa ja ehtoollisessa. Ja siksi siellä, missä evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan – Kirkossa! – siellä meidän keskellämme on ikuinen liitonarkki ja armoistuin, Jeesus Kristus, Jumalan todellinen läsnäolo ja kohtaamisen paikka. Siellä on myös syntien sovitus Hänessä, joka on kertakaikkisesti sovittanut sinun syntisi ja koko maailman synnit verisessä uhrissaan, Golgatan ristin alttarilla. Siellä on iankaikkinen anteeksiantamus ja pelastus, sinulle ja koko Jumalan seurakunnalle. Ja kun me elämme tässä Kristuksen kirkossa ja otamme uskossa vastaan Hänet, joka sanassa ja sakramenteissa tulee läsnäolevaksi, silloin meidän keskuudessamme voi myös tapahtua sama, mitä tapahtui Elisabetille: Me saamme tulla osalliseksi Pyhän Hengen työstä ja Hänen täyteydestään. Herran läsnäolo ja Pyhän Hengen työn täyteys synnyttää meissä myös samanlaisen liturgian ja ylistyksen, jolla Elisabet ylisti ja saarnasi Herran pelastavaa läsnäoloa ja hyvyyttä kaikkien kuullen. Kun me täällä Kristuksen kirkossa tulemme tästä kaikesta osalliseksi, silloin me voimme Pyhän Hengen kanssa sanoa: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa”. (Ef. 1:3)

Siksi saakoon tämäkin seurakunta olla niinkuin Maria, siis sellainen, jonka sisällä Kristus Jeesus itse saa asua koko täyteydessään. Olkoon meidän kirkkomme sellainen, missä pidetään kiinni yhdestä, jakamattomasta ja täydellisestä Jumalan sanasta. Nimittäin silloin pysytään yhdessä, täydellisessä Kristuksessa. Silloin meidänkin seurakuntamme on kuin Maria, Sanan kantaja. Silloin seurakuntamme myös saa kantaa Sanan myös meidän lähiympäristöömme ja kaikkeen maailmaan. Ja silloin Jumalan elävä Sana Kristus saa tuoda oman pyhän ja pyhittävän läsnäolonsa yhä uusien ihmisten luo, tuoda heille Golgatan sovituksen aarteet, uudestisynnyttää heidät jäseniksi iankaikkiseen seurakuntaruumiiseensa, tuoda oman verensä kautta lähelle ne, jotka olivat kaukana, tuoda yhteen ne, jotka olivat erossa toisistaan (Ef. 2:13, 16–18). Siellä Sana saa lisätä ja laajentaa sitä yhtä, pyhää, yhteistä ja apostolista Kirkkoa, joka on Kristuksen Ruumis. Saakoon tämän kaiken aikaan Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli, joka on ja joka tuleva on (Ilm. 4:8). Hänen olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. (Room. 16:27) Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 23.3.2014.)