9. sunnuntai helluntaista (2. vsk), Matt. 7:13–14

Kaksi porttia ja kaksi tietä – kaksi päämäärää

Päivän evankeliumi johtaa meidät sellaisen asian äärelle, josta ei ole muodikasta puhua. Usein niitä, jotka siitä puhuvat pidetään hankalina tai fanaattisina ihmisinä. Heidät haluttaisiin usein jopa vaientaa. Mikä on se asia, joka saa tällaisen vastaanoton? Se on tämä, mitä Jeesus sanoo: On olemassa kadotus, ja on olemassa elämä. Toisin sanoen on siis olemassa ikuinen kuolema, ja toisaalta myös ikuinen elämä. Nämä kaksi ovat todellisia, eikä muita vaihtoehtoja ole. Tätä puhetta harva haluaa kuunnella. Meidän lihallinen vanha ihmisemmekään ei tahtoisi suostua siihen. Mutta Herran sana on selvä. On olemassa synti, joka kadottaa. Ja sitten aivan yhtä todellisesti on olemassa myös syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä niille, jotka tunnustavat syntinsä ja uskovat Kristukseen. Ilman tätä oppia ei ole mitään kristillistä uskoa tai elämää. Ilman tätä oppia kaikki puhe Jeesuksesta on aivan turhaa. Nimittäin jos ei ole olemassa syntiä ja kadotusta, kukaan ei myöskään silloin tarvitse syntien sovittajaa, ei syntien anteeksiantamusta. Ja jos ei tarvita syntien sovittajaa eikä anteeksiantamusta, silloin myös kaikki kirkossa käyminenkin on aivan turhaa ja ajan haaskausta. Mutta nyt Kristus sanookin, että on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: yhtäältä synti, joka kadottaa ikuiseen helvetin tuleen, mutta toisaalta myös ihana lääke kaikkeen syntiin, sovitus ja syntien anteeksiantamus, jotka tuovat ihmisen elämän tielle. Siksi rakas ystävä, ei ole lainkaan yhdentekevää, miten sinä suhtaudut omaan syntisyyteesi tai toisaalta siihen syntien sovitukseen, joka yksin Jeesuksessa, Hänen ristinkuolemassaan ja ylösnousemuksessaan on sinulle valmistettuna.

Jeesus sanoo, että tämä maallinen elämä on tien kulkemista. Tien olemukseen kuuluu, että se aina johtaa johonkin, eikö niin? Nyt Herra siis sanoo, että on olemassa kaksi tietä, joista toinen johtaa perikatoon, siis kadotukseen ja toinen taas elämään. Ja koska elämä on tällaista tien kulkemista, siksi myös jokainen meistä, jotka elämme tässä maailmassa, aivan välttämättä myös kuljemme jompaa kumpaa näistä teistä. Jokaisella meistä on siis edessämme jompi kumpi näistä kahdesta päämäärästä, joko kadotus tai iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä. Ystävä, kumpaan sinä olet tänään matkalla?

Mutta mistä sitten voi tietää, onko oikealla tiellä? Siitä, mistä portista on käynyt tuolle tielle. Kummankin tien alussa on nimittäin portti. Portista pääsee käytävälle tai tielle, joka sitten puolestaan johtaa pihalle ja siitä lopulta sisälle rakennukseen. Se rakennus on siis joko Jumalan ikuinen ja taivaallinen kaupunki, tai sitten kadotus. Kummallekin näistä kahdesta teistä pääsee vain niiden omasta portista. Siksi keskeistä onkin nyt kysyä, oletko sinä käynyt sisään oikeasta portista.

Toinen näistä porteista on leveä ja avara. Se tarkoittaa, että siitä pääsee sisään helposti, aivan omilla ehdoilla. Kukin siitä kulkeva katsookin itse voivansa päättää siitä, miten elää, siis miten tietä kulkee. Ja aivan niin kuin tämä portti on leveä, samoin on myös sen takaa aukeava tie lavea ja avara. Sen tien kulkijan matka näyttää helpolta. Hän päättää aivan itse, millä tavalla elää. Tämä kuulostaa kauniilta ja ehkä viisaaltakin. Ajatus nimittäin on, että voi elää itsenäistä elämää ja kuunnella omaa itseään, tehdä niin kuin sydän sanoo, mennä mihin tunteet johdattavat. Mutta lavean tien kulkija ei ota huomioon, että hänestä itsestään, hänen sydämestään ja tunteistaan nousee muutakin kuin hyvää ja kaunista. Itse asiassa, mikäli se hänestä itsestään riippuu, sieltä nousee kaikkea muuta. Tämän tien kulkijoista Herra sanoo apostolinsa suulla: ”He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia”. (Room. 1:29–30) Mutta mitään tästä tuo lavean tien kulkija ei pidä ongelmana. Hän elää itselleen ja siksi jos hän itse näkee hyväksi, hän pitää kaikkea tätäkin itselleen sallittuna. Hän ei kuitenkaan ota huomioon, että hän ei ole Jumala, joka voi päättää tällaisista asioista. Hän kyllä pitää itse itseään, itsearvostustaan ja omaa hyvinvointiaan epäjumalanaan. Mutta tämä ei tee hänestä Jumalaa. Lavean tien kulkija ei ota huomioon, että on olemassa elävä Jumala, joka on pyhä. On olemassa Jumala, joka on luonut hänetkin. Lavean tien kulkija ei ota huomioon, että tämä hänen Luojansa on myös Raamatussa ilmoittanut pyhän ja muuttumattoman lakinsa. Hän ei ota huomioon, että tässä Jumalan laissa on juuri ne elämän käyttöohjeet, jotka hänen Muovaajansa on häntä varten antanut, että hänellä olisi hyvä olla tässä maailmassa. Lavean tien kulkija elää ilman Jumalan sanaa, erossa Jumalasta ja hänen tahdostaan. Hän tahtoo elää itsenäisesti, ja totisesti itsenäistä ja yksinäistä hänen elämänsä onkin. Hän elää jumalattomuudessa ja laittomuudessa. Ja siksi on hänen vaelluksensa kovin helppo, ainakin ulkoisesti. Hän nimittäin itse määrittelee, millainen se tie milloinkin on. Mutta tien päämäärää hän ei kuitenkaan voi päättää. Sen määrittelee Jumala yksin. Kovasti tahtoisi Jumala pelastaa tuon lavean tien kulkijankin. Nimittäin Hänelle ei ole ”mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää.” Hän aivan sanoo profeettansa kautta: ”Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkä tähden te kuolisitte…” (Hes. 33:11) Mutta koska lavean tien kulkija ei välitä Jumalasta tai Hänen sanastaan, hän ei voi myöskään päästä Jumalan yhteyteen Hänen valtakunnassaan. Siksi lavea ja helppo tie johtaa auttamatta kohti sitä toista päämäärää, ikuista kadotusta.

Mutta sitten on olemassa tuo toinenkin portti. Se portti on erilainen kuin tämä edellä kuvattu portti. Se portti on Jeesus-portti. Kristushan sanoo itse: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu”. (Joh. 10:9a) Mutta tämä portti on ahdas, se on kapea. Tämä tarkoittaa, että tästä portista ei ole helppo käydä sisään. Mutta mikä tekee tuon Jeesus-portin niin ahtaaksi? Mikä tekee sisäänpääsyn niin vaikeaksi? Onko Jumala tehnyt tämän portin ahtaaksi ja vaikeaksi, ettei vaan suinkaan kovin moni tulisi Jeesuksen luo ja pääsisi siitä sisään? Ei ei! Jumalahan tahtoo, että aivan kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden! (1. Tim. 2:4) Hän tahtoo, että kaikki pääsisivät sisään tuosta Kristus-portista, elämän tielle. Siksi tästä ahtaasta portista sisäänkäymisen vaikeus ei olekaan Jeesuksessa, vaan se on ihmisen puolella. Ei nimittäin ole mikään pieni tai kevyt asia, että tunnustaa Jumalalle oman syntisyytensä – kun Jumalan pyhä ja muuttumaton laki sen paljastaa – ja että sitten tulee syntien sovittajaa, Jeesusta tarvitsevaksi. Tällainen tunnustaminen järkyttää kaikki ne perustukset, joita synnissä elänyt ja Jumalan tahdon vastaisuutta itselleen sallinut ihminen on luullut elämällään olevan. Kun laki sanoo: ”Älä pidä muita Jumalia” (2. Moos. 20:3), niin sinäkin joudut huomaamaan, että sen sijaan, että olisit yli kaiken pelännyt ja rakastanut Jumalaa ja elämässäsi turvautunut yksin Häneen, oletkin rakastanut ensin itseäsi, olet vaeltanut lihasi himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja (Ef. 2:3) ja oman lihallisen mielesi turhuudessa (Ef. 4:17). Sellaisella perustuksella oleva elämä joutuu kerran sortumaan, koska sillä ei ole pohjanaan sitä ainoaa kestävää ja ikuista perustusta, joka yksin Jumalassa on. Jos mieli pelastua ikuiseen elämään, perustuksen on vaihduttava. Mutta kun tällainen ihmisen itselleen keksimä lihallinen perustus Jumalan lain valossa murenee, koko sille perustukselle rakennetun elämän rakennuksen on samalla murennuttava. Siksi oman syntisyyden ja mahdottomuuden tunnustaminen on kyllä järkyttävä ja inhimilliselle luonnolle vaikea asia. Ja niin sen on oltavakin. Mutta se on myös autuasta järkytystä, koska vain sillä tavalla voit löytää elämällesi oikean ja kestävän perustan, joka Jumalassa ja Hänen Pojassaan Kristuksessa on.

Mutta portin ahtaus ei tarkoita sitä, että päästäksesi syntien anteeksiantamuksen ja pelastuksen osallisuuteen sinun olisi välttämättä kamppailtava ja rimpuiltava pitkiä aikoja synnin ahdistuksissasi, taikka käytävä läpi jatkuvia sisäisiä ja tunteellisia kääntymyskamppailuita, että sitten ja sillä tavalla pääsisit tuosta ahtaasta portista sisään, helppoon kristilliseen elämään. Ei. Jumala on Poikansa Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemassa ja ylönousemuksessa valmistanut varman pelastuksen niille, jotka sitä tarvitsevat. Se on täytetty! (Joh. 19:30) Ainoa, mitä vielä tarvitaan, on tämän ihmeellisen pelastuksen lahjan vastaanottaminen uskossa. Siksi sille, joka sydämessään tällä tavalla tulee synnintuntoon ja Kristuksen sovitusta tarvitsevaksi, sille on anteeksiantamus tarjolla aivan heti. Pyhässä kasteessa, Kristus tarjoaa syntiselle pääsyn elämän tielle. Siksi kaste on portin sakramentti, jonka kautta käydään sisään kristityn elämään Herran seurakunnassa, elämän tielle. Kasteessa Kristus itse tulee syntisen ja armoa tarvitsevan ihmisen luo. Siinä Hän antaa syntiselle anteeksiantamuksen lahjan, uudestisyntymisen lahjan, Pyhän Hengen ja uskon lahjan, ikuisen pelastuksen lahjan. Se on lahjaa, se on Jumalan tekoa! Yksin siinä uskossa, jonka Jumala sanansa ja kasteen kautta Pyhässä Hengessä vaikuttaa, siinä uskossa syntinen saa ottaa vastaan sen lahjan ja avun, minkä Kristus kasteessa Hänen synninhätäänsä tuo. Siinä itsessään syntisestä ihmisestä tehdään taivaan perillinen, jo nyt, tässä elämässä. Hän pääsee kulkemaan tietä, joka johtaa varmasti perille yhteen ainoaan päämäärään, Jumalan pyhään kaupunkiin taivaassa. Ja nyt rakas kristitty: Tämä kaikki on tapahtunut myös sinulle, silloin kun sinut kastettiin! Näin on tapahtunut, vaikka kasteesi hetkellä olisit ollut pieni lapsi, etkä olisi osannut kokea mitään synnin hädän tunnetta. Silloin sinun vanhempasi ja kummisi ovat tunnustaneet syntisi ja armon tarpeesi sinun puolestasi. Ja sinun, itsessäsi syntisen luo on Kristus silloin tullut, tuoden sinulle anteeksiantamuksen ja pelastuksen lahjan, pääsyn tielle, joka vie elämään.

Mutta sitten: Kun Kristus näin on sinut pelastanut kulkemaan taivaan tietä, tuo tiekin on itsessään ahdas ja kapea. Tämä tarkoittaa, että vaikka olet saanut lahjaksi pääsyn sille tielle, vaikka kasteessa olet saanut kaikki syntisi kerran anteeksi, niin kuitenkin joudut vielä koko matkan elämään oman vanhan ihmisesi ja sen syntisten taipumusten kanssa. Nimittäin vaikka olet kristitty, sinussa kuitenkin asuu vielä myös vanha ihminen, lihan mieli, joka ”ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.” (Room. 8:7) Joka päivä se taistelee sitä uutta ihmistä vastaan, joka on kerran kasteessasi noussut ylös Kristuksen kanssa, vaeltamaan uudessa elämässä (Room. 6:4). Ja lisäksi paitsi oma lihasi, myös maailman houkutukset ja Perkelekin saavat taivaan tien ahtaaksi ja kapeaksi. Ne sanovat sinulle: ”Katso nyt miten paljon helpompaa kaikilla muilla ihmisillä on! Heillä on koko maailman arvostus, on omaisuus, on kaikki ihmissuhteet, mitä ikinä voi kuvitella. Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua. (Matt. 4:9) Miksi sinä jäisit yksin kulkemaan tuota hankalaa ja vaikeaa krisityn tietäsi?” Ja juuri tällaisen kiusauksen edessä myös moni kaidan tien kulkijoista niin helposti lankeaa pois, lähtee mieluummin takaisin kulkemaan sitä helpompaa ja leveämpää tietä, palaa elämään oman lihansa ja vanhan ihmisensä himoja seuraten. Ethän sinä, rakas kristitty, tee niin! Kuule, sinulla on apu tämän ahtaan ja kapean tien kulkemiseen! Jumala ei näet ole tarkoittanut, että kulkisit tämän tien yksin. Nimittäin niin kuin tuo ahdas portti on Jeesus-portti, niin myös elämän tie on Jeesus-tie. Herrahan  sanoo: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Sillä tiellä Hän on luvannut olla kanssasi joka päivä maailman loppuun asti (Matt. 28:20). Näin Hän tekee niissä  ihanissa välineissä, jotka Hän on valmistanut matkaeväiksesi, että jaksaisit kulkea tuon ahtaan ja kapean tien loppuun asti. Luther sanoo tästä oikein, kun hän kehottaa elämän tien kulkijaa saarnaamaan itselleen:

Vaikka näen että naapurini ja koko kaupunki, jopa koko maailmakin elää toisin ja että kaikki, jotka ovat suuret, jalot ja rikkaat, ruhtinaat ja herrat pitävät sen puolta, on minulla kuitenkin ystävä, joka on heitä kaikkia suurempi, ja tämä on Kristus ja Hänen sanansa. Sentähden vaikka vaellan yksinäni, en kuitenkaan ole yksin. Sillä koska minulla on Jumalan sana, on minulla luonani Kristus ja kaikki hyvät enkelit ynnä kaikki pyhät maailman alusta, niin että totisesti paljoa suurempi joukko ja ihanampi kansankokous on minun ympärilläni, kuin koko maailmassa lieneekään, vaikka tosin ei sitä silmäin edessä näe, vaan minun täytyy nähdä ja kärsiä sitä pahennusta, että moni ihminen minusta luopuu tahi elämällään ja vaelluksellaan minua vastustaa.

Jumala on siis antanut sinulle kapean tien evääksesi pyhän ja muuttumattoman sanansa. Tuo sana kyllä lakina saarnaa vanhalle ihmisellesi, ”sinä olet syntinen!” Mutta sitten se heti evankeliumina myös julistaa omalletunnollesi: ”Kristus on kantanut syntisi! Hänen ristin uhrissaan on sinun velkasi sovitettu, syntisi anteeksiannettu! Kasteen ja uskon kautta sinä olet Jumalan rakas lapsi, taivaan valtakunnan ja iankaikkisen elämän perillinen! Ja sinun kasteesi pysyy voimassa. Vaikka olisitkin matkalla langennut, vaikka olisit haikaillut lavealle tielle, niin sinulla on kuitenkin aina avoin tie takaisin kasteeseesi, jonka Herra on sinulle kerran tehnyt. Sinulla on avoin tie syntien anteeksiantamukseen!”

Vielä sinä saat aivan suullasi maistaa esimakua siitä ihmeellisestä juhla-ateriasta, joka ahtaan tien päässä, taivaan kaupungin iankaikkisessa juhlassa sinua odottaa. Herran pyhässä ehtoollisessa Kristus antaa sinulle ruumiinsa ja verensä aivan todellisesti syötäväksi ja juotavaksi. Siinä sinä tulet osalliseksi Hänestä. Siinä tulet osalliseksi Hänen pyhän ruumiinsa elämänyhteydestä, syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisesta pelastuksesta. Siksi tämä ateria on valmistettu vain syntisille ja syntinsä tunnustaville. Niille, jotka eivät tarvitse Kristukselta syntien anteeksiantamusta, Hänen pyhä läsnäolonsä sakramentissa tuo vain tuomion. Mutta sinä joka tarvitset syntien anteeksiantamusta: Käytä joka päivä, joka viikko näitä ihmeellisiä lahjoja, Jumalan sanaa, kastetta ja ehtoollista! Niin sinä säilyt tallella pelastettujen joukossa aina tuon ahtaankin tien loppuun saakka. Voit olla varma, että tällä tiellä sinun vanhan ihmisesi syntiset ajatukset sinua vielä vaivaavat ja tahtovat tehdä kulkusi entistä vaikeammaksi. Vielä sinä lankeat Jumalan tahdon vastaisiin ajatuksiin, sanoihin, tekoihin tai laiminlyönteihin. Ja varmasti Perkele tahtoo ahdistaa sinua sanoen: ”Katso nyt! Ei tuosta mitään tule! Taas sinä lankesit, taas samaan syntiin! Et sinä mikään kristitty ole! Kiroa Jumala ja kuole. (Job. 2:9)” Mutta silloinkin sinulla – rakas kristitty – on valtavan voimallinen ase vanhaa lihaasi ja Perkelettä vastaan. Voit nimittäin tuolla ahdistuksen hetkellä sanoa niille: ”Minut on kastettu, minä olen kristitty! Kasteessa Kristus on pessyt pois minun syntini! (Ap. t. 22:16) Hän on ottanut minut ikuisen elämänsä tielle! Ja vaikka minä olenkin nyt murheellisesti langennut syntiin, minulla on kuitenkin puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Hän on minun syntieni sovitus! (1. Joh. 2:1-2) Hänessä minun syntini on naulattu ristiin. Hänet on nimittäin Isä tehnyt synniksi, että minut Hänessä tehtäisiin Jumalan vanhurskaudeksi! (2. Kor. 5:21) Ja Häneen minä nyt uskon. Siksi minun syntini eivät enää ole täällä, vaan ne ovat Kristuksella. Jos sinulla siis on minun synneistäni jotakin reklamoitavaa, niin sinun täytyy mennä keskustelemaan asiasta Kristuksen kanssa. Ja jos et vielä usko, niin katso: Tässä Kristus antaa minulle ristillä uhratun ruumiinsa syötäväksi ja kalliin sovintoverensä juotavaksi. Minä olen osallinen Hänen uhristaan! Minä olen autuas!”

Näin Jumala on valmistanut sinulle, joka vaellat elämän kapeaa tietä, ihanat armonvälineet. Hän on antanut sinulle totuuden sanansa, joka tekee sinut vapaaksi, niin kuin Kristus itse lupaa: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Joh. 8:31b–32) Se on vapautta kaikesta näennäisestä, ihmisen itselleen keksimästä vapaudesta. Se on sitä vapautta Jumalan yhteydessä, johon Luojasi on sinut tarkoittanut. Se on vapautta synnin, kuoleman ja Perkeleen orjuudesta! Ja siksi, vaikka elämän tie on vielä kapea näiden vastustajiesi tähden, jo sitä tietä kulkiessasi olet vapaa ja autuas. Ja jos tunnet voimiesi uupuvan, Herrasi Kristus sanoo sinulle: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” (Matt. 11:28) Sen levon Hän on valmistanut sinulle pyhässä sanassaan, kasteessa ja ehtoollisessa. Kun käytät näitä matkaeväitä joka päivä ja joka viikko, Herra itse vaikuttaa sinussa sen, että jaksat ahtaan tien vaivat ja kerran saavutat taivaallisen päämäärän, ikuisen elämän Hänen yhteydessään.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 10.8.2014.)