2. sunnuntai pääsiäisestä (3. vsk), Joh. 10:1-10

Kristus-paimenen laumassa

Johdanto

Kuinka moni teistä on jossakin elämänsä vaiheessa hoitanut lampaita? Itse muistan lapsuudestani yhden kesän, jolloin isäni lainasi läheiseltä maatalolta muutaman kauniin valkoturkkisen lampaan meille lapsille hoidettavaksi. Koko kesä niille sitten kerättiin ruohoa ja kannettiin vettä. Välillä näitä pehmeitä ystäviä päästiin juoksemaan kiinni naapurin pellolta ja pihoiltakin, kun pääsivät karkuun. Oli hauskaa käydä joka päivä lammasten aitauksessa niitä katselemassa. Pieni poika oppi siinä monenlaista, muun muassa sen, että lampailla on vaikea ratsastaa.

Tänään Hyvän paimenen sunnuntaina saamme kuulla, miten Kristus evankeliumissa puhuu seurakunnastaan, siis kirkosta, ja vertaa sitä lammaslaumaan. Hän puhuu myös lauman paimenesta. Olisi hienoa, jos nyt osaisin selittää teille lampaiden elämään liittyviä yksityiskohtia tai sitä miten lampaita Jeesuksen aikana hoidettiin. Olisi kuitenkin myös liioiteltua väittää, että tuntisin lammastaloutta riittävästi voidakseni sanoa aiheesta mitään kovin vakuuttavaa. Ehkä moni teistä on maatilan eläinten suhteen minua paljon kokeneempi. Mutta onnellista on se, että meidän ei tarvitse olla lampaidenhoidon asiantuntijoita voidaksemme ymmärtää, mitä Jeesus tässä tahtoo meille sanoa.

Kotimme lähellä Vantaalla on maatila, jossa olen käynyt lasten kanssa katselemassa eläimiä. Siellä on lehmiä, hevosia ja lampaita. Mikä on nyt se ensimmäinen asia, minkä tällainen maallikkokin huomaa siinä lammasten aitauksen vierellä? Eikö se ole se, että aitauksessa on monenlaisia lampaita? ”Isi katso, tuolla on pieni karitsa äitinsä kanssa! Onpa tuo komea tuo sarvipäinen pässi! Tämä lammas tässä on ruskea, mutta tuo tuolla taas onkin aivan musta. Tässä taas menee pari aivan valkoista.” On siis olemassa erilaisia lampaita. Nyt jos ehtii jäädä siihen seuraamaan, miten lampaita ruokitaan tai miten niitä viedään laitumelle, huomaa, että kaikki tapahtuu yhdessä. Suuret, pienet ja eriväriset lampaat elävät yhdessä; kaikki tapahtuu yhdessä laumassa. Ainoakaan lampaista ei elä yksin. Kaikilla erilaisilla lampailla on myös yhteinen tarve: kaikki tarvitsevat ruohoa ja kirkasta vettä. Lauman elinehtona on päästä laitumelle syömään. Ja tässä lauma tarvitsee ohjausta. Sen huomaa kaupunkilaistunutkin perheenisä siinä lampaita katsellessaan. Päästäkseen laitumelle ja syömään, lampaat tarvitsevat paimenta, joka johdattaa niitä. On myös helppo huomata, miten tämä ohjaus tapahtuu. Se tapahtuu aina äänen perusteella. Lampaiden hoitaja ja paimen kutsuu lampaitaan omalla äänellään. Ilman tämän äänen kuulemista yksikään lampaista ei osaa suunnistaa laitumelle, mutta paimenen äänen kuullessaan koko lauma pääsee perille.

Kirkko – Kristuksen lauma

Evankeliumissa Kristus siis puhuu meille kirkostaan. Kirkko on hänen oma laumansa. Jos tavallisessa lammastarhassa on erilaisia lampaita, niin Herran Kristuksenkin laumassa on erilaisia jäseniä. Tässäkin seurakunnassa meitä on monenlaisia: on miehiä ja naisia, on eri ikäisiä. Meillä on keskenämme erilaisia elämänkokemuksia. Myös Jumalalta luomisessa saadut lahjat, luonteenpiirteet ja ominaisuudet ovat erilaiset. Ja silti kaikilla meillä on sama perustava tarve: me tarvitsemme elääksemme sitä, että pääsemme viheriäisille niityille ja virvoittavien vetten ääreen, laitumelle lepäämään, syömään ja juomaan. Missä tällainen laidun sitten on? Kristus on laumaansa varten valmistanut meille laitumen, ja se on täällä, messussa! Täällä Hän tarjoaa meille kaikki lahjansa. Huomaathan, Kristus on valmistanut tämän laitumen ja lepopaikan ”meille”. Tottahan toki Hän on valmistanut  sen myös juuri sinulle. Tässäkin messussa sinä saat aivan henkilökohtaisesti levätä Kristus-paimenen läsnäolossa ja omin korvin kuulla Hänen anteeksiantavan äänensä synninpäästössä. Tässä messussa saat aivan henkikökohtaisesti tulla osalliseksi Hänen lahjoistaan juuri sinulle. Mutta kuitenkin on tärkeä huomata, että Kristus on valmistanut messun ”meille”. Se on valmistettu ”meille”, koska Hän tahtoo koota, varjella, vahvistaa ja johdattaa meitä yhdessä. Niinhän tavallinenkin paimen johdattaa lampaitansa, laumana. Kristus-paimen ei tahdo, että sinä jäät yksin miettimään, miten voisit löytää hengellistä ravintoa tämän maailman pimeässä laaksossa. Ei, Kristus-paimen tahtoo sinun saavan elää ja jakaa matkan toisten kanssa. Hän tahtoo ravita ja hoitaa sinua yhdessä muun lauman kanssa. Lampaatkin aitauksessa ovat toki erivärisiä ja erikokoisia, mutta niilläkin on yhteinen paimen ja yhteinen lepopaikka. Vaikka siis olemmekin keskenämme monella tavalla erilaisia, meille on kuitenkin valmistettu sama laidun, messu, johon hyvä Paimen Jeesus meidät yhdessä kokoaa. Tälle laitumelle me saamme yhdessä tulla, riippumatta iästä tai elämänkokemuksesta, musiikkimausta tai muista mieltymyksistä. Tällä messu-laitumella Kristus tahtoo oman laumansa pieniä ja suuria lampaita ravita ja hoitaa.

Ehkä huomaat, että Jeesuksen vertaus lampaista on hyvin osuva myös toisella tavalla. Nimittäin aivan niinkuin on lampaidenkin laita, sinullakaan ei ehkä itsessäsi ole sanottavaa puolustuskykyä vihollista vastaan. Voi olla, että tunnet itsesi heikoksi, vähän sellaiseksi niinkuin lammas. Ehkä olet koettanut joskus omin neuvoin lähteä etsimään elämääsi ”sitä jotakin”, olet etsinyt yltäkylläistä elämää. Mutta yksin tätä matkaa tehdessäsi olet joutunut vain syvemmälle pimeyteen. Olet joutunut tunnustamaan, että tarvitset johdattajaa. Tällainen voi kuulostaa masentavalta. Mielelläänhän sitä haluaisi olla itsessään viisas ja itsenäinen niinkuin kissa, taikka nopea ja rohkea niinkuin vaikkapa pantteri. Mutta on kuitenkin paljon onnellisempaa olla niinkuin lammas. Jeesuskin haluaa, että olisit niinkuin lammas, koska silloin sinulla on paimen. Silloin kanssasi on myös muu lauma; et ole yksin. Jos koetamme omin voiminemme etsiä yltäkylläistä elämää tai hengellistä ravitoakin, emme ole lauma, vaan pelkkiä yksittäisiä lampaita. Silloin meillä on myös paljon suurempi vaara eksyä tieltä, nääntyä, tai joutua vihollisen saaliiksi. Ehkä sinä olet ollut tällä tavalla hukassa ja yksin. Muista silloin kuitenkin, että on olemassa Paimen, joka haluaa äänellään kutsua sinua ja löytää sinut. Sinua nääntynyttä Kristus-paimen rakastaa, säälii ja juuri nytkin kutsuu paimenäänellään. Kristuksen ääni on se, joka kokoaa meidät yhteen ja tekee meidät yksittäisistä lampaista Hänen omaksi kirkokseen. Siellä, seurakunnan keskellä Hän haluaa hoitaa ja ravita sinua ja meitä. Siksi sinun ei tarvitse kauhistua heikkouttasi tai masentua siitä. Sinulla on väkevä Paimen, joka tahtoo puhua sinulle ja johdattaa sinua. Ole siksi niinkuin tarkkakorvainen lammas ja kuule Hänen ääntänsä!

Paimenäänen kuuleminen

Tämä Kristuksen ääni sinulla on Raamatun sanassa. Joskus ehkä mieleesi on tullut, että eikö se riittäisi, että vain lukisit Raamattua? Sunnuntai-aamunakin olisi ehkä mukavampi nukkua pitkään ja juoda aamukahvit rauhassa. Voisihan sen kirkossakäynnin sijaan sitten vaikka lukea vähän enemmän Raamattua. Onkin oikein hyvä, että mielelläsi luet Raamatun sanaa ja opit sitä paremmin tuntemaan! Mutta Jeesus ei varsinaisesti kuitenkaan puhu tässä lukevista lampaista, vaan sellaisista, jotka kuulevat Paimenen äänen. Kristus haluaa tehdä äänensä nimenomaan kuuluvaksi. Korvin kuultava sanan saarna on se väline, joka ohjaa Kristuksen laumaa, seurakuntaa, eikä oikeastaan vain ohjaa, vaan myös tuo Kristuksen itsensä lauman luokse. Sanan saarnalla Hyvä Paimen johdattaa laumaansa laitumelle lepäämään, ja enemmänkin: sanan saarna tuo laitumen lauman luo. Siksi Kristus-paimenen äänen kuuleminen saarnassa on Hänen laumalleen elinehto.

Jotta tämä Ylipaimenen ääni voisi kuulua, Kristus on asettanut laumaansa sananpalvelijan viran (Augsburgin tunnustus, V Kirkon virka). Tällaisten palvelijoiden, alipaimenten välityksellä tämä lammasten suuri Paimen (Hepr. 13:20) saarnauttaa evankeliumin sanaa ja niin antaa äänensä kaikua kirkossaan. Tekin olette Samuel-yhteisössä jo kauan rukoilleet omaa alipaimenta, sellaista, joka toimisi tämän Ylipaimenen äänen välittäjänä teidän keskuudessanne. Ja nyt te olette kutsuneetkin valitsemanne henkilön tätä sananpalvelijan tehtävää hoitamaan. Juuri tässä tilanteessa Ylipaimen Kristus nyt sanassaan saarnaa, mitä Hänen seurakuntansa tulee paimenen ääntä kuunnellessaan muistaa: Jos nyt siellä maatilalla seuraat lampaiden hoitajaa, niin huomaat, että lauma seuraa hänen ääntänsä. Lauma kulkee lampaiden hoitajan äänen mukaan. Mutta jos sinä nyt kaupungista tulleena äkkiä astuisit autostasi siihen aitauksen viereen ja alkaisit kutsua lampaita, mahtaisivatko ne totella? Ne eivät seuraisi sinun ohjeitasi, vaan juoksisivat karkuun. Miksi? Siksi, että ne eivät tuntisi sinun ääntäsi. Tämänkin seurakunnan tehtävänä arvioida kuulemaansa, niinkuin tarkkakuuloiset lampaat. On kuunneltava, onko se ääni joka tästä saarnatuolista kuuluu, oikean Hyvän Paimenen ääni. On tarkattava, onko se Kristuksen oma ääni.

Oikean ja Kristuksen tahdon mukaisen seurakunnan paimenen tunnistaa siis Hänen Herransa äänestä. Toisin sanoen oikean sananpalvelijan tunnistaa siis siitä, että hän saarnaa ainoastaan Raamatussa ilmoitettua Jumalan sanaa, eikä mitään muuta. Saman asian Kristus esittää meille toisellakin tavalla: Jeesus on paitsi Hyvä Paimen, hän sanoo olevansa myös lammasten ovi. Oikean seurakunnan paimenen tunnistaa siis myös siitä, että hän menee laumaan tästä Jeesus-ovesta. Toisin sanoen, seurakunnan pastorin on tultava lauman luo Kristuksen kautta, ja tuotava heille Kristuksen oma sana, laki ja evankeliumi puhtaana. Jos nyt joku seurakunnan paimen ei tulisi sisään tästä Jeesus-ovesta – olkoon se vaikka me taikka enkeli taivaasta (Gal. 1:8) – sellaista Kristuksen lampaat eivät oman autuutensa menettämisen uhalla voi koskaan kuunnella. Nimittäin alipaimen, joka ei tule Ylipaimenen puhdas sana mukanaan, ei ole oikea paimen. Hän on palkkapaimen tai leipäpappi, joka jättää lampaat ilman evankeliumin ruokaa. Mutta sellainen valepaimen ei kuitenkaan välitä laumasta, vaan jättää sen kuolemaan nälkään. Joku toinen taas kyllä saarnaa vähän Ylipaimenen sanojakin, mutta lisää niiden rinnalle omia opetuksiansa. Näin hänkin nousee laumaan muualta kuin Jeesus-oven kautta. Sellainen opetus voi kyllä kuulostaa kauniilta ja hurskaaltakin. Voipa sellainen saarnaaja ulkoisesti itsekin näyttää viattomalta lampaalta. Mutta se, joka asettaa Kristuksen rinnalle jotakin muuta, on varmasti lampaiden teurastaja. Joka Kristuksesta puhuessaankaan ei aseta Häntä etusijalle, sellainen on lampaiden surmaaja, miten lempeältä paimenelta sitten näyttäisikin. Hän ei nimittäin tuo lampaille puhdasta sanan ruokaa ja elävää vettä, vaan sekoittaa niihin kaameaa ihmisopin myrkkyä. Sellainen on myös varas ja ryöväri, koska ei tule sisään Jeesus-ovesta, vaan yrittää tehdä lammastarhaan omaa sisäänkäyntiään, vaikkakin ehkä hyvinkin lähelle sitä oikeaa ovea. Rakkaat ystävät, älkää koskaan kuunnelko tällaisia! Olkaa niinkuin tarkkakorvaiset lampaat ja paetkaa niitä, jotka julistavat teille jotakin muuta kuin Kristuksen sanaa. Kuunnelkaa vain sellaista paimenta, joka tuo luoksenne Hyvän Paimenen äänen. Nimittäin vain sitä ääntä seuraamalla voitte tuntea tien. Sitä paimenääntä seuraten teillä on sitten myös varma pääsy pyhälle laitumelle, syntien anteeksiantamuksen lepoon, evankeliumin ravitsevan ruoan ääreen, iankaikkiseen elämään ja yltäkylläisyyteen!

Näin siis Kristuksen seurakunta ei ole vain kuin jokin esitystä seuraava yleisö, joka passiivisesti ottaa vastaan mitä tahansa sille opetetaankin. Kristuksen oma seurakunta osaa erottaa oikean paimenäänen väärästä. Tämä ei nyt kuitenkaan tarkoita, että paimenen tulisi puhua sitä, mitä lampaat kulloinkin toivovat. Eikö olisi aika erikoinen ilmestys, jos maatilan aitauksessa olevista lampaista joku sanoisi, ”En minä jaksa aina kuunnella tuollaisen paimenen ääntä. Kuunnelkaa te muut vain häntä, mutta antakaa minulle joku uusi, parempi paimen”? Näin usein etsitäänkin oman mielen mukaisia paimenia. Miten monta onkaan niitä seurakuntia nykyään, joissa näin käy: on monta paimenta ja samalla on monta eri ääntä, kullekin lampaalle mielensä mukaan. Joskus käy myös niin, että seurakunnan paimenet alkavat pohtia, millaisella äänellä saisi haalittua enemmän lampaita kokoon, vielä tehokkaammin. Jossakin mietitään, millainen kutsuhuuto tämän päivän lampaille sopisi. Mutta Jumalan sanan mukainen seurakunnan paimen ei voi muuttaa ääntänsä lauman toiveiden mukaan. Näin on ensinnäkin siksi, että seurakunnan pastori on itsekin lammas, eikä voi asettua Kristus-paimenen äänen yläpuolelle. Toiseksi alipaimen ei voi muuttaa ääntänsä lauman toiveiden mukaan, koska alipaimenen tehtävällä ei ole mitään muuta merkitystä, kuin kuuluttaa Ylipaimenen pelastavaa ääntä ja ruokkia laumaa Hänen lahjoillaan. Ja lopulta alipaimen ei voi muuttaa ääntänsä lauman toiveiden mukaan, sillä ääntä muuttamalla myös lauman kulkusuunta muuttuu: Jos seurataan Ylipaimenen ääntä, suuntana on laidun. Mutta uusilla, itse keksityillä kutsuhuudoilla laumaa ei voi viedä laitumelle. Suunta voi kyllä aluksi näyttää olevan sama, mutta lopulta lauma ohjataan kuitenkin vihreiden laidunten ohi, kuiville aavikoille, joissa vain sudet odottavat. Alipaimenen on siis kuulutettava joka tilanteessa vain ylimmän Paimenen ääntä, koska Hänen hyvä tahtonsa on viedä lauma laitumelle. Joskus tämä Ylipaimenen ääni on tiukkakin. Nimittäin Jumalan sanaan kuuluu myös laki, joka nuhtelee synnistä ja ojentaa lampaita harhapoluilta Jumalan tahdon tielle. Välillä Ylipaimenen ääni taas armahtaa, lohduttaa ja rohkaisee pimeässä laaksossa kulkevaa laumaa. Vaikka saarna siis välillä nuhtelee, ja sitten taas armahtaa, Ylipaimenen ääni on tällaisenakin yksi ja sama. Se on yksi ja sama siksi, että Ylipaimen on yksi, ja Hänen tahtonsa on yksi: viedä lauma laitumelle lepäämään.

Kristuksen lauma on piskuisenakin oikea Kirkko

Kun sinä kuljet Kristuksen lauman mukana, saatat joskus pettyä sen pienuuteen ja vähäisyyteen. ”Voi kun meitä olisi vähän enemmän, sitten me voisimme olla niinkuin tuo suuri lauma, jota kaikki arvostavat ja jossa on paljon jäseniä… Ehkä meitäkin voitaisiin silloin arvostaa enemmän.” Ja voikin olla, että et ole saanut itsellesi kunniaa siitä, että kuulut pieneen seurakuntaan. Sinua ovat ehkä kummastelleet ne, jotka elävät mieluummin maailmassa, Herran seurakunnan ulkopuolella. Mutta olet ehkä saanut arvostelua tai jopa halveksuntaa myös niiltä, joiden olit ajatellut kuuluvan Kristuksen laumaan. Jotkut heistä ovat arvostelleet sinua, koska oikeaa Ylipaimenen ääntä seuratakseksi olet sitoutunut niin pieneen laumaan. On murheellista, että monille heistä Paimenen ääntä tärkeämmäksi on tullut lauman suuri koko ja sen saama yleinen hyväksyntä. Joku jopa sanoo sinulle, että seurakunta johon kuulut, ei edes ole mikään oikea seurakunta, koska se on niin pienikin.

Mutta tekeekö lammaslauman todelliseksi laumaksi sen suuri koko tai ulkoinen hohdokkuus? Ei tee. Lauman tekee laumaksi se, että paimen kokoaa sen äänellään, ottaa sen omakseen ja johdattaa sitä laitumelle. Kirkkoakaan ei tee kirkoksi sen suuri koko, kutsuuhan sen Herra itsekin sitä pieneksi sanoessaan: ”Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” (Luuk. 12:32) Toki Kristuksen kirkko voi Jumalan armosta joskus kasvaa suureksikin. Näinhän kävi ensimmäisenä helluntainakin, kun noin kolmetuhatta sielua liittyi kasteen kautta Kristuksen laumaan (Ap. t. 2). Emme mekään panisi pahaksemme tällaista kasvua! Mutta alkukirkkoa ei tehnyt oikeaksi kirkoksi se, että jäseniä tuli kerralla niin paljon. Eikä nytkään kirkon suuruus tai menestys käy kirkon tuntomerkiksi. Niinkuin lauman tekee laumaksi sen paimenen ääni, niin kirkonkin tekee oikeaksi kirkoksi sen ylimmän Paimenen, Kristuksen sana. Sanallaan Kristus on kutsunut sinutkin aivan omalla nimelläsi laitumelle. Siellä Hän on antanut elävän veden, pyhän kasteen pestä sinut puhtaaksi harhapolkujesi liasta. Kasteessa Hän on ottanut sinut oman laumansa jäseneksi, ja tahtoo yhä uudestaan johdattaa sinua anteeksiannon laitumelle. Tämä Ylipaimen on paitsi lampaiden johdattaja ja opettaja, Hän on myös uhri omien lammastensa edestä, niinkuin Hän sanoo: ”Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.” (Joh. 10:11) Sinun sijastasi Ylipaimen itse on tullut Jumalan Karitsaksi, ja Pyhän ristinsä teurasuhrissa Hän ottanut pois paitsi sinun, myös koko maailman synnin. Ja nyt tällä messu-laitumella Hän tarjoaa sinulle koko itsensä, ruumiinsa ja verensä sinun ravinnokseksesi, sinun pelastukseksesi. Hän on siinä läsnä laumansa keskellä.

Näin meidän ei tarvitse keskittyä siihen, kuinka monta meitä on. Tosi Kristuksen lauma nimittäin tunnetaan näistä tuntomerkeistä: Ylipaimenen äänestä, eli Jumalan anteeksiantavasta evankeliumin sanasta, Ylipaimenen tarjoamasta elämän vedestä, eli pyhästä kasteesta syntien anteeksiantamiseksi. Vielä tosi lauma tunnetaan siitä, että siellä Paimen ruokkii lampaansa omalla ruumiillaan ja verellään. Vaikka me siis itsessämme olisimme vaatimattomia lampaita, tai vaikka meitä olisi vain kaksi tai kolme koolla Hänen nimessään, silti ja juuri silloin olemme totisesti Kristuksen lauma ja oikea kirkko, koska Paimen on näissä välineissä meidän keskellämme. Olemme ehkä piskuinen lauma, mutta näissä välineissä armollinen Ylipaimen lupaa juuri meille lahjaksi taivaallisen Isän valtakunnan. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuel-yhteisössä Lahdessa 22.4.2012, seurakunnan esitettyä allekirjoittaneelle kutsun sen paimenvirkaan.)