16. sunnuntai helluntaista (2. vsk), Luuk. 10:38–42

Mistä jumalanpalveluksessa on kyse?

Martan ja Marian kotona

Päivän evankeliumi piirtää eteemme tutun tapauksen Betanian kylästä. Tuossa kylässä asuivat Jeesuksen rakkaat ystävät, sisarukset Martta, Maria ja Lasarus (vrt. Joh. 11:3, 5, 36). Lasarus oli se mies, joka menehtyi sairauteensa ja jonka Jeesus sitten ihmeellisellä tavalla herätti kuolleista (Joh. 11:1–44). Herra vieraili useaan otteeseen Betaniassa, näiden sisarusten luona. Meille kerrotaan esimerkiksi, että Lasaruksen kuolleistaherättämisen jälkeen Hänet kutsuttiin sinne aterialle, pitalisen Simonin asuntoon. Martta palveli siellä Jeesusta ja Hänen opetuslapsiaan, Lasarusta ja muita paikalla olevia. (Matt. 26:6; Mark. 14:3; Joh. 12:2–3) Mariasta puolestaan voiteli Jeesuksen jalat kalliilla nardusvoiteella ja pyyhki ne hiuksillaan (vrt. Joh. 11:2). Näin hän teki Jeesuksen ”hautaamispäivän varalle” (12:7). Nyt tämän päivän evankeliumitekstiin tallennettu tapaus sijoittuu kuitenkin näitä tapahtumia edeltävään aikaan, aikaan ennen Lasaruksen kuolemaa.

Jeesus oli siis tullut Betaniaan. Ehkä Martta tapasi Hänet kylällä, hoitaessaan siellä juoksevia asioitaan. Heti Jeesuksen nähdessään tämä nainen kutsui Hänet kylään. Ei ollut ollenkaan tavallista, että juutalainen rabbi vierailisi kenenkään naisen talossa ja opettaisi häntä. Mutta ehkä Jeesus kuitenkin tunsi Martan ja hänen sisaruksensa jo tässä vaiheessa ennestään. Hän tuli ystäviensä luo. Martta halusi osoittaa vieraanvaraisuutta tälle suurelle Opettajalle. Hän halusi, että kotona kaikki olisi hyvin valmisteltu, kun Jeesus tulisi kylään. Mutta ehkä juuri siksi, että hän tapasi Herran niin yllättäen, kaikki ei ollut vielä valmiina. Siksi Martalla olikin nyt kädet täynnä työtä, vaikka Jeesus jo istui olohuoneessa. Luukas kuvaa tätä Martan vaivannäköä sanalla περισπάω (perispao). Tämä sana tarkoittaa ”ympäri vetämistä”, tai sinne tänne vetämistä, riuhtomista tai riepottelua. Näetkö nyt Martan siinä, taloustöissään? Hän joutui rientämään edestakaisin monien palvelustehtävien ympärillä tai niiden kimpussa. Toki tehtävää olikin paljon, istuihan talossa itse kuuluisa opettaja, Jeesus! Eikö olisi oikein ja kohtuullista palvella Häntä kaikin mahdollisin keinoin, kaikella sillä hyvällä, mitä heillä oli? Mutta miksi hänen sisarensa ei auttanut lainkaan? Tuolla Maria vain istui Jeesuksen kanssa mukavasti ja jätti Martan tekemään kaiken työn. Ehkä Martta koetti ilmeillään ja eleillään viestittää sisarelleen, että tämä tulisi auttamaan, mutta turhaan. Maria vain istui paikallaan. Siksi Martta keskeytti Jeesuksen puheen ja sanoi Hänelle: ”Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi” (Luuk. 10:40b), tai ”sano siis hänelle, että ottaisi yhdessä kanssani vastuun [palveluksesta]”.

Mitä Jeesus vastasi tähän? Jokainen, joka on kuullut tämän raamatunkohdan, varmaan muistaa sen. Maria oli näistä kahdesta sisaruksesta se, jonka toimintaa Jeesus kehui, kun taas Martan toiminnassa oli korjattavaa. Herra lausui Martalle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.” (Luuk. 10:41b-42) Mutta miksi Hän sanoi näin? Eikö Martta ollut tehnyt vain hyvää Jeesukselle? Eikö juuri Martta ollut sisaruksista se, joka ensimmäisenä oli toivottamassa Herraa Jeesusta tervetulleeksi taloonsa, siis tätä Herraa, joka itse oli vähän aiemmin sanonut, ettei Hänellä ollut edes paikkaa, mihin päänsä kallistaisi? (Luuk. 9:58) Eikö nyt Häntä olisi ollut oikein kutsua kotiinsa? Ja eikö juuri ottamalla Jeesuksen Kristuksen vastaan tämä nainen ottanut vastaan myös Hänet, joka oli Kristuksen lähettänyt? (Vrt. Luuk. 10:16) Mikä Martan toiminnassa oli se vaikeus, jonka Jeesus niin ystävällisesti halusi oikaista? Oikea vastaus löytyy, kun katsomme, mitä Martan ja Marian talossa tuona päivänä aivan tarkkaan ottaen tapahtui.

Jumalanpalvelus Martan ja Marian kotona

No mitä siellä sitten tapahtui? Martan ja Marian talossa vietettiin jumalanpalvelusta. Tuon ajan Lähi-idän taloissa oli usein huoneen seinustoilla pehmustettuja, puolisen metriä korkeita divaaneita. Ehkä Jeesus oli asettunut juuri tällaiselle divaanille, ehkä siihen risti-istuntaan. Joka tapauksessa Luukas kertoo, että myös Maria oli asettunut istumaan, ehkä aivan samalla lailla kuin Jeesus, mutta Herran jalkojen juuren tai niiden viereen, varmaankin lattialle Herran eteen. Mitä tällainen jalkojen juuressa istuminen tarkoitti? Se tarkoitti asettumista oppimaan, opetuslapseksi. Aivan samasta asiasta puhuu myöhemmin myös apostoli Paavali, kun hän kirjoittaa: ”Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia”. (Ap. t. 22:3a) Miten tällainen opettajan jalkojen juuressa oppiminen sitten käytännössä tapahtui? Tietenkin kuulemalla hänen puhettaan. Näin Mariakin teki. Luukas kirjoittaa, että Hän istui siinä ja kuunteli. Kreikan sana ἀκούω (akouo) tarkoittaa paitsi korvilla kuulemista myös nimenomaan kuuntelemista. Tämä sana tarkoittaa myös sitä, että kuulija kuulee ja ymmärtää kuulemansa, siis kuulee uskossa. Edelleen sana ”kuulla” voi kreikassa tarkoittaa nimenomaan jonkun opetuslapsena olemista. Ja juuri tätä kaikkea Maria teki. Juuri tällä tavalla hän kuuli ja kuunteli. Mutta mitä hän siis kuunteli? Jeesuksen puhetta, tai Hänen sanaansa. Maria oli asettunut Herran Jeesuksen jalkojen juureen, Hänen opetuslapsekseen, joka kuuntelee ja ottaa uskossa vastaan Herransa sanan, Jumalan pyhän ilmoitussanan. Luukas ei kerro, että Maria olisi tehnyt mitään muuta. Silti juuri tässä oli kaikki mitä tarvittiin. Tällainen Jeesuksen sanan kuuleminen oli se yksi ja ainoa välttämätön asia.

Juuri tällä tavalla juutalaiset tapasivat synagogissakin istua korokkeella istuvan puhujan ympärillä, tämän jalkojen juuressa, kuuntelemassa Jumalan sanan opetusta. Ja näin Marian käytös myös osoitti jokaiselle läsnäolijalle, mitä tuossa huoneessa juuri sillä hetkellä tapahtui. Siellä vietettiin jumalanpalvelusta. Herra itse oli läsnä. Hän oli armossaan tullut syntisten ihmisten luo ja heidän keskelleen. Ja Hän puhui nyt pyhän sanansa heille, heidän pelastuksekseen.

Tästä Jeesus kehuu Mariaa. Maria oli ymmärtänyt, mistä oli kyse. Vietettiin jumalanpalvelusta. Ja Maria oli ymmärtänyt, mitä oikea jumalanpalvelus on. Kaikista niistä valtavan monista asioista, mitä hän olisi voinut tehdä ja mitä hän varmasti myös osasi tehdä, Maria oli nyt valinnut sen yhden asian, että hän ainoastaan kuunteli Jeesuksen sanaa, Jumalan elävää sanaa, joka hänellekin toi ikuisen elämän. Tämä oli se kaikkein paras osa. Tämä oli se ainoa todella tarpeellinen asia ihmisen elämässä. Samalla on tärkeää huomata, että Jeesus ei nuhdellut Marttaa hänen palvelualttiudestaan. Mutta Herra halusi opettaa Martalle sitä, mitä on oikea jumalanpalvelus. Oikea jumalanpalvelus ei lähde siitä, että me ihmiset pidämme Jeesusta vieraanamme siinä mielessä, että me voisimme palvella Häntä. Pikemminkin oikea jumalanpalvelus lähtee siitä, että Herra tahtoo tulla meidän keskellemme ja palvella meitä pyhällä sanallaan. Jumalanpalveluksen tai muunkaan kristillisen elämän keskuksessa eivät ole Jeesuksen seuraajan omat teot, ei edes hyvät ja hyödylliset teot. Oikea kristillinen elämä ei lähtökohtaisesti ole sellaista, että ihminen antautuu ikään kuin erilaisten tehtävien sinne tänne riepoteltavaksi, että hän siten voisi ”palvella Herraa”. Pikemminkin Jeesuksen seuraajan elämä on ensisijaisesti sitä, että hän jättää omat tekonsa ja oman palvelustyönsä syrjään ja antaa Herran Jeesuksen olla se, joka palvelee. Eihän Ihmisen Poika nimittäin ole tullut palveltavaksi, vaan päinvastoin palvelmaan (Matt. 20:28). Jeesukseen uskovan elämä onkin siis ensisijaisesti sitä, että hän vain yksinkertaisesti kuulee ainoastaan Herransa elävää ja eläväksitekevää sanaa ja asettuu sen opetettavaksi.

Ja sitten tämä Jeesuksen elävä ja pyhä sana myös vaikuttaa! Miten se vaikuttaa? Ensiksi Herra lahjoittaa tämän voimallisen sanansa välityksellä Pyhän Hengen, joka vaikuttaa sanan kuulijassa vanhurskauttavan uskon ”missä ja milloin Jumala hyväksi näkee”. (Augsburgin tunnustus, V Kirkon virka.) Ja toiseksi tämä usko sitten edelleen tuottaa Jeesuksen opetuslapsissa myös hyviä hedelmiä ja hyviä, Jumalan käskemiä tekoja (Augsburgin tunnustus, VI Uusi kuuliaisuus), toisin sanoen Herran ja Hänen pyhän seurakuntaruumiinsa palvelemista. Mutta nämä hyvät teot eivät koskaan ole ristiriidassa Jumalan sanan kuulemisen kanssa taikka estä tätä kuulemista. Päinvastoin, Jumalan tahdon mukaiset hyvät teot syntyvät juuri tästä Jeesuksen pyhän sanan kuulemisesta ja sen vastaanottamisesta uskossa. Kun Jeesus siis huomauttaa tässä Martalle, miten monista asioista tämä huolehtii ja hätäilee, Herra ei tarkoita sitä, että Hän väheksyisi aktiivista ja aikaansaavaa kristillistä elämää, siis sellaista, joka palvelee ja auttaa. Ei niin. Mutta Hän tahtoo sanoa, että Hänen pyhän sanansa täytyy saada olla se, joka tuon aktiivisen elämänkin Hänen seurakunnassaan synnyttää. Kristillinen aktiivisuus ei siis lähde ihmisen omista, ihmiskeskeisistä pyrkimyksistä. Toisin sanoen, jos sinäkin, rakas ystävä haluat palvella Herraa ja Hänen seurakuntaansa, jos haluat tehdä ja toimia, niin se on iloinen asia! Sellaista tarvitaan! Mutta muista: istu aina ensin kirkon penkkiin, kuulemaan Herrasi sanaa. Älä istu siinä niin kuin näytelmää seuraamassa, niin kuin yleisössä, jolla ei ole mitään kontaktia sen kanssa, mitä näyttämöllä tapahtuu! Ei, vaan istu kirkon penkkiin, istu siihen Herran Jeesuksen jalkojen juureen, Hänen oman saarnatuolinsa ääreen, että Hän saisi puhua juuri sinulle. Ja kuule sitten tätä Hänen pyhää sanaansa. Tuokoon tämä Jeesuksen sana sinulle ne pelastuksen aarteet, jotka Hän on sinulle ristillään ja haudan suulla hankkinut. Vahvistakoon se sana sinun uskoasi ja yhteyttäsi Häneen. Ja saakoon se sana sitten myös tehdä sinussa työtään niin, että vastaat tähän Herran sinussa tekemään armolliseen työhön Hänen Pyhässä Hengessään! Miten ja missä se vastaus tulee näkyviin? Miten se toteutuu? Se toteutuu ensin täällä, kun sinä Herran seurakuntaruumiin muiden jäsenten kanssa yhteen ääneen kiität ja ylistät Häntä Hänen armostaan, jonka olet nyt saanut ottaa vastaan. Se vastaus toteutuu myös silloin, kun rukoilet Häneltä apua ja armoa kaikkiin elämäsi asioihin ja Hänen seurakuntaruumiinsa asioihin. Tämä kaikki on jo aktiivista kristillisyyttä, olennainen osa Kristuksen kuninkaallisen papiston tehtävää! Ja sitten sinun vastauksesi Herran armotyöhön Pyhässä Hengessä toteutuu myös siinä, kun monilla muilla henkilökohtaisilla ja Herralta saamillasi lahjoilla palvelet muita Hänen omiaan ja lähimmäisiäsi. Silloin nimittäin palvelet Häntä itseään (vrt. Matt. 25:35-36).

Tule säännöllisesti sanan kuuloon!

Moni meistä kyllä tietää tämän kaiken. Jumalalle kiitos! Moni tietää, mitä Raamattu ja sitä oikein tulkitseva luterilainen opetus lausuu jumalanpalveluksesta. Oikea jumalanpalvelus lähtee siitä, että ensin Herra palvelee meitä. Vasta tämän palveluksen vastaanottamisesta nousee kristityn oma tekeminen ja palveleminen. Moni meistä tietää tämän hyvin. Mutta vaikeampi on muistaa, että juuri siksi, että Herra toimii sanassaan, on tätä Jumalan sanaa myös hyvä tulla säännöllisesti kuulemaan. Aivan niin kuin Martalla, niin myös monilla meistä on tuhat muuta asiaa, mitä pitäisi tai olisi mukava sunnuntaiaamuna tehdä. Siksi niin harvalla on aikaa tulla Herran saarnatuolin juuren kuulemaan Hänen puhettaan. ”Mutta haittaako se nyt mitään? Enhän minä kai jumalanpalveluskäynneilläni ansaitse vanhurskautta Jumalan edessä? Eikö jumalanpalveluksessa ole pikemminkin kyse evankeliumista?” Näin joku ehkä kysyy. Aivan oikein! Mutta onko sinulla itselläsi jotakin parempaa, kuin mitä Herra tahtoo sinulle antaa? Onko sinulla jotakin parempaa, kuin evankeliumin sana, jonka Herra Jeesus täällä saarnauttaa ja jonka Hän itse sinulle saarnaa, sinun syntiesi anteeksiantamiseksi? Etkö sinä ole nimenomaan tämän Jeesuksen elämää antavan sanan tarpeessa, ja vielä aivan säännöllisesti? Niin, tämä on juuri se yksi tarpeellinen asia, josta Jeesus tässä puhuu. Ja jos huolehdit, että miten sitten kaikkien muiden toimiesi käy, niin muista, että juuri tähän liittyen Herra myös sanoo: ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt. 6:33)

Isossa katekismuksessa, kolmannen käskyn selityksessä Luther opettaa, että oikeaa lepopäivän pyhittämistä on Jumalan sanan kuuleminen, sen tutkiminen ja harjoittaminen. Sitten Hän kirjoittaa:

Salli nyt sanoa itsellesi: vaikka osaisit tämän kaiken parhaalla mahdollisella tavalla ja hallitsisit sen mestarillisesti, olet kuitenkin joka päivä Perkeleen valtapiirissä. Yötä päivää hän levähtämättä hiiviskelee vaanien sinua synnyttääkseen sydämessäsi epäuskoa ja pahoja ajatuksia, jotka rikkovat edellisten käskyjen lisäksi kaikkia muitakin. Siksi sinun on alituisesti säilytettävä Jumalan sana sydämessäsi, suussasi ja korvissasi. Missä vain sydän on joutilas eikä sana kajahda, siellä Perkele murtautuu sisään tehden vahinkonsa ennen kuin sitä on edes huomattu. Ja päin vastoin, missä sanaa vakavasti tutkitaan, kuunnellaan ja käsitellään, se on voimallinen eikä jää milloinkaan hedelmättömäksi, vaan herättää aina uutta ymmärrystä, mielihalua ja intoa sekä puhdistaa sydämen ja ajatukset. Se ei näet ole mikään turha eikä kuollut sana, vaan vaikuttava ja elävä. Ja vaikka mikään muu hyöty tai hätä ei meitä sanan käyttöön ajaisikaan, pitäisi toki jokaista innostaa siihen sen, että Perkele siten säikytetään ja ajetaan tiehensä ja tämä käsky niin täytetään. Se on Jumalalle mieluisampaa kuin nimikristittyjen kaikkien tekojen kimallus. (Iso katekismus. Ensimmäinen osa. Kymmenen käskyä. Kolmas käsky, 100–102.)

Lopuksi, rakkaat ystävät: Tänäänkin on siis aivan kuin tuona päivänä Martan ja Marian talossa. Tänään Jeesus on täällä läsnä, tänään Hänen pyhä sanansa saarnataan täällä. Ja niin on joka sunnuntai. Jätä siksi kaikki muut toimesi hetkeksi ja kuule Herrasi sanaa! Kuule, miten rakastavalla äänensävyllä Hän puhuttelee sinuakin: ”moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.” (Luuk. 10:41c-42) On kuin Hän sanoisi: ”Minä olen tullut nyt kaikkien teidän luoksenne, tähän huoneeseen. Minun armoni on nyt tarjolla kaikille, juuri sinullekin! Etkö sinäkin tahtoisi valita koko tehtävälistastasi sen yhden ja ainoan osan, jolla on iankaikkista merkitystä? Etkö sinäkin tahtoisi valita sen hyvän osan, joka nyt on tässä sinulle tarjolla, minun armoni, jonka minä annan sinulle pyhän sanani kautta? Ota se vastaan, niin saat elää, eikä sitä elämää ikinä oteta sinulta pois, vaan sinä saat elää minussa ja minun kanssani iankaikkisesti. Siksi se on kaikkein paras osa.” Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 28.9.2014.)