Valvomisen sunnuntai (1. vsk), Matt. 25:1–13

Herra viipyy – ja tulee!

Johdanto

Tänään keskitymme päivän evankeliumissa kolmeen asiaan: Ensiksi huomaamme, että Herran Kristuksen tulemus on totta. Toiseksi puhumme siitä, että Hänen tulemuksensa viipyy. Lisäksi katsomme vielä, minkälaisessa tilanteessa Hänen tulemuksensa lopulta tapahtuu.

Herra tulee

Ensiksi, Herramme tulee. Evankeliumissa Kristus puhuu itsestään ylkänä, siis sulhasena, joka tulee hakemaan Morsiamensa, seurakunnan kotiin, taivaan häihin. Ystävät, tämä koskee meitäkin juuri tänään. Tänään Herra on jo lähellä (Fil. 4:5). Hän on tulossa aivan pian. Kristillisenä seurakuntana me joka pyhä tunnustamme tämän uskomme: Herramme Kristus kuoli syntiemme tähden, nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui ylös taivaisiin. Ja nyt me odotamme: Hän tulee kerran takaisin kirkkaudessaan (Matt. 25:31). Uskomme Jumalan Poikaan, joka ”on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.” (Nikean-Konstantinopolin uskontunnustus.) Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta on alkanut uuden liiton aika, lopun aika. Me elämme viimeisiä aikoja, juuri nyt. Se tarkoittaa: tämän maailman aikaa ei ole enää paljon jäljellä, kohta alkaa iankaikkisuus.

Tähän sisältyy varoitus, sellainen, jonka sinäkin olet ehkä usein nähnyt lyhtypylväissä maanteiden varsilla. ”Jeesus tulee, oletko valmis?” Kysymys on aivan oikea. Päivän evankeliumissa Herramme itsekin puhuu nimenomaan niistä neitsyistä, jotka ovat valmiita tai valmistautuneita Hänen tullessaan. Hän sanoo: ”Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.” (Matt. 25:10) Ne, jotka ovat valmiit ottamaan Herran vastaan, pääsevät Hänen kanssaan ikuiseen hääjuhlaan. Oletko sinä valmis ottamaan Herrasi vastaan, kun Hän tulee? Elätkö sinä tänään Hänen yhteydessään? ”No miten minä sitten voisin elää Hänen yhteydessään?” joku ehkä kysyy. Kuule Kristuksen pyhää sanaa ja sen saarnaa, ota Hänet vastaan pyhässä kasteen sakramentissa, tunnusta syntisi Hänelle, ota vastaan se synninpäästön sana, jonka Hän sananpalvelijansa kautta itse sinulle lausuu, ota vastaan Hänen ruumiinsa ja verensä ehtoollisen sakramentissa. ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” (Ap. t. 16:31)

Herramme Kristus tulee takaisin. Eikö tässä ole myös valtava lohdutus sinullekin, jotka elät tämän maailman syntisairauden, ehkä ruumiinkin sairauden keskellä, kivun, tuskan ja kuolemankin keskellä? Kaiken tämän keskelläkin sinä saat muistaa: Herrasi tulee! Kristus on kuoleman voittaja – sinun kuolemasi voittaja. Hän tulee sinua hakemaan siihen iankaikkiseen elämään, joka sinulla jo nyt on Hänessä (Joh. 3:16). Hän on Sulhanen, joka tulee hakemaan meitä, rakasta seurakuntamorsiantaan, että me eläisimme iankaikkisesti yhdessä Hänen kanssaan (1. Tess. 5:10).

Herra viipyy

Toiseksi, Herramme viipyy. Ehkä sinäkin odotat vapautusta tämän maailman synnin ja ”turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.” (Room. 8:21) Mutta kun sinä näin odotat, saattaa aika tuntua kovin pitkältä. Voi miten Herran Jeesuksen tulo tuntuu kestävän! Eikö Hän lainkaan aio tulla? Kyllä, kyllä Hän tulee, tulee jo aivan pian! Hän ei ole unohtanut sinua. Hänellä on kaikki asiat hallussaan. Mutta Hän itse sanoo tänään evankeliumissa: ”Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.” (Matt. 25:5) Kristus sanoo sen itse: Hän viipyy. Tästä viipymisestä Hän käyttää tässä teonsanaa χρονίζω (khronizo), joka tulee sanasta χρόνος (khronos), suomennettuna ”aika”. Herra siis sanoo kirjaimellisesti, että Hän oikein ”aikailee”. Miksi Hän tekee niin? Siksi, että Hän näkee, miten moni tässä maailmassa vielä elää täysin tietämättömänä Hänen paluunsa vääjäämättömästä lähestymisestä. Hän näkee, miten moni elää ja kuitenkin on kuollut. Moni elää ilman uskoa elävään Jumalaan ja Hänen lähettämäänsä Vapahtajaan, Kristukseen. Mutta Herra ei tahdo kenenkään hukkuvan epäuskossaan! Kristus ei tahdo, että kukaan on valmistautumaton kun Hän kerran tulee. Hän tahtoo, että mahdollisimman moni on tuona päivänä valmiina ja Häntä odottamassa. Apostoli Pietari kirjoittaakin: ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:9) Jos Herra siis vielä näin ”aikailee”, se on yksinomaan Hänen suurta armoaan syntisiä kohtaan. Hän tahtoo, että evankeliumi syntien sovituksesta julistetaan kaikille kansoille! Siksi mekin saamme tänään vielä saarnata, opettaa pyhäkoululaisia, jakaa Kristuksen ihanaa evankeliumia sukulaisille, ystäville ja naapureille. Herra tahtoo kaikkien pelastuvan! Hän viivyttää tuloaan myös siksi, koska Hän tahtoo, että sinäkin ehtisit vielä tehdä parannuksen, että itsekin olisit valmiina Hänen tullessaan, että ehtisit vielä hakea Jumalan sanasta ja sen saarnasta öljyä lamppuusi. Sanansa saarnalla Herra nimittäin tahtoo tänäänkin valmistaa sinut ja pitää sinut valmiina, että pääsisit Hänen kanssaan perille taivaan hääjuhlaan. Ethän lakkaa säännöllisesti tankkaamasta tätä Jumalan armon ja Pyhän Hengen öljyä!

Herra tulee keskiyöllä

Meille, jotka odotamme Kristuksen paluuta, tässä evankeliumissa on vielä yksi suuri lohdutus, jota nyt kolmanneksi tarkastelemme. Tämä lohdutus liittyy kysymykseen, millaisessa tilanteessa meidän Herramme tulee. Sitä ennen kuitenkin vielä muutama sana.

Tämän maailman taistelujen ja kärsimysten keskellä sinäkin olet varmaan kysellyt, milloin Herra tulee takaisin? Ehkä olet myös toivonut, että kun Hänen tulonsa näyttää nyt vielä viipyvän, että Herra voisi antaa tänä odotusaikana vielä parempia aikoja. Kirkkohistoriassakin on useita esimerkkejä siitä, miten kristityt ovat monenlaisten vaikeuksien keskellä odottaneet ihanaa tulevaisuutta jo täällä maan päällä. On haluttu ajatella, että Jumala jo tässä maailmassa antaisi kirkolleen paremmat ajat. On odotettu suuria herätyksiä, joissa kokonaiset kansakunnat jo tässä ajassa ja näkyvällä tavalla, suurina massoina, aivan yhtenä miehenä kääntyvät Herran puoleen. On odotettu, että Jumalan sanasta eriytynyt valtakirkon hallinto sortuisi ja Kristuksen kirkolle koittaisi parempi aika. On odotettu, että lopun aikana Kristuksen koko todellinen kirkko saatettaisiin paljon autuaallisempaan ja ihanampaan tilaan kuin missä se nyt näyttää olevan.

Mitä me tähän sanomme? Kaksi asiaa. Ensiksikin tämä: Toki meidän suuri tehtävämme Jumalan seurakuntana onkin rukoilla herätystä. Ensisijaisesti meidän on rukoiltava sitä itsellemme! Tämä tarkoittaa, että meidän tulee pyytää, että saisimme aina pysyä Jumalan sanan yhteydessä. Tätä onkin todellinen herätys. Se on yksinkertaisesti sitä, että palataan Jumalan pyhään ja muuttumattomaan sanaan, otetaan se uskossa vastaan. Tällaista herätystä meidän on hyvä näinä lopun aikoina rukoilla itsellemme ja omalle seurakunnallemme. Sitten me voimme seurakuntana rukoilla sitä myös muille. Jos ja kun toivoisimme, että kirkkoja eivät johtaisi Jumalan sanasta luopuneet ihmiset, niin me saamme vaikuttaa tähänkin. Niin me teemme, kun rukoilemme omien seurakunnankaitsijoittemme puolesta. Saamme rukoilla, että hekin pysyisivät Jumalan puhtaassa sanassa, jakaisivat sanaa meille sanan mukaan. Nimittäin väärää oppia eivät heikennä meidän julkiset kiivailumme, vaan yksin Jumalan pyhä ja voimallinen sana. Meidän tehtävänämme on itse keskittyä sanantutkisteluihin ja rukouksiin, ja pyytää Herralta sitä, että Hänen evankeliuminsa puhtaasti julistettaisiin ja sakramentit oikein toimitettaisiin meidän ja koko seurakunnan autuudeksi. Sillä kun niin käy, silloin Jumalan sana itse saa tehdä työnsä ja synnyttää uskoa. Tällä tavalla sana saa myös heikentää maailmassa riehuvien harhaoppien valtaa.

Mutta toiseksi: Samalla kun me näin saarnaamme itsellemme herätystä, Jumalan sanaan palaamista, samalla meidän on myös huomattava: Meille, Kristuksen seurakunnalle Jumalan pyhä sana ei lupaa mitään lopunajallisia parempia aikoja täällä maan päällä. (Vrt. Augsburgin tunnustus, XVII Kristuksen tuomiolle tulo, 5.) Päinvastoin, Herra Kristus itse lausuu tässä evankeliumissa, että kun Hän tulee takaisin, se tapahtuu ”yösydännä”. Se tapahtuu ”keskellä yötä”, niin kuin sanat kuuluvat. Tietenkään Herramme ei tällä tarkoita sitä, että Hänen tulonsa tapahtuisi välttämättä silloin, kun meidän rannekellomme osoittaa yön tunteja. Pikemminkin tämä tarkoittaa, että Herra tulee takaisin silloin, kun maailma on aivan pimentynyt niin kuin yö on pimeä. Hänen paluunsa tapahtuu silloin, kun kaikki valo tästä maailmasta näyttää kadonneen. Sana todistaa tästä monissa kohdissa. Kristus esimerkiksi itse lausuu lopun ajoista: ”Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” (Matt. 10:21–22) Vielä Hän sanoo, että viimeisinä aikoina tulee ekstytystä ja vääriä profeettoja, sotien melskettä, nälänhätää, maanjäristyksiä, kristittyjen vainoa, monet lankeavat pois ja vihaavat toinen toisiaan, laittomuus lisääntyy, mutta myös ”valtakunnan evankeliumi saarnataan kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:4-14) Eikö tämä kaikki ole juuri nyt käsillä? Thaimaan, Japanin, Filippiinien ja monien muiden maiden luonnonmullistukset, Pohjois-Korean julkiset teloitukset Raamatun hallussapidosta. Se on totta, ystävät: Meille ei ole luvattu mitään parempaa aikaa täällä maan päällä. Ei, maailmanaika pimenee pimenemistään. Maailman loppua kohden vääryys valtaa alaa (Matt. 24:12). Tämän maailman melskeen keskellä Kristuksen Kirkko, Hänen pyhä ruumiinsa näyttäytyy vain piskuisena laumana (Luuk. 12:32). Sillä on vastassaan koko epäuskoinen maailma. Kristuksen kirkko vaikuttaa ulospäin jopa niin vaatimattomalta, että näyttää jopa siltä, että Herramme tullessaan tuskin edes löytää uskoa maan päältä (Luuk. 18:8).

Mutta nyt ystävät, juuri meille, jotka elämme tämän kaiken keskellä evankeliumi tuo nyt suuren lohdutuksen. Mikä se lohdutus on? Se on tässä: Juuri silloin, kun on maailmamme on pimentynyt kaikkein synkimmäksi, kun ei enää mitään valoa näytä olevan, juuri silloin Herramme Kristus tulee kirkkaudessaan. Hän ei jätä meitä yksin. Meidän rakas Herramme Jeesus Kristus on Immanuel, Jumala meidän kanssamme, ja Hän on luvannut olla sitä joka päivä maailman loppuun asti (Matt. 28:20), sanassaan ja sakramenteissaan, Pyhässä Hengessä. Näin meillä Kristuksen seurakuntana todella on toivo. Mutta se ei ole parempien aikojen toivo, siis toivo jostakin hyvästä ajasta maan päällä. Se on toivo ikuisuudesta Jumalan valtakunnassa. Se on jopa varmuus ikuisesta pelastuksesta, koska Kristus on kasteessa ottanut meidät omakseen ja sanansa kautta pitää meitä nyt yhteydessään. Kun me käytämme hänen antamiaan armonvälineitä, meidän pelastuksemme on Hänen vastuullaan! Ja kerran Kristus tulee takaisin. Hän on pyhä Sulhanen, joka on valmistanut itselleen morsiamen, Hänen omalla vanhurskaudellaan pyhitetyn ja puhdistetun seurakunnan, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä (Ef. 5:27), ei ”ainoatakaan virheä” (Kork. 4:7). Kristus on sulhanen, joka tulee kirkkaudessa hakemaan meidät, morsiamensa luokseen. Hänessä meillä ihana tulevaisuuden odotus, Jumalan valtakunnassa.

Odottakaamme sitä päivää! Me kyllä joudumme vielä elämään valtavan pimeyden keskellä, joka Herran tulon lähestyessä synkkenee entisestään. Mutta kuule, mitä Herra sanoo apostolinsa kautta: ”Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia.” (1. Tess. 5:4–5) Sinutkin Kristus on ottanut omakseen! Siksi sinäkin olet jotakin aivan muuta kuin tuo pimeys – olet valkeuden lapsi! Mutta juuri siksi sinä myös joudut ahtaalle tässä pimeässä maailmanajassa. Pimeys, tuo musta aukko haluaa imaista sisäänsä ja sammuttaa kaiken sen valon, joka sinulla Kristuksen omana on. Mutta älä suostu tuon pimeyden valtaan! Älä laiminlyö Hänen seurakuntansa kokouksia, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoita toisiakin, sitä enemmän, kuta enemmän näet tuon päivän lähestyvän (Hepr. 10:25). Sillä nimenomaan seurakuntansa kautta ja sen yhteydessä Herra antaa sinulle pelastuksen lahjojensa täyteyden ja niin pitää sinusta kiinni. Kun me siis elämme tämän maailman pimeyden keskellä, riippukaamme siksi yhdessä seurakuntana kiinni siinä elämän sanassa, joka on meidän jalkojemme lamppu ja totinen valkeus meidän tiellämme (Ps. 119:105). Ja silloin me saamme viimeisenä päivänä ottaa iloiten vastaan Herramme Kristuksen. Tuona päivänä Hän näkyvällä tavalla murtaa tämän maailman pimeyden kuin salaman leimahdus (Matt. 24:27; 25:31). Se tarkoittaa: Pimeyden on väistyttävä lopullisesti. Kristus, meidän pelastuksemme on tullut. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 17.11.2013.)