Pastori Jorma Kallion hautaan siunaaminen, 2. Kor. 5:1–9

Iankaikkinen maja taivaissa

Rakkaat ystävät, me olemme tänään kokoontuneet kahtalaisen todellisuuden äärelle. Ensiksi: Rakas isä ja isoisä, puoliso, kokenut pastori ja lähetystyöntekijä, veli Kristuksessa, Jorma Kallio on nukkunut pois tästä ajasta. Se ruumiillisen elämän telttamaja, jonka kaikkivaltias Luoja oli hänelle hänen syntymässään antanut, se on nyt purettu.

Jorma tiesi hyvin, mitä tämä apostolin sana tarkoittaa. Hän oli elämässään saanut pitkän ajan kuluessa oppia, että tämä ajallinen ruumis ja elämä siinä – miten hyvää ja kaunista Jumalan lahjaa se onkin! – se on vain jotakin väliaikaista. Ajallinen ruumis on väliaikainen asumus, niin kuin teltta, joka ei voi ikuisesti pysyä pystyssä. Tulee aika, jolloin se puretaan. Tämä purkaminen on raskasta, koska se tarkoittaa kuolemista, siis luopumista ajallisesta elämästä. Tämä purkaminen tarkoittaa ajallisen ruumiin lopullista kuolemista. Mutta se tarkoittaa myös sitä kuolemaa, joka jo elämän aikana tekee vähitellen työtään ihmisessä paitsi sairauksien myös luonnollisen vanhenemisen kautta. Tästä kuolemisen prosessista ei kukaan meistä ole vapaa. Näin on siksi, että kuolema on synnin palkka (Room. 6:23). Jumala ilmoittaa sanassaan, että ”kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkautta vailla” (Room. 3:23). Koko ihmiskunta on syntiin langennut. Tämä onkin syy siihen, että maailmassa ei ole yhden yhtäkään ihmistä, jota kuolema ei koskisi. Meidänkin ajallista telttamajaamme puretaan jo nyt. Ja jos Herran Kristuksen tulo vielä viipyy, kerran majamme puretaan lopullisesti.

Jorma oli huolellisesti valmistautunut tähän, mutta ei ainoastaan siihen, että elämä tässä ajassa loppuu. Hän oli huolellisesti valmistautunut myös ja nimenomaan sen toisen todellisuuden tuntemisessa, josta Jumalan sana meitäkin tänään muistuttaa. Mitä se on? Ajallisen ruumiin väliaikaisuus ja purkaminen ei tarkoita sitä, että tässä väliaikaisuudessa ja purkamisessa olisi kaikki. Ei niin, on vielä muutakin! Herran Apostoli kirjoittaa Pyhässä Hengessä: ”Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.” (2. Kor. 5:1) On siis paitsi tämä ajallinen ruumiin telttamaja tässä maailmassa, on myös iankaikkinen, katoamaton maja taivaissa. Se maja on Jumalalta. Ja Hän myös antaa sen ihmiselle. Tässä aivan keskeinen kysymys on: miten Jumala tämän uuden ja ihmeellisen majan antaa? Apostoli selittää tämänkin. Hän vaihtaa kuvan väliaikaisesta teltasta ja toisaalta pysyvästä asunnosta vaatteisiin ja kirjoittaa: ”Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.” (2. Kor. 5:4) Tämä on valtava ilosanoma jokaiselle, joka tuntee oman syntisyytensä ja kuolevaisuutensa. Nimittäin kun apostoli puhuu tässä pukeutumisesta, hän tarkkaan ottaen puhuu päällysvaatteisiin pukeutumisesta. Niin kuin päällystakki puetaan muiden vaatteiden päälle, niin Jumalakin pukee ikuisen elämän vaatteen ajallisten ”vaatteiden”, siis kuolevaisen ruumiin päälle. Ja nyt me siis kysymme: miten se tapahtuu? Se tapahtuu pyhässä kasteessa, jossa Jumalan elävä ja eläväksi tekevä sana on yhtynyt veteen. Kasteessa Kristus Jeesus itse vedessä ja Hengessä tuo syntiselle ihmiselle Golgatan ristillä antamansa täydellisen syntiuhrin hedelmän ja hyödyn: Kasteessa Kristus pesee syntisen ihmisen synnit pois ja antaa hänelle niiden sijaan oman pyhyytensä ja puhtautensa. Kasteessa Hän antaa vielä Pyhän Hengen lahjankin ja uuden syntymisen uuteen elämään Jumalan lapsena ja taivaan kansalaisena. (Ap. t. 2:38; Gal. 3:27; Tiit. 3:5) Pyhässä kasteessa siis tapahtuu juuri se, mitä sana tässä sanoo: Jumalan elämä ”nielee” sen, mikä on kuolevaista. Kasteessa ihminen kuolevaisen ruumiin vaatteineen puetaan ikuisen elämän valoisaan vaatteeseen. Miksi Herra haluaa tehdä näin? Siksi, että Hän rakastaa niin valtavasti jokaista luomaansa, mutta syntiin langennutta ihmistä! (Joh. 3:16) Kristus on antanut kasteen lahjan, että viimeisenä päivänä, Hänen tullessaan tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, kenenkään kastetun ei tarvitsisi seistä alastomana, omine edellytyksineen pyhän Jumalan edessä. Kristus tekee näin, että kaikilla voisi jo nyt olla yllään Hänen vanhurskautensa puhdas vaate, kelpaaminen taivaalliselle Isälle, Hänen uhriverensä tähden. Ja sen vuoksi Kristukseen uskova ja kastettu kristitty saa olla aina turvallisella mielellä. Vaikka hänen ajallinen telttamajansa puretaankin, hänellä kuitenkin ”on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.”

Tätä pastori Jormakin vuosikymmenien ajan opetti. Tähän hän itsekin pani kaiken toivonsa, myös ja nimenomaan ajallisen kuolemansa lähestyessä. Hän oli valmistautunut hyvin, sillä hän turvasi kaikessa siihen valmistamiseen, jonka Jumala itse oli sanassaan ja pyhässä kasteessa hänellekin lahjoittanut. Apostolihan kirjoittaa vielä: ”Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.” (2. Kor. 5:5) Jorma luotti Jumalan muuttumattomaan ja varmaan sanaan sekä sen lupauksiin syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisesta elämästä Kristuksessa. Siksi hän tiesi, että hänellä on Kristuksen Jeesuksen koko kuuliaisuuden hyöty, Kristuksen täydellisen elämän, sijaiskärsimyksen ja ristinkuoleman koko ansio. Jorma tiesi, että hänellä, Kristukseen kastetulla on syntien anteeksiantamus ja Pyhä Henki lahjana Jumalalta, Hänen armostaan. Tähän ilosanomaan Jorma luotti, ja siksi hänellä oli toivo. Monien huokauksien ja ruumiillisen raskautuneisuuden keskelläkin, niin, jopa ajallisen kuolemankin hetkellä hän sai olla turvallisella mielellä, koska hänellä oli iankaikkisen elämän toivo. Eikä ainoastaan toivo, vaan iankaikkisen elämän varmuus Kristuksessa Jeesuksessa. Siksi hän tätä päivää ennakoiden antoi tiettäväksemme kaksi pyhän Raamatun kohtaa. Nämä hän halusi omissa hautajaisissaan julistettavan:

”Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.” (Sananl. 14:32)

”Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.” (Ps. 17:15)

Rakkaat ystävät, edessämme on kahtalainen todellisuus. Toinen niistä on väliaikainen, toinen ikuinen. Isä Jorma on poissa ja kuitenkin hän elää. Hän saa ravita itsensä Kristuksen muodon katselemisella, aina ja ikuisesti. Kuulkaamme siis mekin, joiden ajallinen elämä käy kohti loppuaan: turvatkaamme Kristukseen Jeesukseen, Vapahtajaan, joka kertakaikkisesti sovitti koko maailman synnit! Kun sinäkin olet Hänessä, sinulla on varma sovitus ja ikuinen elämä. Kristukseen kastettuna ja uskovana sinäkin saat olla turvallisella mielellä: vaikka ajallinen kuolema sinua eri tavoin vaivaakin, Kristuksen elämä on jo niellyt sen. Kristuksessa meillä on iankaikkinen maja taivaissa! Siellä saamme kaikkien edeltä menneiden pyhien kanssa katsella Kristuksen Jeesuksen ja Hänen Isänsä kasvoja iankaikkisesti. Aamen.

(Ruumissaarna pastori Jorma Kallion hautaan siunaamistilaisuudessa Lahdessa 5.12.2015.)