10. sunnuntai helluntaista (2. vsk), Matt. 25:14–30

Rikkaan Herran palveluksessa

Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu rikkaasta miehestä, jolla on valtava omaisuus. Tämä mies on Hän itse. Jeesus sanoo, että Hän on rikas Herra, joka uskoo omaisuuttaan palvelijoidensa haltuun, jokaiselle heidän omien voimiensa tai ominaisuuksiensa mukaan. Jeesus siis sanoo, että se, mitä ihmisillä on, ei ole peräisin heistä itsestään. Abstrakti ajattelukyky, laulutaito, kyky hoitaa taloushallintoa tai valmistaa hyvää ja terveellistä ruokaa, kyky suunnitella rakennuksia, tunneäly ja kuuntelemisen taito, suullinen esitystaito, kaikki erilaiset kyvyt ovat Herran omaisuutta, jonka Hän on uskonut ihmisten käyttöön. Mutta Hän ei ole uskonut mitään tästä ihmisten käyttöön siksi, että he pitäisivät tätä kaikkea omanaan. Hän ei ole tarkoittanut, että ihmiset ylpeilisivät sillä tai käyttäisivät sitä itsensä korottamiseen. Voi miten usein käykään niin, että Jumalan hyvistä lahjoista tehdään niiden alkuperäisen tarkoituksen irvikuva, kun niitä käytetään itsekkäisiin tarkoituksiin, oman edun, oman kunnian tai kuuluisuuden tavoittelemiseen. Missä Jumalalta saadut taidot ovat suuret, siellä on valitettavan suurta myös niiden väärinkäyttö. Etkö sinäkin omasta elämästäsi tiedä, miten helposti tämä käy? Muista siksi rakas ystävä, että kaikki sinun lahjakkuutesi ovat Herran omaisuutta. Se ei ole sinun! Se on vain uskottu sinun käyttöösi.

Tällainen Herralta saadun omaisuuden käyttäminen omien himojen tyydyttämiseksi – niin kuin tuhlaajapoika teki – se on siis väärin. Mutta varsinaisesti Jeesus ei kuitenkaan puhu päivän evankeliumissa aivan tällaisesta omaisuutensa väärästä käytöstä. Herra puhuu tässä siitä, mitä on Hänen omaisuutensa oikea käyttö. Toiseksi Hän puhuu myös tapauksesta, jossa Hänen omaisuutensa jää kokonaan käyttämättä.

Lähtökohtana koko tämän vertauksen ymmärtämiseen on, että katsomme, keistä Herra tässä puhuu. Ne, jotka tässä ovat saaneet Herran omaisuutta käyttöönsä, he ovat Herran palvelijoita. Toisin sanoen he ovat niitä, jotka asuvat Herransa talossa, elävät läheisessä yhteydessä Hänen kanssaan. He syövät Hänen pöydässään ja saavat Häneltä kaiken, mitä elääkseen tarvitsevat. Ja sitten palvelevat Häntä. Ja koska tämä talon herra on itse Kristus, on meillä siis tässä kuva Kristuksen, rikkaan Herran palvelijoista, Hänen omistaan, siis kristityistä. Tämä on kuva Kristuksen seurakunnasta, Hänen pyhästä ruumiistaan, jossa Hän itse on päänä. Tämän seurakuntaruumiin jäseninä ovat Hänen omansa, kristityt, jotka kasteen ja uskon kautta ovat elämänyhteydessä Kristukseen ja sitten palvelevat Häntä. Heille rikas Herra nyt uskoo omaisuuttaan, kullekin hänen voimiensa ja ominaisuuksiensa mukaan.

Niin kuin Jumalan luomassa ihmisruumiissa jokaisella jäsenellä on oma, hyvä ja sopiva paikkansa, niin on myös Kristuksen seurakuntaruumiissa jokaisella kristityllä oma paikkansa. Sinäkin, rakas kristitty olet yksi jäsen Herran ruumiissa. Olet saanut Herralta omat ominaisuutesi. Hän on myös uskonut haltuusi osan rikkaudestaan. Näin Hän on tehnyt sitä varten, että sinä laittaisit Häneltä saamasi omaisuuden käyttöön. Mutta mihin sitä sitten tulee käyttää? Hän on uskonut omaisuuttaan meille, että me käyttäisimme sitä Hänen kunniakseen ja Hänen seurakuntaruumiinsa rakentumiseksi. Tässäkään seurakunnassa ei ole yhtään ainutta Herran omaa, jolle Hän ei olisi uskonut omaisuuttaan käytettäväksi. Yhdelle Hän on antanut omaisuutensa rikkaudesta yhtä, toiselle toista. Yhdelle on uskottu paljon, toiselle vähemmän. Mutta tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että me alkaisimme täällä kyräillä toisiamme tai mittailla, kenellä on enemmän, kenellä vähemmän. Ei niin! Sillä mikään siitä, mitä meillä on, ei ole meistä itsestämme peräisin. Mikään siitä ei ole meidän omaa ansiotamme, vaan se perustuu Jumalan hyvään luomistyöhön ja siinä saatuihin ominaisuuksiin. Niiden mukaan Herra on sitten uskonut omaisuuttaan käytettäväksemme. Keskeistä ei siis ole se, paljonko Herra on uskonut omaisuuttaan sinun haltuusi. Keskeistä on ainoastaan se, hoidatko sinä tätä saamaasi osuutta uskollisesti, Herrasi tahdon mukaan. Nimittäin Hän, ruumiin Pää, Kristus itse haluaa käyttää omaa rikkauttaan juuri sinun kauttasi, oman rakkaan jäsenensä kautta, että Hänen rikkautensa niin tulisi tunnetuksi kaikessa maailmassa! Näin yhä useampi ihminen voi tulla tuntemaan Kristuksen rikkauden – sinun työpaikallasi, sinun naapurissasi, sinun sukulaistesi joukossa. Näin hekin voivat tulla evankeliumin kautta osalliseksi sinun Herrasi kartanon aarteista, itsekin tulla Hänen palvelijoikseen, Hänen ruumiinsa jäseniksi. Ja kun nämä uudet sitten tuovat Herralle omat lahjansa – siis kaiken sen, mitä hekin ovat luomisessa Jumalalta saaneet! – silloin Herran kartanon omaisuus moninkertaistuu. Viidestä talentista tulee voittoa toiset viisi, kahdesta tulee voittoa toiset kaksi. Yhä uudet ihmiset tuovat Herralta saamansa lahjat Kristuksen ruumiin käyttöön. Se, että näin tapahtuu, mikään siitä ei ole noiden ensimmäisten palvelijoiden – siis sinun tai minun – omaa ansiota. Meidän ominaisuutemme, meidän hallussamme oleva omaisuus, kaikki meidän taitomme käyttää noita rikkauksia, kaikki se on Herralta tullut ja Hänen omaisuuttaan. Siksi myös kaikki Hänen omaisuutensa oikeasta käytöstä saatu voitto ja hyvä seuraus, sekin on Hänen. Kunnia siitä kuuluu Hänelle. Se kaikki on vain seurausta siitä, että Hänen hyvyytensä laitetaan käyttöön Hänen hyvän tahtonsa mukaan. Siksi Herra myös sanoo palvelijoilleen: ”Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ’Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'” (Luuk. 17:10)

Nyt joku ehkä sanoo mielessään: ”Enhän minä nyt ole lahjakas, en minä mitään osaa.” Mutta rakas ystävä, älä väheksy niitä lahjoja, joita sinulla on, aivan kuin ne olisivat sinun omaasi tai sinun ansiotasi. Se ei ole sinun omaasi, vaan se kaikki on Herralta tullut! Voi toki kuulostaa nöyrältä, jos joku sanoo: ”No, en minä oikeastaan mitään osaa.” Mutta eikö tämä ole aivan samaa, kuin mitä tuo uskoton palvelija teki, kun hän hautasi Herransa rahan. On kuin hän olisi sanonut: ”Ei minulla oikeastaan mitään edes ole, en minä ole Herraltani mitään saanut.” Mutta rakas kristitty, älä väheksy niitä lahjoja, joita sinulla Herralta on. Älä väheksy Herrasi omaisuutta. Älä jätä sitä käyttämättä! Hän on antanut sen sinun hoidettavaksesi, vieläpä aivan tarkoituksella. Joku ehkä miettii: ”Mutta en minä edes tiedä mitä lahjoja minulla on!” Mutta sinun tarvitsekaan yksin keksiä, mitä ne lahjat ovat, joita sinulla on. Herran omaisuuden käytössä on nimittäin aina kyse Hänen talonsa, Hänen seurakuntansa asiasta. Herra itse on se, joka tässä maailmassa seurakuntansa kautta kutsuu omiaan eri tehtäviin. Ja siksi sinäkin voit yhdessä toisten Hänen ruumiinsa jäsenien, Hänen palvelijoidensa kanssa keskustella siitä, mikä on sinun oma paikkasi. Onko se pyhäkoulun opettamisessa, että Kristuksen omaksi kastetut ja Hänelle kovin rakkaat lapset juurtuisivat jo pienestä pitäen Herransa sanaan ja Hänen seurakuntaansa? Vai onko sinun paikkasi ehkä palvella seurakuntaa laulun lahjalla, ihmisten kutsumisessa sanan ääreen, sairaiden ja uupuneiden auttamisessa, tai missä? Rakas kristitty, lausu ääneen ajatuksiasi ja kysymyksiäsi! Seurakunnassa voidaan yhdessä keskustella ja rukoilla, että Herra, seurakunnan pää osoittaa jokaiselle jäsenelleen omat ja sopivat tehtävät Hänen omaisuutensa käyttämiseen.

Nyt joku on ehkä huolissaan siitä, mahtaako olla voimavaroja Herralta saadun omaisuuden käyttämiseen ja seurakunnan palvelemiseen. Joku miettii: ”Mitä jos en jaksakaan?” Mutta kuule vielä: Koska kyse ei ole sinun omastasi, vaan Herran omaisuudesta, joka on vain sinun hoidossasi, niin sinulta ei myöskään vaadita noiden rikkauksien käytössä yhtään enempää, kuin mitä pystyt itse kantamaan. Kaikki on sinulle uskottu sinun voimiesi ja ominaisuuksiesi mukaan, jotka nekin ovat Herralta luomisessa saadut. Hän on tehnyt kaiken niin, että se on sinulle sopivaa. Siksi Jumalan lahjojen oikea käyttäminen seurakunnassa ei koskaan purista tai ahdista.

Toki Jumala omaisuuden ja lahjojen käyttö voi joskus tuntua myös raskaalta. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että Jumala olisi tarkoittanut sen raskaaksi. Pikemminkin syynä on se, että kun käytät Herran omaisuutta Hänen tahtonsa mukaan, joudut luopumaan omastasi, omista tarkoitusperistäsi, oman kunniasi tavoittelusta. Herran palvelijana sinut on kutsuttu olemaan nimenomaan palvelija, ei itse Herra. Se tarkoittaa, että omien mielihalujesi seuraamisen sijaan sinun tehtäväsi on kuunnella, miten Herrasi tahtoo käyttää sinua palveluksessaan. Tässä usein oma lihasi kyllä pistää vastaan. Se tahtoisi sanoa: ”En minä halua palvella muita, haluan saada vain itse!” Mutta muista silloin mitä olet jo Herralta saanut! Sana sanoo: ”Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.” (2. Kor. 8:9) Siksi se, että sana kehottaa sinua nyt elämään Herran palvelijana ja laittamaan Hänen omaisuutensa käyttöön, se ei ole mitään ankaraa lain vaatimusta. Pikemminkin se on iloista kehotusta, joka sanoo: Näetkö, rakas kristitty? Sinulla on jo kaikki! Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen tähden Herra on tehnyt sinut omakseen, palvelijakseen! Kasteen ja uskon kautta sinä saat tänään ja ikuisesti asua valtavan rikkaan Herrasi kartanossa, Hänen pyhässä seurakunnassaan ja olla joka päivä osallinen Hänen suurista lahjoistaan, Hänen armopöytänsä antimista. Etkö sinä – kun olet näin ravittu Hänen armostaan – sitä suuremmalla syyllä haluaisi nyt palvella Häntä ja käyttää Hänen sinulle uskomaa omaisuutta toisten parhaaksi? Ja kun niin teet, se tapahtuu kaikki Hänen palveluksessaan, Hänen suunnitelmansa puitteissa, Hänen seurakuntaruumiinsa rakennukseksi. Ja koska kaikki palvelustehtävät tapahtuvat Kristuksen ruumiin puitteissa, kenenkään ruumiin jäsenen – siis Hänen palvelijansa – ei tarvitse tehdä toisen jäsenen töitä. Niin kuin on luonnollisen ihmisruumiin jäsentenkin laita, niin myös Kristuksen seurakuntaruumiissassa yhden jäsenen tehtävä on yksi, toisen toinen.

Tehdään pieni ajatusleikki: Ajattele, miten kummalliselta näyttäisi sellainen ihmisruumis, jossa ruumiin jäsenillä olisi normaalien ominaisuuksiensa lisäksi myös useita muita ominaisuuksia ja tehtäviä, ellei jopa kaikki mahdolliset ominaisuudet? Esimerkiksi käteen ei kuuluisi ainoastaan kämmen ja sormet, vaan myös silmä, ehkä korvakin. Tai lantiosta ei alkaisikaan jalka – toisin sanoen reisi, sääri ja jalkaterä – vaan kokonainen pienempi ruumis kaikkine jäsenineen. Mitä ihmettä tästä seuraisi? Miten sellainen ruumis voisi toimia? Jos kämmenessä olisi silmä, voisiko se silloin hoitaa kämmenen tehtävää täysipainoisella tavalla? Ei voisi. Ja mikä rooli silloin jäisi niille silmille, jotka vielä olisivat omilla paikoillaan? Tai jos jalan tilalla olisi kokonainen ruumis pienempine jalkoineen kaikkineen, eikö se vaikeuttaisi varsinaisen ruumiin luontaista liikkumista huomattavasti? Tällaisen kokonaisuuden hallitseminen olisi haastava juttu. Lisäksi pitäisi vielä miettiä, mistä ihmeestä löytyisi riittävät voimavarat, että tämä kummallinen ja eri suuntiin tempoileva ilmestys saataisiin pidetyksi liikkeessä. Varmaan jouduttaisiin lopulta myös pohtimaan, miten selvitellä niiden eri jäsenten keskinäisiä välejä, jotka ajautuisivat taistelemaan siitä, kuka tässä kummallisessa ruumiissa saa toimittaa mitäkin tehtävää.

Tämä on tietenkin aivan kuvitteellinen ja hassu esimerkki. Mutta ehkä se kuitenkin onnistuu osoittamaan, miten luonnoton on sellainen tilanne, että ruumiin jäseniltä vaaditaan niiden ominaisuuksille vieraita tehtäviä, tai että jäsenet itse ottavat itselleen tehtäviä, jotka eivät heille kuulu. Sille, kenelle Herra on uskonut yhden talentin, ei saa Hänen kartanonsa taloudenhoidossa antaa viittä. Tämä palvelija ei myöskään saa itse vaatia hoidettavakseen enempää, kuin mitä Herra on tarkoittanut. Tällaisesta olisi nimittäin samanlainen seuraus, kuin vaikka siitä, että ihmisruumiissa kädet pyrkisivät korvaamaan jalat. Käsillä käveleminen voisi kyllä onnistua hetken aikaa. Kuitenkin ennen pitkää tässä toimessa tulisivat kädet kipeiksi. Tämä tuottaisi sitten kärsimystä ja kipua myös koko muulle ruumiille. Siksi seurakunnassa on jokaisen hyvä pysyä omalla paikallaan. Edelleen se palvelija, jolle on annettu viisi talenttia ei saa myöskään jättää hoitamatta tehtäviänsä. Tämä pätee tietysti aivan jokaiseen Herran palvelijaan ja Hänen seurakuntansa jäseneen. Eihän Jumala ole luonnolliseen ihmisruumiiseenkaan luonut jäseniä turhaan tai vain siksi, että ne pysyisivät täysin paikallaan, hyödyttöminä. Kaikille on tarkoitettu omat tehtävänsä. Sinullekin Herra on uskonut omaisuutensa juuri sillä tavalla, että se sopii sinulle ja palvelee Hänen koko seurakuntaruumiinsa asiaa.

Mutta vielä lopuksi: Tarkoittaako Herramme vertauksessaan sitä, että jokaiselta kristityltä vaaditaan tekoja? Onko niin, että ihminen pelastuu sillä perusteella, miten hyvin hän onnistuu käyttämään Herransa omaisuutta, siis niitä lahjoja, joita Herra on hänelle hänen elämänsä ajaksi antanut? (Vrt. 25:21, 23) Tai toisaalta, jos ei ole onnistunut käyttämään Hänen lahjojaan oikein, on ansainnut tulla heitetyksi ulos Herransa luota, ulos kadotuksen pimeyteen ja tuskaan? (Matt. 25:30) Ei Herra sitä tarkoita! Ei kyse ole siitä, että ihmiset teoillaan ja omalla aktiivisuudellaan ansaitsisivat paikan Herran kartanossa, Hänen palvelijoinaan. Huomaa siis vielä tarkkaan: Jeesuksen vertauksessa talentteja käyttävät ihmiset ovat jo ennestään Herran palvelijoita ja osallisia Hänen talonsa elämään! Vasta sitten ja juuri palvelijan osan saatuaan he toimittavat tehtäviään Herransa taloudenhoidossa.

Samoin se, että ihminen on kasteen ja uskon kautta tullut Herran palvelijaksi, se tarkoittaa, että on yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi Kristuksessa (1. Kor. 12:13). Siksi Kristuksen palvelijana oleminen on osallisuutta ja elämänyhteyttä Häneen, jäsenenä Hänen seurakuntaruumiinsa kokonaisuudessa. Kuten sanottu, luonnollisen ihmisruumiin jäsenetkään eivät mitenkään voi pysyä paikallaan tai toimettomina. Päinvastoin, kun ne ovat osallisia ruumiin verenkierrosta ja niistä käskyistä, joita pää hermojen välityksellä niille antaa, ne liikkuvat ja toimittavat omia tehtäviään ruumiin kokonaisuudessa. Samoin myös kristitty, joka sanan ja sakramenttien välityksellä on osallinen Kristus-ruumiin elämään Pyhässä Hengessä, välttämättä myös tekee Herransa tekoja. Ei näitä tekoja vaadita pelastuksen ehtona! Eihän mikään ihmisruumiinkaan jäsen tule ruumiin jäseneksi siten, että se ensin yrittää kovasti liikkua. Päinvastoin, ensin jäsenen on oltava kiinni ruumiissa. Vasta silloin se myös välttämättä liikkuu ja toimii. Niin ei myöskään kukaan ihminen teoillaan tule vanhurskaaksi ja aktiivisella toiminnallaan ansaitse jäsenyyttä Kristuksen seurakuntaruumiissa ja pelastusta Hänen yhteydessään. Ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. Mutta kun Hänet kasteen ja uskon kautta on liitetty Kristuksen ruumiiseen, silloin hän myös varmasti tekee Herransa tekoja. Nämä teot seuraavat uskon- ja elämänyhteydestä Kristukseen jopa niin varmasti ja välttämättä, että jos näitä tekoja ei ole, on se merkki elämänyhteyden katkeamisesta. Tätä apostoli tarkoittaa, kun hän Pyhässä Hengessä sanoo: ”Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.” (Jaak. 2:17) Luterilainen tunnustuksemme vielä alleviivaa tätä, kun se aivan oikein opettaa:

Samaten seurakuntamme opettavat, että tämän uskon tulee tuottaa hyviä hedelmiä ja että hyviä, Jumalan käskemiä tekoja pitää tehdä sen tähden että se on Jumalan tahto, ei siksi, että luottaisimme ansaitsevamme näiden tekojen avulla vanhurskauden Jumalan edessä. Sillä syntien anteeksiantamus ja vanhurskautus otetaan vastaan uskolla, niin kuin Kristuksen sanakin vakuuttaa: Kun olette tehneet (Luuk. 17:10) tämän kaiken, sanokaa: ”Me olemme ansiottomia palvelijoita.” (Augsburgin tunnustus, VI Uusi kuuliaisuus, 1–2)

Siksi on taas hyvä päättää siihen tuttuun asiaan, joka on kuitenkin aina yhtä ajankohtainen: Keskeistä on se, että sinä pysyt Herran talon, Hänen seurakuntansa yhteydessä, Hänen palvelijanaan. Keskeistä on se, että yhdessä pysymme Herran sanan ja sakramentin yhteydessä. Silloin Hän itse pitää meidät yhteydessään. Hänen armostaan me saamme myös kaiken tarvittavan voiman ja viisauden toimittaa niitä tehtäviä Hänen seurakunnassaan, joita Hän on meistä jokaiselle tarkoittanut. Se on kaikki Hänen työtään. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 10.8.2014.)