19. sunnuntai helluntaista (2. vsk), Mark. 12:28–34

Rakkauden kaksoiskäsky

Johdanto: Israelin uskontunnustus

Kirjanoppinut, farisealaisen herätysliikkeen edustaja tulee Jeesuksen luo ja kysyy: ”Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?”, toisin sanoen ”mikä on Jumalan käskyistä kaikkein tärkein?” Herra vastaa miehelle suoraan ja selvästi. Ensin Hän vastaa Jumalan sanalla, joka on kirjoitettuna Viidennen Mooseksen kirjan kuudennessa luvussa. Tässä lyhyessä tekstissä on johdanto, jota sitten seuraa tuo varsinainen käsky. Johdantona on Israelin uskontunnustus. Se kuuluu näin: ”Kuule Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” (5. Moos. 6:4–5) Tämä johdanto osoittaa, kenelle nämä sanat on osoitettu. Ne on osoitettu Israelille, toisin sanoen sille joukolle, jonka Jumala on valinnut. Heidät Herra on kutsunut ulos kaikkien kansojen joukosta ja siksi heitä kutsutaan nimellä קָהָל (qahal), ”koolle kutsuttujen” joukko, tai kreikaksi ἐκκλησία (ekklesia), ”ulos kutsuttujen” joukko, siis seurakunta. Heidät Jumala on pyhittänyt temppelin jumalanpalveluksen ja sen uhripalveluksen kautta. Heidät Hän on ottanut yhteyteensä. He ovat nyt Hänen oma pyhä omaisuuskansansa, pelastuksesta osallisten seurakunta, Jumalan Israel.

Mutta mitä Herra sitten Israelille tässä sanoo? Hän sanoo: Kuule, Israel”. Tässä ei ole kyse sellaisesta kuulemisesta, että kerran kuullaan ja sitten homma on hoidettu. Kyse on jatkuvasta kuulemisesta, siis siitä, että eletään koko ajan Jumalan sanan kuulemisessa. Tämä ei kuitenkaan ole sellaista jatkuvaa kuulemista, jota tapahtuu esimerkiksi jossakin työpaikalla, jossa radio pauhaa taustalla niin, että kaikki jatkuvasti kuulevat sen melun. Nimittäin silloinhan tehdään koko ajan työtä ja ajatellaan työasioita, ja tuo radiosta kuultu musiikki ja puhe menevät ohi korvien. Nyt kun Jumala sanoo ”kuule, Israel”, niin kyse on sellaisesta jatkuvasta kuulemisesta, joka saa myös vaikuttaa kuulijaansa.

Mitä Israelin sitten pitää kuulla? ”Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” Ensinnäkin Herra siis sanoo, että Hän on Jumala. Mitä se tarkoittaa? Isossa katekismuksessa Luther selittää osuvasti:

Mitä tarkoittaa, että jollakulla on Jumala tai mikä on Jumala? Vastaus: Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo. Näinhän olen usein sanonut: pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä Jumalan että epäjumalan. Mikäli usko ja luottamus ovat oikeita, on myös Jumalasi oikea. Missä sitä vastoin luottamus on valheellista ja väärää, siellä ei ole oikeaa Jumalaa. Nämä kaksi nimittäin kuuluvat yhteen, usko ja Jumala. Sinun Jumalasi on oikeastaan – näin sanon – se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä varaan sen uskot. (Iso katekismus. Kymmenen käskyä. Ensimmäinen käsky.)

Juuri tästä on kysymys nyt myös tässä Israelin uskontunnustuksessa, siis vanhan liiton Israelin seurakunnan kohdalla.

Edelleen Israelin jatkuvan kuulemisen kohteena tulee olla tämä: ”Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” Tässä on valtava evankeliumi! Kaikkivaltias Herra itse tahtoo olla oman kansansa Jumala, siis juuri Hän, jolta kansa odottaa kaikkea hyvää, johon he turvautuvat kaikessa hädässään, johon he sydämestään luottavat ja uskovat. Tällainen Jumala Hän tahtoo olla heille, sillä Hän todella myös on voimallinen antamaan heille kaikkea hyvää ja suojelemaan heitä kaikelta pahalta.

Vielä Hän sanoo: ”Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi”. Tämä tarkoittaa, että ainoastaan Herra voi olla tällainen Jumala. Kaikki ihmisten jumalat ovat vain heidän itse keksimiään jumalia, siis epäjumalia. Sellaisista Jesaja todistaa: ”He nostavat sen olallensa, kantavat ja asettavat sen paikoilleen, ja se seisoo eikä liikahda paikaltansa. Sitä huudetaan avuksi, mutta se ei vastaa, hädästä se ei pelasta.” (Jes. 46:7) Mutta on vain yksi oikea Jumala, יהוה (JHWH). Mutta nyt jos ja kun Hän on ainoa Jumala, tulee Hänen seurakuntansa myös pitää ainoastaan Häntä Jumalanaan, kaiken avun ja turvan antajana. Hän on heidät valinnut ja pyhittänyt. Siksi heidän tulee luottaa ja uskoa yksin Häneen, Jumalaansa ja armahtajaansa.

Näin tässä Israelin uskontunnustuksessa on lausuttu ihana evankeliumi. Tätä Jumalan omaisuuskansan tulee jatkuvasti kuulla: Herra Jumala on ja tahtoo aina olla heidän Jumalansa. Hän haluaa heille kaikkea hyvää!

Rakasta Jumalaasi!

Ja tästä johdannosta päästään tuohon varsinaiseen käskyyn, jonka Jeesus ottaa esille, kun Häneltä kysytään ”ensimmäistä” tai tärkeintä käskyä. Itse käsky kuuluu: ”ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.” (Mark. 12:30) Herraa tulee siis rakastaa koko sydämestä. Sydän on Raamatussa kaiken inhimillisen olemisen ja persoonallisuuden keskus, se edustaa henkistä ja ruumiillista minuutta. Sana siis tarkoittaa tässä, että Häntä tulee rakastaa koko olemuksellaan. Toiseksi sanotaan, että Herraa tulee rakastaa koko sielustaan. Sana sielu voi tarkoittaa myös elämää. Voidaankin siis sanoa, että Herraa tulee rakastaa koko elämällään, toisin sanoen ”vaikka henki menisi”. Vielä Jeesus sanoo, että Jumalaa tulee rakastaa koko mielestään. Sana tarkoittaa paitsi mieltä, myös ”ymmärrystä”, ”mielihalua” tai ”ajatusta”. Jumalan rakastamisen tulee siis tapahtua myös ajatuksen ja järjen tasolla. Myös ne on alistettava Jumalalle kuuliasiksi. Lopuksi käsky ilmaisee, että Jumalaa on rakastettava kaikesta voimastaan. Voimalla voidaan tässä tarkoittaa maallisia mahdollisuuksia, esimerkiksi omaisuutta. Toisin sanoen omaisuuskin on annettava Jumalan käyttöön. Sitä ei saa pitää epäjumalana, jolta odottaa elämänsä turvaa.

Rakasta lähimmäistäsi!

Mutta kun fariseus kysyy Jeesukselta tärkeintä käskyä, Herra ei jätä vastaustaan vain tähän käskyyn. Jumalan rakastamisen käskyyn Hän liittää toisenkin, nimittäin käskyn rakastaa lähimmäistä. Sen Hän nostaa esiin Kolmannen Mooseksen kirjan luvusta 19 (3. Moos. 19:18). Käsky kuuluu: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Mark. 12:31) Tämän käskyn taustalla on tietenkin oletus, että jokainen ihminen luonnostaan rakastaa itseään. Apostolikin puhuu tästä kun Hän sanoo: ”Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä”. (Ef. 5:29a) Ja nyt aivan samalla tavalla tulee jokaisen rakastaa myös lähimmäistään.

Mutta miksi Herra lisää Jumalan rakastamisen käskyyn tämän käskyn rakastaa myös lähimmäistään? Siksi, että tämän toisen tulee olla seurausta ensimmäisen käskyn noudattamisesta ja se seuraakin siitä. Jos ihminen rakastaa Jumalaa koko sydämestään, sielustaan ja kaikin voimin, siitä seuraa välttämättä myös rakkaus lähimmäistä, siis toista ihmistä kohtaan, oli hän sitten kuka tahansa. Miksi? Siksi, että myös tuo lähimmäinen on Jumalan itsensä luoma ja Hänelle kovin rakas. Kuinka kukaan, joka rakastaa Jumalaa, ei rakastaisi myös Hänen luomaansa ihmistä?

Mutta tämä rakkaus lähimmäistä kohtaan ei ole ainoastaan jotakin rakkauden tunnetta. Se on yhtäältä rakkaudellista asennetta häntä kohtaan. Toisaalta se on myös juuri tästä asenteesta nousevaa käytännön toimintaa lähimmäisen auttamiseksi hänen kaikissa tarpeissaan. Tämä jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että rukoillaan Jumalalta kaikkea hyvää lähimmäisen elämään ja että tehdään työtä sen eteen, että hänen hyväksi koituisivat samat asiat kuin mitä itse on Jumalalta saatu.

Ja nyt Jeesus sanoo, että ei ole suurempaa käskyä kuin tämä rakkauden kaksoiskäsky, siis rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimastaan, ja sitten rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään. Toisin sanoen nämä käskyt sisältävät kaiken muun, mitä Jumala sanassaan käskee. Kun nämä pidetään, on kaikki muutkin käskyt pidetty.

Rakkauden kaksoiskäsky koskee myös uuden liiton seurakuntaa

Nämä sanat on siis Vanhassa testamentissa annettu Jumalan vanhan liiton omaisuuskansalle, Israelille. Mutta ne koskevat myös meitä. Jumalan Poika Kristus Jeesus on kuollut meidän syntiemme tähden ja noussut ylös. Evankeliumin sanalla Jumala on meidätkin kutsunut omikseen. Sanan, kasteen ja uskon kautta meidät on otettu Hänen omikseen. Siksi me myös kuulumme Jumalan uuden liiton omaisuuskansaan, hengelliseen Israeliin, maailmasta ulos kutsuttujen joukkoon eli ἐκκλησία:an (ekklesiaan), Kristuksen seurakuntaan.

Kuule sinäkin siis nyt, Jumalan Israel ja Kristuksen seurakunta, mitä Herra sinulle tänään sanoo: Maailmankaikkeuden Herra ja Jumala, יהוה אְֶלֹהִים (JHWH älohim), joka on sinut ja jokaisen meistä luonut, Hän tahtoo olla sinun Jumalasi. Hän siis tahtoo antaa sinulle kaikkea hyvää. Hän tahtoo olla sinun turvasi. Hän on ainoa Jumala ja siksi Hän tahtoo, ettet luottaisi mihinkään itse keksimiisi epäjumaliin, vaan että uskoisit ja luottaisit yksin Häneen. Kuule nyt tämä ihana evankeliumi ja kuule sitä aivan jatkuvasti, kun Hän sen sanassaan sinulle saarnaa!

Sinä et täytä lakia

Sinäkin haluat elää Jumalan sanan mukaan ja olla sille kuuliainen. Haluat täyttää Herran tahdon joka kohdassa. Hyvin teet! Mikä olisikaan parempaa, kuin elää uskollisena Jumalalle! Mutta pystytkö sinä siihen? Etkö sen sijaan, että rakastaisit Jumalaa koko olemuksellasi, rakastakin pikemminkin omaa itseäsi? Ehkä panet toivosi omaan kuuliaisuuteesi ja lain täyttämiseesi. Mutta silloin sinä teet itsestäsi oman vapahtajasi, etkä enää rakastakaan Jumalaa yli kaiken. Ja vielä, eikö pyhän Herrasi sijaan mielessäsi ole usein myös ne asiat, joista Pyhä Henki Kristuksen seurakuntaa varoittaa: lihan himo, silmien himo ja elämän korskeus (1. Joh. 2:16). Etkö sinäkin ole langennut kiusaukseen tyydyttää niitä ruumiillisia, synnillisiä halujasi, joita sinulla vielä on? Etkö ole hakenut yhä voimakkaampia ärsykkeitä silmiesi kautta, tapahtui se sitten kuvien tai elävien ihmisten kohdalla? Nämä ovat kauheaa huumetta, ”miestä väkevämpää”. Sellaiset ovat Jumalan tahtoa vastaan ja lisäksi ne johdattavat ihmisen vielä kiinnittämään sydämensä niihin sekä niiden antamiin katteettomiin lupauksiin. Ja jos sydämestäsi rakastat niitä ja odotat niistä kaikkea hyvää elämääsi, et samalla voi rakastaa Jumalaasi koko sydämestäsi ja elämästäsi, siis Häntä, joka on sinut Kristuksessa ostanut omakseen. Silloin rakastat itseäsi enemmän kuin Häntä. Ja juuri siksi sinä rakastat myös itseäsi sen sijaan, että rakastaisit Jumalan luomaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Näin sinä huomaat, että juuri sinusta puhuvat ne sanat, jotka Pyhä Henki apostolin suulla lausuu: ”Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.” (Jaak. 2:10) Yksikään meistä ei itsessään lakia täytä. Jos siis turvaat omaan kuuliaisuuteesi tai rakennat elämäsi omien tekojesi varaan, rakennat hiekalle. Se sortuu.

Pelastus tulee uskon kautta Kristukseen

Siksi rakkaat ystävät, pelastus ei voi tulla meidän kuuliaisuudestamme Jumalaa kohtaan tai lain täyttämisestämme, sillä nämä jäävät aina vajaiksi. Pelastuksen täytyy tulla meille muuta kautta, tai muuten se jää kyllä tulematta. Mutta toista kautta se tuleekin. Pelastus tulee lahjana, uskon kautta Jumalan ainoaan Poikaan Kristukseen Jeesukseen, joka on täydellisen puhdas ja virheetön, ja jonka Jumala lähetti tähän synnin ja kuoleman maailmaan. Jeesus Kristus ei tullut kumoamaan lakia, mutta täyttämään sen Hän tuli (Matt. 5:17). Hän täytti lain aivan kertakaikkiaan. Hän oli täydellisen kuuliainen taivaalliselle Isälleen. Hän rakasti taivaallista Isää kaikesta sydämestään, kaikesta sielustaan, kaikesta mielestään ja kaikesta voimastaan. Aktiivisesti Hän rakasti jokaista ihmistä, jokaista, jonka lähimmäiseksi Hän itse oli tullut, kun omaksui ihmisyyden neitsyt Mariasta. Hän oli kuuliainen myös alistuessaan kantamaan meidän syntimme ja lainrikkomuksemme ansaitseman rangaistuksen kärsimyksessään ja uhrikuolemassaan. Kun sinä et pystynyt osoittamaan Jumalalle Hänen lakinsa vaatimaa kuuliaisuutta, Kristus teki sen sinun puolestasi. Kun sinä olit Jumalan edessä syyllinen, Kristus sovitti sinun syntisi.

Älä siis enää peittele syntejäsi itseltäsi tai Jumalalta, vaan tunnusta ne Hänen edessään. Tunnusta ne mielessäsi, tunnusta ne yhteisessä ripissä täällä messussa. Pyydä myös rohkeasti saada käyttää yksityisen ripin lahjaa! Siinä Kristus käyttää pastorin korvaa tunnustuksesi kuulemiseen ja hänen suutaan synninpäästön lukemiseen. Ja sitten: Usko Kristukseen! Usko Kristukseen Jeesukseen, joka on sinun syntiesi sovitus, eikä ainoastaan sinun, vaan myös koko maailman syntien! (1. Joh. 2:2) Palaa parannuksessa ja uskossa siihen Jumalan armoon, jonka Hän on kasteessa sinulle lahjoittanut. Ja jos taas lankeat, palaa aina uudestaan Kristuksen luo, joka päivä, monta kertaa! Näin sinä pysyt Herran seurakunnan, Hänen pyhän omaisuuskansansa ja hengellisen Israelin yhteydessä.

Kristuksen yhteydessä alkava lain täyttäminen

Joskus kuulee pohdittavan, miksi luterilaiset eivät kovinkaan paljoa saarnaa pyhityksestä. Ehkä joku toivoisi enemmän sellaista saarnaa, jossa kehotettaisiin hyviin ja pyhiin tekoihin. Mutta eikö tässä nyt ole pyhityssaarnaa kerrakseen? Nimittäin kun sinä tällä tavalla elät Kristuksen yhteydessä, siis Jumalan sanan jatkuvassa kuulemisessa ja siitä seuraavassa jokapäiväisessä parannuksessa ja syntien anteeksi uskomisessa, silloin Pyhä Henki itse saa jatkuvasti sanan kautta pyhittää sinua ja vaikuttaa sinussa uutta, Jumalan tahdon mukaista elämää ja lain täyttämistä. Tämä lain täyttäminen ei vielä tämän maallisen elämäsi aikana tule valmiiksi, niin kauan kuin sinussa asuu vielä vanha, lihallinen ihminenkin. Mutta kun tuo vanha ihmisesi jokapäiväisessä parannuksessa hukutetaan kasteeseen, kun jatkuvasti kuulet Jumalan evankeliumin sanaa ja käytät ehtoollisen sakramenttia, silloin lain täyttäminen saa kuitenkin alkaa jo tässä ajassa, vähittäin, pikku hiljaa. Ehkä se tapahtuu jopa aivan huomaamattasikin. Mutta kun sinä näin sanan ja sakramenttien kautta elät Jeesuksessa Kristuksessa, se tapahtuu kuitenkin varmasti. Ja se, mitä tästä lain täyttämisestä vielä tässä elämässäsi puuttuu, sen on Kristus ristillään jo sovittanut. Turvaa Häneen kaikessa hädässäsi ja puutteessasi! Usko Häneen, täydelliseen lain täyttäjään ja syntiesi sovittajaan! Silloin sinulle luetaan Hänen puhtautensa, pyhyytensä ja lain täyttämisensä. Silloin sinulla on myös yhteys Kristukseen ja Hänen seurakuntaruumiiseensa, pyhien joukkoon, jonka Herra itse on maailmasta omakseen kutsunut ja jota Hän yhä uudelleen armonvälineidensä yhteydessä pyhittää. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 19.10.2014.)