Loppiainen, Joh. 8:12

Maailman valo

Kristillisessä Kirkossa loppiaista on perinteisesti kutsuttu nimellä epifania. Sana johtuu kreikan verbistä ἐπιφαίνω (epifaino). Se tarkoittaa kirjaimellisesti ”yllä loistamista” tai ”yllä säteilemistä”. Loppiaisen aiheena on siis ylhäältä tuleva valo, joka valaisee. Mutta jotta valo voi valaista, tämä edellyttää, että se, mitä valaistaan, ei sellaisenaan ole valossa. Valolla on siis myös vastakohta, pimeys.

Evankeliumissa Jeesus viittaa siihen, että ihmiset voivat vaeltaa pimeydessä. Mitä tämä pimeys on? Pyhä Henki saarnaa Jesajan kautta: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.” (Jes. 9:1) Jumalan sana siis rinnastaa tässä pimeyden ja kuoleman. Toisin sanoen, siellä missä ei ole todellista valoa, siellä ei ole myöskään todellista elämää. Siellä on vain pimeys ja kuolema. Siksi Jesaja puhuukin tässä samasta, mihin Jeesus evankeliumissa viittaa: maailmassa on ihmisiä, jotka ruumiinsa puolesta kyllä elävät, mutta koska he elävät pimeydessä ja ilman todellista valoa, he myös elävät ilman todellista elämää. He siis elävät, mutta varsinaisessa mielessä he kuitenkin ovat kuoleman vallassa. Ja jos elämä on sitä, että joku on olemassa, silloin näiden ihmisten tila – kuoleman tila – on oikeastaan ”ei-olemista”. Se ei nimittäin ole sellaista olemista, mitä varten ihminen on luotu.

Mutta on olemassa Eräs, joka sanan varsinaisessa merkityksessä on. Hänen nimensäkin kertoo tämän. Hänen nimensä on Minä Olen, niin kuin Hän itse sanoo: ”Jumala vastasi Moosekselle: Minä olen se, joka minä olen. Ja hän sanoi vielä: Sano israelilaisille näin: ’Minä olen’ lähetti minut teidän luoksenne.” (2. Moos. 3:14) Kaikkivaltias ja ikuinen Jumala on se varsinainen Oleva. Hän on itse Elämä ja Hänestä on kaikki elämä lähtöisin. Hänessä ei ole mitään kuolemaa, ei mitään pimeyttä. Hän on itse Elämä ja Valo.

Ja nyt me kuulimme evankeliumista, mitä Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valkeus.” Hän sanoo tässä monta tärkeää asiaa. Ensiksi Hän sanoo, että Hän on Minä Olen. Hän itse siis on Herra ja Jumala, siis Hän, joka varsinaisessa mielessä on. Ja koska Hän on tuo Oleva, juuri Hän on myös kaiken elämän ja todellisen olemisen lähde. Kristus on kaikkivaltiaan taivaallisen Isän Poika, jonka kauttaan kaikki on luotu (Joh. 1:3). Hän on Jumalan elävä Sana, jonka Isä sanoi, ja valkeus tuli (1. Moos. 1:3). Kristus on Elämä (Joh. 14:6) ja siksi Hän on myös elämän Valo. Jeesuksen sanat siis ilmaisevat, että on olemassa selkeä vastakohta kuoleman ja elämän välillä, pimeyden ja valon välillä. Kristuksen asiassa onkin kyse elämästä ja kuolemasta, ei mistään vähemmästä. Toiseksi Hänen sanansa tarkoittavat tässä myös sitä, että Hän ja yksin Hän on maailman Valo. Toisin sanoen kaikki, jotka ilman Jeesusta Kristusta väittävät edustavansa valoa, ovat pelkkää pimeyttä. Myös kaikki ne ihmiset, jotka kyllä elävät maailmassa, mutta elävät ilman Kristusta, ovat kuoleman ja pimeyden vallassa. He ovat kuoleman vallassa, miten suuren ulkoisen hyvinvoinnin piirissä sitten eläisivätkin.

Mutta Kristus Jeesus ei ole Elämä ja Valo vain siksi, että me ihmiset saisimme ihmetellä Hänen suuruttaan ikään kuin jostakin etäältä. Hän sanoo: ”joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.”  Tämä Jumalan elävä Sana, Kristus on tullut lihaksi ja asunut meidän keskellämme (Joh. 1:14). Hän on tehnyt näin sinun tähtesi, joka itsessäsi elit erossa Jumalasta ja Hänen valostaan. Hän on tehnyt näin sinun tähtesi, joka itsessäsi elit synnin pimeydessä ja joka siis eläessäsikin olit kuollut. Kristus on tullut lihaksi, että kuolemasi ja pimeytesi sijaan sinulla Hänessä olisi elämä ja valo. Tästä Johannes todistaakin toisessa kohdassa, kun Hän sanoo: ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.” (Joh. 1:4) Jumalan Poika Kristus on tullut ihmiseksi, että sinä ihminen saisit ikuisen elämän Hänen ikuisesta elämästään, valon Hänen valostaan. Ennen sinä kuuluit kansaan, joka pimeydessä vaeltaa ja kuoleman varjon maassa asuu. Mutta Kristus on nyt tullut, että sinä saisit tulla jäseneksi siinä pyhässä Kansassa, joille nyt loistaa valkeus ja jolla nyt on elämän Valo. Hän on omaksunut ihmisyyden ja ihmisruumiin, että sinä ihminen saisit tulla osalliseksi Hänen elävästä Ruumiistaan, Hänen pyhästä seurakunnastaan, pelastettujen joukosta.

Jeesus sanoo: joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.” Mutta miten Kristusta sitten seurataan? Kun Jeesus puhuu nämä sanat, jokaisen juutalaisen kuulijan mieleen varmaan tulee kuva Israelin kansasta, joka vaelsi erämaan pimeydessä Herraa seuraten. Siellä yön pimeydessäkin Herra oli läsnä tulipatsaassa, kulki heidän edellään ja valaisi heidän tiensä ja koko elämänsä. Erämaassa Herran läsnäolo ja valo oli siis tuossa tulipatsaassa. Nyt kun Kristus on tullut ihmiseksi, Jumalan läsnäolo ja valo ovat Hänen persoonassaan, ihmisessä ja Jumalassa, Jeesuksessa Kristuksessa. Kristuksen seuraaminen on siis sitä, että mennään sinne, missä Hän on. Missä Hän sitten on läsnä meille? Sanassa ja sakramenteissa! Jos siis kysytään ”miten Kristusta seurataan?” niin vastaus kuuluu: Se ihminen seuraa Kristusta, joka on pyhässä kasteessa otettu jäseneksi Kristuksen pyhässä Ruumiissa, joka on Hänen seurakuntansa ja omaisuuskansansa. Se ihminen seuraa Kristusta, joka sitten kuulee myös Herransa paimenäänen, kun se Hänen pyhässä sanassaan Hänen seurakuntansa kautta kuulutetaan. Se ihminen paitsi seuraa Kristusta, hän myös pysyy Kristuksessa. Hän pysyy Kristuksessa, koska Kristuksen elävä sana yhä uudestaan näin antaa hänelle elämän ja loistavana lamppuna valaisee hänen askeleensa (Ps. 119:105). Maailman pimeydenkin keskellä Kristuksen sana valaisee hänen tiensä ja koko elämänsä. Ja vielä: se ihminen seuraa Kristusta ja myös pysyy Kristuksessa, joka aina uudestaan saa tulla osalliseksi Herransa tosi ruumiista ja verestä, kun Hän ne alttariltaan jakaa pyhän Ruumiinsa jäsenille, heidän syntiensä anteeksiantamiseksi.

Siksi rakkaat ystävät: Ennen me elimme pimeydessä ja kuoleman vallassa. Mutta nyt, Kristuksen armahtamina ja Hänen pyhän seurakuntaruumiinsa yhteyteen otettuina, meillä on on Hänessä uusi elämä ja valo. Meistä jopa sanotaan, että me olemme valkeus Herrassa. Me olemme tätä siksi, että olemme yhteydessä Kristukseen Jeesukseen, joka itse on maailman Valo. Sen vuoksi meidän elämämme Kristuksessa on nyt elämää valkeuden lapsina. (Ef. 5:8) Toki meissä itsessämme on vielä jäljellä monenlaista pimeyttä, kuolemaakin. Mutta juuri siksi: tuokaamme tämä kuolemamme ja pimeytemme parannuksessa yhä uudestaan Hänen eteensä, joka on Elämä ja Valo. Hänen ristinkuolemansa ja ikuinen elämänsä on voittanut meidän kuolemamme. Antakaamme myös Kristuksen pyhän sanan yhä uudestaan valaista pimeytemme. Näin me pysymme Hänessä, joka on Elämä ja Valo. Näin me olemme myös osalliset Hänen pyhään kansaansa, Hänen seurakuntaruumiiseensa, joka loistaa Herransa valoa tämän maailman pimeyden keskellä. Näin se elämä ja valo, joka meidän ”yllämme loistaa”, saa Hänen pyhän Kirkkonsa kautta tulla yhä uusien ihmisten elämäksi ja valoksi. Kaikki tämä on Herran työtä. Rukoilkaamme siksi kiittäen:

Me kiitämme ja ylistämme Sinua taivaallinen Isä, rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta, että olet lähettänyt Hänet meidän Elämäksemme ja Valoksemme. Tunnustamme edessäsi, että meissä itsessämme ei elämää eikä valoa ole. Armahda meitä Poikasi ristinkuoleman ja ylösnousemuksen tähden. Pidä meidät Hänen yhteydessään, että meillä Hänessä olisi ikuinen elämä ja valkeus. Juurruta meitä yhä läheisemmin Häneen, että me Hänessä pyhitettyinä, Hänen pyhänä Ruumiinaan loistaisimme Hänen valoansa tämän maailman pimeydessä. Kiitos ja ylistys Sinulle Poikasi ja Pyhän Hengen kautta, nyt ja iankaikkisesti. Aamen.

(Puhe on pidetty Samuelin luterilaisen seurakunnan seuroissa Hollolassa 6.1.2015.)

Mainokset