4. adventtisunnuntai (2. vsk), Matt. 1:18–24, toinen saarna

Meidän kanssamme – meidän puolestamme

Jumala meidän kanssamme?

Toivo, rakkaus, ilo, ja rauha. Eikö näissä ole koko kristillinen usko pääkohdissaan? Eikö meidän kristittyjen kallein aarre olekin siinä, että Jumala meidän kanssamme? Sinä et ole yksin, vaan Jumala on sinun kanssasi! Ja vaikeinakin aikoina sinulla voi olla turvallinen luottamus Häneen. Sydämessäsi voi olla toivo, rakkaus, ilo ja rauha. Näin kuulee usein saarnattavan ja opetettavan. Mutta mitä se tarkoittaa? Mihin tämä kaikki perustuu? Kristityt kyllä usein puhuvat tästä, mutta joskus on kuin itse asia jäisi jotekin auki. Mitä se on, että Jumala on meidän kanssamme? Joskus tätä kuulee jopa selitettävän niin, että kun Jumala on kanssamme, kaikki elämän vaikeudet hellittävät ja niiden tilalle tulee rauha ja ilo. Mutta sitten, mitä jos sydämessä ei olekaan rauhan tunnetta? Onko niin, että silloin Jumala ei enää olekaan minun kanssani? Ei ystävät, tämä asia vaatii selvittämistä. Mitä tarkoittaa se kristillisen uskomme suuri opetus, että Jumala on meidän kanssamme?

Jumala meidän puolestamme

Päivän evankeliumissa Herra puhuu meille juuri tästä. Sana sanoo meille, että taivaallinen Isä lähetti Poikansa maailmaan. Hän sikisi Pyhästä Hengestä neitsyt Marian kohdussa. Hänessä täyttyi se lupaus, jonka Jumala oli satoja vuosia aiemmin antanut profeettansa Jesajan kautta: ”Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.” (Jes. 7:14) Hänen nimensä on siis עִמָּנוּ אֵל (Immanu-El), ”kanssamme meidän Jumala”, tai siis suomeksi ”Jumala meidän kanssamme”. Tämän tulevan, ihmeellisen lapsen nimi oli siis Herran oma ilmoitus ja lupaus siitä, että Hän olisi oleva kansansa kanssa. Mutta tämän Lapsen nimi merkitsi vielä enemmänkin. Immanuel on persoona. Juuri tuo syntyvä lapsi itse on Jumala, joka aivan omassa persoonassaan on kansansa kanssa. Jumalan läsnäolo ja ”meidän kanssamme” oleminen on siis sitä, että tämä lapsi on Jumala, joka tulee kansansa luo. Ajattele, miltä niistä israelilaisista on tuntunut, jotka saivat elää tämän ihmiseksi tulleen Jeesuksen lähellä ja seurata Hänen elämäänsä. Jumala oli todella heidän kanssaan! Heillä oli mahdollisuus keskustella itsensä Herran kanssa. Näillä ihmisillä jos kenellä oli kaikkien elämän huolien ja murheiden keskellä aihetta turvalliseen luottamukseen, toivoon, iloon ja rauhaan.

Mutta siinä, että Jumala on ”meidän kanssamme”, siinä on vieläkin enemmän. Kyse ei ole vain siitä, että ihmisellä voi olla mukava turvallinen ja lämmin tunne, kun Jumala haluaa olla hänen kanssaan ja hänen lähellään. Ja tästäkin asiasta evankeliumi puhuu meille. Meille kerrottaan, että enkeli ilmoitti Joosefille syntyvän Jumalan Pojan toisenkin nimen, Hänen varsinaisen nimensä. Tämä nimi on Ἰησοῦς (Iesous), heprean kielessä יְהוֹשׁוּעַ (Jehoshua´). Samoin kuin nimi Immanuel sisältää Jumalan läsnäolosta muistuttavan merkityksen, niin on tällä Jeesus-nimelläkin oma merkityksensä. יְהוֹשׁוּעַ (Jehoshua´) tarkoittaa ”Herra pelastaa” tai ”Herra on pelastus”. Tämä nimi siis ilmoittaa meille, mikä on tämän syntyvän lapsen tehtävä.

Ja tässä onkin nyt koko asian ydin: Jumalan Poika on tullut maailmaan olemaan ”meidän kanssamme” – niin kuin Jesaja sanoo – siis ihmisten kanssa, oman kansansa Israelin kanssa. Tämä on tapahtunut aivan niin kuin evankelista Johanneskin sanoo Jumalan ikuisesta Pojasta: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä”. (Joh. 1:14a) Jumalan Poika on tullut näin olemaan ”Jumala meidän kanssamme” juuri sitä varten, että Hän voisi olla Jumala meidän puolestamme. Hän on siis tullut siksi, että voisi pelastaa kansansa, olla heille ”Herra pelastaa”. Mistä Hän on tullut pelastamaan kansansa? Hän ei ole tullut pelastamaan heitä vapaaksi maallisista vihollisista, vaan suurimmasta ja mahtavimmasta vihollisesta, heidän synneistään. Huomaatko? Enkeli ilmoittaa: ”hän on vapahtava [tai pelastava] kansansa heidän synneistään”, siis monista synneistä. Se tarkoittaa: Jumalan Poika Kristus on tullut läsnäolevaksi maailmassa, voidakseen olla Herran lähettämä pelastus kaikista mahdollisista synneistä. Ja Hän on tullut, että voisi pelastaa paitsi Jumalan vanhan liiton omaisuuskansan, Hän on tullut myös siksi, että saisi koota nekin lampaat, jotka eivät ole tästä historiallisen Israelin lammastarhasta (Joh. 10:16). Hän on tullut olemaan sovitus koko maailman synneistä, että kaikille pakanoillekin avattaisiin pääsy Hänen pyhän omaisuuskansansa osallisuuteen, että heillekin avattaisiin tie vapautukseen kaikista heidän synneistään, niin kuin sana sanookin: ”minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.” (Jes. 49:6b)

Mutta se, että ”Herra pelastaa” kansansa tarkoittaa myös: He ovat rikkoneet Jumalan lain ja tarvitsevat siksi pelastusta. Ilman tätä pelastajaa he ovat hukassa. Tämäkin koskee paitsi historiallista Israelia, myös kaikkia pakanakansoja. Se koskee siis kaikkia ihmisiä. Sinäkin olet rikkonut Jumalan pyhän, loukkaamattoman ja lahjomattoman lain. Olet rikkonut sen teoillasi, sanoillasi, ajatuksillasi ja tekemättä jättämisilläsi. Sinä olet syntinen ja sellaisena olet ansainnut kuoleman. Mutta taivaallinen Isä on lähettänyt Poikansa olemaan ”Jumala meidän kanssamme”, olemaan ihmiskunnan kanssa, toisin sanoen tulemaan lihaksi ja omaksumaan ihmisyyden, että Hän voisi omassa inhimillisessä ruumiissaan sovittaa nämä sinun syntisi. Ja Hänessä ne myös on sovitettu. Miten ne on sovitettu? Kristus itse sanoo: ”niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Matt. 20:28) Kristus Jeesus on siis tuo אֵל (El) Jumala, joka on עִמָּנוּ (Immanu) meidän kanssamme. Ja Hän on tullut olemaan ”meidän kanssamme” siksi, että voisi kantaa meidän syntimme ruumiissaan, kärsiä ja kuolla niiden tähden. Hän on ”Jumala meidän kanssamme” juuri siksi, että voisi vuodattaa verensä, liiton veren, monen edestä, heidän syntiensä anteeksiantamiseksi (Matt. 26:28). Ja tämän ”meidän kanssamme” olleen Jumalan ristinkuolemassa aivan kaikki synnit on sovitettu, anteeksi annettu, sinunkin syntisi. Hänessä synnin, kuoleman ja perkeleen valta on murrettu. Tätä tarkoittaa myös tuo nimi Jeesus, jonka Jumala itse Pojalleen antoi. ”Herra pelastaa.” Anna sinäkin, rakas ystävä tälle joulun lapselle tämä ihmeellinen nimi; kutsu sinäkin Häntä omaksi pelastajaksesi, sinun pelastajaksesi! Kristus on näet tullut Isän luota sinun kaltaiseksesi, että sinä – juuri sinä! – saisit kiittää ja ylistää: ”Jeesus Kristus on ’Herra pelastaa’, ja Hän on sitä minulle. Hän on pelastanut minut kaikista synneistäni!”

Jumala meidän kanssamme

Juuri tähän tähtäsi Kristuksen ihmiseksi tuleminen ja Hänen koko jumalallinen läsnäolonsa maailmassa. Kristuksen lihaan tulemisen ja ”meidän kanssamme” olemisen päätavoitteena oli se, että Hän saisi olla ”Jumala meidän puolestamme”, siis kuolla meidän syntiemme edestä, vuodattaa kalliin sovintoverensä meidän puolestamme. Ja juuri Hänen verisen sovitusuhrinsa vuoksi Hän myös voi tulla taas läsnäolevaksi meidän keskellämme, olla ”Jumala meidän kanssamme” myös tänään. Kun Jeesus nimittäin on maailmassa täyttänyt kaiken lain vanhurskauden (vrt. Matt. 3:15), kun Hän on kantanut meidän syntimme ja ristin puulla huutanut ”se on täytetty”, kun Hän on kivulla ja häpeällä kuollut, mutta sitten myös ihmeellisesti noussut ylös kuolleista, kun Hän on ilmestynyt opetuslapsille neljänkymmenen päivän aikana, ja sitten kun Hän on juuri lähdössä takaisin taivaallisen Isänsä luo, niin mitä Hän silloin opetuslapsilleen sanoo? Mitä Hän sanoo? Hän sanoo, että Hän on Immanuel. Hänhän lausuu: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19–20) Kristus siis lupaa omilleen, että Hän on Jumala, joka on heidän kanssaan joka päivä. Hän lupaa olla rakkaan seurakuntaruumiinsa kanssa ja sen Päänä, vieläpä kaikki päivät maailman loppuun asti. Hänen pyhä Kirkkonsa ei siis koskaan voi kadota niin kauan kuin tämä maailma vielä pysyy. Herra Kristus on sen kanssa joka päivä. Mutta Hän sanoo myös, että tämä Hänen läsnäolonsa ei ole ainoastaan jotakin sentimentaalista, mukavaa ja lämmintä yhdessäoloa. Kristus yhdistää armollisen läsnäolonsa, siis tuon ”meidän kanssamme” olemisen siihen, että a) Hänen pyhää sanaansa opetetaan sellaisena kuin Hän on sen itse antanut ja käskenyt pitää. b) Hän sitoo läsnäolonsa kirkossaan myös siihen, että Hänelle rakkaita ihmisiä kastetaan Hänen käskynsä mukaan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Herra yhdistää ”meidän kanssamme” olemisen ja siitä seuraavan Hänen valtakuntansa leviämisen juuri sanaan ja sakramentteihin. Niissä Hän on luvannut olla joka päivä meidän kanssamme, meidän luonamme joka päivä maailman loppuun asti. Se tarkoittaa: pyhässä evankeliumissaan ja pyhissä sakramenteissaan Herra Kristus on luvannut olla ”Jumala sinunkin kanssasi”, sekä ”Herra pelastaa” ei ainoastaan maailmalle yleensä, vaan myös ja juuri sinulle. Armovälineissään Hän on luvannut tarjota sovituksen sinun synteihisi, ja Hän on luvannut tehdä niin aivan joka päivä. Siksi on ihana saarnata ja oppia Hänen sanaansa joka päivä. Siksi on ihana ottaa usein vastaan Hänen ruumiinsa ja verensä messussa, vaikka joka päivä, niin kuin Lutherkin opettaa. Herra Kristus on sovittanut sinun syntisi kerran Golgatalla aivan kertakaikkisesti, ja sanassaan ja sakramenteissaan Hän yhä uudestaan tarjoaa sinulle kuolemattomuuden lääkkeen, aivan joka päivä aina siihen päivään asti, kunnes Hän tulee takaisin, siihen päivään asti, kunnes synti ja vihollisista viimeinen, kuolema kukistetaan lopullisesti (1. Kor. 15:26).

Tähän, rakkaat ystävät, tähän perustuu kristillisen uskon perustava sanoma: toivo, rakkaus, ilo, ja rauha. Näiden ihmeellisten läsnäolon lahjojen, sanan ja sakramenttien äärellä me saamme sanoa jo nyt: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa”. (Ilm. 21:3) Näiden lahjojen vastaanottajiksi me haluamme tulla, sillä niissä meidän kanssamme on Hän, joka on omaksunut ihmisyyden ja tullut olemaan ”Jumala meidän kanssamme”, että saisi ristillä olla ”Jumala meidän puolestamme”. Kun Hän sitten on Golgatalla uhrannut ruumiinsa ja vuodattanut kalliin verensä, Hän myös voi niiden, sekä sanansa ja pyhän kasteen kautta tulla meille uudestaan ja uudestaan läsnäolevaksi, olemaan ”Jumala meidän kanssamme.” Tänäänkin Hän on läsnä täällä, täällä Hän tulee lihaksi ja asuu meidän keskellämme, tuo meille ikuisen pelastuksen kaikista synneistämme. Ottakaamme Hänet vastaan kun Hän tulee! Kristus tahtoo pelastaa meidät ikuiseen valtakuntaansa. Ja siellä toteutuu kerran lopullisesti se, mistä Johannes todistaa, kun hän Pyhässä Hengessä jatkaa: ”Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.'” (Ilm. 21:3–4) Aamen.

(Saarna pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 22.12.2013.)