Loppiainen, Matt. 2:1–12, toinen saarna

Kaikki on Herran työtä

Loppiaisen tuttu evankeliumiteksti kertoo itäisen maan tietäjistä. Meille ei kerrota heistä kaikkea. Emme esimerkiksi ole aivan varmoja, mistä he tulivat tai kuinka monta heitä oli. Todennäköisesti he tulivat Babylonista ja heitä oli ainakin kolme, ehkä enemmänkin. Mutta selvältä näyttää, että tämän evankeliumin pääosassa ovat juuri nämä itäisen maan viisaat miehet. Meille kerrotaan valtavan monta asiaa siitä, mitä he tekivät.

  • tietäjät näkivät tähden
  • he tekivät suuren ratkaisun lähteä pitkälle matkalle, katsomaan ja kumartamaan Juutalaisten kuningasta, jota tähti osoitti
  • he tekivät tuon pitkän ja vaarallisen matkan
  • perillä Israelin maassa tietäjät kyselivät ja etsivät juutalaisten kuningasta
  • he kertoivat Herodekselle tarkkaan näkemästään tähdestä
  • seurasivat tähteä Betlehemiin
  • menivät siihen taloon, jossa Jeesus oli
  • he näkivät lapsen ja Hänen äitinsä
  • he kumarsivat Herraa Jeesusta
  • avasivat aarteensa ja antoivat Hänelle lahjoja
  • he saivat Jumalalta unessa näyn
  • näyn perusteella he palasivat maahansa

Toisaalta voimme kysyä, mitä evankeliumiteksti kertoo meille  Jeesuksesta. Mitä Jeesus teki? Meille kerrotaan yksi asia:

  • lapsi oli huoneessa äitinsä Marian kanssa

Herra ei näytä tässä tekevän yhtään mitään. Ehkä Hän vain on siinä äitinsä sylissä. Eikö siis näytä siltä, että loppiaisen evankeliumi puhuu meille ensisijassa tietäjistä, näistä suurista uskonsankareista ja heidän kuuliaisuudestaan? Eikö meille kerrota heidän teoistaan, että mekin noudattaisimme heidän esimerkkiään? Kyllä näinkin. Mutta kun katsotaan tarkemmin, kuva kääntyy aivan toisin päin: kaikki onkin Herran työtä.

Voisimme esimerkiksi kysyä, miten nuo itäisen maan miehet saattoivat pelkän tähden näkemisen perusteella tietää, että nyt on syntynyt suuri juutalaisten kuningas? Eivätkö he olleet lukeneet Jumalan sanaa Neljännestä Mooseksen kirjasta? Sanahan sanoo siellä: ”Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä. Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista.” (Num. 24:17a-b) Eikö Herran pyhä sana ollut pakkosiirtolaisuuden aikaan tullut Juudan kansan mukana tuonne Babylonin maahan? Eikö profeetta Daniel ollut siellä saarnannut Herran sanaa Ihmisen Pojasta, jolle annetaan ikuinen valta, kunnia ja valtakunta, ja jota kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelevat (Dan. 7:13-14)? Eivätkö nämä tietäjät juuri pyhän Raamatun tekstien perusteella osanneet odottaa Messiasta? Eivätkö he juuri sanasta olleet oppineet yhdistämään tuon tähden syntyvään hallitsijaan? Ja sitten, kun he saapuivat Jerusalemiin, taas he joutuivat Jumalan sanan ääreen, kun kirjanoppineiden avustuksella Raamatun ilmoituksesta tarkistettiin, missä Messias oli syntyvä. Sanan perusteella he saivat tietää: Hän on syntynyt Betlehemin kaupungissa. Ja vasta silloin tähti ilmestyi heille uudelleen kuin vahvistaakseen Jumalan sanan, jonka he olivat juuri kuulleet. Vasta silloin tähti myös johti heidät perille siihen taloon, jossa Herra Jeesus oli.

Tuossa talossa he sitten saivat katsella Kristusta Jeesusta. Siellä he kumartuivat Hänen eteensä ja antoivat Hänelle kalleimmat lahjansa. Mutta kaikki tämäkin oli lähtöisin juuri Herrasta itsestään ja Hänen läsnäolostaan heidän keskellään. Lapsi oli pieni, ehkä kaksivuotias tai sitä nuorempi (Matt. 2:16). Ehkä Hän ei näyttänyt mitenkään erityisemmältä kuin muutkaan lapset. Mutta kuitenkin juuri tämän Jumalan Pojan pyhä läsnäolo – Hänen, joka on maailman Valkeus (Joh. 8:12) ja Elämä (14:6) – Hänen läsnäolonsa ja Hänen näkemisensä omin silmin toi näille pakanatietäjille iankaikkisen elämän ja teki heistäkin valkeuden lapsia (12:26). Kristuksen Jeesuksen läsnäolo synnytti näissä miehissä ylistyksen ja kumartamisen – niin, liturgian. Ja he saivat vahvistuksen: Sana, jonka he olivat kuulleet, se Jumalan sana oli kokonaan totta. Vanhan testamentin profetia oli nyt täyttynyt, Jumalan Messias oli syntynyt. Tämä ilosanoma vaikutti heissä myös sen, että he antoivat omastaan. Ja kuitenkin kaikki sekin, mitä he Jeesukselle antoivat, oli lopulta luomisen lahjaa Häneltä itseltään. Tällä tavalla saamme nähdä, että oikeastaan aivan kaikki, mitä tässä evankeliumissa tapahtuu, on Herran työtä. Hän vain on siellä äitinsä kanssa, mutta kaikki on Hänestä, Hänen kauttaan ja Häneen. (Room. 11:36)

Ja näin on tänäkin päivänä. Jumalan sanan tähti johtaa meidätkin, pakanoista syntyneet siihen huoneeseen, jossa Jeesus Kristus on, kirkkoon. Herran huoneessa Kristus tarjoaa meillekin armollisen läsnäolonsa. Hän antaa meidän syntimme ja kuolemamme sijaan oman elämänsä, meidän pimeytemme sijaan sen valon, joka Hän itse on. Armovälineissään Herra Kristus on läsnä ja synnyttää meissäkin ylistyksen ja kumartamisen. Siksi mekin polvistumme, kun ehtoollisen asetussanat lausutaan. Siksi mekin nostamme pyhät kätemme ylistykseen ja kiitokseen Hänen edessään, joka on pelastanut meidät. Ja siksi me myös annamme Hänelle lahjoja.

Rouvani kysyi tänä aamuna lapsilta, että jos tietäjät antoivat Jeesukselle lahjoja, mitä me voisimme Hänelle antaa. Neljävuotias Aito antoi hyvän vastauksen: Voimme antaa ruumiimme, elävän ruumiimme. Ja niin se on. Herra Kristus on uhrannut ruumiinsa ja verensä kuolemaan asti, että me saisimme elämän. Messussa Hän palvelee meitä, antaa meille lahjaksi ristinsä ja ylösnousemuksensa hedelmät. Silloin meissäkin voi Pyhässä Hengessä käydä toteen se, mistä sana eilisessä epistolatekstissä sanoi: ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.” (Room. 12:1) Tämäkin on Herran työtä! Antakaamme mekin seurakuntana Herran palvella meitä. Silloin kaikki ne lahjat, joita Hän on meille jokaiselle runsaasti jakanut, saavat tulla Hänelle eläväksi ja pyhäksi, Hänelle otolliseksi uhriksi. Se on Hänen työtään meissä.

Ja lopuksi. Älkäämme unohtako sitä suurta Jumalan armoa, mitä loppiaisen evankeliumiteksti vielä julistaa: Herra on lähettänyt pyhän sanansa pakanoiden keskuuteen! Hän tahtoo pelastaa ne, jotka tänäänkin elävät epäjumalanpalveluksen ja taikauskon piirissä. Lähettäkäämme mekin Jumalan sana kaikkeen maailmaan! Se on meidän tärkeä tehtävämme Herran seurakuntana. Mutta kun me teemme niin, tämäkin on lopulta Herran omaa työtä: Sana, joka meissä vaikuttaa, on Herran. Halu jakaa Herran sanaa on Pyhästä Hengestä. Ja sana, jota näin sitten maailmassa jaetaan ja joka edelleen tuo ihmisiä Kristuksen luo, se sana on Herran sana. Näin pelastus ja ylistys voi kaikua kaikissa kansoissa ja kansakunnissa, Herran armosta. Silloin kaikilla kielillä voidaan ylistää Vapahtajaa Kristusta, niin kuin Jesaja laulaa: ”Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa hänen ylistystänsä hamasta maan äärestä, te merenkulkijat ja meri täysinensä, te merensaaret ja niissä asuvaiset.” (Jes. 42:10) Kaikki on Herran työtä. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin seurakunnan loppiaisseuroissa Lahdessa 6.1.2014.)