Septuagesima (2. vsk), Fil. 3:7–14

Riennä kohti päämäärää!

Jo nyt ja ei vielä

Pyhä Paavali lausuu: ”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 3:12–14) Apostolinsa kautta Herra piirtää tässä eteemme kristillisen elämään liittyvän kahtalaisuuden. Se on elämää, joka on ”jo nyt” ja kuitenkin samalla ”ei vielä”. Paavali on tätä kirjoittaessaan ollut Kristuksen oma jo vuosia. Varmaan Hän joka päivä muistaa sitä hetkeä, jolloin kuoleman Voittaja ilmestyi hänelle Damaskon tiellä. Siinä hetkessä Kristus tarttui Sauliin, tuohon omavanhurskaaseen murhaajaan ja vainoajaan. Siinä hetkessä Herra kertakaikkisesti otti hänet haltuunsa. Hänet johdatettiin Damaskoon, ei kuitenkaan vangitsemaan kristittyjä, niin kuin oli ollut tarkoitus. Hänet johdatettiin Jeesuksen opetuslapsen luo, jonka nimi oli Ananias. Siellä, pyhässä kasteessa Kristus pesi tuon suuren syntisen, Saulin synnit pois (Ap. t. 22:16). Hänestä tuli Herran oma, kristitty. Hänet luettiin vanhurskaaksi, Jumalalle kelpaavaksi. Hänestä tuli Kristukselle valittu ase, kantamaan hänen nimeään pakanoiden, kuninkaiden ja Israelin lasten eteen (Ap. t. 9:15). Ja nyt kuitenkin, juuri tämä Herran ylösnousemuksen todistaja, tämä suuri apostoli sanoo: Hän ei vielä kertakaikkisesti ole saavuttanut päämäärää. Matka on vielä kesken. Vielä hänessä ei ole tullut kokonaan näkyviin se, miksi hänet Kristuksessa on jo kerran luettu: Vielä hän ei ole tullut täydelliseksi. Vielä hän tuntee omassa lihassaan synnin. Siksi hän edelleen jatkuvasti juoksee, rientää kohti päämäärää tai tavoitetta, ikään kuin kilpajuoksija hänkin tavoittelee vielä maalia. Siellä, perillä häntä odottaa voittajan palkinto (vrt. 1. Kor. 9:24). Siihen hän haluaa nyt tarttua, sen hän haluaa saada haltuunsa. Mutta nyt on vielä juostava.

Sinäkin tunnet hyvin tämän kahtalaisuuden, joka uskovan elämään liittyy. Yhtäältä ihanalla tavalla tiedät, miten kristillinen elämäsi on ”jo nyt”; kaikki on Kristuksessa valmista! Kristus on Golgatalla sovittanut sinun syntisi. Kasteessa Hän on ottanut sinut haltuunsa, omakseen. Ja samalla kuitenkin tiedät kipeästikin, että elämäsi on myös ”ei vielä”. Matkasi on vielä kesken. Sinä tunnet syntisyytesi. Sinun on vielä tehtävä parannusta. Joudut toteamaan Lutherin kanssa todeksi sen, mitä hän 95 teeseissään kirjoittaa, niistä aivan ensimmäisessä. Hän kirjoittaa: ”Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus jne., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.” (95 teesiä, 1.) Mutta juuri siksi, että matkasi on vielä kesken, kuule, mitä Herra apostolinsa kautta sanoo: ”mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 3:13b–14) Kurottaudu sinäkin sitä kohti, mikä on edessäpäin. Parhaiten tämä toteutuu juuri niin, kuin nuo sanat kuuluvat: ”unhottaen sen, mikä on takana”. Matkallaan juoksijan on siis muistettava unohtaa, ἐπιλανθάνομαι. Se tarkoittaa: Kristillisessä elämässään uskovan on muistettava ja hän saa heittää mielestään, olla välittämättä. Mitä kristitty saa näin unohtaa tai heittää mielestään? Mistä hänen tulee olla välittämättä? Kaikesta siitä, mikä on jäänyt taakse. No mitä se sitten on? Katsomme kolmea asiaa.

Unohda omavanhurskaus

Ensiksi, kun olet Kristuksessa sovitettu, sinut on Hänessä nyt luettu Jumalalle kelpaavaksi. Kristus on nyt sinun vanhurskautesi. Unohda siksi nyt kaikki oma oletettu vanhurskautesi tai yrityksesi kelvata Jumalalle. Paavalikin oli ennen ollut fariseus viimeisen päälle, kaikessa pyrkinyt Jumalan lain täydelliseen noudattamiseen. Kovalla työllä ja vaivalla hän oli jopa pystynyt onnistumaan lain ulkoisessa noudattamisessa, vieläpä paremmin kuin muut. Maallisen vanhurskauden tasolla hän saattoikin sanoa itseään täysin nuhteettomaksi, vanhurskaaksi ihmiseksi. Näinhän valtavan moni nykyäänkin sanoo. ”Minä olen hyvä ihminen. Enhän minä ole tappanut ketään, koska en ole vietellyt lähimmäiseni puolisoa tai varastanut hänen omaisuuttaan. Olen vielä uskonnollinenkin, yritän jatkuvasti kehittää itseäni paremmaksi ihmiseksi. Ja jos en aivan täydellinen olisikaan, niin ainakin aina jossakin on joku, joka on vielä pahempi kuin minä, kuten vaikka juuri nuo murhaajat, avionrikkojat tai varkaat.”

Varmasti ulkoinen pahan välttäminen onkin toivottava asia. Ei ole väärin yrittää välttää pahaa ja tehdä hyvää maailmassa. Mutta Jumalan laki, tuo muuttumaton pyhä sana sanoo kuitenkin: ”Olkoot niin kuin sanot. Et ole saattanut ketään ruumishuoneelle, et ole mennyt kenenkään avioliittoon kolmanneksi pyöräksi, et ole kavaltanut firmasi rahoja. Mutta et sinä siksi vielä kelpaa Jumalalle! Sinä olet ajatellut lähimmäisestäsi pahaa. Olet katsonut lähimmäisiäsi himoitaksesi heidän ruumistaan, kuvista, videoista ja aivan luonnossakin. Olet jättänyt auttamatta lähimmäistäsi hänen elatuksensa tarpeissa. Ja sitäpaitsi, sinun parhaatkaan tekosi tai pahan tekemättä jättämisesikään eivät koskaan riitä tekemään sinusta täydellistä ihmistä, sellaista, joka oman pyhyytensä perusteella voisi tulla pyhän Jumalan läsnäoloon ja kelvata Hänelle. Kaikkine hyvine tekoinesikin sinä olet itsessäsi syntinen, kuoleman ansainnut ihminen.

Siksi rakas ystävä, mitä siis tulee pelastuksen asiaan, jätä nyt taaksesi kaikki omat pyrkimyksesi parantaa itseäsi. Heitä mielestäsi kaikki omavanhurskautesi. Nimittäin näennäinen hyvä elämäsi tai tekosi eivät auta sinua senttiäkään eteenpäin tielläsi kohti pelastusta. Päinvastoin, jos panet pelastustoivosi niihin, kuljet kohti varmaa kadotusta. Näin on siksi, että hyvät teot eivät yksinkertaisesti voi pelastaa syntistä ihmistä. Unohda siksi oma, oletettu vanhurskautesi. Suostu lain valossa konkurssiin omista mahdollisuuksistasi ja pidä ne itsellesi roskan arvoisina, että voittaisit omaksesi Kristuksen ja hänen vanhurskautensa. Katso yksin siihen ainoaan vanhurskaaseen, joka on sinun vuoksesi suostunut tulemaan epävanhurskaaksi sinun saastaisuudestasi, että sinut Hänessä luettaisiin Jumalalle kelpaavaksi ja vanhurskaaksi. Suostu tähän vanhurskauteen, joka on jo kerran luettu sinun hyväksesi Kristuksen tähden. Suostu siihen, että Hänessä se elämä, jossa luotit omiin hyviin tekoihisi, on nyt jätetty sinun taaksesi. Suostu elämään kristityn elämää, jonka Herra itse on sinussa jo alkanut.

Unohda synnit

Toiseksi, kun Kristus Jeesus on voittanut sinut (Fil. 3:12), toisin sanoen ottanut sinut haltuunsa, niin koko sinun syntitaakkasi on Hänessä annettu anteeksi ja siten myös jätetty taakse. Unohda siksi nyt menneet syntisi. Unohda nuoruutesi synnit (Ps. 25:7). Unohda myös kaikki viimeaikaisetkin syntisi, joista sinä olet juuri tänäkin aamuna kuullut synnipäästön aivan omine korvinesi. Se kaikki on annettu anteeksi! Sinä olet Jumalan oma. Kukaan ei voi olla Jumalan oma, ellei hän ole puhdas ja pyhä. Mutta nyt sinut on kasteessasi puettu Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen. Hän on siinä ottanut sinut haltuunsa ja niin sinä olet Jumalan oma. Siksi sinulla on nyt myös Jumalan taivaallisena Isänäsi. Hänen silmissään sinä olet puhdas ja pyhä. Näin on siksi, että sinun hyväksesi on luettu Kristuksen vanhurskaus. Siksi rakas kristitty, unohda ja heitä jo mielestäsi menneet syntisi, nekin, jotka sinua ovat niin usein painaneet!

Saat kyllä olla varma, että Perkele ei halua jättää sinua rauhaan. Hän tahtoisi usein, aivan joka päiväkin muistuttaa sinua kaikesta siitä, mihin elämäsi aikana olet syyllistynyt. Hän sanoo sinulle: ”Ei noin kauheaa syntiä voi saada anteeksi! Ei sinun kaltaisesi syntinen voi kelvata Jumalalle, ei ainakaan ilman, että edes vähän yrität ensin tulla paremmaksi ihmiseksi.” Mutta rakas kristitty, älä kuuntele tuota valheen ääntä. Kuuntele mieluummin, mitä Jumalan sana sanoo! Se sanoo: Kaikki sinun syntisi, aivan koko sinun syntisyytesi Herra on laittanut pyhään Poikaansa Kristukseen. Hänet on kerran tehty sinun synniksesi. Jeesuksessa Kristuksessa sinun syntisi on mitä raaimmalla tavalla piesty ja rikki hakattu. Hänessä ne on häpäisty, ristiin naulattu, kalliohaudan syvyyteen sinetöity. Kristuksessa sinun velkasi on maksettu, nollattu. Sinun syntisi on annettu anteeksi, kasteessasi ne on hukutettu meren syvyyteen. Se kaikki on jätetty taakse, mitään siitä ei enää ole! Unohda siksi se, mikä on takana. Miksi? Siksi, että itse kaikkitietävä Herrakaan ei sinun syntejäsi enää muista. Älä siksi enää katso taaksesi, entiseen elämääsi. Olet vapaa katsomaan eteenpäin, Kristuksen tähden!

Unohda maailman kunnia ja rikkaudet

Kolmanneksi, unohda myös se kunnia ja ne rikkaudet, joita maailma arvostaa ja johon itsekin olet ennen kiinnittänyt sydämesi. Sinut on ostettu kalliisti, tuolla kaikkein suurimmalla rikkaudella, Kristuksen sovintoverellä (1. Piet. 1:18–19). Hänessä on nyt sinun aarteesi, sinun ikuinen elämäsi. Älä siksi enää kiinnitä sydäntäsi niihin maan päällä oleviin aarteisiin, joihin maailman ihmiset turvansa laittavat. Suostu siihen Kristuksen opetuslapsen osaan, johon Hän on sinut ottanut. Suostu luopumaan tämän maailman kunniasta ja rikkauksista ja panemaan toivosi yksin Kristukseen.

Toki Jumala on antanut meille tähän maailmaan kaikkia hyviä luomisen lahjoja, joista me saamme nauttia ja iloita. Meillä voi olla riittävästi ruokaa ja juomaa, turvallinen koti, luotettava auto joka ei jätä tien päälle. Meillä voi olla taide-elämyksiä hyvän musiikin, kuvataiteen tai kirjallisuuden parissa. Voi olla arvokkaita käden taitoja luoda kauniita ja hyödyllisiä rakennuksia, esineitä, tarvikkeita, sekä pitää niitä kunnossa. Kaikki tämä on sangen hyvää. Me saamme aivan vapaasti nauttia ja kiittää Jumalaa kaikista näistä hyvistä lahjoista. Mutta älä laita turvaasi näihin! Tämä kaikki on nimittäin tarkoitettu tätä maailmaa varten, ja sitten se katoaa. Laita turvasi Kristukseen! Eikö kaikkein kalleinta uskovalle olisikin Kristus ja Hänessä meille hankittu ikuinen pelastus? Hän, Jumalan Poika on astunut alas taivaasta ja luopunut jumalallisesta kirkkaudestaan, ottanut orjan muodon sinun vuoksesi. Hän on antanut itsensä kokonaan sinulle: Hän on antanut sinulle pyhän sanansa, oman Henkensä ristillä, oman Henkensä pyhässä kasteessasi, koko puhtautensa ja vanhurskautensa! Mitä tämän rinnalla ovat kaikki maailman aarteet, jotka kuitenkin katoavat? Käytä toki luomisen lahjoja iloisesti, mutta jos joudut niistä luopumaan Kristuksen tähden, älä menetä toivoasi. Herra nimittäin itse sanoo, niin kuin päivän evankeliumissa kuulimme: ”Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän.” (Matt. 19:29) Tarkkaan ottaen sanat kuuluvat, ”…on saava satakertaisesti ja perivä iankaikkisen elämän.” Jos ja kun sinulla Kristuksessa on tämä kaikki ja se aina uudestaankin luvataan sinulle niin valtavan moninkertaisesti, niin etkö sinäkin aivan iloisesti olisi altis luopumaan Hänen tähtensä omastasi, tänäänkin? Rakas taivaallinen Isäsi ei jätä sinua puutteeseen, vaan Hän aivan tuhlaa kaikkea hyvyyttään sinulle. Älä siksi katso enää entiseen elämääsi, jossa turvasit maailman kunniaan ja rikkauksiin. Kristus on tullut, että sinulla olisi elämä ja yltäkylläisyys (Joh. 10:10). Pane toivosi Häneen!

Voittajan palkinto

Ja nyt, kaikki tämä siis tarkoittaa: Sinä olet kristitty. Unohda ja heitä siksi nyt mielestäsi kaikki se, mikä on Kristuksessa jo jätetty taaksesi. Kiinnitä katseesi maaliin, päämäärään. Kiinnitä katseesi voittajan palkintoon, joka sinua odottaa! Mikä se palkinto on? Se on Jumalan kutsun voittopalkinto, jonka Hän on sinulle ylhäältä antanut Kristuksessa Jeesuksessa. Pojassaan, kuoleman voittajassa Herra on kutsunut sinut. Kristuksessa Hän on sanansa ja pyhän kasteen kautta synnyttänyt sinut uudesti ja niin tehnyt sinustakin voittajan. Niinhän Hän Johanneksen kautta sanookin: ”sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman”. (1. Joh. 5:4a) Siksi sinuakin odottaa nyt voittajan palkinto, βραβεῖον (brabeion). Tämä sana juontaa juurensa kreikan sanasta βραβεύς (brabeus), jolla tarkoitetaan kilpailun tuomaria. Kun juoksukilpailu päättyy, tuomari ojentaa palkinnon voittajalle. Nyt kun sinä elät kristillistä elämää ja niin juokset kohti uskovalle varattua voittopalkintoa, niin matkasi päässä Kristus on sinua vastassa. Hän odottaa sinua siellä. Hän odottaa, että saa lahjoittaa sinulle palkinnon, ylösnousemisen kuolleista (Fil. 3:11) ja iankaikkisen elämän yhteydessään. Siellä ei enää olla matkalla, vaan ollaan perillä. Siellä ei enää tarvitse juosta, vaan siellä saa levätä. Siellä ei enää ole puutteellisuutta tai syntiä, vaan siellä on pelkkää täydellisyyttä ja vanhurskautta. Siellä mikään tästä ei enää ole ”jo nyt ja ei vielä”, vaan siellä tämä kaikki on ”iankaikkisesti”.

Mutta lopuksi rakas ystävä, sinä, joka vielä olet matkalla kohti päämäärää, huomaa tämä: Me puhumme kristillisestä elämästä ikään kuin urheilutermein kilpailuna tai juoksuna kohti maalia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tällä matkallasi olisit liikkeellä yksin tai omine voiminesi, niin kuin kilpajuoksija tai olympiahiihtäjä. Se, että kurottautudut kohti maalia ja riennät kohti palkinnon haltuun ottamista, tämä kaikki on ylipäätään mahdollista siksi, että Kristus on jo ensin ottanut sinut haltuunsa. Sinun voittosi on mahdollista, koska Kristus on jo Golgatalla ja haudan suulla voittanut. Hän on kasteessasi ”voittanut sinut”, ottanut sinut haltuunsa ja antanut sinulle pelastuksensa lahjat. Siksi kaikki matkantekosi kohti iankaikkisen elämän maalia on lähtöisin Hänestä. Ja vielä: Tällä matkalla et voi mitenkään kestää omine voiminesi, mutta sinun ei myöskään tarvitse! Nimittäin tällä matkalla et ole sinä yksin, vaan saat kurottautua eteenpäin kohti päämäärää toisten kristittyjen kanssa, osana Jumalan kansaa, kalliina jäsenenä, jonka Kristus armossaan on liittänyt seurakuntaruumiiseensa. Tässä seurakunnassaan Herra Kristus tarjoaa oman itsensä sinulle sinun matkasi ravinnoksi ja voimaksi, koko elämäksesi. Tule tänne ottamaan Hänet vastaan, tule vastaanottamaan Golgatan ristin elämän puun hedelmä. Silloin ristin Herra vahvistaa sinua matkallasi. Silloin varmasti pääset myös perille sinne, missä meille sanotaan: ”Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.” (Ilm. 2:7b) Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 16.2.2014.)