3. paastonajan sunnuntai (3. vsk), Joh. 8:46–59

Kristuksen sanassa on totuus

Johdanto

Kuvittele oikein kaunis keväinen sunnuntaipäivä. Kävelet messun jälkeen tuosta aseman ohi keskustaan päin. Tulet mäkeä alas Aleksanterinkadulle, käännyt torille päin. Kadulla tulee vastaan vapaapäivästä ja auringosta nauttivia ihmisiä. Jos nyt pysäyttäisit jonkun näistä vastaantulijoista ja kysyisit ”Mitä on totuus”, millaisen vastauksen arvelisit saavasi? Joku ehkä pitäisi tällaista kysymystä liian yllättävänä ja jatkaisi äkkiä matkaansa. Joku toinen ehkä esittäisi vastakysymyksen: ”Mikä totuus? Mitä muka on totuus?” Ja niin näyttääkin olevan, että monen mielestä ei ole kovinkaan olennaista pohtia, mikä on totta. Nykyaikana ei kai ole itsestäänselvää, että mitään totuutta ajateltaisiin olevan olemassakaan. Jos vielä jatkaisit kyselyä, joku varmaankin kysyisi, ”Kenen totuutta tarkoitat? Kysytkö sinä miten minä koen totuuden?” Ei varmaan olekaan harvinaista ajatella, että jos jokin totuus voisikin olla olemassa, niin ainakin pitäisi itse saada päättää, mitä se on. Moni näyttää ajattelevan, että keskeinen kysymys ei ole niinkään ”mitä on totuus”, vaan pikemminkin ”mikä sinun totuutesi on” tai ”mikä sinulle juuri tänään on totta”. Tekisi mieli kysyä, onko tällaisella ajattelulla ollut vaikutuksensa meihin kristittyihinkin. Nykyään moni kirkossakävijäkin tuntuu ajattelevan, että olisi ylpeyttä väittää tietävänsä mikä on totuus. Joku saattaa pitää ajatusta yhdestä totuudesta myös jotenkin kahlitsevana, ja siksi ikään kuin kristillisen vapauden vastaisena.

Totuus on olemassa – Jumalan Sanassa

Mutta päivän evankeliumissa Jeesus sanoo, että on olemassa totuus. Hän sanoo myös, mikä tämä totuus on. ”Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko? Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.” (Joh. 8:45–47) Jeesus siis sanoo, että Hänen omat sanansa, Jumalan sanat ovat totuus. Kun Herra tässä puhuu juutalaisille, he kuulevat Jumalan sanaa, koska se joka heille tässä puhuu, on itse Jumalan Sana. He kuulevat myös totuuden sanat, koska Jeesus on täynnä armoa ja totuutta. Hän on Totuus itse. Mutta Jumalan Sana ja Jumalan Totuus eivät ole vain jotakin, joka tuli näiden juutalaisten luo. Tämä persoonallinen Sana on se, josta Johannes sanoo, että Hän tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Hän on se Sana, joka puhuu sinullekin juuri nyt. Raamatun sana ja sen saarna ovat nimittäin Kristuksen omaa puhetta. Siksi saat rohkeasti sanoa, että Totuus on olemassa. Mutta saat sanoa enemmäkin: Totuus on Kristuksen sanassa ja sen saarnassa tullut juuri sinun luoksesi. Näissä välineissä saat omistaa totuuden itsellesi.

Jumalan ilmoitus näyttää maailman silmissä halvalta

Tämä maailma ei kuitenkaan kärsi kuulla puhetta totuudesta. Kun Jeesus evankeliumissa sanoo puhuvansa totuuden, juutalaiset eivät usko häneen. Kun Hän sanoo olevansa Jumalan Poika, joka on ikuisuudessa syntynyt ja ollut jo ennen Abrahamia, juutalaiset suuttuvat häneen ankarasti. ”Eihän voi mitenkään olla totta, että tavalliselta rakennusmieheltä näyttävä Jeesus olisi muka Jumalan Poika. Tämän täytyy olla riivaajien puhetta!” Mutta juuri tällä tavalla Jumala tekee työtään maailmassa: Hän toimii sen kautta, mikä ei ei käy ihmisjärkeen. Jumala toimii sen kautta, mikä näyttää vaatimattomalta, jopa itsensä perkeleen tai riivaajien työltä. Ja ihminen Jeesus Kristus, maailman Vapahtaja saakin uskottomalta maailmalta vastaansa sanat: ”Sinussa on riivaaja.” Kuitenkaan näillä juutalaisilla ei ole mitään todellisia syytöksiä Herraa vastaan. Jeesus kysyykin heiltä: ”Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin?” (Joh. 8:46a) Juutalaiset joutuvat tässä vaikenemaan ja myöntymään: Jeesuksessa ei ole syntiä. Mutta siltikään he eivät tahdo tunnustaa, että Jumalan totuus ja pelastus voisi tulla tavallisen ihmisen hahmossa. Siksi nyt tämä ikuinen Jumalan Poika ja Vapahtaja leimataan samarialaiseksi. Hänet siis leimataan sellaiseksi, joka kieltää oikean jumalanpalveluksen ja tulee näin Jumalan sanan ja totuuden pahimmaksi viholliseksi.

Mutta sinä saat apostolien ja koko Kristuksen Kirkon kanssa tunnustaa, että Pyhän sanansa kautta Kristus, Jumalan Totuus on läsnä seurakunnassaan. Niin, tässä aivan sinulla itselläsi on Totuus. Mutta kun näin tunnustat, eikö usein käykin aivan samalla tavoin kuin päivän evankeliumissa? Ihmiset loukkaantuvat. Juutalaiset loukkaantuivat Jumalan Poikaan, joka näytti nasaretilaiselta timpurilta. Samoin moni loukkaantuu nyt myös Raamattuun, joka ei näytä tavallista kirjaa kummemmalta. Ja siksi moni sanookin esimerkiksi, että Raamattu on sisällöltään yksinkertainen ja vaatimaton. Sanotaan, että Uuden testamentin kieli on epätasaista: toisaalla se on tosin kaunista ja sivistynyttä kreikkaa, mutta toisaalla kuitenkin vain karua kansankieltä. Siksi Raamattu ei muka voi olla Jumalan sanaa. Eikä sen saarnakaan siis voi olla mitään muuta kuin pelkkiä ihmisten ajatuksia. Ehkä sinullekin joku on väittänyt tällaista. Kuitenkin lopulta käy usein niin, että kun Jumalan sanaa vastaan ei keksitä mitään kestäviä väitteitä, aletaan sanassa pitäytyviä herjaamaan ja jopa vainoamaan. Tekisi mieli kysyä: Jos olisi aivan selvää, että Raamattu ei ole Jumalan sanaa, niin olisiko tarvetta halveksia tai vainota siihen uskovia? Jos olisi aivan varmaa, että Raamatussa ei ole totuutta, eikö sanaan uskovat voisi silloin jättää omaan arvoonsa? Mutta nyt se, joka tahtoo uskoa Raamatun sanan totuuteen, julistetaan syypääksi suurimpaan syntiin, kirkon moniäänisyyden rikkomiseen tai muuhun sellaiseen. Käy juuri niin kuin vanha jumaluusoppinut on sanonut: Totuutta vastaan ei voida taistella totuudella, vaan ainoastaan epätotuudella. Kuitenkaan siinä, että näin käy, ei ole mitään ihmeellistä, sillä näin taisteltiin Herraa itseäänkin vastaan, niinkuin evankeliumista kuulimme. Ristin Miehen seuraajina meidänkin osaksemme kuuluu välttämättä Hänen ristinsä kantaminen.

Me emme saa kuitenkaan luulla, että epäilys Jumalan sanan totuutta kohtaan tulisi vain jostakin meidän ulkopuoleltamme. Sinäkin joudut varmasti joskus kokemaan, miten langennut luontosi ja inhimillinen järkesi sanoo: ”Voiko näin tavallisen näköisessä kirjassa olla mitään jumalallista? Mahtaako Raamatun sana kuitenkaan olla totta?” Joskus epäilet ehkä myös sanan saarnaajaa: ”Ei kai noin tavallinen tyyppi voi olla Jumalan Totuuden lähettiläs.” Näin sinua ei kiusaa vain maailma ja perkele, vaan aivan varmasti myös oma lihasi. Mutta näissä kiusauksissa saamme kiittää Herraa Martti Lutherista, joka rohkaisee Jumalan sanan kuulijoita näin:

Pyydän ja varoitan hartaasti jokaista hurskasta kristittyä, ettei hän loukkaantuisi siihen yksinkertaiseen puheeseen ja kertomatapaan, jonka hän usein tulee kohtaamaan, vaan uskoisi epäröimättä, että kaikki, niin yksinkertaiselta ja halvalta kuin se saattaa näyttääkin, on pelkästään korkean jumalallisen majesteetin vallan ja viisauden sanoa, tekoja, tuomioita ja kertomaa. Raamattu on näet sellainen kirja, että se tekee kaikki viisaat ja ymmärtäväiset houkiksi ja on avoinna vain heikoille ja tyhmille, niinkuin Kristus sanoo ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.” (Matt. 11:25). Luovu sen tähden siitä, miltä sinusta tuntuu ja näyttää, ja pidä tätä kirjaa kaikkein korkeimpana ja jaloimpana pyhäkkönä, mitä rikkaimpana kultakaivoksena, jota ei milloinkaan voida tyhjiin ammentaa, jotta löytäisit jumalallisen viisauden, jonka Jumala tässä niin lapsellisen yksinkertaisesti esittää masentaakseen kaiken korskan. Täältä löydät kapalot ja seimen, jossa Kristus makaa ja joihin enkelikin paimenia ohjaa, Luuk 2:11. Yksinkertaisia ja halpa-arvoisia ovat nämä kapalot, mutta kallis on se aarre, Kristus, joka niihin on käärittynä. (WA 54, 2 s.)

Meidän on toki hyvä muistaa, että tämän maailman keskellä kukaan meistä ei itsestään pysy totuudessa. Mutta tärkeintä onkin, että Raamatun sana ja sen saarna tuo Jumalan Totuuden juuri sinun luokseksi ja meidän luoksemme.

Jeesuksen sanan pitäminen

Tämän sanan, totuuden sanan pitämiseen Jeesus kutsuu sinuakin tänään. Hän sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa.” (Joh. 8:51) Mitä tällainen Jeesuksen sanan pitäminen tarkoittaa? Jumalan sanan pitämisestä saattaa helposti tulla mieleen jokin ankara vaatimus noudattaa lakia tai käskyjä. Tässä on kuitenkin kysymys evankeliumista. Herra tahtoo, että että evankeliumi saisi tilaa sinun elämässäsi.

”Pitämiseksi” käännetty kreikan sana, jota Jeesus tässä käyttää, τηρέω (tereo), merkitsee tarkkaan ottaen vartioimista, säilyttämistä, opetuksesta kiinni pitämistä tai noudattamista. Kun Herra siis puhuu sanansa pitämisestä, se tarkoittaa, että Kristuksen sana uskotaan sellaisena kuin se on. Raamatun jokainen kirjoitushan on Jumalan itsensä ulos henkäyttämä, ja siksi sellaisenaan tosi. Toiseksi sanan pitäminen tarkoittaa, että sille ollaan kuuliaisia.  Eikö tämä tarkoita sitä, että me mielellämme kuulemme Jumalan sanaa ja sitä opimme? Kolmanneksi sanan pitämiseen kuuluu, että sitä vartioidaan niin, ettei kukaan pääse sitä vääntelemään tai peukaloimaan, vaan että sana säilyy seurakunnassa puhtaana. Jokaisen meistä onkin hyvä tarkkailla, minkälaista opetusta kuulee. Sanoohan Herra itsekin lampaistaan, että ne seuraavat Hyvän Paimenen ääntä, sillä ne tuntevat sen. Mutta vieraan ääntä lampaat eivät seuraa, vaan pakenevat väärää paimenta (Joh. 10:4-5).

Parhaiten pidät Kristuksen sanan kun tulet messuun kuulemaan Jumalan sanaa ja sen saarnaa. Nytkin sinä teet juuri niin! Kun sinä siis nyt istut kirkon penkissä ja niin pidät kiinni Kristuksen sanasta, mitä tapahtuu? Kristus itse on nyt sanassaan sinun luonasi ja pitää sinusta kiinni. Ilmestyskirjan 3. luvussa Hän puhuu samasta sanan ”pitämisestä” näin: ”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.” (Ilm. 3:10) Jeesus on siis sanassaan nyt meidän keskellämme ja kehottaa meitä seurakuntana uskomaan tämän sanaansa, olemaan sille kuuliaisia ja säilyttämään sen. Kun me säilytämme Hänen sanansa, Hän itse sanansa kautta säilyttää meidät, synnyttää uskon ja pitää sen voimassa, ravitsee meitä. Usein helposti ajattelemme, että me pidämme kiinni Kristuksesta, mutta tosiasiassa Hän on lopulta se, joka pitää kiinni meistä. Ja kun Kristus näin pitää sinusta kiinni, mitä silloin tapahtuu? Sinä et näe kuolemaa! Niin Hän todella sanoo: ”jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa.” (Joh. 8:51b) Totta on, että jos Herran tulo vielä viipyy, meidän kaikkien on kerran kuoltava. Mutta Jeesus ei tässä puhukaan ruumiillisesta kuolemasta, vaan siitä ikuisesta kuolemasta, joka on synnin palkka. Sinä ja minä, me kaikki olemme kyllä ansainneet nähdä tämän ikuisen kuoleman, aivan silmästä silmään. Mutta nyt rakas Herra lupaakin: ”jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa.” Huomaatko, Hän sanoo, ”jos joku” – siis aivan kuka tahansa! Tässä ei kysytä, oletko sinä onnistunut elämässäsi. Tässä ei kysytä, oletko jaloa syntyperää, niinkuin juutalaiset itsestään ajattelivat. Hehän olivat sitä mieltä, että Abrahamin jälkeläisinä he olisivat automaattisesti pelastettuja. Mutta Jeesus sanoo: ”Jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa.” Tässä kysytään siis vain sitä, pysytkö sinä Jeesuksen sanassa. Jos siinä pysyt ja sitä kuulet, se antaa sinulle elämän. Ja ihanalla tavalla Jeesus käyttääkin tässä kreikankielen voimakkainta mahdollista kieltomuotoa, aivan kuin sanoakseen ”jos joku pitää minun sanani, hän ei varmasti ikinä näe kuolemaa”.

Kun sinä siis pysyt Kristuksen sanan vaikutuspiirissä, riiput kiinni sanan lupauksissa, voit olla varma pelastuksestasi. Voi toki olla, että Jumalan sanaan uskovana kristittynä saat tässä elämässä kohdata halveksuntaa tai jopa vainoa. Mutta silloinkin saat iloita siitä, että sinulla on totuus, joka on jotakin muuta, kuin ihmisten ajatukset totuudesta. Jumalan totuus ei kahlitse, vaan antaa todellisen kristillisen vapauden. Elämässäsi joudut varmasti kohtaamaan myös omat epäilyksesi ja syntisi. Ehkä muistat, miten itsekin olet joskus luistanut totuudesta. Mutta muista silloin myös, että juuri sen tähden Jumalan Totuus, Kristus on suostunut rangaistavaksi. Muista, että Jeesus Kristus, jota ei voitu näyttää syypääksi ainoaankaan syntiin, on suostunut syypääksi sinun ja minun synteihimme, juuri niinkuin apostoli sanoo: ”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” (2. Kor. 5:21) Ja vaikka lopulta joudut kohtaamaan ruumiisi kuolemankin, saat silloinkin olla täysin vakuuttunut, että kun pysyt Kristuksen sanassa, sinä et varmasti näe kuolemaa. Nimittäin ikuinen kuolema on silloin viety sinusta niin kauas, ettet näe siitä vilaustakaan. Sen sijaan sinä saat nähdä Jumalan valtakunnan. Siinä on Jumalan totuus. Aamen.

(Saarna pidetty Samuel-yhteisössä Lahdessa 11.3.2012.)