13. sunnuntai helluntaista (2. vsk), Matt. 12:33–37

Pysy hyvässä puussa!

”Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” (Matt. 12:37) Luonnollinen uskonnollisuus tulkitsee nämä Herramme sanat usein jotenkin näin: ”Kun minä yksinkertaisesti yritän puhua ja tehdä hyvää, niin minä ansaitsen tulla julistetuksi vanhurskaaksi.” Siksi moni tässä maailmassa pyrkiikin kovasti parantelemaan puheitaan ja tekojaan. Ehkä joku jopa ajattelee onnistuneensa tässä itsensä parantelemisessa ja henkisessä harjoituksessaan niin hyvin, että uskaltautuu aivan väittämään: ”Minä olen hyvä ihminen. En minä ole niin kuin tuo julkisyntinen tuolla, tuo, jonka suu koko ajan sylkee kirousta. En minä ole sellainen paha ihminen. Minä osaan puhua niin kuin hyvät tavat kussakin tilanteessa vaativat. Enkö minä jos kuka olisi ansainnut päästä taivaaseen?” (Vrt. Luuk. 18:11)

Mutta miten mahtaa olla? Sinäkin, rakas ystävä, varmasti osaat puhua kauniisti. Osaat olla kohtelias lähimmäisillesi. Mutta onko siinä kaikki? Etkö koskaan ole lausunut ainuttakaan turhaa sanaa? Etkö ole jopa aivan ääneenkin ole sanonut lähimmäisellesi: ”sinä tyhjänpäiväinen” tai ”en minä tarvitse sinua”? Etkö koskaan ole takanapäin puhunut lähimmäisestäsi pahaa toisille? Etkö ole levitellyt ystäväsi, työtoverisi tai seurakuntalaisesi heikkouksia taikka virheitä toisten kuultavaksi, toisten kanssa päiviteltäväksi? Niin, mitä tästä pitää ajatella? Ei riitä! Kaikkitietävän Jumalan edessä ei riitä se, että onnistut puhumaan enimmäkseen hyvää. Ei riitä, että onnistut elämään enimmäkseen oikein. Jumala on pyhä. Siksi mikään muu kuin täydellinen puhtaus ei kestä Hänen edessään. Kaikki vähempi ansaitsee auttamatta tulla tuomituksi kadotukseen.

Mutta nyt sinun puheesi ja sanasi todistavat, että omassa luonnollisessa sydämessäsi on pahuutta ja saastaa. Sinä olet syntinen ihminen. Toki Jumala on luonut sinut ainoastaan hyväksi, sangen hyväksi. Mutta syntiinlankeemuksessa se kaikki on turmeltunut, mennyt rikki. Lankeemuksessa on hyvästä ihmisestä tullut paha. Synnitön ihminen, jonka Jumala alussa loi elämään yhteydessään, hänestä on nyt tullut syntinen, joka elää luonnostaan erossa Jumalasta. Ihminen, jolla alussa oli Jumalan hyvän tahdon mukainen vapaa tahto ja ratkaisuvalta, hän ei lankeemuksen jälkeen luonnostaan halua eikä voi haluta mitään, mikä on Jumalan tahdon mukaista. Mikäli se hänestä riippuu, hän voi omasta tahdostaan vain vastustaa Jumalan hyvää tahtoa. Ja tällainen sinäkin luonnostasi olet.

Sama pätee kaikkiin muihinkin, aivan meihin jokaiseen, jotka olemme lihasta syntyneet (Joh. 3:6). Meissä ei ole yhtään ainutta, joka olisi luonnostaan hyvä. Me kaikki olemme synnissä syntyneet (Ps. 51:7) ja perisynnin alla. Ja juuri siksi, että meidän sydämemme on tällä tavalla luonnostaan paha ja epävanhurskas, juuri siksi sieltä myös nyt nousee kaikki paha puhe, valhe ja kirous. Apostoli todistaa tämän: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.” (Room. 3:10–14) Ensin on siis tämä kauhea langennut sydämen tila. Ja sitten tuosta langenneesta sydämestä nousevat myös ääneen lausutut pahat sanat. Asia on juuri niin kuin Herramme sanoo: ”Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu” (Matt. 12:34b), tai tarkemmin sanottuna ”sydämen yltäkylläisyydestä suu puhuu”. Ajatus on, että se, mitä sydän on täynnä, aivan vuotaa yli ja tulee ulos suun puheina. Ja siksi viimeisellä tuomiolla – josta Jeesus siis sanoo ”Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi” (Matt. 12:37) – tässä ei oikeastaan olekaan ensisijaisesti kyse puheista, vaan sydämen tilasta. Sinut julistetaan vanhurskaaksi sen perusteella, mikä sinun sydämesi tila on. Puheesi on todisteena tästä tilastasi, siis siitä, mitä sydämessäsi on.

Jeesus on hyvä puu

Mutta jos sana nyt siis todistaa, ettei ole ketään vanhurskasta – ja meidän omat puheemme ja tekommekin vielä vahvistavat tämän –niin miksi Jeesus sitten puhuu tässä myös hyvistä ihmisistä? Hänhän sanoo: ”Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.” (Matt. 12:35) Kuka tässä lankeemuksen maailmassa voi olla sellainen hyvä ihminen? Miten sellaiseksi tullaan?

Suoraan kysymykseen suora vastaus: Yksin Jeesus Kristus on hyvä ihminen. Hän on ainoa, joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut” (1. Piet. 2:22). Vain Hänen sanansa ”ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.” (Ps. 12:7) Tämän toden ja varman sanansa Hän on ilmoittanut meille pyhässä Raamatussa. Kristus Jeesus on se yksi ja ainoa, jossa ei ole mitään syntiä. Hän on se hyvä puu, joka tuottaa hyvää hedelmää, ja josta Hän myös sanoo: ”hedelmästä puu tunnetaan” (Matt. 12:33c). Mutta Kristus ei ole tullut tähän maailmaan ainoastaan esitelläkseen meille omaa erinomaisuuttaan. Hän ei ole tullut vain siksi, että voisi olla meille hyvä roolimalli tai hyvän elämän opettaja. Ei, vaan Jeesus Kristus on tullut antamaan meille lahjaksi sen, mitä meillä ei itsessämme ole, mutta mikä Hänen on. Hän on ilmestynyt tänne meidän epävanhurskaiden ja syntisten keskelle, että Hän voisi ottaa pois meidän syntimme. (1. Joh. 3:5) Hän on Jumalan ainoa Poika, itse Jumala ja Jumalan ikuinen, persoonallinen Sana. Neitsyt Marian kohdussa Hän on omaksunut ihmisyyden, syntynyt tallissa. Näin Hän on tehnyt, että me ihmiset Hänessä saisimme tulla osallisiksi ikuisesta pelastuksesta, ikuisesta elämästä. Jeesus Kristus on itsessään täydellinen ja puhdas, mutta Johanneksen kasteessa Hän on suostunut parannusta tarvitsevaksi, sinun puolestasi, joka olet parannuksen tarpeessa. Siinä Jordanilla, parannuksen kasteessa Jeesus on kerran ottanut sinun koko syntivelkasi kantaakseen. Sinun pahat ja halveksivat puheesi, sinun juoruilusi, sinun pahat tekosi, pahat ajatuksesi, sinun kaikki laiminlyöntisi, niin, koko sinun perisyntisi taakan on Kristus Jeesus – tosi Jumala ja tosi ihminen – ottanut omakseen, kantaakseen. Koska kaikkivaltias Jumala on rakastanut sinua niin paljon – sinua, itsessäsi kokonaan syntistä ja saastaista – siksi Hän on tehnyt tämän puhtaan ja pyhän Poikansa sinun synniksesi ja saastaksesi (2. Kor. 5:21). Sinun syntisi vuoksi Hänet on naulattu ristin puuhun ja murhattu, että Hänen kuolemassaan sinun syntisi ja velkavankeutesi kokonaan kuoletettaisiin. Ja nyt Hän on maksanut sinun velkasi. Hän on noussut ylös kuolleista ja elää ikuisesti, että sinäkin saisit elää ikuisesti. Sinun syntisi on Hänessä sovitettu, ovi ikuiseen elämään avattu! Ja vielä: Jeesus Kristus on tuonut sinulle kaikki nämä sovituskuolemansa ja ylösnousemuksensa hedelmät aivan henkilökohtaisesti vastaanotettaviksi. Pyhässä kasteessa Hän on aivan todellisesti tullut juuri sinun luoksesi. Kasteessa Hän on kutsunut sinut nimeltä (Jes. 43:1). Siinä Hän on pessyt pois sinun syntisi (Ap. t. 22:16). Siinä Hän on antanut sinulle Pyhän Hengen lahjan (Ap. t. 2:38) ja uskon lahjan. Juuri siinä Hän on synnyttänyt sinut uudesti ylhäältä, Pyhässä Hengessä (Joh. 3:5; Tiit. 3:5). Siinä Hän on oksastanut sinut omaan itseensä, hyvään puuhun (Room. 11:17). Saat olla osallinen Hänen elämästään Pyhässä Hengessä. Kasteessa Kristus on riisunut päältäsi sinun omat, luontaiset ja synnin tahraamat vaatteesi. Siinä Hän on pukenut sinut omaan pyhyyteensä ja vanhurskauteensa. Monta kertaa se on täällä sanottu, mutta kuulitko nyt varmasti tämän? Kasteessa olet aivan oikeasti saanut pukeutua Kristukseen ja kaikkeen siihen, mikä Hänen on! (Gal. 3:27) Siksi sinä, joka nyt uskot Kristukseen, sinä olet tämän pyhän kasteen ja uskon kautta Jumalan edessä pyhä, puhdas, vanhurskas ja täydellinen! Sinä olet kaikkea tätä, koska sinä olet Kristuksessa, joka on pyhä, puhdas, vanhurskas ja täydellinen. Sinä olet kastettu ja sinä uskot Jeesukseen. Se tarkoittaa: olet autuas, olet pelastettu!

Suun tunnustus Jeesuksesta

Tästä aukeaa nyt uusi näkökulma siihen, mitä Herra Jeesus evankeliumissa saarnaa meidän sanoistamme ja puheistamme. Yksin Hän, yksin Kristus itse on siis se hyvä puu, joka tuottaa hyvää hedelmää. Yksin Hänessä on syntien anteeksianto ja pelastus, sillä kukaan ei tule Isän tykö muutoin kuin Hänen kauttaan (Joh. 14:6). Ja juuri siksi on aivan keskeinen kysymys, miten sinä suhtaudut Häneen tänään. On aivan elämän ja kuoleman asia, mitä sinun suusi todistaa Jeesuksesta Kristuksesta. Miksi? Siksi, että juuri sinun sanoistasi käy ilmi, mikä on sinun sydämesi suhde Häneen. Sanoistasi käy ilmi, tunnustatko sinä sydämessäsi, että Jeesus on Jumalan Poika ja se ainoa Jumalan viinipuu, jonka yhteydessä ihminen voi saada ikuisen elämän (vrt. Joh. 15:1-17). Samoin juuri sanoistasi käy ilmi toisaalta myös se, torjutko sinä Jeesuksen pitäen Häntä vain jonakin pahoja hedelmiä tuottavana villitsijänä. Näinhän fariseukset tekivät, kun he evankeliumimme edellä sanoivat Jeesuksesta: ”Tämä ei aja riivaajia ulos kenenkään muun kuin Beelsebulin, riivaajain päämiehen, voimalla.” (Matt. 12:24b) Ja sen takia meidät tuomiopäivänä julistetaan joko vanhurskaiksi tai syyllisiksi juuri sanojemme perusteella. Sinä päivänä sinutkin julistetaan vanhurskaaksi tai syylliseksi sen mukaan, mitä sinun suusi sanoo Jeesuksesta, koska juuri siten käy ilmi, mitä sinun sydämesi on täynnä, siis uskotko sinä sydämessäsi Herraan vaiko et. Toki kaikki ystävälliset sanat ja kauniit puheet ovat tässä maailmassa monella lailla toivottavia jo sinänsä. Mutta pelastusta nuo kauniit sanat eivät sinulle tuomiopäivänä tuo. Niin tänään kuin tuona viimeisenä päivänäkin sinut pelastaa vain usko Kristukseen, joka on ainoa puhdas, pyhä ja virheetön, ja jonka yhteyteen sinut on kasteessa otettu. Mutta se usko ilmenee sinun sanoistasi. Tästä kirjoittaa myös apostoli: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” (Room. 10:9–10) Tämä ei tarkoita sitä, että kun sydämessäsi uskot Jeesukseen, niin jotta sitten voisit vielä pelastuakin, sinun tarvitsisi sellaisesta lainomaisesta vaatimuksesta kiertää tuolla kaduilla saarnaamassa megafonin kanssa. Ja nyt kun näin sanotaan, niin samalla oikein painotetaan: ei tietenkään ole väärin puhua ja todistaa tutuille tai tuntemattomille Kristuksesta! Ei tietenkään! Kristuksen omina ja Hänen seurakuntanaan meitä aivan jopa kutsutaan olemaan valmiit vastaamaan jokaiselle, joka meiltä kysyy toivomme perustusta (1. Piet. 3:15). Mutta suun tunnustus, josta apostoli tässä puhuu, nousee siitä, että uskon kautta minä olen jo Jeesuksen oma, minä olen jo pelastettu Kristuksessa! Se on sitä tunnustamista, joka sanoo: Jeesus Kristus on Herra ja Hän on minun Herrani! Se on sitä tunnustamista, johon me Kristuksen ruumiin jäsenet täällä messussakin yhdymme, kun julkisesti ja yhdessä tunnustamme uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan ja Hänen ihmeellisiin armotöihinsä meitä kohtaan. Sellainen tunnustus voi varsinaisessa mielessä nousta vain uskovasta sydämestä, niin kuin sana sanookin: ”Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: ’Jeesus olkoon kirottu’, ja ettei kukaan voi sanoa: ’Jeesus olkoon Herra’, paitsi Pyhässä Hengessä.” (1. Kor. 12:3)

Rakkaat kristityt, Kristuksen kalliisti ostamat ja Hänen omikseen kasteessa otetut! Pysykäämme hyvässä puussa, Jeesuksessa Kristuksessa! Varokaamme joutumasta eroon Hänestä ja Hänen runkonsa elämännesteestä. Pysykäämme siis Herran seurakunnan yhteydessä ja Hänen armonvälineidensä, sanan ja ehtoollisen sakramentin äärellä. Silloin Kristus itse saa antaa meille aina uudestaan syntimme anteeksi, vahvistaa uskoamme Häneen. Silloin Hän, joka on se todellinen hyvä puu, voi saada meissäkin, omissa rakkaissa oksissaan aikaan kaikkia niitä hyviä hedelmiä, joita Hän tahtoo. Silloin me, Hänen ominaan ja Hänen armonsa vaikutuksesta myös tunnustamme sanoillamme: Jeesus on Herra. Jos joku syntiä tekeekin, tapahtui se sitten pahoissa ja turhissa sanoissa, taikka ajatuksin, teoin tai laiminlyönnein, niin kuitenkin meillä on nyt ”puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” (1. Joh. 2:1b-2) Hänessä ”meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Ef. 1:7) Siksi me, jotka itsessämme olisimme ansainneet viimeisenä päivänä kuulla tuomion, me saammekin Hänessä, Jeesuksessa Kristuksessa tulla julistetuksi vanhurskaiksi, Hänen vanhurskaudestaan. Tässä uskossa saamme rohkeasti kohdata myös tuon viimeisen päivän, ”sanoohan Raamattu: ’Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään.” (Room. 10:11) Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 7.9.2014.)