2. sunnuntai loppiaisesta (3. vsk), Luuk. 4:16–21

Jeesus on täällä!

Kuuluisa saarnamies synagogassa

”Jeesus, se suuri opettaja on täällä! Tulkaa kaikki kuulemaan häntä!” Paljon kansaa oli kokoontunut Nasaretin synagogan edustalle. Kaikki olivat kuulleet rakennusmiehestä, joka oli alkanut opettaa lähiseutujen synagogissa. Hän puhui ihmeellisesti Jumalan valtakunnasta. Hän teki voimallisia tekoja. Ja nyt, tänä sapatin aamuna Hän oli tullut tänne, oman kotikaupunkinsa kokoushuoneeseen. Kansa siirtyi sisälle synagogaan. Palvelus alkoi. Kaikki varmasti odottivat, että tämä maineikas saarnamies nousisi lukemaan päivän tekstejä. Luettiin ensimmäinen lukukappale, Mooseksen kirjoista. Jeesus istui vielä. Lukisiko Jeesus toisen lukukappaleen, profeettakirjan kohdan? Pitäisikö hän ehkä saarnankin, kuten lukija saattoi usein tehdä? Jeesus itsekin odotti. Kun synagogapalvelija otti sitten esiin Jesajan käärön, silloin Jeesus nousi. Tätä hetkeä Hän oli odottanut, tätä tekstiä Hän tahtoi lukea kaikkien kuullen.

Lupaus vapautuksesta

”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta.” (Luuk. 4:18–19) Kun Jeesus luki tämän, mitä kuulijat ajattelivat? He muistivat, että Jesajan kirjassa Herra puhuu Juudan kansan luopumuksesta, ja sen rangaistuksena tulevasta pakkosiirtolaisuuden ajasta. Noin sata vuotta Jesajan jälkeen Babylonian kuningas olikin sitten hyökännyt Juudaan, ottanut kansan vangiksi ja vienyt sen väkisin Babyloniaan. Nyt Jesajan tekstin äärellä kuulijoiden mieleen tulivat nämä pakkosiirtolaisuuden kauhut. Kansalla ei ollut ollut mitään mahdollisuutta päästä omin keinoin vapaaksi mahtavan vihollisen vankeudesta. Kun teksti puhui vangituista, he ymmärsivät sen tarkoittavan tarkkaan ottaen sotavangiksi otettuja. Kun se puhui sorretuista, he ymmärsivät sen todella tarkoittavan niitä, joilla ei ole ketään puolustajaa. Mutta Jesajan kirjan pääteema on kuitenkin siinä, miten Jumala armahtaa kansaansa ja vapauttaa sen. Siksi synagogan seurakuntakin muisti myös Jumalan lähettämän pelastuksen: Herra oli armahtanut sorrettua Juudan kansaa! Hän oli tehnyt Persian kuninkaasta palvelijansa, ja lähettänyt hänet vapauttamaan sotavangit Babylonian vankityrmien pimeydestä, ja tuomaan heidät vapauteen. Aivan kuin pimeän sokaisemat silmät olisivat saaneet näkönsä jälleen. Kansa oli saanut lähteä takaisin kotimaahansa.

Siltikään he eivät olleet vielä vapaita. Kaikki synagogassa muistivat kipeästi, miten Roomalainen miehitysvalta piti nyt maata hallinnassaan. Nämä toivat mukanaan pakanallisia tapoja ja tekivät siten Mooseksen lain noudattamisen vaikeaksi. Moni juutalainen tuskaili: Kuka vapauttaisi Jumalan valitun kansan roomalaisesta vihollisesta?

Tässä Jeesus nyt luki Jesajan profetiaa vapauttajasta. Vapauttaja oli vielä tulossa! Kuka hän olisi? ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille”. (Luuk. 4:18a) Herran lähettämä vapauttaja olisi Jumalan voideltu, מָשִׁיחַ (mashiah), eli Messias. Jokainen juutalainen synagogassa muisti, että öljyllä voiteleminen merkitsee asettamista johonkin erityiseen tehtävään. He olivat Samuelin kirjasta kuulleet, miten Jumala määräsi profeetan voitelemaan Saulin kuninkaaksi, ja miten Herran Henki siinä tuli Sauliin. He olivat laista oppineet, miten Aaron ja hänen poikansa voideltiin öljyllä ja vihittiin papin virkaan. He muistivat, miten Elia sai tehtäväkseen voidella Elisan profeetaksi. Mutta millainen mies tämä Jesajan ilmoittama Voideltu, Messias olisi? Olisiko Hän kuningas? Olisiko Hän profeetta tai pappi? Joka tapauksessa kansa odotti nyt ihmeellistä vapauttajaa. Milloin tuo Herran voideltu tulisi kunniassaan? Milloin pitkä odotus päättyisi ja voitaisiin vihdoin sanoa, ”Hän on täällä”? Silloin he saisivat kokea Herran otollisen vuoden, todellisen riemuvuoden: Kansa vapautettaisiin vihdoin Rooman orjuudesta ja maakin  palautettaisiin sen oikeille omistajille.

Tällainen odotus synagogassa vallitsi tuona aamuna. Ja juuri nyt Jeesus antoi kirjakäärön palvelijalle, asettui etukorokkeelle istumaan saarnatakseen. Seurakunta paloi halusta kuulla, opettaisiko tämä tunnettu rabbi ehkä jotakin kansan vapautuksesta.

Kirjoitus on käynyt toteen!

Ja Jeesus opetti. Mitä Hän sanoi? ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.” (Luuk. 4:21) On kuin Hän sanoisi kuulijoilleen: ”Tämä kansa on jo kauan odottanut Kirjoitusten täyttymistä. Te tiedätte, että Kirjoitukset ovat Jumalan sanaa. Minä tässä, joka luen tätä kirjoitusta, olen itse se Jumalan Sana. Siksi kaikki Kirjoitukset todistavat juuri minusta. Tänä päivänä, juuri nyt tämä Jesajan kirjoitus on käynyt toteen! Minä tässä olen מָשִׁיחַ, minä olen se Herran voideltu, jonka päällä Hänen Henkensä on.” Moni synagogassa istuva oli nähnyt todistuksenkin tästä, aivan omin silmin: Kun Johannes oli kastanut Jeesuksen, Pyhä Henki oli tullut Jeesuksen päälle, ja Isä oli lausunut todistuksensa: ”Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt.” (Luuk. 3:22b) Mutta Luukas kertoo meille, että Nasaretin väki ei silti uskonut. Jumalan lähettämää Messiasta oli odotettu jo Israelin alkuhämäristä asti. Miten hän nyt yhtäkkiä voisi olla täällä? Jos Messias todella vihdoin tulisi, ei kai hän nyt sentään ensimmäisenä vaivautuisi Nasaretin kaltaiseen pikkukaupunkiin? Sitäpaitsi eihän tämä mies tässä ollut edes mikään suuri sotapäällikkö. Hänhän oli lopulta vain oman kylän rakennusmies. ”Eikö tämä ole Joosefin poika?” Kirjoitusten täyttymys, Sana itse istui heidän edessään, mutta heille tällainen pelastaja ei kelvannut.

Uskonnollisuus sanan ulkopuolella

Lähes kaikki ihmiset varmasti odottavat elämäänsä hyviä asioita. Jesajan kuvaamaa köyhyyttä, vankeutta, sokeutta tai sortoa ei varmaan kukaan halua; rikkautta, vapautta ja hengellistä näkökykyä taas etsii monikin. Olisiko kuitenkin niin, että nasaretilaisten tapaan tätä kaikkea hyvää etsitään usein Jumalan sanan ohi, sanan ulkopuolelta? Onko niin, että ihminen haluaa usein olla itse päättämässä miten tai mistä hän saa kaiken toivomansa hyvän? Haluaako ihminen usein itse vaikuttaa siihen, minkälainen pelastus saa tulla hänen elämäänsä? Joku ehkä lukee Raamattua, mutta ei silti halua lopulta ottaa vastaan sitä, mitä sana lupaa. ”Ei kai evankeliumi nyt minua voi koskea. Ei vielä! Ensin minun pitää onnistua elämässäni. Sitten voin ottaa evankeliumin vastaan.” Mutta Jumalan sanan ulkopuolelta ei voi löytää pelastusta. Ja kun omin avuinkaan sitä ei voida löytää, silloin odottamisesta, päämäärättömästä etsimisestä tai perille pääsemättömyydestä tulee monelle uskonnon sisältö. Halutaan etsiä tai odottaa, mutta ei haluta löytää tai saada lahjaksi. Jotkut taas haluavat kuumeisesti löytää maallista tai hengellistä hyvinvointia, mutta tavoittelevat sitä sanan ohi, mistä tahansa sitä milloinkin näyttäisi olevan saatavissa.

Rouvani kävi hiljattain matkalla eräässä Etelä-Euroopan maassa. Kun hän sitten oli palaamassa Suomeen, hän sai kyydin lentokentälle eräältä paikalliselta, nuorelta naiselta. Tunnin ajomatkan aikana siinä ehdittiin keskustella monenlaista ja lopulta puhe kääntyi uskonasioihin. Suuren innon vallassa tämä nainen kertoi kursseista joilla hän oli käynyt. Kansainvälisesti tunnetun ihmeparantajan koulutuksessa hän oli saanut nähdä suuria ihmetekoja. Esineitäkin siellä siirrettiin tahdonvoimalla. Nainen kertoi, että näillä kursseilla hänen elämänsä oli muuttunut kokonaan: hän oli kärsinyt masennuksesta, mutta se oli nyt poissa. Hänen isoäitinsäkin oli parantunut sairaudestaan. Valtavia ihmeitä. Tämä nainen sanoi itseään kristityksi, mutta keskustelun aikana kävi ilmi, että hän ei lopulta tuntenut Kristusta lainkaan. Hän seurasi ihmeparantajan sanomaa: ”Voit löytää jumaluuden itsestäsi!” Tämän naisen kanssa Rouvani sai sitten hetken keskustella, ja kertoa hänelle todellisesta Ihmeidentekijästä, Jeesuksesta Kristuksesta. Rakkaat ystävät, tämä tapaus muistuttaa meitä, millaista on messiaan etsiminen Jumalan Sanan ulkopuolelta. Sieltä ei Herran Voideltua voi kuitenkaan löytää, pelkkiä valemessiaita ja vihollisen silmänkääntötemppuja. Sellaisista valemessiaista Jeesus sanoo: ”Jos joku silloin sanoo teille: ’Täällä on Messias’, tai: ’Messias on tuolla’, älkää uskoko.” (Matt. 24:23; KR92)

Jeesus on täällä!

Mutta meillä on Jumalan Pyhä ja selvä Sana. Raamatun Sanaan luottaen voimme sanoa turvallisesti: Messias on täällä. Voimme sanoa näin, koska oikea Messias on itse sanonut niin. Hän nimittäin sanoo: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.” (Luuk. 4:21) Sanamuoto merkitsee, että lupaus Herran Voidellusta on täyttynyt, pysyäkseen täyttyneenä aina. Jeesus on siis tullut ollakseen aina omiensa kanssa. Hänhän lupaa myös: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20) Älä siis etsi vapautusta tai pelastusta Jumalan sanan ulkopuolelta! Älä ajattele: ”Ei kai Messias nyt minun luokseni halua tulla.” Sillä Jeesus – ennen aikojen alkua Isästä syntynyt Jumalan Sana – Hän on tullut sinun maailmaasi, sinun Messiaaksesi, sinun papiksesi, profeetaksesi ja kuninkaaksesi. Hän on syntynyt Neitsyt Mariasta ihmiseksi, voidakseen ottaa sinun syntisi, köyhyytesi, vankeutesi ja sokeutesi. Hän on tehnyt ne omakseen. Ja koska Messias on pappi, Hän on antanut itsensä veriuhriksi sovittaakseen kaiken tämän. Jos sinä olet taistelussa jäänyt synnin sotavangiksi, Messias Jeesus on tullut saarnaamaan sinulle vapautusta synnin orjuudesta. Jos sinä olet synnin pimeydessä, Jeesus on tullut päästämään sinut Babylonian kuninkaan, Perkeleen vankeudesta valoon. Joka sunnuntai, jokaisen messun alussa on synnintunnustus ja synninpäästö. Siinä Messias itse saarnaa sinulle tätä vapautusta. Pastorin suulla Hän sanoo: ”Minun ristini puussa sinun syntisi on annettu anteeksi. Minun ylösnousemukseni aamuna sinun tyrmäsi lukko on murskattu. Minä avaan sinun pimeän sokaisemat silmäsi, tule valoon!” Jos sinä olet sorrettu, Messias Jeesus on tullut sinun Puolustajaksesi, ja luvannut sinulle vielä Toisenkin Puolustajan, Pyhän Henkensä. Koska Messias on profeetta ja itse Jumala, voi Hän voidella sinutkin. Ja Hän on jo tehnyt sen! Pyhän kasteesi vedessä tämä Voideltu on voidellut sinut kuninkaallisen papistonsa jäseneksi, ja vuodattanut siinä Pyhän Henkensä sinun päällesi. Voi olla, että näin vapautettunakin olet vielä monella lailla köyhä ja joudut tuntemaan ruumiissasi entisen vankeutesi vaivoja. Mutta juuri sellaisena saat uskoa tämän: Raamatun Sanassa ja sen saarnassa ylin pappi ja profeetta Jeesus saarnaa sinulle ilosanomaa tänäänkin. Hän on valmistanut sinulle pääsyn vankeudesta Luvattuun Maahan, Taivaaseen, jossa Hän hallitsee kuninkaanasi iankaikkisesti.

Synagogassa istuva Jeesus ei näyttänyt seurakuntalaisten mielestä riittävän erityiseltä ollakseen odotettu Messias. Yhden asian me kuitenkin voimme tältä seurakunnalta oppia. Luukas kertoo: ”ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt.” (Luuk. 4:20b) He olivat – ainakin aluksi – kiinnittäneet silmänsä Messiaaseen. Varhaisen kirkon suuri raamatunselittäjä Origenes ylistää tätä tapahtumaa. Hän saarnaa:

Oi siunattu kokoontuminen! Miten toivoisinkaan, että samaa voitaisiin sanoa tästä seurakunnasta täällä! Että kaikkien silmät, katekismusoppilaiden ja uskovien, naisten ja miesten ja lasten silmät, ei ainoastaan ruumiin silmät, vaan sielun silmät voisivat olla kiinnitetyt Jeesukseen! (Luc h 32)

Sinäkin saat kiinnittää katseesi Jeesukseen. Vielä sinä et näe Hänen koko kirkkauttaan, niinkuin kerran perillä saat nähdä. Silti saat jo nyt, yhdessä tämän seurakunnan kanssa kiinnittää katseesi Häneen. Miten se voi olla mahdollista? Koska Hän on täällä. Sanassa saat kuulla hänen äänensä. Ja kohta saat alttarin sakramentissa katsella Häntä silmilläsi, oikein tuijottaa häntä ja tarttua Häneen. Saat jopa syödä ja juoda Hänet. Messias on täällä, meidän keskellämme. Rakkaat ystävät, näiden lahjojen äärelle Herran Voideltu Jeesus meitä nyt kutsuu. Hänessä tämäkin alkanut vuosi voi olla meille Herran otollinen vuosi, riemuvuosi, jolloin saamme elää todeksi ihmettä. Kirjoitukset ovat täyttyneet. Meille synnin sortamille on annettu Puolustaja. Köyhyytemme sijaan saamme Hänen rikkautensa, vankeutemme muuttuu Jumalan lasten vapaudeksi, sokeutemme kirkkaaksi evankeliumin valoksi. Hänessä sinäkin saat olla armahdettu, vapautettu ja Hänen Hengellään voideltu. Ja näin varustettuna saat olla nyt julistamassa kaikille: ”Jeesus, suuri Vapahtaja on tänään täällä! Tule sinäkin katsomaan Häntä, tule sinäkin vastaanottamaan Hänen lahjojaan!” Aamen.

(Saarna on pidetty Markus-yhteisössä Helsingissä 15.1.2011.)