Sexagesima (2. vsk), Joh. 4:31–38

Mitä lähetystyö on?

Johdanto

Kun elämme täällä Lähetyshiippakunnan seurakunnassa, on hyvä välillä pysähtyä pohtimaan mitä lähetystyö on. Kenen tehtävä se on? Miten lähetystyö liittyy meidän kristilliseen elämäämme? Juuri tämän päivän evankeliumissa Vapahtajamme Kristus puhuu tästä. Hän puhuu lähetystyöstä.

Lähettäjä, Lähetetty, lähetetyt

Kristus sanoo: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” (Joh. 4:34) Jeesus siis sanoo tässä, että Hän on itse lähetystyöntekijä ja että Hänellä on Lähettäjä. Tämä suuri Lähettäjä, taivaallinen Isä on lähettänyt ikuisen Poikansa maailmaan. Isä on lähettänyt Poikansa tekemään oman tahtonsa, täyttämään Hänen työnsä. Mikä tämä Lähettäjän tahto sitten on? Mitkä Hänen tekonsa ovat? Hänen tahtonsa on Hänen rakkautensa langennutta, syntistä maailmaa kohtaan. Lähettäjän teko puolestaan on siinä, että maailman synti sovitetaan, ihmiset pelastetaan synnin vankilasta. Tätä tahtoa tekemään ja tätä työtä toteuttamaan taivaallinen Isä on nyt lähettänyt Poikansa maailmaan. Hän on sitä varten jättänyt kirkkautensa ja omaksunut ihmisyyden. Ja sitten Kristus kylvää Jumalan sanaa maailmassa. Toisin sanoen Hän kylvää sitä sanaa omasta itsestään, jota profeetat olivat saarnanneet jo ennen kuin Hänet maailmaan lähetettiin. Ja koska Kristus on Jumalan elävä Sana itse, Hän oikeastaan näin kylvää itse itsensä, toisin sanoen antaa itsensä maailman elämän puolesta (vrt. Joh. 6:51). Hän on siis paitsi sanan kylväjä, Hän on myös itse se Nisunjyvä joka kylvetään, ja joka putoaa maahan ja kuolee (Joh. 12:24). Näin Kristus tekee Isänsä tahdon ja täyttää Hänen työnsä: Hän ottaa sinun ja koko maailman synnin itseensä ja kantaa sen taakan omassa ruumiissaan. Meidän syntimme tähden Hänet häpäistään ja naulataan ristiin. Kristuksen ristissä siis toteutuu ja on jo täydellisesti toteutunut taivaallisen Isän lähettäjäntahto ja työ. Lähetystyö on tältä osin kokonaan tehty. Lähettiläs on täyttänyt tehtävänsä, niin kuin Hän itse ristin puulla huutaakin: ”Se on täytetty.” (Joh. 19:30)

Kun Kristus sitten on ristinkuolemassaan murskannut käärmeen pään, kun Hän Golgatan puulla ja haudan suulla on voittanut meidän syntimme ja kuolemamme, sitten Hän lähettää myös omat lähettiläänsä. Jo aiemmin Herra on valinnut opetuslastensa joukosta miehiä olemaan Hänen kanssaan ja että Hän sitten lähettäisi heidät edelleen saarnaamaan (Mark. 3:13–19). Nyt kun Isän tahto on Kristuksen työssä täytetty ja koko maailman synnit sovitettu, Herra lähettää nämä miehet uudestaan. Heitä aivan kutsutaan nimellä ἀπόστολος (apostolos), lähettiläs. Tällä kertaa Kristus ei kuitenkaan lähetä heitä enää ainoastaan Israelin kansan joukkoon niin kuin aiemmin. Heidän tehtävänään on kyllä aloittaa työnsä Jerusalemista ja Juudeasta, mutta sitten heidän tulee edetä Samariaan ja lopulta maan ääriin, pakanoiden keskuuteen. (Ap. t. 1:8) Mitä varten Kristus lähettää heidät? Tekemään oman tahtonsa, siis sen, mitä Hän itse heille nyt tehtäväksi antaa. Mitä se on? Se on sitä, että taivaallisen Isän tahto ja työ, jotka tämä ensimmäinen Lähettiläs Kristus on jo täyttänyt – siis Jumalan rakkaus syntisiä kohtaan ja heidän syntiensä anteeksiantaminen – että nämä tulisivat mahdollisimman monien ihmisten osaksi aivan henkilökohtaisesti. Apostolien tehtävänä on nyt tehdä Kristukselle opetuslapsia. Miten se tapahtuu? Kastamalla ihmisiä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, sekä opettamalla Heille Kristuksen sanaa, Jumalan sanaa. Tällä tavalla sanan saarnan ja pyhän kasteen sakramentin kautta ihmiset saavat uskon lahjan (Room. 10:17), syntinsä anteeksi, Pyhän Hengen (Ap. t. 2:38), uudestisyntymisen (Tiit. 3:5) ja pelastuksen lahjan. Heistä tulee Kristuksen opetuslapsia, mutta ei ainoastaan oppilaita, vaan myös Hänen ruumiinsa jäseniä (1. Kor. 12). Heistä tulee eläviä kiviä siinä hengellisessä huoneessa joka on Jumalan ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa” (1. Piet. 2:5, 9), siis Kristuksen seurakunta. Nämä ihmiset on – niin kuin sana sanoo – yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi (1. Kor. 12:13). Sanan kautta ja kasteessa he ovat saaneet Pyhän Hengen, ja siksi He ovat siis Kristus-ruumiin jäseniä. He ovat osallisia Kristuksen koko täydeydestä ja kaikesta hengellisestä siunauksesta Hänessä (Ef. 1:3). Ja koska he ovat Kristuksen jäseniä, on Kristuksen taivaallinen Isä on nyt myös heidän oma rakas Isänsä. He ovat siis Jumalan lapsia.

Nyt rakas kristitty, tämä kaikki on tullut sinunkin osaksesi. Tämä kaikki on meidän: me olemme Jumalan lapsia, Kristuksen tähden! Miten se on mahdollista? Eiväthän Kristuksen lähettiläät, Pietari, Paavali tai Johannes ole olleet täällä Samuelin seurakunnassa saarnaamassa tai kastamassa meitä. Hehän ovat jo ajat sitten päättäneet maallisen vaelluksensa. Mutta Herra onkin tarkoittanut, että Hänen asettamansa lähettilään tehtävä, apostolinen saarnavirka kuuluu erottamattomana osana Hänen seurakuntaruumiiseensa kaikkina aikoina, myös näiden varsinaisten apostolien jälkeen. Juuri sitä aikaa varten, kun nämä Herran ylösnousemuksen todistajat olivat jo päässeet kirkkauteen – siis meidänkin aikaamme varten! – Herra käski valita ja kutsua samaan apostoliseen saarnavirkaan sopivia miehiä seurakunnan keskuudesta ja sitten lähettää heidät tehtäväänsä. Näinhän Herra apostolin kautta sanookin Tiitukselle, seurakunnan kaitsijalle: ”Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat”. (Tiit. 1:5)

Uusia paimenia on siis nykyäänkin kutsuttava ja lähetettävä. Tämä ei ole mikään vapaavalintainen asia tai ehdonvallan kysymys, vaan se on Kristuksen käsky. Hän käskee asettamaan seurakuntaansa paimenet ensinnäkin siksi, että Kristus-sanaa ja Hänen asettamiaan sakramentteja voitaisiin joka päivä jakaa, ja että Hän niissä voisi itse olla läsnä rakkaan seurakuntansa keskellä joka päivä maailman loppuun asti (Matt. 28:20). Näiden välineiden kautta ruumiin pää Kristus myös tarjoaa jäsenilleen yhteyden itseensä. Sanan ja sakramenttien kautta seurakunta saa elämän leivän, ravinnon juoksuunsa kohti iankaikkista päämääräänsä (Fil. 3:13–14). Näiden armovälineiden ääreltä, ja vain sieltä voi myös lähteä Pyhän Hengen johdatuksessa todellinen näky evankeliumin levittämisestä maan ääriin. Miehiä on kutsuttava ja asetettava Kristuksen seurakunnan apostoliseen paimenvirkaan myös juuri siksi, että tämä ihana evankeliumi sitten voisi lähetyskentilläkin tulla yhä uusien ihmisten ulottuville. Nimittäin juuri sanan saarnan ja opetuksen sekä pyhän kasteen kautta uskosta osattomat voivat päästä Herran Kristuksen yhteyteen, Kristus-ruumiin jäseneksi.

Kristus-ruumis ja sen jäsenet

Lähetystyö ei ole kirkon tuntomerkki, mutta Kristuksen sana ja Hänen asettamansa sakramentit kyllä ovat. Se tarkoittaa: siellä missä nämä tuntomerkit ovat, siellä on varmasti myös Kristuksen kirkko ja pyhä kristikansa. Sama voidaan sanoa myös Herran asettamasta apostolisesta virasta, joka jakaa näitä ihania lahjoja meidän pelastukseksemme. Näistä kirkon tuntomerkeistä me emme voi tinkiä, koska Kristus ei itsekään tingi niistä. Hän ei näet lupaa Pyhän Henkensä vaikutusta sanansa ja sakramenttiensa ohi, vaan nimenomaan niissä ja niiden välityksellä. (Schmalkaldenin opinkohdat. Kolmas osa. 8. Rippi, 10.) Jos jollakin paikallisseurakunnalla ei ole mahdollisuuksia tehdä omaa ulkolähetystyötä – esimerkiksi taloudellisista syistä – se voi kuitenkin olla Kristuksen seurakunta aivan sanan rikkaimmassa merkityksessä, kun sillä on sana ja sakramentit. Seurakunta ei nimittäin ole seurakunta ulkoisen lähetysaktiivisuutensa nojalla. Seurakunta on seurakunta siksi, että Herra synnyttää sen ja pitää sen yllä Pyhässä Hengessä armovälineidensä kautta.

Mutta sitten – ja tämä on nyt tärkeää! – juuri näiden armoa tulvivien välineiden käyttäminen synnyttää seurakunnassa lähetystyönkin. Lähetystyö ei ole mikään sellainen irrallinen toimintamuoto, jota seurakunta voi tehdä jos huvittaa. Lähetystyö  ei kylläkään ole kirkon tuntomerkki, mutta se on väistämätön seuraus siitä, että tuntomerkkejä käytetään! Kun seurakunta elää puhtaasti julistetusta sanasta ja Kristuksen asetuksen mukaan jaetuista sakramenteista, se elää itsensä Kristuksen yhteydessä, Hänen ruumiinsa verenkierrosta Pyhässä Hengessä. Silloin ei voi olla mahdollista, etteikö evankeliumi myös synnyttäisi kunkin Hänen jäsenensä elämässä hyvää, Jumalan tahdon mukaista hedelmää, Kristus-todistusta. Tämä tapahtuu aivan yhtä varmasti kuin se, että tavallisen ihmisruumiin käsivarret, sormet tai varpaat elävät ja toimivat, kun ne saavat olla luonnollisesti kiinni muussa ruumiissa. Tämä tapahtuu aivan yhtä varmasti kuin että viinipuun oksat, jotka ovat kiinni rungossa, elävät rungon elämännesteestä ja sitten kantavat myös hedelmää. Katso miten tämä käytännössä tapahtuu: Kristittyinä meidän kaikkien yhteisenä ja iloisena tehtävänä on yhdestä suusta tunnustaa Kristusta sekä ylistää ja kiittää Jumalaa laululla ja julkisilla rukouksilla. Näin me teemmekin messussa. Tämä on jo lähetystyötä! Tätä ei saa halveksia! Siksi liturgia ei ole ainoastaan kuin jotkut sellaiset puitteet, joissa itse pääasia, evankeliumi tarjoillaan. Ei, vaan siinä me Kristuksen seurakuntana lauluin ja rukouksin yhdessä aivan saarnaamme Häntä toinen toisillemme ja kaikille kuulemassa oleville.

Mutta lähetystyö on muutakin: Yhteisen tunnustuksen, rukouksen, kiitoksen ja ylistyksen lisäksi Herra on antanut myös erityisiä tehtäviä seurakunnalleen. Näihin kaikkiin tehtäviin Hän on myös antanut runsaasti lahjojaan. Kaikkien Kristus-ruumiin jäsenten pelastuksena ja elämänä on sama toki evankeliumi, ja kaikkien jäsenten iloisena todistuksena on toki sama Kristus. Silti ei kaikkien jäsenten tarvitse kuitenkaan toimittaa samaa tehtävää seurakunnassa. Kukin ruumiin jäsen on erilainen kuin toinen jäsen. Kukin viinipuun oksa on erilainen kuin toinen oksa. Kukin kantaa sellaista hedelmää, kuin se omista edellytyksistään käsin voi, mutta kaikki tapahtuu kuitenkin Kristus-pään verenkierron voimasta, tai Kristus-viinipuun rungosta saadun elämännesteen voimasta. Toisin sanoen, kaikki ovat armonvälineiden kautta yhteydessä samaan Kristukseen ja elävät Hänessä, kaikki ovat Herransa edessä aivan samalla viivalla, mutta jäsenten tehtävät ovat erilaiset, koska jäsenetkin itsekin ovat keskenään erilaiset. Siksi Jumalan seurakunnassa ei tarvitse pelätä sellaista, mitä joskus kuulee sanottavan, että ”korostetaan pastorin virkaa” kaiken muun yli, tai että ”viran korostus menee evankeliumin leviämisen ohi”. Toki tällainen olisikin kauhea onnettomuus! Kristus ei nimittäin ole asettanut seurakunnalleen apostolista virkaa siksi, että sillä ylpeiltäisiin. Päinvastoin, se on palvelijan ja orjan virka. Mutta Kristus on kuitenkin asettanut sen yhdeksi tärkeäksi tehtäväksi seurakunnassa sitä varten, että viran jakamien välineiden kautta juuri ruumiin verenkierto saa pysyä käynnissä ja elämänneste virrata. Näin jokainen jäsenkin saa pysyä ikuisen elämän piirissä. Näin jokainen jäsen saa sitten myös voimaa toimia niissä erilaisissa tärkeissä tehtävissä, joita Herra seurakunnalleen antaa.

Tällä tavalla Herran seurakunnassa kaikki myös tapahtuu järjestyksessä (1. Kor. 14:40). Näin vältetään myös sellainen kova vaatimus, että kaikkien seurakuntalaisten pitäisi jollakin tietyllä tavalla ”lähteä lähetystyöhön” tai jollakin tietyllä tavalla ”evankelioida” voidakseen olla kristittyjä. Ei niin! Jokainen saakoon palvella Kristusta ja Hänen seurakuntaansa omalla paikallaan, omista luomisessa saamistaan edellytyksistä käsin, iloisesti ja vapaasti Pyhässä Hengessä. Mitä tehtäviä nämä käytännössä ovat, sitä voidaan seurakunnassa rukouksessa kysellä ja sitten sopia asiasta yhteisesti. Henki on yksi, mutta Hänen lahjansa ovat monet (1. Kor. 12:4). Jollakin on lahja palvella sairaita ja köyhiä. Joku pystyy käyttämään paljon aikaa rukoukseen seurakunnan puolesta. Jollakin on lahjoja kohdata uusia ihmisiä ja kutsua heitä kirkkoon. Joku taas ei raskailta päivätöiltään enää ehdi käytännön palvelemiseen, mutta uhraa kuitenkin palkkatuloistaan seurakunnan hyväksi. Tällaisiin tehtäviin Herra on tämänkin paikallisseurakuntansa jäseniä lähettänyt ja lähettää. Hän lähettää sinutkin, täältä messusta, lahjojensa ääreltä elämään ruumiinsa kalliina jäsenenä omassa elämänpiirissäsi. Hän lähettää sinut rukoilemaan läheistesi puolesta, todistamaan heille Hänen hyvyydestään ja kutsumaan Hänen armovälineidensä äärelle. Katso, miten suuri lähetystehtävä sinullekin on annettu! Ketään meistä ei ole tarkoitettu ikään kuin vain yleisöksi täällä kirkossa. Ja katso, miten ihmeellisesti ja armollisesti Herra sinutkin juuri täällä myös sitten varustaa tähän antamaansa tehtävään!

Sitten Kristuksen ruumiissa on myös julkisia palvelutehtäviä, joihin seurakunta kutsuu sopivia jäseniä keskuudestaan: Joku toimii seurakuntamestarina. Joku taas osaa hyvin hoitaa seurakunnan talousasioita. Joku toinen on saanut musiikin lahjoja ja palvelee messun säestäjänä. Joku on saanut lahjan opettaa sanaa lapsille ja nuorille pyhäkoulussa tai nuortenilloissa. Nämä kaikki tehtävät palvelevat Jumalan eläväksitekevän sanan saarnaamista ja kylvämistä! Sitten vielä joku kutsutaan kokopäiväiseen sanan ja sakramenttien palveluvirkaan. Joku kutsutaan lähtemään ulkomaille lähetystyöhön. Näihin julkisiin tehtäviin ei tokikaan voi noin vain ryhtyä, vaan seurakuntansa kautta Herra kutsuu itse niihin sopivia henkilöitä keskuudestaan. Tämä koskee erityisesti paimenvirkaa ja muuta lähetystyöntekijän tehtävää. Näihin tehtäviin pyrkivä ei saa, mutta hänen ei myöskään tarvitse perustaa kutsumustaan ainoastaan sisäiseen ”lähetyskutsuun”. Lähetyskutsuun voi toki liittyä kristityn henkilökohtainen sisäinen halu ”mennä ja tehdä kaikki kansat Kristuksen opetuslapsiksi”. Tätä ei saa väheksyä! Mutta samalla: Herra itse kutsuu näihin tehtäviin seurakuntansa välityksellä. Sitten kutsutut myös erotetaan ja asetetaan tähän evankeliumin virkaan rukouksin ja kättenpäällepanemisin. Näin kaikki Kristuksen jäsenet saavat palvella Herraansa ja Hänen seurakuntaa omilla, itselleen sopivilla paikoilla.

Seurakunta on Jumalan missio

Huomaatko, rakas ystävä? Lähetystyö liittyy aina Kristuksen seurakuntaruumiiseen ja on sen työtä. Se on Kristuksen työtä. Tätä se on niin meillä Suomessa kuin missä tahansa maailmassa. Eri puolilla maailmaa evankeliumin työtä toki tehdään hieman erilaisissa kulttuurisissa oloissa, on erilaiset tavat, eri kieli, erilaiset ulkoiset puitteet. Ehkä jotkut työn erityispiirteetkin ovat hieman erilaiset eri maissa. Mutta lopulta lähetystyön pääsisältö ja muoto on kaikkialla sama. Näin on siksi, että ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia. Heidän kysymyksensä, ilonsa ja surunsa, sairautensa ja syntinsä ovat samanlaisia. Ja joka paikassa myös lääke on sama: Kristus. Kaikkialla Kristus tarjoaa itsensä syntisten pelastukseksi samalla tavalla: sanassaan ja sakramenteissaan. Niitä jaetaan samalla tavalla ja samassa järjestyksessä kaikkialla, oltiin sitten Angolassa, Australiassa tai Anttilanmäen kupeessa. Ja aina Kristus myös näin synnyttää seurakuntansa ja on läsnä sen keskellä, antaa synnit anteeksi, uudistaa Pyhällä Hengellään ja pelastaa. Näin lähetystyö kaikkialla maailmassa paitsi lähtee seurakunnasta, sen tavoitteena on nimenomaan paikallisseurakunnan vahvistaminen tai uuden synnyttäminen sinne, missä Kristusta ei vielä tunneta.

Siksi, kun kysytään mitä lähetystyö on, voidaan vastata: Seurakunta on Jumalan missio. Seurakunta on Jumalan lähetystyötä. Kristus itse on ensimmäinen ἀπόστολος (apostolos), Isän Jumalan lähettämä. Hän on sitten myös kutsunut ja lähettänyt omat lähettiläänsä apostolit ja heidän seuraajansa, että elämää antava Kristus-sana kylvettäisiin ja että se tekisi monet osalliseksi Kristuksen ruumiista, seurakunnasta. Seurakunnalleen Herra sitten antaa myös valtavia lahjoja, joita käyttäen Hän itse tekee työnsä seurakuntansa ja sen jäsenten kautta. Siinä tehtävässä jokainen kristitty on tärkeä ja korvaamaton, kukin omalla paikallaan ja tavallaan. Näin seurakunta on Jumalan missio. Tulkoon siksi meillekin seurakunta kodiksi ja jumalanpalvelus elämäksi! Silloin Herra itse saa tehdä työnsä meissä ja siinä määrin kuin se Hänen tahtonsa on, myös meidän kauttamme.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 23.2.2014.)