2. sunnuntai pääsiäisestä (2. vsk), Ps. 23

Herra on minun paimeneni

Kristuksen laumassa

Tutussa synnintunnustusrukouksessa lausutaan: ”Sain kasteen sinun lapseksesi. Sinä siirsit minut pimeydestä valoon, kadotuksen alta taivaan perilliseksi.” Tämä rukous on hyvin muotoiltu. Niin se on: Ilman Jumalaa ihminen elää pimeydessä, kadotuksen lapsena. Mutta se ihminen, jonka Kristus on pyhässä kasteessa saanut ottaa omakseen ja joka sitten seuraa Häntä, ”se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.” (Joh. 8:12) Näin on sinunkin laitasi, sinä, joka olet kristitty. Kasteen ja uskon kautta sinä kuulut Kristuksen seurakuntaan, Hänen laumaansa. Et siis enää ole yksin pimeässä, kadotuksen alla. Sinä olet nyt siirtynyt Jumalan valoon, joka Kristuksesta loistaa. Olet Jumalan lapsi, Hänen seurakuntansa jäsen. Siksi sinulla on myös Hyvä Paimen, Jeesus Kristus, joka on sinun turvasi. Hän pitää sinusta huolta. Kanssasi ovat myös kaikki muut Hänen omansa, Hänen pyhän seurakuntalaumasa jäsenet.

Matka halki pimeän laakson

Ja kuitenkin kun sinä elät tässä maailmassa, asiat eivät aina näytä olevan näin. Tulee päiviä, jolloin et näe mitään valoa. Tulee päiviä, jolloin et näe mitään turvaa. Silmilläsi haluaisit saada vahvistuksen siitä, että et ole yksin. Mutta sen sijaan on kuin vaeltaisit pimeässä laaksossa. Tuossa pimeydessä et näe Paimentasi. Et voi nähdä kerrassaan mitään, mikä vakuuttaisi sinut: Hän on kanssasi. Ja kun et voi nähdä, mitä silloin jää jäljelle? Tunteesi. Tuossa elämäsi pimeässä alat kuulostella tunteitasi, josko niistä saisit varmuuden ja rauhan. Mutta kun näin teet, käy usein aivan päinvastoin. Tunnet, miten Perkele käy sinua ympäri, etsien tilaisuutta niellä sinut (1. Piet. 5:8). Silloin tunteesi viittaavat vain siihen, että tuhoudut. Ja silloin tiedät, mitä tarkoittaa kulkea kuoleman varjon laaksossa.

Paimenen ääni pimeässä

Mutta muista sinä päivänä: Vaikka tuossa pimeydessä et voi silmilläsi nähdä, voit kuitenkin korvillasi kuulla. Vaikka et näe Paimentasi, tuossa pilkkopimeässäkin voit kuitenkin kuulla Hänen äänensä. Se ääni on Hänen pyhä sanansa. Älä siksi keskity tunteisiisi. Ne tulevat ja menevät. Keskity pimeässäsikin vain Hyvän Paimenesi Kristuksen ääneen. Hänen äänensä muistuttaa sinua, että tässä tilassasi ei ole mitään ihmeteltävää. Hänen sanansa sanoo, että elämässäsi sinä joudut kyllä pilkkopimeään, keskelle kauhua ja ahdistusta, kuoleman varjon laaksoon. Sinne et joutunut ainoastaan silloin, kun elit erossa Jumalasta. Oikeastaan Herra aivan antaa sinun joutua sinne, vieläpä juuri silloin, kun olet jo tullut Hänen omakseen. Näin Hän tekee, että sinä, Hänen rakas lampaansa oppisit olemaan luottamatta siihen, mitä näet. Kun et pimeässä voi saada silmilläsi varmuutta Hänen avustaan, opit luottamaan Hänen paimenääneensä. Ja se ääni ei sano ainoastaan, että sinä joudut tähän pimeään laaksoon. Kristuksen paimenääni nimittäin sanoo myös, että sinä et ole siellä yksin. Vaikka sinä et tuossa yön pimeydessä näkisi mitään Paimenestasi, Hän on kuitenkin itse sinun kanssasi, aivan sinun vierelläsi. Hänen koko laumansakin on siinä sinun ympärilläsi. Eikä mikään pimeys ole tälle Paimenellesi tuntematon. Nimittäin Hän – vaikka Hän on laumansa Herra ja valtakuntansa kuningas – Hän on myös se Hyvä Paimen, joka antaa oman henkensä lammastensa edestä (Joh. 10:11). Se tarkoittaa, että sinun tähtesi ja kaikkien rakkaidensa tähden Hän on itse astunut kaikkein alimpaan kuoleman varjon laaksoon. Hän on kohdannut Perkeleen, tuon kiljuvan jalopeuran kasvoista kasvoihin. Hän on jopa suostunut sen raatelemaksi, kokonaan surmaamaksi, ettei sinun tarvitsisi kuolla. Mutta juuri tässä häviössään sinun Hyvä Paimenesi on myös voittanut. Juuri tässä kuolemassaan Hän on ansainnut sinulle ja koko laumalleen elämän. Hän on noussut ylös. Ja tänään Hän elää ja kulkee sinun kanssasi. Hän kulkee sinun kanssasi, sinun pimeydessäsi, pyhän kansansa maallisen matkan pimeydessä. Hän kulkee edelläsi. Hän kulkee vierelläsi. Ja Hän kulkee siinä voittajana, kuninkaana.

Paimen-kuninkaan valtikka ja sauva

Koska Paimenesi Kristus on kuningas, Hänellä on valtikka mukanaan. Juuri valtikkaa, hallitsijan sauvaa tarkoittaakin tuo sana ”vitsa”, josta paimenpsalmi puhuu. Pimeyden keskellä Herra Jeesus kulkee laumansa kanssa voittajana, hallitsijana. Pimeyden keskellä kuuluu Hänen äänensä. Hänen omille lampailleen se ääni on ihana, oman rakastavan Paimenen ja Kaitsijan ääni. Mutta Kristuksen ja Hänen laumansa vihollisille Hänen äänensä on kauhea, suuren kuninkaan ja hallitsijan mahtisana. Hänen pyhä sanansa näet kuuluu: Kristus Ylipaimen on voittanut synnin ja Perkeleen vallan. Vaikka Hänen kuninkuutensa vielä nyt kätkeytyykin Hänen piskuisen laumansa (Luuk. 12:32) matkan pimeyteen, ja vaikka Hän vielä kulkee tämän kansansa kanssa, joka pimeydessä vaeltaa ja kuoleman varjossa asuu (Jes. 9:1), niin kuitenkin Kristus Jeesus hallitsee. Hän kulkee valtikka mukanaan. Hän on Herra, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt. 28:18), kaikki valta yli synnin, kuoleman ja perkeleen. Voi mikä lohtu tätä pimeyden matkaa tekevälle laumalle onkaan tuo Kristuksen Jeesuksen vitsa, Hänen voittonsa ja kuninkuutensa valtikka!

Mutta toinenkin lohtu Herran laumalla on. Kristus-Paimenella on näet mukanaan myös sauva, tuo pitkä, suora paimenen kävelysauva. Pyhän sanansa sauvalla Kristus Jeesus ohjaa laumaansa. Sanallaan Hän kaitsee jokaista yksittäistäkin lammasta, jokaista pienintäkin karitsaa, myös sinua. Joskus Hän kyllä ohjaa laumaa tuolla sanansa sauvalla tiukastikin. Kuitenkin Hän tekee niin vain siksi, ettei tahdo yhdenkään rakkaistaan joutuvan hukkaan. Oman pyhän nimensä tähden, Hyvän Paimenen nimensä tähden Herra Kristus tahtoo tällä lain sauvallaan johtaa jokaisen takaisin luokseen, anomaan armahdusta. Nimensä tähden Hän tahtoo johtaa jokaisen omansa aina uudestaan oikealle tielle, tai ”vanhurskauden polulle”, niin kuin sanat kuuluvat. Kristus-Paimen on itse se vanhurskauden Tie (Joh. 14:6), jota pitkin Hänen laumansa pääsee osalliseksi Hänen totuudestaan ja elämästään, Hänen vanhurskaudestaan ja pyhyydestään. Kasteen virvoittavissa vesissä nuo karitsaiset on pesty puhtaaksi synneistä. Siinä heidät on otettu Hänen rakkaan laumansa jäseniksi, Hänen omikseen. Ja koska he ovat nyt Hänen omiaan, Hän tahtoo myös sanansa sauvalla koota heidät aina uudestaan yhteen, ja yhdessä viedä heidät viheriäisille niityille lepäämään. Ja siellä, kun lauma on koossa, turvassa Hänen luonaan, silloin Paimen järjestää heille juhlan.

Paimen ruokkii ja hoitaa omiaan

Vaikka Kristus on kuningas ja Herra, Hän itse kuitenkin ”vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.” (Luuk. 12:37) Näin Hän tekee messun vihreillä niityillä. Siellä Kristus-Paimen sanansa sauvalla myös vetää lähemmäs tuoreita oksia rakkaiden lammastensa syötäväksi. Toisin sanoen Hän pyhällä sanallaan tarjoaa omilleen ihanaa elämän leipää heidän ikuiseksi ravinnokseen. Hän valmistaa heille pöydän. Hän tarjoaa heille ihanimman juhla-aterian. Sillä aterialla Hän on isäntä mutta myös palvelija. Ja Hän on myös itse tuo pyhä ruoka: Hän antaa tosi ruumiinsa ja tosi verensä omiensa ikuiseksi ravinnoksi, siinä aivan heidän vihollistensa silmien edessä. Toki tämä kaikki tuossa elämän laakson pimeässä usein voi näyttää kovin pieneltä ja vaatimattomalta, kuivalta leivältä ja pieneltä viinitilkalta. Kuitenkin Ylipaimenen valmistama malja on aivan ylitsevuotavainen. Pisarakin Hänen pyhää vertaan riittää pelastamaan! Ja niin Hänen palvelijansa Luther katekismuksessa todistaakin: ”Siksi on ehtoollinen annettu jokapäiväiseksi laitumeksi ja ravinnoksi, josta usko saa virkistystä ja voimaa, jotta se ei joutuisi antamaan tässä taistelussa periksi, vaan voisi alati vahvistua.” (Iso katekismus. Viides osa. Alttarin sakramentti, 24–25.)

Tässä pyhässä pöydässä Kristus-Paimen myös hoitaa ne haavat, joita Hänen rakkaat lampaansa ovat matkan pimeydessä saaneet. Pyhän Henkensä öljysarvesta Paimen vuodattaa lampailleen Henkensä öljyä heidän haavojensa pehmittämiseksi ja hoitamiseksi. Hän ei anna Henkeä mitalla (Joh. 3:34), vaan antaa heille kaiken hengellisen siunauksen omassa yhteydessään (Ef. 1:3).

Näin Kristus Jeesus, suuri Ylipaimen virvoittaa omiensa sielut, niin kuin sana sanoo: ”Hän virvoittaa minun sieluni”. Nämä ovatkin ihanat sanat. Herra näet sanoo tässä oikeastaan, että Hän elvyttää omiensa sielun tai hengen tai elämänvoiman. Sana ”sielu” tarkoittaa myös aivan koko itseyttä. Kristus Jeesus tahtoo siis seurakunta-laumassaan tarjota omilleen aivan kaiken, mitä he tarvitsevat. Niin kuin paimen kaitessaan lampaita pitää huolta niiden kaikenlaisista tarpeista, niin myös Kristus pyhässä seurakunnassaan hoitaa omiansa, aivan kokonaisvaltaisesti.

Ja kun Herra kantaa mukanaan paimensauvaansa, niin lopulta Hän tuolla sanansa sauvalla, suunsa henkäyksellä surmaa myös laittomuuden perkeleen (2. Tess. 2:8), yössä kiljuvan jalopeuran, joka niin kauan on saanut kiusata ja uhata Hänen rakkaitaan. Mikä lohtu onkaan Kristus-Paimenen seurakunnalle siinä, että Hän lakinsa ja evankeliuminsa sauvalla näin varjelee, kaitsee ja sitten myös ravitsee heitä!

Ylipaimenen palvelijat – laumaa varten

Kaikkeen tähän kaitsentaan Ylipaimen Kristus on asettanut alipaimenet, sanansa palvelijat. Apostolisen paimenviran kautta Ylipaimen antaa oman paimenäänensä, pyhän sanansa kaikua laumassaan, seurakunnassa. Lauma ei kuitenkaan ole näiden alipaimenten taikka muiden lammasten, vaan Ylipaimenen. Seurakunta ei ole pastorien tai muiden kristittyjen, vaan Herran Kristuksen. Seurakunnan alipaimenten virka on kyllä Kristuksen itsensä asettama Hänen laumansa elämäksi tässä pimeyden laaksossa. Kuitenkin tässä virassaankin myös alipaimenet ovat lampaita. Siksi hekin kokevat samat pimeyden kauhut, kuin muukin lauma. Mutta tuossa pimeydessäkin Herra ja Ylipaimen jakaa sanansa heille, ja heidän kauttaan laumalle. Tämän pyhän sanansa kautta itse Kuningas ja Paimen Kristus pitää oman rakkaan laumansa koossa.

Pysy Kristuksen laumassa!

Siksi kuule sinä, joka olet Kristus-Paimenen oma ja Hänelle kovin rakas! Kuule mitä Hänen sanansa sanoo. Kun olet Hyvän Paimenen oma, kaikki sinun elämäsi päivät sinua seuraa vain hyvyys. Sinua seuraa myös se valtava Jumalan uskollisuus, joka perustuu Hänen ihmeelliseen armoonsa sinua kohtaan. Suuresta armostaan Hän on tehnyt kanssasi liiton, Uuden testamentin, johon Hän on sinut pyhässä kasteessasi ottanut. Eikä Hän kadu sitä liittoaan. Älä siksi jää pois Hänen pyhän laumansa, seurakunnan yhteydestä. Sen ulkopuolella sinulla tai kenelläkään ei nimittäin ole Paimenen turvaa tai iankaikkisen elämän ruokaa, ei mitään ikuista elämää. Mutta Hänen laumassaan sinulla on tämä kaikki. Ja kun sinä pysyt Hänen seurakunnassaan, saat aina pysyä Hänen omanaan. Siksi saat myös Pyhän Hengen todistuksen kanssa sanoa: ”minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti”, tai vielä paremmin, ”minä lepään Herran huoneessa pitkiin päiviin”, siis iankaikkisesti. Tätä ihanaa Kristuksen vihreän laitumen ruokaa, tätä virvoittavan elämän veden juomaa, sitä tarjotaan sinulle Herran huoneessa, Kristuksen kirkossa tänäänkin. Ja sitä tarjotaan sinulle kerran Herran Huoneessa, taivaan temppelissä iankaikkisesti. Sinne tahtoo viedä sinut ja koko laumansa Ylipaimen Kristus, ”joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä” (Ilm. 1:5). Matka on kyllä vielä kesken, mutta sen pimeydessä Herra Kristus on sinun kanssasi ja meidän kanssamme. Armovälineissään Hän johtaa meitä ja on valmistanut meille kaiken tarvitsemamme ravinnon ja hoidon matkalle. Siksi sinäkin saat tänään sanoa, ja me saamme yhdessä Kristuksen pyhänä laumana sanoa: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 4.5.2014.)