15. Sunnuntai helluntaista (2. vsk), Joh. 5:1–15

Maailman ”armo” ja Kristuksen armo

Betesdan sairaalassa

Juutalaisten suuren juhlan aikaan Jerusalemin kaupunki täyttyi valtavista kansanjoukoista. Ympäri maata ihmiset olivat lähteneet pyhiinvaellusmatkalle pääkaupunkiin ja sen pyhään paikkaan, Herran temppeliin. Oli kuin koko kansa olisi ollut liikkeellä.

Lähellä juhlan pääpaikkaa, Herran temppeliä oli Lammasportti, yksi Jerusalemin muurin monista porteista. Tuon Lammasportin luona oli Betesdan lammikko. Oikeastaan tämä lammikko oli uima-altaan tapainen rakennelma, joka käsitti kaksi allasta. Näitä altaita ympäröi neljä pylväskäytävää ja niiden välissä oli vielä viides pylväskäytävä. Paikka oli ehkä komeakin. Mutta kuitenkin se oli täynnä kärsimystä ja tuskaa. Nämä pylväskäytävät olivat nimittäin ikään kuin sairaala. Siellä makasi suuri joukko sokeita ja kuuroja, raajoistaan surkastuneita tai halvaantuneita, ja vielä monista muista sairauksista kärsiviä. Monet siellä makasivat mieleltään turtuneina, osaansa alistuneina, lähestyvää kuolemaa odottaen. Joku kirosi ääneen sairauden murtamaa elämäänsä ja Jumalaa, joka oli sallinut tämän onnettomuuden. Kuka ikinä kulki noiden altaiden ja pylväskäytävien ohitse, näki siellä maailman lankeemuksen ja synnin seuraukset aivan konkreettisina silmiensä edessä. Valtava oli Betesdan kärsimys ja tuska.

בֵית חִסְדָּא (Bet hisda’), ”Armon talo” tai ”Armon huone”. Paikan nimi antoi ymmärtää, että jotakin hyvääkin oli odotettavissa. Ja juuri siihen nämä Betesdan vaivaiset nyt keskittyivätkin. He odottivat. Muiden itämaisten kansojen tapaan myös Betesdan altailla luotettiin taikauskoiseen legendaan, jonka mukaan alueen kuumissa lähteissä olisi jotakin salaperäistä. Uskottiin, että lähteiden ajoittainen kuohahtelu johtui siitä, että enkeli astui alas taivaasta veteen ja kuohutti sen. Ajateltiin, että tuossa vastakuohutetussa vedessä olisi ollut ihmeellinen voima, joka parantaisi minkä sairauden tahansa. Siksi kaikkien Betesdan sairaiden silmät ja ajatukset olivatkin kiinnittyneet noihin altaisiin. Jokainen veden kuohahdus sai aikaan valtavan kiireen ja hässäkän: kaikin voimin sairaat pyrkivät kohti tuota ihmeelliseksi uskottua vettä, kuka nilkuttaen, kuka vaivalloisesti raahautuen pitkin käytävää. Oli oltava ensimmäinen! Tuossa eriskummallisessa kilpajuoksussa moni varmaan loukkasi itsensä entistä pahempaan kuntoon.

Mutta yksi ei juossut. Yksi ei noussut paikaltaan. 38 vuotta oli tuo mies sairastanut, 38 vuotta ollut vuoteenomana. Mutta ei riittänyt, että hän oli sairas ja liikuntakyvytön. Hän tiesi myös syyn omaan vammaansa: Hänen sairautensa oli seurausta hänen nuoruutensa syntisestä elämästä. Omilla elämänvalinnoillaan hän oli pilannut terveytensä, koko ruumiillisen elämänsä. Siinä hän nyt makasi, nääntyneenä sairaudesta johtuvan ruumiillisen tuskan alle, mutta nääntyneenä myös sen musertavan syyllisyyden alle, joka johtui hänen syntisestä elämästään. Ja joka hetki, armoa antamatta hänen ruumiinsa kauhea tila muistutti häntä tuosta synnistä.

Mutta aivan kuin tässä ei olisi ollut vielä kylliksi, miehellä ei ollut mitään toivoa myöskään parantumisesta. Kaikki nämä vuodet hän oli pannut toivonsa tuohon uskomukseen, että altaan vastakuohutettu vesi voisi häntäkin auttaa. Mutta jotta hän olisi voinut kokea tämän parantumisen ihmeen, hänen olisi pitänyt onnistua ehtimään ensimmäisenä lähteelle. Veden voimahan riitti vain yhdelle, niin kerrottiin. Mutta aina joku muu ehti ennen häntä. Mikä ahdistus tällä miehellä olikaan! Sairauden tuskan ja sydämen syyllisyyden lisäksi tuo taikauskoinen uskomus vaati, että hänen olisi vielä lisäksi pitänyt onnistua siinäkin, mikä hänelle oli mahdotonta – siis itsensä siirtämisessä lähtelle – että hän olisi saanut avun. Eikä hänellä ollut ketään muutakaan, joka olisi voinut häntä tässä auttaa. Mies oli täysin avuton, täysin yksin, tuomittu viettämään loppuelämänsä sairauden murtamassa ruumiissaan, Betesdan ”Armon huoneessa”, jossa hänelle ei armoa ollut, ilman toivoa parantumisesta. Tai niin hän luuli.

Jeesus parantaa Betesdan miehen

Temppelin ympärillä vellovasta väkijoukosta tuli ajoittain ihmisiä Betesdan pylväskäytäviin. Jokaisena sapattina muutamat kävivät katsomassa sairaita ystäviään. Mutta tällä miehellä ei ollut ketään. Paitsi että nyt, tuo mies tuolla näytti aivan siltä, kuin olisi tulossa suoraan kohti. Voisiko se olla totta? Joku oli tulossa hänen luokseen, kaikkein sairaimman ja kurjimman luokse! Minkä ihmeen takia? Niin, olisiko tuo tulija ehkä se mies, joka voisi auttaa hänet altaaseen?

Tulijalla oli merkillinen katse. Hän ei kääntänyt katsettaan pois, niin kuin muut. Hän katsoi suoraan kohti. Ja Hän katsoi aivan kuin olisi tuntenut siinä makaavan sairaan miehen koko elämän. Toki sairas tiesi hyvin, että hänet yleisestikin kaupungissa tunnettiin. Hänhän oli se surullisenkuuluisa Betesdan raukka, se kaikkein heikoin ja sairain. Hän oli se, jonka ohi mennessään ihmiset pudistivat päätään ja huokailivat. Mutta nyt tämä tulija oli erilainen. Tämä katsoi häntä eri lailla. Oli aivan kuin tämä merkillinen muukalainen olisi nähnyt hänet kokonaan, aivan kertakaikkiaan. Ja niin se olikin. Jeesus Nasaretilainen näki tuon miehen koko elämän. Jeesus näki hänen syntinsä, hänen sairautensa. Jeesus näki hänen epätoivonsa sen mahdottoman vaatimuksen edessä, että hänen pitäisi jollakin tavalla päästä parantavan lähteen äärelle. Jeesus näki hänen kuolemanpelkonsa. Ja Jeesus tiesi jokaisen päivän ja hetken, jonka mies oli tuskissaan viettänyt tuossa ”Armon huoneessa”.

Ja nyt kun Jeesus seisoi siinä, sairas huusi sisimmässään: ”Voi, sano nyt, että sinä voit auttaa minut veteen!” Mutta Jeesus ei vilkaissutkaan tuohon kuuluisaan altaaseen. Hän ei tuntunut olevan lainkaan kiinnostunut tuosta kuuluisasta uskomuksesta, veden kuohumisesta tai sen oletetuista parantavista voimista. Sen sijaan Hän kysyi sairaalta: ”Tahdotko tulla terveeksi?” ”Mikä kysymys! Tahdonko minä tulla terveeksi, siis noin vain? Mutta aivan kuin se muka olisi niin yksinkertaista! Ei minulla ole mitään lääkkeitä, jotka voisivat helpottaa ruumiini tuskaa, puhumattakaan että voisin tuolla tavalla aivan yhdellä kertaa parantua kokonaan. Miten sellainen muka voisi olla mahdollista? Enhän minä voi edes päästä tuonne altaan veteen. Ei minulla ole ketään, joka minut sinne veisi!” Mutta tämä merkillinen tulija vastasi vain: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.”

Nyt tämä sairas olisi voinut ajatella: ”Miten minä, ruumiiltani rampa mies voisin nousta tästä vuoteeltani? Miten ihmeessä minun kuihtuneet jäseneni voisivat kävellä?” Mutta mitä hän teki? Hän ei katsonut siihen, mitä hän ei itse pystynyt tekemään, vaan siihen, mitä Jeesus sanoi. Hän kuuli yksinomaan Jeesuksen sanaa. Ja se sana sai hänessä aikaan jotakin aivan ihmeellistä: Hän uskoi tuohon luoksensa tulleeseen mieheen. Sairas uskoi, että Jeesus voi hänet parantaa. Ja Herran sana vaikutti tässä paljon kärsineessä miehessä muutakin: Kaikki hänen kärsimyksensä ja kipunsa, kaikki raajojen tunnottomuus ja liikkumattomuus oli poissa. Oli kuin koko 38 vuoden kärsimys, syyllisyys ja pelko olisi pyyhitty kerralla pois. Ihmeellinen voima ja lämpö virtasi miehen ruumiin läpi. Hänen ruumiinsa oli terve! Mies nousi ylös. Hän käveli. Hän käveli, aivan niin kuin hän olisi aina kävellyt.

Mutta hetkinen, miten hän saattoi saada tällaisen lahjan? Miten hän saattoi parantua tästä ruumiinsa sairaudesta? Hänen sairautensa ja vaivansahan olivat hänen itsensä aiheuttamat, hänen oman syntinsä seurausta!

Jeesus tahtoi keskustella miehen kanssa ja selittää hänelle, mitä hänelle oli tapahtunut. Siksi Hän tapasi parantuneen miehen aivan pian uudestaan, temppelissä, siinä aivan Betesdan pylväskäytävien lähellä, tuossa Herran temppelissä, jonne mies oli nyt päässyt ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin, ja vielä omin jaloin. Jeesus sanoi miehelle: ”Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi.” (Joh. 5:14b) On kuin Hän olisi sanonut: ”Katso nyt! Sinä olet tullut terveeksi ja olet nyt kokonaan terve! Minä olen pyyhkinyt pois sinun sairautesi syyn, minä olen pyyhkinyt pois sinun syntisivelkasi. Minä olen ottanut sen omaan ruumiiseeni, itse kannettavakseni. Juuri tänäänkin, juuri nytkin minä olen kulkemassa kohti sitä päivää, jolloin tämä sinun syntisi minussa naulataan ristiin. Sinun syntitaakkasi on nyt minun syntitaakkani. Sen vuoksi sinä olet nyt vapaa nuoruutesi synneistä ja kaikista synneistäsi! (Vrt. Ps. 25:7) Sinä olet vapaa myös siitä sairaudesta, josta niin kauan kärsit. Olet vapaa! Älä siksi enää syntiä tee!”

Eikä Jeesus sanonut tätä vain niin kuin jokin antiikin filosofisen viisauden opettaja, joka kehottaa oppilaitaan kehittämään itseään kohti hyveellistä elämää. Ei ollenkaan niin. Jeesuksen sanat olivat vaikuttavia sanoja. Tässäkin asiassa ne saivat miehessä aikaan sen, mitä ne hänelle lausuivat. Jeesuksen sanat antoivat miehelle voiman Pyhässä Hengessä vastustaa syntiä. Ilman tätä Jeesuksen sanaa miehelle kyllä varmasti olisi tapahtunut vielä ”jotakin pahempaa”. Vaikka hän oli nyt saanut syntinsä anteeksi ja vielä ruumiinsa terveydenkin takaisin, ilman Jeesusta hänen edessään olisi – ei ainoastaan 38 vuoden kärsimys, vaan ikuinen kärsimys ja kuolema kadotuksessa. Mutta nyt Herran Jeesuksen sanat vapauttivatkin hänet synnin kahleista. Jeesuksen sanat päästivät hänet pois sairauden ja kuoleman pylväskäytävästä. Jeesuksen sanat toivat hänet sisään todelliseen ”Armon huoneeseen”, sisälle Herran Kristuksen valtakuntaan ja pelastuksen yhteyteen, Hänen omiensa joukkoon. Ja heti mies lähti. Hän lähti iloisesti kertomaan kaikille – jopa Jeesusta vainoaville juutalaisille – mistä hän on saanut terveytensä. Jeesus oli hänet nyt terveeksi tehnyt! (Joh. 5:15)

Maailman tarjoama ”armo”

Niin kuin Betesdan altaalla, myös tänään moni tässä maailmassa kärsii. On sairautta, kipua, pelkoa. Moni etsii apua tähän tuskaansa, moni etsii armoa. Mutta maailman ja sen viisauden opetus on: ”Kyllä sinä voit saada kaikkea hyvää, mutta ensin sinun on itse tehtävä hyvää. Sinun on osoitettava, että kykenet itse ottamaan ensimmäisen askeleen kohti armon lähdettä. Sitten sinä voit saada armon ja avun.” Ehkä sinultakin, rakas ystävä on vaadittu tällaista. Ehkä sinäkin olet yrittänyt itse tulla ensin ainakin vähän paremmaksi, että siten tulisit arvolliseksi ottamaan vastaan armon ja avun vaivaasi. Mutta onko tällainen todellista armoa? Ei ole. Mitä armoa siinä muka on, että parantumisen ehtona on riittävä terveys, jonka turvin voi sitten päästä parantumisen lähteelle? Mitä armoa siinä muka on, että pelastuksen ehtona on ensimmäisen askeleen ottaminen kohti pelastusta, tapahtui se sitten hyvällä elämällä tai hyvillä teoilla? Miten silloin käy sen ihmisen, joka on kokonaan sairas ja voimaton, joka ei voi mitenkään itseään auttaa? Miten käy kokonaan syntisen, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia poistaa itsestään perisyntiä eikä sen seurauksia? Ei ystävät, tällaista on se niin sanottu ”armo”, jota maailma ja sen järki ja uskomukset saarnaavat. Se on ”armoa”, joka ei armoa tunne. Se ohjaa ihmisen katsomaan vain omiin mahdollisuuksiinsa, vaatii kehittämään niitä paremmaksi. Mutta ihmisen mahdollisuudet ovat Jumalan edessä auttamatta riittämättömät, vaikka niitä kuinka koettaisi kehitellä. Jumalan edessä ihminen on luonnostaan kokonaan avuton, kadotettu kertakaikkiaan.

Kristuksen Kirkko – todellinen Armon huone

Mutta tämän kaiken keskelle, tämän maailman ”armon huoneen” armottomuuteen on Herra Jeesus Kristus tullut tuomaan todellisen armonsa. Hänen pyhä Kirkkonsa on se todellinen בֵית חִסְדָּא (Bet hisda’), todellinen Betesda, Armon huone. Kristuksen Kirkko on todellinen syntisten sairaala, jossa Herra itse toimii lääkärinä. Tässä sairaalassa Jeesus tahtoo tulla nimenomaan kaikkein syntisimmän, kaikkein huonoimman ja kaikkein sairaimman luo. Hän tahtoo tulla sen luo, joka tunnustaa sydämessään: ”Minä olen kokonaan syntinen, enkä minä voi itseäni siinä lainkaan auttaa. Siksi minulla ei ole mitään muuta pelastusta kuin se, joka tulee minun ulkopuoleltani. Minä tarvitsen Jeesus Sinua ja Sinun armoasi!”

Oletko sinä, ystävä hyvä, joutunut huutamaan sisimmäsi näin? Jos olet, sinä olet kaikkein onnellisimmassa asemassa. Nimitäin juuri silloin, kun sinä huomaat, että omat voimasi ja mahdollisuutesi eivät riitä, juuri silloin Jeesus saa toimia ja tehdä armotyönsä sinun elämässäsi. Juuri silloin Hän saa tulla luoksesi, hoitamaan ja parantamaan sinua. Miten Hän sen tekee? Aivan samoin kuin tuona päivänä Betesdan altaalla: Hän sanoo sanansa. Hän lausuu sanansa: ”tahdotko tulla terveeksi?” Ja se sana sanoo sinulle: ”Minä Jeesus olen tullut tuomaan sinulle sen jumalallisen armon, josta sinä et ole mitään tiennyt. Minä olen tullut tuomaan sinulle, täysin syntiselle, kokonaan sairaalle ja rammalle sinun syntiesi anteeksiantamuksen ja parantavan lääkkeen. Katso, se on tässä, minun sanassani, jonka minä puhun ja jonka sinä kuulet korvillasi. Minun sanani on erilainen kuin ihmisten ajatukset tai legendat parantumisesta. Minun sanani on vaikuttava sana, joka tuo sinulle tämän ikuisen elämän lääkkeen. Ja katso, se lääke on myös tässä, pyhän kasteen vedessä. Minä olen Jumalan varsinainen ἄγγελος, Jumalan sanansaattaja ja Hänen oma elävä Sanansa. Ja minä olen nyt pyhällä sanallani kuohuttanut tämän tavallisen hanaveden ja tehnyt sen todelliseksi pelastuksen lääkkeeksi. Sinutkin on jo sillä pyhällä kasteen vedellä kastettu pelastukseen! Ja kun sinä sitten vielä tunnet synnin ja sen seuraukset itsessäsi, niin katso, minä olen valmistanut sinua varten anteeksiantamuksen ja ikuisen elämän lääkkeen myös tässä, minun alttarini sakramentissa, jonka minä nyt annan sinun suuhusi. Tässä se on tarjolla sinulle. Nouse nyt ja ota se vastaan!”

Ja kun Herra pelkästä armostaan tarjoaa kaiken tämän sinulle, niin älä sano itsellesi: ”Ei se voi olla niin. Ei noin vaatimattomalta näyttävä lääke voi minua parantaa, ei noin arkiselta näyttävä väline voi minun syntiäni antaa anteeksi.” Älä sano niin. Kuule sinäkin vain Kristuksen sanaa, sitä sanaa, joka sanoo, että juuri tässä on syntien anteeksiantamus ja iankaikkisen elämän lääke, ja että juuri siinä ne ovat sinua varten, sinun syntiesi anteeksiantamiseksi ja sinun ikuiseksi elämäksesi. Ja nouse sinäkin ottamaan ne vastaan. Ja kuule, kun sinulle sanotaan: ”ne kätkevät sinun henkesi ja sielusi ja ruumiisi iankaikkiseen elämään”.

Ja sitten kun sinä olet saanut Herralta nämä ihmeelliset lääkkeet, niin kuule vielä, mitä Jeesus sinulle sanoo: ”Älä enää syntiä tee.” Tämä sana on meille kaikille hyvin tarpeellinen. Sillä vaikka sinäkin olet jo saanut syntisi anteeksi, niin tämän maailman ajassa sinua vielä kuvaavat hyvin Herran omat sanat: ”henki tosin on altis, mutta liha on heikko”. (Matt. 26:41b) Voitkin olla täysin vakuuttunut, että omin voiminesi et voi pysyä erossa syntisestä elämästä. Mutta tähänkin on olemassa apu. Ja se apu on juuri se Herran Jeesuksen sana, joka sanoo: ”Älä enää syntiä tee.” Apu syntiä vastaan on Jeesuksen voimallinen sana, joka vaikuttaa sinussakin sen, mitä se sanoo. Kuule siksi joka päivä Herrasi pyhää sanaa. Siinä Hän itse puhuu sinulle ja vaikuttaa sinussa sen, että pysyt Hänen omanansa, ikuisen elämän yhteydessä. Ja jos lankeat, älä jää tuijottamaan ainoastaan omaan mahdottomuuteesi, vaan nouse ja kiirehdi tunnustamaan syntisi suuren Parantajasi edessä. Kiirehdi Hänen saarnatuolinsa ääreen kuulemaan syntien anteeksiantamuksen saarna aivan omalle kohdallesi, kiirehdi Hänen alttarinsa ääreen ottamaan vastaan Hänen ruumiinsa ja verensä! Nimittäin Hän, Herra Jeesus tahtoo aivan joka päivä ja joka hetki tuoda sinulle kuolemansa ja ylösnousemuksensa hedelmän, Hän tahtoo antaa sinulle kaikki syntisi anteeksi. Ota Hänet ja Hänen lahjansa uskossa vastaan!

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 21.9.2014.)