1. paastonajan sunnuntai (2. vsk), Matt. 16:21–23

Jeesus on kiusaustesi ja syntisi voittaja

1. 

On kulunut jo yli kaksi vuotta siitä, kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa maan päällä, kun Hänet kastettiin Johanneksen kasteella ja Henki sitten vei Hänet erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Nyt Jeesus on jo pitkän aikaa kulkenut opetuslasten kanssa. Juuri äskettäin Hän on saattanut opetuslapset ymmärtämään aivan kokonaisuudessaan sen, kuka Hän itse asiassa on. Pietari on juuri tunnustanut kaikkien kuullen: Jeesus on Kristus, Messias, elävän Jumalan ikuinen Poika. (Matt. 16:16) Hän on Jumala ja ihminen samassa persoonassa.

Nyt Jeesus alkaa osoittaa oppilailleen, mikä on kaikkein keskeisintä siinä jumalallisessa työssä, jota Kristus tässä maailmassa tekee. Hän sanoo, että Hänen tehtävänsä on 1) mennä Jerusalemiin, 2) kärsiä paljon vanhimmilta, ylipapeilta ja kirjanoppineilta, 3) tulla surmatuksi, sekä 4) tulla kolmantena päivänä ylösnostetuksi. Tämä on se Isän tahto, jota Poika on tullut maailmaan täyttämään. Tämä on Kristuksen pelastustyön keskuksessa. Tämä kaikki on kuitenkin jotakin sellaista, mikä ei käy ihmisen järkeen. Sen merkitys on Jumalan sanasta uskottava. Siksi Kristus, siis itse Jumala antaakin siitä nyt sanansa opetuslapsille.

Mutta Pietari ei tahdo tässä olla sanan kuulija. Muiden opetuslasten kanssa hän kyllä kuulee Herran sanat korvillaan, mutta sydämessään hän torjuu ne. Hän tahtoisi mieluummin perustaa Jeesuksen seuraamisensa näkemiseen, hyvän opettajan Jeesuksen, mahtavan hengenmiehen Jeesuksen näkemiseen, ja Hänen maallisen voittokulkunsa näkemiseen. Ja sen takia, kun Pietari nyt kuulee Herran sanat Hänen kärsimyksestään ja  kuolemastaan, hän vie Jeesuksen sivummalle. Mikä ylimielisyys! Tämä mies, joka juuri on kaikkien kuullen tunnustanut, että ihminen Jeesus on myös Kristus, elävän Jumalan Poika, tämä mies omaksuu nyt tällaisen isällisen asenteen. Hän nuhtelee Jeesusta. Pietari tahtoisi opettaa Jeesusta kuin pientä lasta, miten tässä maailmassa on järkevää toimia. On aivan kuin hän sanoisi: ”Älä nyt kaikkien kuullen puhu tuollaista! Etkö sinä Jeesus ymmärrä, että jos ihmiset kuulevat tuollaista puhetta, sinä menetät valtavasti kannattajia? Ei kai kukaan halua kuulla tuollaisesta kauheasta kuolemasta ja häviöstä? Ei kai kukaan halua kulkea häviäjän kanssa? Pysyttele nyt Jeesus hiljaa, niin voit säilyttää suosiosi!” Pietari on kyllä kuullut muutakin, kuin Herran sanat Hänen kärsimyksestään ja kuolemastaan. Hän on kuullut: Herra tulisi kolmantena päivänä nostetuksi ylös kuolleista. Mutta tämäkin on mahdoton ajatus sille, joka tukeutuu vain inhimilliseen järkeen. Siksi Pietari on ohittaa sanat ylösnousemuksesta kokonaan, aivan kuin Herra ei olisi niitä koskaan sanonutkaan. Aivan kuin tämä Jeesus – Hänen itsensä juuri Jumalaksi tunnustama! – ei voisi olla väkevämpi kuin kuolema!

Siksi Herra Kristus lausuu nyt toiset sanat. Ennen kuin Pietari ehtii yhtä virkettä pidemmälle, selittämään kunniakasta näkemystään messiaan toiminnasta, Herra keskeyttää hänet ja sanoo: ”Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.” (Matt. 16:23) tai kirjaimellisesti ”Mene pois minun taakseni, saatana.” Jeesus sanoo vielä, että Pietari on hänelle σκάνδαλον (skandalon), skandaali. Sanalla tarkoitetaan sellaista ansassa olevaa puikkoa, joka saa ansan laukeamaan. σκάνδαλον (skandalon) on siis jotakin, joka aiheuttaa lankeamisen tai kompastumisen. Huomaatko, miten selvällä kielelellä Herramme tässä puhuu omasta kärsimystiestään? Ensin Hän sanoo, että Hänen matkansa täytyy nyt käydä Jerusalemiin. Siellä Hänen pitää kärsiä, tulla tapetuksi ja nousta ylös kolmantena päivänä. Sitten Hän sanoo, että kun Hän kulkee tätä tietä kohti työnsä täyttämistä, saatana pyrkii kaikin keinoin tulemaan Hänen tielleen, Hänen eteensä. Vihollinen haluaa estää tämän matkanteon. Tähän hän käyttää ansaa, ihmisoppia, inhimilliseen sovinnaisuuteen ja järkeen käypää oppia. Tähän ansaan, Jumalan tahdon vastaisen opetuksen ja synnin kuolettavaan ansaan hän tahtoo saada Herran lankeamaan ja jäämään kiinni. Tätä hän yrittää, sillä hän tahtoo saada Herran lankeamaan pois siltä tieltä, jonka taivaallinen Isä on jo alussa päättänyt Poikansa kuljettavaksi. Hän nimittäin tietää: Sen tien päässä on kaikkivaltiaan ja armollisen Jumalan pelastustahdon täyttäminen, maailman synnin sovitus ristillä. Sen tien päässä on puu, jolla perkeleen pää murskataan kertakaikkiaan (1. Moos. 3:15). Sen tien päässä on myös tyhjä hauta, jolla enkelit saarnaavat: Kristus on noussut kuolleista! Hänessä synti ja kuolema on voitettu! Siksi vihollinen nyt tahtoo tulla Jeesuksen eteen, sanomaan: ”Kuka sanoo, että sinun pitäisi olla Herran kärsivä palvelija? Sinä voisit saada paljon enemmän, ja vielä aivan nyt heti! Voisit saada paljon seuraajia, suuren hengenmiehen ja opettajan maineen ja kunnian. Ajattele, ilman tuota häpeällistä kärsimystä! Katso nyt Jeesus miten naurettava sinun suunnitelmasi on! Miten ketään nyt voisi pelastaa antamalla itsensä tuhottavaksi?”

Mutta Kristus lausuu sanansa. Herran sana pakottaa vihollisen pois Hänen edestään. Saatanan on jouduttava Hänen taakseen. Se ei voi estää Hänen matkaansa. Herran on nyt mentävä Jerusalemiin, kärsittävä ja kuoltava ja sitten noustava ylös. Jeesus käyttääkin tässä sanaa, joka tarkoittaa, että Hänen on aivan välttämättä mentävä sinne. Ei voi olla muuten, sillä ilman tätä ei maailman syntejä voida sovittaa. Ja siksi Herramme myös aivan tahtoo mennä Jerusalemiin. Hän tekee sen vapaaehtoisesti, sillä eihän kukaan Hänen henkeänsä voisi Häneltä väkisin ottaakaan, vaan Hän antaa sen (Joh. 10:18). Ja me saamme tänään iloita: Hän on antanut henkensä!

2.

Niin, rakas ystävä, Jeesus Kristus on tehnyt tämän kaiken, ja Hän on tehnyt sen sinun vuoksesi, sinun puolestasi. Hän on murskannut käärmeen pään, Hän on murskannut sinun syntisi ja kuolemasi. Hänen kärsimystiensä on loppuun kuljettu, synti sovitettu. Se on täytetty. Kuoleman salvat on nyt murrettu, tie ylösnousemukseen avattu. Ja vielä: yhtä kertakaikkisesti kuin tämä pelastus on kerran Golgatalla ja haudan suulla valmistettu sinulle ja koko maailmalle, yhtä kertakaikkisesti tämä kaikki on myös lahjoitettu sinulle Jumalan sanassa ja pyhässä kasteessa. Niiden kautta sinusta on tullut Herran oma, sovitettu ja pelastettu Jumalan lapsi! Niiden kautta sinä myös joka päivä pysyt Jumalan lapsena, taivaan kansalaisena, pelastettuna, kristittynä.

Mutta juuri tähän perkele nyt uudestaan haluaa asettaa ansansa. Sen pääkallo on kyllä jo kertakaikkisesti murrettu, sen valta on Kristuksen työssä kyllä sidottu (Ilm. 20:2), jumalalliseen liekaan kytketty. Kuitenkin vielä hetken Herra sallii sen – joskin kuolettavasti haavoitettuna – mellastaa tuosta ketjunsa päästä ja tehdä temppujaan. Nyt perkele on raivoissaan: Juoni Kristuksen kärsimystien ansoittamisesta ei onnistunut, Kristus-kuningas kulki tien loppuun asti, Hän voitti ristillä ja haudan suulla. Pelastus tuli valmiiksi koko maailman ottaa vastaan. Ja tätä pelastusta vastaan perkele hehkuu valtavaa vihaa. Koska se ei voi enää voittaa Voittajaa ja saada Häntä kuolettavaan ansaansa, se pyrkii nyt voittamaan Voittajan voittamia, siis pyydystää Kristuksen omia ansallaan. Se nimittäin tietää, mitä me saamme periä meille annetun tien, oman elämänvaelluksemme päässä: Me saamme periä ikuisen elämän Jumalan yhteydessä! Kristuksen kärsimystietä perkele ei pystynyt sulkemaan, mutta sen elämän tien, jonka Vapahtaja on meille hankkinut, Kristus-yhteyden se koettaa nyt ansoittaa. Tähän se käyttää vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja, jotka tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttäisivät, jos mahdollista valitutkin (Matt. 24:24). Tällaisia eksyttäjiä sinäkin varmasti tunnet. Tällaisia ovat monenlaiset epäjumalien profeetat, esimerkiksi sellaiset, jollaisesta kertovaa ohjelmaa katselimme joitakin päiviä sitten sairaalan odotushuoneen televisiosta: Ohjelmassa tanskalainen mies kertoi transsendentaalisen mietiskelyn avulla voineensa nousta ilmaan ja lentää edestakaisin huoneessaan. Se oli hänen mielestään jotakin suurta. Mutta sana sanoo, että perkelekin tekee tunnustekoja ja ihmeitä, Jumalan sanan ohi. Mutta sitten, vihollinen käyttää kyllä muitakin eksyttäjiä ja ansojen asettajia kuin tällaiset eri uskontojen opettajat. Ehkä sinulle on tutumpi sellainen ansa, jonka saatana Pietarinkin suuhun laittoi. Se kuulostaa tältä: ”Nyt kun me olemme kristittyjä, niin eikö meidän pitäisi vain rakastaa toisiamme? Jätetään siksi nämä Jeesuksen sanat vähemmälle. Toki Raamatun sanasta voidaan jotakin säilyttääkin, ainakin nyt se, mikä meistä näyttää sopivalta. Silloin kukaan ei loukkaannu meihin. Silloin kristinusko voi myös säilyttää maassamme valtauskonnon aseman, silloin kirkko ei menetä jäseniään ja verotulojaan, silloin hengelliset järjestötkin säilyttävät toimintamahdollisuutensa ja kaikki ovat tyytyväisiä.” Ehkä sinä, rakas kristitty, tunnet tämän ansan. Se on kauniin kuuloista puhetta, mutta se vaatii lyhentämään Jumalan pyhän sanan. Tai ehkä olet kuullut sen äänen, joka sanoo: ”Aha! Oletkos sinä nyt sitten sellainen kristitty? Niin, on sinut oikein kastettukin. Mutta mitä sillä on merkitystä? Mitä sellaisesta vesikiposta? Se on naurettavaa. Jotta voisit olla varma siitä, että olet pelastettu, niin täytyisihän sinun nyt ensin tuntea sisimmässäsi ankara kääntymyskamppailu. Sitä kautta voisit ehkä päästä täydelliseen, rikkumattomaan rauhaan ja varmuuteen uskostasi. Sitten sinä voisit varmuudella sanoa olevasi kristitty. Mutta katso nyt, miten suurta kärsimystä ja synnin hätää sinun elämäsi vielä on täynnä. Eipä ole kasteestasi hyötyä ollut, et sinä mikään kristitty ole!” Ja taas perkele vetoaa siihen, miltä asiat näyttävät ja tuntuvat. Se ohittaa Jumalan sanan.

Mutta kun sinä kuulet sisimmässäsi tällaisen äänen, kun se ei anna sinulle lepoa vaan yötä myöten huutaa sinulle: ”et sinä ole kristitty!”, niin vastaa sille: Se ajatus ei ole Jumalasta, vaan jostakin aivan muusta lähteestä. (Matt. 16:23) On totta, että ihmisen silmään Jumalan pelastustyö ristiinnaulitussa ja ylösnousseessa Kristuksessa näyttää järjettömältä, mahdottomalta. Mutta se onkin Jumalan työ. Jumalan ajatus on toisenlainen, kuin ihmisten ajatus, mutta se voikin olla. Hän on Jumala! Eikö Hän voisi voittaa siinä, mikä sinusta näyttää häviöltä ja kuolemalta? Eikö Hän, joka on itse rakkaus, voisi antaa syntejä anteeksi niille, jotka Hän on luonut hyviksi, mutta jotka sitten ovat langenneet syntiin? Eikö Hän, joka on tyhjästä luonut maailmankaikkeuden galakseineen ja dna-ketjuinen, eikä Hän joka kutsuu olemattomat, ikään kuin ne olisivat (Room. 4:17), eikö Hän voisi herättää kuolleita? Eikö Hän, joka on itse Jumalan Sana ja ikuisen Elämän Sana, eikö Hän voisi sanallansa antaa elämän? Eikö Hän, joka on itse Puhtaus, Vanhurskaus ja Pyhyys, voisi antaa puhtauttaan, vanhurskauttaan ja pyhyyttään niille, joilta se puuttuu? Eikö Hän voisi käyttää itse luomaansa puhdasta vettä niin, että Hän itse liittää voimallisen sanansa siihen ja tekee sen uudestisyntymisen pesuksi, jonka kautta Hän antaa Pyhän Henkensä niille, jotka ovat itsessään hengettömiä, ja iankaikkisen elämänsä niille, jotka ovat kuoleman vallassa? Eikö Hän voisi tehdä tätä? Ja me tunnustamme rohkeasti, Jumalan sanaan luottaen: Kyllä Hän voi tehdä sen! Ja Hän on tehnyt sen! Ja me sanomme vielä: Etteikö Hän voisi tehdä tätä? Siinä vasta on ajatus, josta me saamme Pyhän Hengen kanssa sanoa: ”Hän, joka taivaassa asuu, nauraa”. (Ps. 2:4a) Rakas kristitty, kuule, mitä Jumalan sana sanoo: Kristus, Jumalan Poika on sinun vuoksesi tullut ihmiseksi, Hän kantanut sinun syntisi ja ristillä lunastanut sinut kaikesta synnistäsi. Hän on myös noussut kuolleista ja voittanut sinulle iankaikkisen elämän. Sen elämän sinä olet Häneltä lahjaksi saanut, sanan ja kasteen kautta, sinä olet Hänen! ”Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.” (Jes. 54:10) Siksi puhukoon maailma, perkele ja vanha lihamme mitä puhuvat! Meistä olkoon kaukana se, että pelastuksen asiassa kuuntelisimme ihmisten oppeja! Kristus, meidän kuolemamme Voittaja ja Esikoinen kuolleista nousseitten joukossa (Kol. 1:18), Hän on meidän vanhurskautemme. Hän on iankaikkinen elämämme. Hän on Tie, Totuus ja Elämä (Joh. 14:6), ja siksi juuri Hänessä meidän tiemme pelastukseen on varma ja turvattu. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 9.3.2014.)