6. sunnuntai pääsiäisestä (2. vsk), Joh. 7:37–39

Ei janoa, janoaa, ei janoa

Johdanto

Jeesus sanoo: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.” (7:37) Mitä on se, että joku janoaa? Eikö se tarkoita, että hän on vailla sitä, mitä elääkseen tarvitsee, siis vettä. Kaikkihan tarvitsevat vettä elääkseen. Jos vesi loppuu, tulee jano. Ja jos jano jatkuu tarpeeksi kauan eikä siihen saada helpotusta, elämäkin loppuu, ihminen kuolee. Tämä on itsestään selvää. Mutta harva meistä nykyajan suomalaisista taitaa todella tuntea, mitä on olla janoinen. Meillä on aina ollut puhdasta ja raikasta vettä saatavilla.

Mutta on myös toisenlaista janoamista, hengellistä janoamista. Hengellinen janoaminen tarkoittaa, että ihminen on vailla sitä, mitä hän iankaikkiseen elämään tarvitsee. Tällä janolla ei ole mitään tekemistä ruumiillisen janon kanssa. Vaikka jollakulla olisi kaikki maailman puhdas vesi aivan käden ulottuvilla, tai vaikka hän ruokapöydässään saisi nauttia maailman parhaista valioviineistä, tuo ihminen saattaa silti olla aivan kuolemaisillaan janoon, hengelliseen janoon. Tämä on mahdollista siksi, että ruumis ja henki ovat eri asioita. Vaikka ihminen ruumiinsa puolesta voisi miten hyvin tahansa, hengellisesti hän voi olla kuolemaisillaan, tai aivan kuollutkin. Toisaalta, vaikka hänen ruumiinsa olisi kuinka sairas tai nääntynyt, hänen hengellinen tilansa voi silti olla parempi kuin monen ruumiltaan terveen. Hän voi sanoa: vaikka minä nyt ruumiissani kärsin, olen kuitenkin matkalla taivaaseen. Ruumiillinen ja hengellinen jano ovat siis keskenään eri asioita. Tästä toisesta janosta, hengellisestä janosta sanoo Luther osuvasti:

Tämä jano ei ole ruumiillinen jano, vaan sielun jano, hengellinen jano, jota sanotaan sydämen odotukseksi, murheelliseksi ja särjetyksi omaksitunnoksi, alakuloiseksi, peljästyneeksi sydämeksi, joka mielellänsä tahtoisi tietää, kuinka sen laita on Jumalan edessä. Sellaisia ovat arat, pelokkaat omattunnot, jotka tuntevat syntiä ja tietävät heikkoutensa hengen, sielun ja lihan puolesta ja pelkäävät Jumalaa ja hänen tuomiotansa. Tämä tuska on oikeata janoa. Niinhän on, että ne, jotka tuskassa, kiusauksessa ja hädässä ovat, tuskan tähden janoavat suuresti, sillä tuskassa tulee kieli karheaksi ja kuivaksi, ja neste kuivuu tuskasta, tehden janoavaksi. Kuinka paljoa enemmän tuleekaan sielu janoavaksi ja voimattomaksi, kun hengellinen tuska on käsillä, ja synti ja Jumalan viha silmien edessä. (Hengellinen virvoittaja. Kolmas loppiaisen jälkeinen viikko. Lauantai.)

Tällaista on hengellinen jano. Siinä ihminen tuntee syvästi, miten kertakaikkisesti häneltä itseltään puuttuu se, mitä hän pelastuakseen tarvitsee. Niin kuin nääntynyt erämaassa kaipaa lähteelle juomaan, niin myös hengellisesti janoava kaipaa vanhurskautta, siis sitä lahjaa, että hänkin saa kelvata Jumalalle.

Päivän evankeliumin äärellä voidaan sanoa, että mitä hengelliseen janoon tulee, on olemassa kolmenlaisia ihmisiä:

  1. Niitä, jotka eivät janoa.
  2. Niitä, jotka janoavat.
  3. Niitä, jotka eivät janoa.

Mitä tämä tarkoittaa, sitä lähdemme nyt katsomaan.

Ensiksi: Ne, jotka eivät janoa.

Nyt Jeesus siis huutaa: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon”. ”Jos joku janoaa…” On kuin Hän tahtoisi sanoa, että varmaan tässä maailmassa on joku janoinenkin, mutta että heitä ei ole kovin montaa. Näin on meidänkin aikanamme. Moni elää täydellisessä hengellisessä tyhjyydessä, mutta koettaa täyttää tämän tyhjyytensä maallisilla hyvyyksillä. Moni pyrkii sammuttamaan hengellisen janonsa tämän maailman nektareilla: aineellisella hyvinvoinnilla, ruumiinsa kaunistamisella, maailman kunnialla, uusien medioiden kiehtovilla mahdollisuuksilla, paljolla alkoholinkäytöllä, niin sanotuilla vapailla ihmissuhteilla ja vapailla seksisuhteilla, jotka eivät kuitenkaan ole lainkaan vapaita, vaan päinvastoin sitovat harjoittajansa yhä tiukemmin piittaamattomaan oman hyvänsä ajamiseen lähimmäisen kustannuksella, omien himojen tyydyttämisen orjuuteen ja hirveisiin ihmissuhdesotkuihin. Hengellisen janon tyydyttäminen tällaisilla maallisen elämän keinoilla ei kuitenkaan onnistu. Näin on siksi, että maallinen ja hengellinen kuuluvat eri kategorioihin. Maallisella ei voi korvata hengellistä, taikka täyttää hengellistä tyhjiötä. Ja kuitenkin niin monet niistäkin, jotka todellisuudessa ovat nääntymäisillään hengelliseen kuivuuteensa, kieltävät janonsa ja luulevat elävänsä runsaiden lähteiden äärellä.

Ehkä täälläkin on joku sellainen ihminen. Ehkä täälläkin on joku, joka ei tunne janoa, ei koe tarvitsevansa Jeesusta, koska elämässä näyttää olevan asiat hyvin muutenkin. Mutta sellaiselle ihmiselle Jeesuksella ei ole mitään annettavaa. Hänellä on nimittäin annettavaa vain ja ainoastaan syntisille ja janoisille, niille, jotka tunnustavat: ”Minä kuulun niihin, joista sanotaan: ’kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla’ (Room. 3:23). En voi elää ilman Jeesuksen antamaa elävää vettä. Ilman Hänen ikuista elämäänsä olen ikuisen kuoleman oma.”

Toiseksi: Ne, jotka janoavat.

Jos sinä janoat, jos siis sydämessäsi tunnustat, että ilman Kristusta olet kuoleman oma ja kadotuksen ansainnut ihminen, niin kuule: sinulle on olemassa apu. Herra itse kutsuu sinua autuaaksi, niin kuin Hän vuorisaarnassa sanoo: ”Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.” (Matt. 5:6) Sinä olet autuas, koska tunnustat, että ilman Jeesusta sinun sydämesi on tyhjä, ilman Hänen antamaansa uutta elämää olet ikuisen kuoleman oma. Tällaisena janoisena olet autuas, koska Jeesus Kristus on tullut juuri sinua varten. Tule siksi pian Jeesuksen luo! Hän tahtoo sammuttaa sinun hengellisen janosi aivan kertakaikkiaan. Eikä siihen tarvita mitään sinun omaa ansiotasi, vaan Jeesus tahtoo antaa juuri ansiottomille. Hän tahtoo antaa elämän vettä niille, jotka tunnustavat, että heillä ei sitä itsellään ole, ja jotka siksi myös tunnustautuvat janoisiksi. Tämän Herra tahtoo antaa sinulle armosta, niin kuin Hän Jesajan suulla sanookin: ”Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.” (Jes. 55:1) Tämä elävä vesi, jonka Jeesus antaa, se on lahja, niin kuin Hän itse lausuu: ”Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” (Ilm. 22:17b)

Mutta miten Jeesuksen luo sitten tullaan? Hänen luokseen tullaan siten, että tullaan Hänen pyhän sanansa kuuloon. Raamatun sanassa ja sen saarnassa Kristus nimittäin on todellisesti läsnä. Ja missä Hän on, siellä on myös Hänen Pyhä Henkensä, joka sanan kautta tulee kuulijan luo ja on voimallinen synnyttämään hänessä uskon, niin kuin apostoli todistaa: ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (Room. 10:17) Valitettavasti on myös niin, että monet kyllä tulevat sanan kuuloon, mutta eivät todella kuule sitä. Moni kyllä kuulee Jumalan sanaa korvillaan, mutta ei tahdo uskoa sitä sydämessään. Ethän sinä ole sellainen kuulija! Mutta vaikka joku ei kuuntelisi Herran sanaa, se ei silti lakkaa olemasta Hänen pyhä sanansa. Ihmisten kuuroudesta huolimatta Jumalan sana on voimallinen vaikuttamaan pelastavan uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. (Augsburgin tunnustus, V Kirkon virka.)

Jeesuksen luo tuleminen on myös tulemista kasteelle, jossa Herra vuodattaa Pyhän Hengen ihmiseen. Kristuksen asettamassa kasteen sakramentissa vesi ja Pyhä Henki näet liittyvät yhteen, niin kuin Kristus itse sanookin: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” (Joh. 3:5) Jesajan kautta Herra lausuu myös: ”Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle”. (Jes. 44:3) Kasteen ihme ja vaikuttavuus on juuri siinä, että vesi ja Henki ovat siinä yhdessä. Ehkä joku nyt miettii: ”Mutta eikös suomessa ole vaikka kuinka paljon niitä, jotka on kastettu ja jotka silti elävät maailmassa, ilman uskoa ja erossa Jeesuksesta? Eikös se ole harhaanjohtavaa rohkaista ihmisiä luottamaan kasteeseen, kun kerran kaste ei näitäkään ihmisiä ole auttanut?” Mutta ei kai ihmisen epäusko tee tyhjäksi sitä pelastuksen lahjaa, jonka Herra lupauksensa mukaan tahtoo kasteen kautta antaa? Kristus on asettanut pyhän kasteen sakramentin, että Hän sen kautta aivan todella antaisi Pyhän Hengen ja pelastuksen lahjan. Voihan ihminen toki esimerkiksi syntymäpäivänäänkin sanoa juhlavieraalle, joka tuo hänelle lahjaa: ”En minä nyt tuollaista lahjaa tarvitse.” Sitten hän voi laittaa tuon lahjan syrjään ja pitää sitä aivan tarpeettomana. Samoin joku myös voi sinä päivänä, jona Herra tahtoo Hänet kasteessa uudestisynnyttää, sanoa Jeesukselle: ”En minä tarvitse sinulta mitään pelastusta, pidä itse lahjasi.” Näin hän, vaikka saakin kasteen, sydämessään torjuu kaiken sen, mitä Herra tässä ihmeellisessä armovälineessään tahtoo hänelle lahjoittaa. Hän ei tunnusta hengellistä janoaan, eikä myöskään uskoaan Kristukseen, joka voi ja tahtoo antaa Hänelle ikuisen elämän. Juuri siksi Jeesus päivän evankeliumissa sanookin: ”Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” (Joh. 7:38) Jumalan sana ja kaste kyllä lahjoittavat Pyhän Hengen ja Henki sitten synnyttää ihmisessä uskon, mutta jos ihminen ei tahdo uskoa ja siten tulee torjuneeksi Pyhän Hengen elävän veden virtojen lahjan, hän ei kasteestaan huolimatta myöskään silloin saa sitä sisimpäänsä.

Mutta vielä kerran: Sanassa ja pyhässä kasteessa on nyt tarjolla pelastuksen lähde. Täällä kirkossa, näiden armovälineiden äärellä Herra julistaa seurakunnalleen: ”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.” (Jes. 12:3) Käytä siksi sinäkin, joka janoat, Jumalan sanaa ja pyhää kastetta! Jos olet jo kerran saanut kasteen lahjan, mutta sitten luopunut uskosta, tee nyt parannus synneistäsi. Tunnusta Herralle syntisi ja elävän veden puutteesi. Ja usko sitten, että Kristus on sinun syntiesi tähden kuollut Golgatan ristillä. Näin sinä parannuksessa ja uskossa palaat siihen Jumalan armoon ja pelastukseen, jonka olet kasteessa kerran saanut. Suostu siis Jumalan pelastavaan lahjaan, jonka Hän tahtoo näissä armonvälineissään sinulle, syntiselle ja rikkoneelle lahjoittaa. Silloin sinä saat sen lahjan itsellesi! Silloin Pyhä Henki saa tulla asumaan sydämeesi ja jatkaa asumistaan siellä.

Kolmanneksi: Ne, jotka eivät janoa.

Siihen, että ihminen ei tunne hengellistä janoa, on myös toinen syy kuin se, että hän ei tunnusta janoavansa. Tämä toinen syy on, että hänen hengellinen janonsa on jo sammutettu. Ketkä ovat sellaisia ihmisiä? Kristityt. Sinäkin, joka olet kristitty, olet Jumalan sanan ja kasteen kautta jo kerran saanut Pyhän Hengen lahjan, uskon lahjan, Kristuksen vanhurskauden lahjan ja pelastuksen lahjan. Siksi sinustakin voidaan sanoa, että et enää koskaan janoa. Jeesushan sanoo toisessa kohdassa:  ”joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.” (Joh. 6:35b) Miksi näin on? Herra itse vastaa päivän evankeliumissa: ”Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” (Joh. 7:38) Kun Jeesus tässä sanoo ”joka uskoo minuun”, Hän käyttää sanamuotoa, joka merkitsee jatkuvaa uskomista. Tämä tarkoittaa siis sitä, että sinä, joka olet kristitty ja joka tänään ja aina elät uskossa Kristukseen, sinä et enää kuulu niihin, jotka janoavat. Sinä et janoa, koska todellinen elämän lähde Kristus Jeesus asuu uskon kautta sydämessäsi (Ef. 3:17). Sinä et enää janoa, koska syntisi ja kuolemasi Golgatalla voittanut Kristus on lähettänyt sinulle taivaasta Henkensä (Joh. 16:7). Hän on vuodattanut Pyhän Henkensä sinun sydämeesi, sanan ja kasteen kautta. Siksi sinä et mitenkään voi enää janota. Päinvastoin Herra sanoo sinusta, että elävän veden virrat aivan pulppuavat sinun sisimmästäsi. Miten se on mahdollista? Se on mahdollista juuri siksi, että elämän lähde Kristus ja Hänen Henkensä asuvat sinussa. Siksi sinuun sopivatkin nyt Jesajan sanat: ”Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.” (Jes. 58:11)

Tämä kaikki tarkoittaa, että uskon kautta Kristukseen sinulla on iankaikkinen elämä. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että tämä elämä virtaa sinusta myös ulospäin. Kun sinä uskot Kristukseen, kun elämäsi esimerkillä ja suullasi tunnustat uskoasi Häneen, kun osallistut Hänen seurakuntaruumiinsa julkiseen jumalanpalvelukseen ja siellä yhdessä kaikkien pyhien kanssa rukoilet ja ylistät Häntä, kun henkilökohtaisissa keskusteluissa ystäviesi ja sukulaistesi kanssa jaat heille Jumalan sanaa, silloin elävän veden virrat saavat virrata vuolaana. Kristuksen seurakunnan ja sen todellisten jäsenten – siis Kristukseen uskovien! – kautta iankaikkinen elämä voi tulla ja tuleekin yhä uusille janoaville heidän janonsa sammuttamiseksi, uskoa vailla oleville uskoksi Kristukseen, pelastusta vailla oleville pelastukseksi, todellista elämää vailla oleville iankaikkiseksi elämäksi Kristuksessa Jeesuksessa.

Toki kristittynäkin sinussa on vielä myös vanha ja lihallinen ihmisesi, joka ei tahtoisi alistua Jumalan lain alle (vrt. Room. 8:7). Tämä vanha ihmisesi puhuu sinulle usein äänellä, joka kehottaa epäilemään Jumalan sanaa ja Hänen lahjojaan. Siksi sinäkin, joka Kristuksen omana et varsinaisesti voi enää janota, sinäkin tunnet kyllä vielä puutetta ja kaipuuta. Tunnet, että vaikka sinulla jo nyt on Kristus ja Hänen tähtensä rakastava taivaallinen Isä, vaikka Pyhä Henki asuu sinun sydämessäsi, silti et vielä ole perillä taivaassa. Mutta älä keskity kuuntelemaan tunteitasi, älä kuuntele vanhan ihmisesi ääntä! Sillä jos seuraat lihasi mieltä, se kyllä tahtoo viedä sinut kokonaan pois uskosta Kristukseen. Silloin tyrehtyisivät myös nuo elävän veden virrat, jotka sisimmästäsi pulppuavat.

Mutta tähän on olemassa lääke! Se lääke on, että uudestaan ja uudestaan tulet Jeesuksen luo. Se lääke on, että säännöllisesti kuulet synninpäästön sanat omilla korvillasi ja omalle kohdallesi, kuulet jatkuvasti Jumalan eläväksitekevää sanaa ja sen saarnaa, sekä vastaanotat Kristuksen ruumiin ja veren sakramentin syntiesi anteeksiantamukseksi ja uskosi vahvistukseksi. Näin Herrasi Jeesus saa Pyhässä Hengessä pitää yllä sinun uskoasi niin, että aivan ”jatkuvasti” uskot. Ja kun sinä näin aina pysyt Kristuksessa, sinulla ei koskaan ole jano. Näin saat myös olla ikuisen elämän airuena lähimmäisillesi, niille, jotka tänään vielä janoavat, että heillä kerran olisi janon sammuttaminen ja ikuinen pelastus Kristuksessa. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 1.6.2014.)