3. adventtisunnuntai (2. vsk), Joh. 1:35–37

Katso, Jumalan Karitsa!

Päivän evankeliumiteksti on lyhyt, vain kolme jaetta. Kuitenkin tämä pieni katkelma piirtää eteemme suuria ihmeitä. Ensinnäkin saamme nähdä, että Jumala on ilmoittanut sanansa ihmisille. Näemme myös, miten Hän on tämän tehnyt. Toiseksi saamme katsella, mikä tai oikeastaan kuka on koko Jumalan ilmoituksen varsinainen sisältö. Kolmanneksi saamme vielä nähdä, mitä Jumalan ilmoitussanan kuulemisesta seuraa.

Jumalan ilmoitus profeettojen kautta

Ensiksikin evankeliumi painottaa meille: Jumala on ilmoittanut meille sanansa. Evankelista ei lausu tätä asiaa meille suoraan, mutta koko teksti oikein alleviivaa tätä. Jordan-virralla, Betanian kylässä seisoo mies kamelinkarvapuvussaan. Johannes Kastaja on siellä toimittamassa tehtäväänsä. Jumala on kutsunut Hänet jo äidin kohdusta tähän tehtävään ja sitten lähettänyt sitä suorittamaan. Meille kerrotaan, että Johannes seisoo nyt tuolla Jordanilla ja puhuu. Mitä Hän puhuu? Hän julistaa Jumalan sanaa. Herra on kutsunut ja asettanut Johanneksen profeetakseen, että Hänen pyhä sanansa voisi tämän kautta tulla ilmoitetuksi ihmisille.

Eikö tämä ole suuri lohdutus? Jumala on ilmoittanut meille sanansa. Ajattele! Ihminen on langennut syntiin ja niin menettänyt alkuperäisen yhteytensä kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Siksi luonnollinen, syntymätilassaan oleva ihminen ei tunne Jumalaa eikä Hänen tahtoaan. Mutta juuri tällaisille itsessään syntisille – siis juuri meille –  Jumala on ilmoittanut itsensä. Hän on tehnyt niin, että me saisimme tulla tuntemaan Hänet ja Hänen armollisen tahtonsa meitä kohtaan.

Toki voidaan ajatella, että kaikkivaltias Jumala olisi voinut jäädä taivaan pyhyyteensä ja tuonpuoleisuuteensa. Mutta koska Hän on olemukseltaan rakkaus (1. Joh. 4:8), koska Hän on armollinen sinua ja minua kohtaan, siksi Hän ei voinut vain jäädä sinne. Hän halusi tulla meille langenneille tunnettavaksi. Hän halusi tulla sinua lähelle. Siksi Hän myös kutsui profeettoja, joille Hän Pyhässä Hengessä ilmoitti pyhän sanansa. Nämä profeetat Jumala sitten myös lähetti, että he saarnaisivat tämän ihmeellisen ilmoitussanan syntisille. Tässä tehtävässä profeetat eivät saaneet puhua mitään omaansa. Heidän tehtävänään oli julistaa vain se, mitä Herra sanoo. Itsessään kaikki profeetat toki olivat aivan samalla lailla ihmisiä kuin kaikki muutkin, itsekin aivan yhtä lailla Jumalan pyhän sanan ja armollisen ilmoituksen tarpeessa. Tämän päivän evankeliumin edellä kastajaprofeetta Johanneskin tunnustaa selvästi, että hänen julistuksensa ei ole peräisin hänestä itsestään. Hän sanoo, ettei aiemmin edes tuntenut Kristusta, jota nyt saarnaa (Joh. 1:31, 33). Toki Johannes jo lapsesta asti oli tuntenut maanpäällisen serkkunsa Jeesuksen. Jo äitinsä kohdussa hän oli jopa Pyhässä Hengessä iloinnut, kun Vapahtajaa kohdussaan kantanut neitsyt Maria astui huoneeseen (Luuk. 1:41). Mutta Johannes sanoo, että hänen elämässään oli ollut myös aika, jolloin hän ei tajunnut, kuka tämä Jeesus todella oli. Ja tälle Johannekselle kaikkivaltias Jumala kuitenkin antoi sanansa, Pyhän Hengen ilmoituksena. Tämän Johanneksen Herra lähetti kastamaaan ihmisiä, että Kristus näin tulisi julki Israelille. Samalla tavalla myös kaikki muut Herran profeetat jo ennen Johannesta olivat saaneet Jumalan ilmoitussanan. Siksi heidän saarnansa ei ollut heistä itsestään, vaan Jumalasta. Jokainen sana, jonka he saarnasivat ja joka sitten myös kirjattiin pyhään Raamattuun, oli ja on sellaisenaan täydellistä Jumalan sanaa. Päivän epistolassa pyhä Pietari sanoittaa tämän: ”sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2. Piet. 1:21)

Sinäkin saat uskoa tämän. Pyhässä Raamatussa sinulla on Jumalan ilmoitus. Kun sinä avaat Raamattusi, näet sen sivuilla inhimillisen kielen sanoja. Kuitenkin kaikki nuo sanat ovat Jumalan Pyhän Hengen inspiroimia sanoja. Raamatun kirjojen laatijat ovat kyllä käyttäneet kirjoittaessaan inhimillistä kieltä – hepreaa, arameaa ja kreikkaa – mutta he ovat tehneet näin Pyhän Hengen johdatuksessa. Henki on antanut heille ne sanat, jotka Hän on tarkoittanut kirjoitettaviksi. Siksi, vaikka ihmiset ovat kirjanneet sanat muistiin, Raamatun kirjoitukset ovat perimmältään itsensä Jumalan henkäyttämät ja inspiroimat (2. Tim. 3:16). Tässä asiassa vanhan kirkon opettaja, 200-luvulla vaikuttanut Origenes opettaakin oikein, kun hän painottaa Raamatun jumalallista syntyä. Origenes sanoo, että pyhien kirjoitusten varsinainen kirjoittaja on Pyhä Henki, ei niinkään ihminen. Hän opettaa, että kaikissa pyhissä kirjoituksissa, sekä Vanhan että Uuden testamentin teksteissä puhuu sama Jumalan Henki. Siksi kaikki Raamatun kirjoitukset ovat läpeensä pyhät ja jumalalliset. Kirjoitusten jokaisella pienellä yksityiskohdallakin on oma tärkeä merkityksensä; mikään niissä ei ole hyödytöntä tai turhaa. Tällä tavalla rakas ystävä, Jumala on ilmoittanut itsensä sinulle ja minulle varmalla, riittävällä, täydellisellä tavalla. Niin kuin Jumalan sana tuli Johanneksen kautta kansalle tuolla Jordan-virralla, niin Jumalan profeetallinen ja pyhä sana on meillekin tullut ja tulee Raamatussa. Herra puhuu siinä meille, omalle kansalleen. Eikö ole ihmeellinen ja iloinen asia?

Jumalan Karitsa – ilmoituksen sisältö

Nyt kun Jumala antoi Henkensä inspiroiman ilmoituksen tulla maailmaan, niin mitä Hän siinä ilmoitti? Mikä oli tämän ilmoituksen sisältö? Tietenkin Jumala ilmoitti itsensä, siis sen, kuka Hän on. Mutta miten kukaan ihminen voi käsittää Jumalan olemusta, Hänen koko täyteyttään? Mutta että Hänen olemuksensa voitaisiin ilmoittaa vajavaiselle ihmiselle, Jumala lähetti oman Poikansa maailmaan. Hänessä Jumala ilmoitti itsensä. Tämän päivän evankeliumissa, sen muutamassa lyhyessä lauseessa on ihanalla tavalla sanottu koko tämän jumalallisen ilmoituksen keskeisin sisältö. Profeetta julistaa: ”Katso, Jumalan Karitsa.” Tässä on koko Raamatun keskus, kaiken profeetallisen ja apostolisen julistuksen ydin, niin Vanhan kuin Uuden testamentinkin keskus ja pääsisältö. Tätä julistavat kaikki Raamatun sanat, tähän ne kaikki viittavat. Kaikki Raamatun pyhät kirjoitukset ovat aivan täynnä tätä Jumalan Sanaa, Kristus-Sanaa. ”Katso, Jumalan Karitsa.”

Näissä muutamassa sanassa on sanottu valtavan paljon. Taivaallinen Isä lähetti Poikansa, Kristus-Sanan, joka oli jo alussa ollut Hänen luonaan (Joh. 1:1). Hän on se Jumalan Sana, jonka Isä oli luomisessa lausunut, kun meille kerrotaan: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli.” (1. Moos. 1:1–3) Tämän ikuisen Sanansa, Poikansa Kristuksen Isä lähetti maailmaan. Kristus omaksui ihmisyyden, Hän tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme (Joh. 1:14), että Hänessä Isä ilmoitettaisiin koko maailmalle, niin kuin Kristus itsekin sanoo: ”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille Isä’? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.” (Joh. 14:9–10) Jumalan Sana Kristus tuli lihaksi myös ja nimenomaan siksi, että Hän voisi olla Karitsa, Jumalan Karitsa. Mitä se tarkoittaa? Päivän evankeliumissa Johannes siis saarnaa tämän lyhyen, mutta kaikkein suurimman saarnan opetuslapsilleen. ”Katso, Jumalan Karitsa.” Edellisenä päivänä profeetta oli saarnannut tämän saman saarnan suuremman ihmisjoukon kuullen, pidemmässä muodossa (ks. Joh. 10:41). Katsokaamme noita edeltäviä jakeita hieman, että ymmärtäisimme paremmin, mitä Herra Johanneksen kautta tahtoo meille puhua.

Johannes siis katsoo Jeesusta Kristusta ja sanoo, että Hän on karitsa. Tämän saarnan kuullessaan jokainen juutalainen yhdisti Jeesuksen siihen, mitä Israelin temppelissä tapahtui. Siellähän teurastettiin karitsoita uhriksi, syntien sovitukseksi. Johannes siis saarnaa tässä, että Jeesuskin on sellainen, joka uhrataan syntien sovitukseksi. Mutta Hän ei ole mikä tahansa temppelin uhrikaritsa. Hän on ὁ ἀμνὸς (ho amnos), toisin sanoen The Lamb, siis aivan tietty uhrikaritsa. Hän on se Karitsa suurella alkukirjaimella, siis Hän, jonka esikuvaa kaikki tuhannet ja taas tuhannet vanhan liiton temppelin uhrikaritsat olivat, ja johon ne kaikki yhdessä viittasivat. Hän on se ainutkertainen, virheetön ja täydellisen puhdas Uhrikaritsa, jota ei tule toista, eikä tarvitsekaan tulla, sillä Hänen ruumiinsa uhrilla me olemme pyhitetyt kerta kaikkiaan (Hepr. 10:10).

Ja Pyhä Henki saarnaa meille Johanneksen kautta vielä enemmän: Jeesus Kristus on paitsi ὁ ἀμνὸς (ho amnos), ”se Karitsa”, Hän on myös ὁ ἀμνὸς τοῦ θεοῦ (ho amnos tou theou), The Lamb of God, Hän on siis Jumalan Karitsa. Hän on Jumalan Karitsa siksi, että on Jumalan ainosyntyinen Poika (Joh. 1:34), joka – aivan niin kuin Johanneskin sanoo – on ollut ennen häntä: ”Tämä on se, josta minä sanoin: ’Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.'” (Joh. 1:30) Tässä on Kristus, joka on ollut ikuisuudesta asti, ennen kaikkia profeettoja, jotka ovat todistaneet Hänestä Pyhässä Hengessä. Jeesus on ”Jumalan Karitsa” myös siksi, että Hän on Isän Jumalan lähettämä, se sovitusuhri, jonka Jumala on itse katsonut itselleen (1. Moos. 22:8). Hänen päälleen Isä on sälyttänyt ja on vielä sälyttävä koko kansan syntivelan – niin, aivan koko maailman syntivelan (Jes. 53:6). Hän on Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnin (Joh. 1:29). Ja kun Hän näin omassa itsessään kantaa koko maailman syntivelan, Hän myös ottaa tuon raskaan velkataakan pois maailmalta, sinulta ja minulta. Koko maailman synnit on sovitettu, pois otettu kertakaikkiaan! Siksi, vaikka Hän on Jumalan Karitsa – tai oikeastaan juuri siksi, että Hän on Jumalan Karitsa – Hän on juuri ”meidänkin” karitsamme, niin kuin Paavali kirjoittaa: ”sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.” (1. Kor. 5:7)

Tässä on koko Raamatun, koko Jumalan Pyhän Hengen ilmoituksen keskus. Koko ilmoituksen keskus ja ydin on siinä, että Jumala on lähettänyt pyhän Poikansa olemaan Hänen valitsemanaan täydellisenä uhrina, meidän pääsiäislampaanamme. Hän on siis lähetetty sinun syntiesi, ja vielä sinun kaikkien syntiesi sovitukseksi. Ja niin kuin pääsiäislampaat Israelin temppelissä pääsiäistä edeltävänä perjantaina teurastettiin ja uhrattiin siellä alttarilla kansan syntien sovitukseksi, niin on nyt myös Jumalan täydellinen ja virheetön, pyhä uhrikaritsa Jeesus Kristus ylösnousemuksen pääsiäisen alla, pitkäperjantaina teurastettu ja uhrattu ristin alttarilla. Miksi? Sinun syntiesi sovitukseksi. Tee sinäkin siis niin, kuin Pyhä Henki nyt Johanneksen kautta kehottaa: ”Katso” tähän Jumalan Uhrikaritsaan! Usko Pyhän Hengen inspiroimaan täydelliseen ilmoitukseen, joka sinulle on tässä saarnattu: ”Katso, Jumalan Karitsa.” Toisin sanoen: Kristus on kuollut sinun edestäsi. Katso Häneen! Kun sinun syntisi ahdistavat sinua, kun Perkele sinua kuitenkin väijyy, syyttää, kiusaa ja ahdistaa, niin kohdista katseesi uskossa tähän Jumalan Poikaan, joka on tullut uhriksi sinun syntiesi edestä. Saarnaa itsellesi: ”Katso Hannu, katso Maarit, katso Harri: Jumalan Karitsa.” Se on tapahtunut. Hän on kantanut sinun syntisi. Itsessään hän on viaton, sillä hän on Jumalan virheetön ja tahraton karitsa, mutta koska hän kantaa maailman syntejä, tätä viatonta painavat koko maailman synnit ja syyllisyys. Mitä syntejä sinä oletkin tehnyt tai tulet tekemään, ne ovat Kristuksen omia, aivan niin kuin hän itse olisi ne tehnyt. (Luther, Martti: Galatalaiskirjeen selitys, Gal. 3:13.) Siksi sinun syntisi on myös sovitettu Hänessä. Hänessä ne on otettu pois.

Usko tulee Kristus-sanan kuulemisesta

Tämän valtavan evankeliumin saarnan opetuslapset olivat siis muun kansanjoukon kanssa kuulleet jo edellisenä päivänä. Johannes oli saarnannut sen silloin oikein pidemmän kaavan mukaan. Siksi tänään, kun Johannes on kahden opetuslapsensa kanssa tuolla Jordanilla, tänään ei tarvita pitkää saarnaa. Tänään riittää lyhyt saarna, joka kuitenkin on tämä kaikkein suurin ja ihanin saarna: ”Katso, Jumalan Karitsa!” Ja sen Johannes nyt Pyhässä Hengessä saarnaa opetuslapsille. Miksi hän saarnaa saman asian uudestaan?

Vaikka opetuslapset olivat edellisenä päivänä kuulleet tämän saarnan, he olivat kuitenkin jääneet paikoilleen. He olivat kyllä korvillaan kuulleet Pyhän Hengen ilmoituksen, mutta se ei ollut saanut vaikuttaa heidän sydämissään toimintaa. Vika ei tietenkään ollut Jumalan ilmoitussanassa. Se on pyhä sana, ja sen profeetta kyllä saarnasi aivan Jumalan tahdon mukaan, kirjaimelleen niin kuin hän oli sen Pyhässä Hengessä saanut saarnattavaksi. Mutta me ihmiset olemme usein hitaita kuulemaan, niin kuin jopa apokryfisessä Baarukin kirjassa aivan oikein sanotaankin: ”Hamasta siitä päivästä, jolloin Herra vei meidän isämme pois Egyptin maasta, aina tähän päivään asti me olemme olleet tottelemattomat Herraa, meidän Jumalaamme, kohtaan ja hitaat kuulemaan hänen ääntänsä.” (Baar. 1:19) Siksi Pyhä Henki käski Johannesta nyt toistamaan edellisen päivän saarnan. Siksi nyt riittävät sanat: ”Katso, Jumalan Karitsa!” Tämän lyhyen lauseen kuullessaan nämä paikalla olleet kaksi miestä muistivat, mitä Herra edellisenä päivänä oli Johanneksen kautta heille puhunut. He muistivat koko Kristus-saarnan. Ja tällä kertaa se sai mennä perille. Sanan vaikutuksesta he tunnustivat sydämessään: Minä olen kokonaan syntinen, kuoleman ansainnut ihminen (Room. 6:23). Minun pelastuksekseni ei ole mitään muuta mahdollisuutta, kuin yksin tämä Jeesus, joka on Jumalan lähettämä ikuinen Poika, minun suurten syntieni vuoksi täydelliseksi uhriksi tullut Vapahtaja. Tässä Jeesuksessa todella on minun ikuinen elämäni. Ja niin nämä miehet tämän Pyhän Hengen ilmoitussanan kuullessaan nyt uskoivat Kristukseen ja lähtivät seuraamaan Häntä. He jättivät Johanneksen, tulivat Jeesuksen seuraajiksi ja opetuslapsiksi.

Näin on meidänkin kohdallamme, rakkaat ystävät. Me olemme usein niin kovin hitaat kuulemaan Jumalan pyhää ilmoitussanaa. Niin helposti Sanan äärellä ajattelemme: ”Kyllähän minä nyt jo tiedän tämän kaiken, kyllä minä tiedän mitä Raamattu Jeesuksesta sanoo.” Mutta ystävät, me tarvitsemme Jumalan evankeliumin saarnaa ja opetusta toistuvasti. Näin on tietenkin siksi, että me kaikki tarvitsemme syntien anteeksiantamusta evankeliumin kautta uudelleen ja uudelleen, aivan joka päivä, jopa monta kertaa päivässä, niin, jopa aivan joka hetki. Mutta me tarvitsemme jatkuvaa evankeliumin ilmoitussanan kuulemista myös siksi, että valitettavan usein olemme niin kovin hitaat kuulemaan. Apostolisten ja profeetallisten kirjoitusten kautta, ja niiden saarnan kautta Herra tahtoo antaa ilmoituksensa, Kristus-sanan tulla meidän luoksemme joka päivä, aivan monta kertaa päivässä. Se sana on voimallinen, koska sen sanan sisältö Kristus on voimallinen. Ja vaikka me usein olemmekin hitaat kuulemaan, niin Jumalan voimallinen sana itse kuitenkin ajallaan synnyttää myös kuulemisen, ja kuulemisen kautta uskon Kristukseen (Room. 10:17). Tämän Raamatun lupauksen myös päivän evankeliumi vahvistaa meille näiden kahden opetuslapsen esimerkillä. Kuulkaamme mekin siis toistuvasti Jumalan Pyhää ilmoitussanaa, Kristus-saarnaa. Hakekaamme siitä rohkaisua ja lohdutusta taistelussa syntiä ja perkelettä vastaan. Älkäämme myöskään lakatko puhumasta sitä sanaa ystävillemme ja sukulaisillemme ajatellen: ”Eivät he kuitenkaan usko.” Jumala on armollinen meitä kaikkia syntisiä ja hitaita kohtaan. Hän tahtoo aina uudestaan antaa meidän kuulla pyhän, kirjaimellisen, täydellisen, riittävän, vapauttavan ja pelastavan ilmoitussanansa. Se sana sanoo meille yhä uudestaan: ”Katso, Jumalan Karitsa, sinun puolestasi.” Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 15.12.2013.)