Rovasti Matti Huovisen lähtöjuhla, Fil. 1:12–18

Evankeliumin edistymiseksi

Tänään on aihetta kiittää. Olisi aihetta kiittää Sinua isä, vieläpä monesta asiasta. Mutta tänään kiitän Sinua erityisesti esirukouksista. Näin ainakin uskon: isä on rukoillut lastensa puolesta, myös minun puolestani. Jumalan sanassa on lukemattomia ihmeellisiä lupauksia siitä, että Herra on hyvä omiaan kohtaan. Hän tahtoo kuulla lastensa rukoukset. Oman elämäni monissa eri vaiheissa olen kokenut, että minut ovat pitäneet pinnalla ne rukoukset, joita Sinä isä olet jo lapsuudessani hiljaa jaksanut huokailla minun puolestani. Herra on kuullut nuokin rukoukset, koska Hän on luvannut niin.

Isä on siis ollut esimerkkinä minulle ja varmaan monelle muullekin kristitylle toimiessaan esirukoilijana. Se on suuri asia. Mutta hänen elämänsä ja työnsä on esimerkki myös ja erityisesti meille nuoremmille sananpalvelijoille: kenellä tahansa meistä paimenvirassa olevista olisi paljon oppimista siitä kärsivällisyydestä, jota isä on osoittanut näinä vuosikymmeninä toimiessaan sananpalvelijan virassa Merimaskussa. Hän on esimerkkinä palvelijasta, joka on monella tavalla osoittanut alttiutta luopua omastaan evankeliumin tähden.

Päivän epistolassa Herra lausuu pyhän Paavalin kautta: ”Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi, niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden, ja että useimmat veljistä, saaden Herrassa uskallusta minun kahleistani, yhä enemmän rohkenevat pelkäämättä puhua Jumalan sanaa.” (Fil. 1:12-14) Hän puhuu evankeliumin menestyksestä. προκοπὴ τοῦ εὐαγγελίου (prokope tou euangeliou). Se tarkoittaa paitsi evankeliumin menestystä, myös sen edistymistä. Merkillinen sana. Mitä Hän evankeliumin edistymisellä tarkoittaa? Evankeliumihan on itsessään jo valmis ja täydellinen. Se on ilmoitus Jumalan ikuisen Pojan Kristuksen tulemisesta meidän maailmaamme, meidän aikaamme. Evankeliumi on historiallinen tosiasia, joka on ilmoitettu meille sanassa. Se on ihana sanoma: Jumalan Kristus on omaksunut ihmisyyden, kuitenkin ilman syntiä. Evankeliumi on ihmeellinen ilmoitus: Jeesus Kristus, tosi Jumala ja tosi ihminen on historiassa kantanut koko ihmiskunnan synnit, siis ihmisen historiassa tekemät synnit. Hän on kantanut koko sen syntivelan, jolla me olemme ansainneet ikuisen eron Jumalasta. Jeesuksessa Kristuksessa se kaikki on naulittu ristiin, aivan kokonaan. Hänen todellisessa ylösnousemuksessaan ihmisen todellinen kuolema on voitettu kertakaikkiaan. Tätä on evankeliumi. Tämä kaikki on jo kertakaikkisesti tapahtunut.

Ja koska kaikki on näin jo tapahtunut, evankeliumi ei siis myöskään tarvitse mitään edistämistä siinä mielessä, että siitä puuttuisi jotakin. Kristuksen evankeliumi on valmis, se on täytetty, loppuun saatettu, se on muuttumaton ja muuttamaton. Se on yksi ja yhtenäinen, niin kuin Jumalan elävä sana Kristus on yksi, yhtenäinen ja muuttumaton, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ainoa mitä enää tarvitaan, on se, että me itse saisimme omistaa tämän evankeliumin itsellemme ja joka päivä elää sen osallisuudessa. Mutta Kristuksen evankeliumi sisältää tämänkin! Se on ihmeellinen sanoma: Pyhässä kasteessa Herra itse on kastanut minut, itsessäni tuomitun syntisen omaan nimeensä, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Siinä minä olen saanut osakseni kaikki Golgatan aarteet, koko Kristuksen ja syntien anteeksiantamuksen lahjan, Pyhän Hengen lahjan, uskon lahjan, uudestisyntymisen ja iankaikkisen elämän lahjan. Sinäkin olet kasteessasi jo saanut tämän kaiken! Evankeliumi on iloinen ja vapauttava sanoma: Pyhässä sanassaan ja alttarin sakramentissa – kun niitä Jumalan sanan mukaisesti jaetaan – niissä Vapahtajamme Kristus tulee meidän luoksemme joka pyhä, niin, aivan joka päivä. Siinä Hän aina uudestaan antaa anteeksi minun suuret syntini ja sinun. Näin Hän myös pitää meidät yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakuntaruumiinsa yhteydessä.

Ja juuri tähän liittyy nyt myös se evankeliumin edistyminen, josta Herra meille Paavalin kautta tässä puhuu. Evankeliumi itsessään on valmis, mutta sen edistyminen tarkoittaa sitä, että evankeliumi saa tulla yhä useamman syntisen pelastukseksi. Se tapahtuu näin: Jumalan sanaa saarnataan. Sana sanoo: itsessäsi sinä olet syntinen, kuoleman ansainnut. Mutta sitten sana sanoo myös ja nimenomaan: Kristus Jeesus on sovittanut sinun syntisi, Hän on voittanut sinun kuolemasi! Ja tämä muuttumaton ja voimallinen Jumalan sana, tämä ihana sana synnyttää sydämessä uskon Kristukseen. Se ajaa meitä syntisiä kasteelle, se ajaa meitä saarnatuolin ääreen, se ajaa meitä alttarille. Siellä me saamme ottaa vastaan Jumalan muuttumattoman evankeliumin. Ja kun me näin teemme, Kristus itse saa tehdä työnsä meissä. Niin Hänen evankeliuminsa ”edistyy”. Evankeliumi edistyy, kun yhä useammat tulevat Hänen yhteyteensä näiden ihanien ja evankeliumia tulvillaan olevien välineiden kautta, jotka Herra itse sananpalvelijansa välityksellä jakaa meille.

Tässä työssä, Herran lahjojen jakamisessa ei saada pikavoittoja. Työ vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Inhimillisesti katsoen tässä työssä ei saada mitään voittoja. Sananpalvelija joutuu monella tavoin luopumaan omastaan. Joskus hän saa osakseen jopa kahleet, niin kuin Paavalikin tässä epistolassa todistaa. Maailman silmissä evankeliumin jakamisen työ näyttää häpeälliseltä, jopa hölmöltä hommalta. Se kuulostaa tavalliselta ihmisen puheelta. Kun joku kastetaan, se tuntuu märältä ja sen voi pyyhkeellä kuivata. Se näyttää vaatimattomalta, kuivalta leipäpalalta ja pieneltä tilkalta viiniä. Mutta juuri siinä – tässä Kristuksen ristin hullutuksessa – meille syntisille tarjotaan Kristus, ja Hänessä iankaikkisen elämän aarteet. Tämän työnsä Herra tekee sananpalvelijansa välityksellä. Tässä isä on nyt meille hyvänä esimerkkinä. Hän on ottanut vastaan kutsun tähän sananpalvelijan virkaan. Hän on suostunut siihen, vaikka se virka ei tuo mukanaan mitään maallista kunniaa. Tässä virassa hän on sitten myös kärsivällisesti palvellut vuosikymmenten ajan, evankeliumin edistymiseksi. Tästä esimerkistä minä olen tänään kiitollinen.

Tänään on siis aihetta kiittää. On aihetta kiittää erityisesti Jumalaa kaikista Hänen lahjoistaan, jotka Hän on Kristuksessa meille valmistanut ja joita Hän meille niin runsaasti joka päivä sanassaan ja sakramenteissaan tuhlaa. Pysykäämme tästäkin eteenpäin Jumalan puhtaan ja selvän sanan kuulijoina! Siinä luonamme on Kristus, meidän iankaikkinen autuutemme. Aamen.

(Puhe on pidetty juhlatilaisuudessa rovasti Matti Huovisen jäädessä eläkkeelle,  Merimaskussa 9.2.2014.)