2. sunnuntai helluntaista (2. vsk), Matt. 13:44–46

Aarre on kätketty löydettäväksi

Viime sunnuntain saarnan alussa muistelin, miten lapsena kasvatimme kasvimaalla vihanneksia. Tänäänkin evankeliumi muistuttaa lapsuuden tapahtumista. Monta kertaa siellä vanhan pappilan suurella pihalla leikittiin aarteenetsintää. Isoveljet olivat kätkeneet muutamia pennin kolikoita jonkin puun alle tai talon kulmalle. Sitten he piirsivät vanhalta näyttävän kartan ja antoivat sen meille pienemmille. Kartan avulla sitten koetettiin löytää aarteen luo. Kyllä se oli jännittävää! Aivan oikeaa aarretta emme kuitenkaan koskaan tainneet sieltä maan kätköistä löytää.

Kun Jeesus evankeliumissa puhuu opetuslapsille peltoon kätketystä aarteesta, tämä aihe on noille miehille ennestään tuttu. Oli tavallista, että rikkaat ihmiset turvallisuussyistä jakoivat suuren omaisuutensa useampaan osaan. Näin he pyrkivät välttämään sen, että varkauden tai onnettomuuden sattuessa menettäisiin aivan kaikki. Siksi osa omaisuudesta saatettiin muuttaa rahaksi. Osa voitiin muuttaa jalokiviksi, joita oli tarvittaessa helppo kuljettaa. Ja vielä osa rikkauksista saatettiin kätkeä johonkin turvalliseen paikkaan. Mutta saattoi myös käydä niin, että tuo rikas mies kuoli ilman että kukaan sai tietää hänen aarrekätkönsä paikkaa. Siksi moni aarre tuohon aikaan jäikin piiloonsa, kunnes joku, vaikkapa tavallinen peltomies löysi sen sieltä maan kätköistä.

Nyt Jeesus siis puhuu tässä kätketystä aarteesta. Hän ei kuitenkaan ensisijaisesti puhu tällaisista maallisista aarteista. Hän puhuu kaikkein suurimmasta aarteesta, taivasten valtakunnasta. Hän sanoo: ”Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki”. (Matt. 13:44a) Mitä Hän ”taivasten valtakunnalla” tarkoittaa? Taivasten valtakunta on tietenkin pyhän ja kaikkivaltiaan Jumalan valtakunta. Mutta tämä on myös juuri se valtakunta, jonka osallisuuden Jumala tahtoo antaa meille ihmisille, sinulle ja minulle. Siksi taivasten valtakunta on yhteyttä kolmiyhteiseen Jumalaan. Se on iankaikkista elämää Hänen yhteydessään. Että sinä voisit päästä tähän elämään, taivaallinen Isä on lähettänyt Poikansa Kristuksen kantamaan sinun koko syntivelkasi. Jeesus Kristus on kuollut ristillä sinun puolestasi, että saisit syntisi anteeksi. Hän on uhrannut itsensä, että Hänen taivaallinen Isänsä, kaikkivaltias Jumala olisi sinunkin taivaallinen Isäsi. Kristus on tehnyt tämän, että taivaallisen Isän lapsena sinä myös saisit perinnöksi taivasten valtakunnan, sen turmeltumattoman ja saastumattoman ja katoamattoman perinnön, joka on taivaissa säilytettynä (1. Piet. 1:3–4). Taivasten valtakunta onkin se ihmeellinen ja ikuinen yhdyskunta, joka Jumalan omilla on taivaissa Kristuksen armosta (Fil. 3:20). Taivasten valtakunta on se taivaallisen Isän koti, jonne Hänen Poikansa on mennyt valmistamaan meille sijaa (Joh. 14:1–3), että me siellä eläisimme Hänen yhteydessään ikuisesti.

Tätä valtavaa aarretta Jeesus evankeliumissa vertaa rikkaan miehen omaisuuteen, joka on kätketty peltoon. Mutta mitä Jeesus tarkoittaa sillä, että taivasten valtakunnan aarre on kätketty? Onko Jumala kätkenyt valtakuntansa meiltä ihmisiltä siksi, ettemme vain suinkaan löytäisi sitä? Tai ettemme ainakaan löytäisi sitä kovin helposti? Ei, tästä ei ole kyse. Jeesushan sanoo, että mies nimenomaan löytää aarteen! Tuo löytäminen on tässä keskeistä. Mutta eikö se, että joku löytää kätketyn aarteen ole valtavan harvinainen tapaus? Ketkä ovat niitä onnekkaita, jotka voivat löytää taivasten valtakunnan aarteen? Onko niin, että tämä aarre on kätketty siksi, että vain taitavat aarteenetsijät voisivat löytää sen? Onko Jumala on kätkenyt taivasten valtakunnan aarteen siksi, että vain paremmat ihmiset ja hengellisesti edistyneemmät voivat löytää sen? Ei, tästäkään ei ole kyse. Eihän Jeesus sano, että tuo ihmeellinen aarre olisi kätketty Fuji-vuoren tai Mount Everestin huipulle. Silloinhan pitäisi harjoitella pitkiä aikoja kunnon kohottamiseksi ja hapenottokyvyn parantamiseksi, että voisi kiivetä tuonne huipulle ja päästä etsimään aarretta sieltä. Silloin pitäisi myös suorittaa valtavia tarvikehankintoja, tehdä tarkkoja suunnitelmia oikean reitin löytämiseksi vaativissa olosuhteissa ja muuta sellaista. Mutta Jeesus ei vaadi aarteen löytämiseksi mitään tällaista. Miksi? Siksi, että kukaan ei voi löytää taivasten valtakuntaa sillä tavalla, että pyrkii omin harjoituksin, omin inhimillisin valmisteluin tai omin välinein pääsemään sen luokse. Mutta sellainen ei edes ole tarpeen. Jeesushan sanoo, että taivasten valtakunta on kätkettynä, mutta että se on kätkettynä pellossa. Se on siis kätkettynä sen maan mullassa, missä jokainen ihminen luonnostaan kävelee. Taivasten valtakunta on jo tullut tavallisten ihmisen arkielämän keskelle.

Miten taivasten valtakunta sitten on tullut meidän maailmaamme, meidän ihmisten elämän keskelle? Kristuksessa. Hän itse, Jumalan Poika ja Vapahtaja on suurin aarre. Mutta vaikka Hän on Jumala, Hän on omaksunut ihmisyyden. Hän on tullut jumalallisesta ikuisuudestaan meidän aikaamme, siinnyt Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta, ja tullut ihmiseksi. Hänessä Jumalan valtakunta ja iankaikkinen pelastus on kätkeytynyt todelliseen ihmisyyteen. Toiseksi, taivasten valtakunta on tullut meidän maailmaamme Raamatun sanassa. Vanhan kirkon isistä asti kristikunnassa onkin opetettu, että tässä Jeesuksen vertauksessa pelto tarkoittaa pyhän Raamatun kirjoituksia. Niin kuin rikkaan miehen aarre on kätkettynä pellossa, niin myös taivasten valtakunnan aarre on kätkettynä Raamatun kirjoituksissa. Niissä on kätkettynä Kristus itse, niin kuin Hän sanookin: ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta”. (Joh. 5:39) Ja koska pyhissä kirjoituksissa on kätkettynä itse Kristus, koska koko Raamattu alusta loppuun asti saarnaa evankeliumia Kristuksesta ja pelastusta Hänen armostaan, juuri siksi taivasten valtakunta on kätkettynä kirjoituksissa. Vielä taivasten valtakunnan evankeliumi on kätkettynä pyhän kasteen vedessä, jonka kautta Jumala antaa pyhän sanansa ja Pyhän Hengen lahjan, sekä taivaan valtakunnan kansalaisuuden, Jumalan lapsen nimen. Samoin on taivasten valtakunta kätkettynä vielä alttarin sakramentissa, jossa se aivan todellisesti sitoutuu tämän maailman elintarvikkeisiin, leipään ja viiniin. Näissä on Jumalan vaikuttava ja pyhä sana, näissä Kristus on läsnä. Siksi näissä myös on iankaikkinen pelastus, Jumalan taivaallinen valtakunta.

Tällä tavalla taivasten valtakunta on murtautunut meidän maailmaamme. Kristus ja pelastus Hänessä on tullut meidän maailmaamme, niin rikkaiden kuin köyhien, niin suurten hengenmiesten kuin kurjimpien julkisyntisten keskuuteen. Miksi? Siksi, että he kaikki – täysin riippumatta heidän ammatistaan, inhimillisestä viisaudestaan, taloudellisesta tilanteestaan tai oppiarvostaan – he kaikki ovat Jumalan edessä samalla viivalla. ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa”. (Room. 3:23–24) Siksi Jumalan valtakunnan aarre onkin kätketty juuri tämän maailman peltoon. Se on kätketty Kristuksen ihmisyyteen sekä sitten Raamatun sanaan ja pyhiin sakramentteihin. Näihin Jumala on kätkenyt valtakuntansa juuri sitä varten, että tavallisin ja heikoinkin maan tallaaja voisi löytää sen ja saada sen käsiinsä, sekä sitten myös omistaa sen omakseen.

Siksi taivasten valtakunnan kätkettyys ei tarkoitakaan sitä, että se olisi aivan piilossa tai että sen olemassaoloa ei millään tavalla pidettäisi esillä. Päinvastoin, apostoli sanoo: ”Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu, vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.” (2. Kor. 4:1-2) Apostoli siis sanoo, että Jumalan totuutta, Hänen sanaansa, evankeliumia Kristuksesta nimenomaan saarnataan ja tuodaan julki kaikkien kuulla. Taivasten valtakunta ei siis ole kätketty sillä tavalla, että se olisi jotakin salatiedettä taikka jonkun salaseuran opetusta, josta pääsee osalliseksi vain suostumalla erilaisiin mystisiin initiaatioriitteihin. Ei. Kristus itse tulee maailmaan. Hän julistaa taivasten valtakuntaa julkisesti kaikkien kuulla. Sitten Hän lähettää apostolinsa tekemään niin. Edelleen Hän kutsuu kirkkonsa kautta apostoliseen saarnavirkaan, että Hänen valtakuntansa evankeliumi tulisi kaikille kansoille. Ja lopulta koko Kristuksen kuninkaallinen papisto, Hänen seurakuntansa elää evankelimin sanasta ja pitää sitä rohkeasti esillä omassa elämänpiirissään. Taivasten valtakuntaa siis saarnataan julkisesti, aarre on avoimesti tarjolla kaikille.

Mutta se, että taivasten valtakunnan aarre on kätketty, se tarkoittaa vielä, että vaikka tätä ihanaa ilosanomaa joka puolella saarnataan, moni ei epäuskonsa tähden näe tässä saarnassa muuta kuin maan multaa ja pellon savea. Taivasten valtakunnan kätkettyys tarkoittaa sitä, että vaikka sen osallisuus on tarjolla pyhässä kasteessa ja joka sunnuntai alttarin sakramentissa, monikaan ei halua uskoa kastemaljassa olevan muuta kuin pelkkää vettä, tai ehtoollismaljassa ja pastorin kädessä muuta kuin tämän maailman arkista ruokaa. Siksi apostoli jatkaakin: ”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.” (2. Kor. 4:3-4)

Kaikki eivät siis Jumalan sanan julkisesta saarnasta huolimatta usko sitä. Epäuskonsa tähden moni näkee Jumalan sanassa, sen saarnassa tai pyhissä sakramenteissa vain nuo vaatimattomat välineet, ei taivasten valtakunnan aarretta. Mutta tästä huolimatta taivasten valtakunta on kuitenkin todellisesti tullut lähelle (Matt. 3:2; 10:7). Valtakunnan aarteen kätkettyys tarkoittaakin siis lopulta sitä, että se mikä on kätketty, on todellisesti läsnä juuri siinä, mihin se on kätketty. Asia on aivan niin kuin Apostoli sanoo, kun Hän puhuu Jumalan salaisuudesta, Kristuksesta, ”jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.” (Kol. 2:2-3). Tämä siis tarkoittaa, että Kristus on aivan täynnä viisauden ja tiedon aarteita. Hän on jopa tuo Jumalan Viisaus ja Tieto itse. Tästä näemme, että taivasten valtakunnan kätkeytyminen tämän maailman peltoon tarkoittaa, että se on  todellisesti löydettävissä tämän maailman puitteissa. Se on todellisesti läsnä sanan saarnassa ja Kristuksen meille asettamisssa pyhissä sakramenteissa. Niissä se on löydettävissä. Tämän aarteen voivat löytää – eivät ne, jotka ovat omassa viisaudessaan tai hengellisissä kiipeily-yrityksissään kehittyneet korkeammalle tasolle, vaan ne, jotka yksinkertaisesti ja lapsen lailla uskovat Jumalan sanaan, joka meille on Raamatussa ilmoitettu ja joka meille saarnassa sekä sakramenteissa jaetaan. Jeesus sanookin: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.” (Matt. 11:25b)

Siksi keskeisintä Jeesuksen vertauksessa ei nyt ole se, että mies ostaa pellon ja sen mukana aarteen. Keskeistä onkin se, että mies löytää tämän aarteen pellosta, jonka mullassa hän kävelee, siis sen maailman todellisuudesta, jossa hän itse on. Näin sinäkin voit joka päivä löytää Jumalan valtakunnan, pelastuksen Kristuksessa sieltä, minne se on sinua varten kätketty: Jumalan pyhästä sanasta ja Kristuksen asettamista sakramenteista.

Toki Jeesus puhuu tässä myös omaisuutensa myymisestä ja pellon ostamisesta. Mutta Hän ei tarkoita tällä sitä, että ihmisen pitäisi myydä kaikki maallinen omaisuutensa ja sitten siitä saamallaan rahalla ostaa itselleen osuus taivasten valtakunnasta. Älä sinäkään luule, että voit hyvillä teoillasi tai vaikka kolehdeillasi lunastaa itsellesi osuuden Jumalan valtakunnasta. Taas sanotaan: Pelastus taivasten valtakunnassa ei nimittäin koskaan ole ihmisen ostettavissa. Mikään pyrkimys hankkia taivasten valtakuntaa itselleen omin teoin ei ole edes tarpeen, koska Jumala on antanut valtakuntansa jo tulla tämän maailman todellisuuteen, sinun tasollesi, sinun luoksesi.

Jeesus tarkoittaakin omaisuuden myymisellä ja aarteen ostamisella sitä, että tämä mies laittoi löytämänsä aarteen kaiken maallisen omaisuutensa edelle. Tuo mies tajusi, että se aarre oli paljon arvokkaampi kuin mikään muu, mitä hän oli siihen asti omistanut tai mitä hän sillä hetkellä omisti. Samoin taivasten valtakunta ja pelastus Kristuksessa on jotakin paljon enemmän kuin mikään omaisuus, jota olet tässä maailmassa omistanut. Se on paljon enemmän, kuin mitä nyt omistat tai koskaan voit omistaa. Taivasten valtakunta on mittaamattoman kallis aarre. Onhan se sitä sinullekin tänään?

Sinulla on maallista omaisuutta. Sitä voi olla enemmän tai vähemmän, mutta kuitenkin sinulla on sitä. Ehkä tiedät, miten helposti tämä maallinen omaisuus voi elämässäsi saada Kristusta ja Hänen valtakuntaansa tärkeämmän sijan. Tämä vaara on suuri niillä, joilla on paljon omaisuutta. Rahan, kauniin asunnon tai muun omaisuuden omistaminen ei tietenkään sinänsä ole mitään pahaa. Se ei ole väärin, ainakaan niin kauan, kuin tuo omaisuus on hankittu rehellisesti, Jumalan tahdon mukaan. Se kaikki on Jumalan lahjaa. On kuitenkin suuri vaara, että nämä hyvät luomisen lahjat tulevat niiden haltijalle tärkeämmäksi, kuin lahjojen antaja. Mutta tämä ei suinkaan ole vain hyvin menestyvien tai raharikkaiden ongelma. Vaara on aivan yhtä todellinen myös niiden kohdalla, joilla maallista omaisuutta on niukasti. Nimittäin kovin usein silloin, kun omaisuutta on vähän, juuri tuohon vähään tarraudutaan kuin viimeiseen oljenkorteen. Ja niin sekä rikkaat että vähävaraisemmat voivat aivan yhtä helposti tehdä Jumalan lahjoista itselleen epäjumalan. Kovin helposti ihminen tekee näkyvistä lahjoista elämänsä turvan. Mutta samalla ihminen hylkää Hänet, joka todella on kaiken luoja ja ylläpitäjä, Hänet, joka voi ja tahtoo joka päivä antaa kaiken mitä Hänen rakkaat luotunsa tarvitsevat.

Mutta sinä, rakas kristitty, sinä olet saanut valtavan aarteen. Sinä olet saanut kasteen lahjan, olet lukenut Jumalan sanaa, kuullut sanan saarnaa. Niissä sinä olet saanut Kristuksen ja Hänessä syntien anteeksiantamuksen lahjan. Olet tullut Jumalan lapseksi. Olet saanut kaikkein suurimman aarteen, taivasten valtakunnan aarteen, Kristuksen Jeesuksen! Hän on sinun pelastuksesi. Älä siksi aseta elämässäsi mitään muuta Hänen edelleen. Kuule, mitä Pyhä Henki sinulle saarnaa: ”Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa. Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.” (Sananl. 8:10–11) Tässä tuo sana ”viisaus”, חָכְמָה (hokma) ei tarkoita vain jotakin tavallista, inhimillistä viisautta. Tässä sanalla tarkoitetaan Jumalan persoonallista Viisautta, Kristusta itseään. Mitkään kalleudet eivät vedä Hänelle vertaa. Älä sinäkään siksi kokoa aarteita tänne maan päälle, sillä sellaiset aarteet eivät voi sinua pelastaa. Sitäpaitsi jos varkaat eivät noita maallisia aarteita varasta, niin koi ja ruoste raiskaavat ne kuitenkin lopulta pilalle. Pidä siksi huoli siitä, että sinulla on aarre taivaissa. Pidä huoli siitä, että sinulla pysyy se aarre, jonka olet jo saanut! Pidä huoli, että aarteenasi pysyy taivasten valtakunta Kristuksessa Jeesuksessa. (Matt. 6:19–20) Se pysyy sinulla siten, että pidät kiinni Jumalan sanasta, joka on – niin kuin psalmista laulaa –kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeaa (Ps. 119:72). Pidä siksi täällä maan päälläkin kiinni siitä taivaallisesta aarteesta, jonka Herra on armossaan kätkenyt tämän maailman välineisiin, sanaan ja sakramentteihin. Nauti ja iloitse toki rauhassa kaikista luomisen lahjoista, joita Herra on sinulle tätä elämää varten antanut. Mutta älä kiinnitä niihin sydäntäsi! Maailman rikkauksia pidä pelkkänä tappiona ja roskana tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen tuntemisen rinnalla (Fil. 3:7–8). Nimittäin kun sinulla on Kristus Jeesus ja Hänen vanhurskauden valtakuntansa, silloin sinulla on kaikki, mitä tarvitset, niin kuin apostoli sanookin: ”Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?” (Room. 8:32) Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 22.6.2014.)