Jouluaamu, Luuk. 2:1–20, kolmas saarna

Seimi – Kristuksen kuninkaallinen valtaistuin

Näin joulun aikaan jokainen meistä on varmasti nähnyt kauniita seimiasetelmia. Ne koristavat kirkkoja, koteja, kauppakeskuksiakin. Jopa kaukaisen Japanin miljoonakaupungissa voi nähdä seimiasetelman tavaratalon ikkunassa. Näin paitsi kristityt myös monet vielä uskosta osattomatkin tietävät: kun Jeesus-lapsi jouluna syntyi, Hänet laitettiin seimeen makaamaan. Tänään me kysymme, miksi Herra Kristus makasi juuri seimessä?

Tuttu vastaus kuulunee: ”No tietenkin Jeesus-lapsi joutui makaamaan seimessä siksi, että heille ei ollut sijaa majatalossa.” Aivan oikein! Näin jouluevankeliumikin meille kertoo. Pyhässä Hengessä Luukas kirjoittaa neitsyt Mariasta: ”Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.” (Luuk. 2:7) Mutta oliko se pelkkä vahinko tai vain ikävää sattumaa, että pyhä perhe joutui tuona päivänä jäämään ilman asianmukaista huonetta? Joutuiko Maria siis aivan sattumalta synnyttämään Kristuksen luolamaisessa karjasuojassa? Aivan sattumanvaraisestiko neitsyt valitsi juuri eläinten syöttökaukalon maailman Vapahtajan makuupaikaksi? Ei niin! Pyhä evankeliumi antaa ymmärtää, että tämä oli Jumalan tarkka suunnitelma. Nimittäin se seikka, että Vapahtaja makasi seimessä, mainitaan jouluaamun evankeliumissa aivan kolme kertaa. Ensimmäiseksi Pyhä Henki siis ilmoittaa evankelistan kautta, että Maria ”kapaloi hänet ja pani hänet seimeen”. Toiseksi Luukas kirjoittaa, että itse Jumalan enkeli ilmoitti tämän asian paimenille. Hän sanoi: ”Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” (Luuk. 2:12) Vielä kolmannen kerran evankelista todistaa, että kaikki todella myös tapahtui niin kuin Herra oli enkelinsä välityksellä ilmoittanut: paimenet ”menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.” (Luuk. 2:16) Toisin sanoen: kun kaikkivaltias Jumala lähetti ikuisen Poikansa aikaan, Jumalan ihmiseksi, Hän nimenomaan tahtoi, että Hänet asetetaan seimeen makaamaan. Mutta miksi Jumala tahtoi näin?

Ensinnäkin Jeesuksen makaaminen seimessä julistaa, että Jumalan sana on totta. Kaikkivaltiaan, ihmisiä rakastavan Jumalan pelastussuunnitelma on varma. Nimittäin juuri ”tänä päivänä” (Luuk. 2:11), jona Vapahtaja syntyi, täyttyivät kaikki profeettojen ennustukset Messiaan syntymästä. Profeetta Jesaja oli jo satoja vuosia aiemmin julistanut: ”Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä/herransa seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä.” (Jes. 1:3) Juuri näin oli nyt tapahtunut. Taivaallinen Herra oli tullut oman kansansa Israelin keskelle. Ja kuitenkin sen sijaan, että Hän olisi tullut suuressa loistossaan ajallisten sotajoukkojen päällikkönä, Hän tuli pieneksi lapseksi. Sen sijaan, että Hän olisi tullut kuninkaalliseksi lapseksi, joka nukkuu ylhäisen palatsin lastenkamarin loisteliaassa kehdossa, Hän tuli kuninkaalliseksi lapseksi, joka nukkui eläinten seimessä. Ja sen sijaan, että kauan odotetun Messiaan tulon todistajina olisivat olleet Jumalan omaisuuskansan riemuitsevat joukot, Hänen seimivuoteensa vierellä valvoivat härkä ja aasi. Raamatun varma ilmoitus toteutui tarkalleen: Jumalan omakseen ottama kansa ei tuntenut Luojaansa ja Vapahtajaansa, mutta nämä järjettömät eläimet tunsivat Luojansa ja Herransa seimen.

Toiseksi, Jeesuksen Kristuksen makaaminen seimessä osoittaa myös, miten alas Jumalan Pojan oli astuttava toteuttaakseen jumalallisen pelastussuunnitelman, siis valmistaakseen ihmiskunnalle pelastuksen. Meidät ihmiset Jumala oli alussa luonut omaksi kuvakseen, elämään yhteydessään (1. Moos. 1:27). Mutta me olimme vastustaneet Häntä, langenneet kauheaan epäuskon syntiin. Siksi iankaikkinen Jumala halusi lähettää iankaikkisuudessa syntyneen Poikansa tämän maailman aikaan. Hän lähetti Hänet – ei ajalliseksi vallanpitäjäksi, vaan että Hän – iankaikkinen Herra – sovittaisi meidän ajassa tekemämme synnin, avaisi meille ajallisille ja synnin tähden kuolevaisille pääsyn iankaikkiseen elämään. Jumala lähetti ainoan Poikansa, jonka kautta taivaat ja maa ovat tyhjästä luodut, tähän luomaansa maailmaan, (Luther: Huonepostilla, joulupäivä, ensimmäinen saarna) että Hän loisi meidät uudesti (2. Kor. 5:17), synnyttäisi ikuiseen elämään. Mutta jotta Kristus saattoi valmistaa tämän pelastuksen meille alhaisille, Hänen piti jättää kirkkautensa ja tulla itse alhaiseksi, ihmisten kaltaiseksi, niin että Hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen (Fil. 2:7). Kun ihmiset maan päällä yrittävät täyttää elämänsä tyhjyyttä ja syntiensä saastaisuutta koreilulla, mässäyksillä, komeissa puvuissa ja palatseissa, Hän, kuningasten Kuningas tyhjensi itsensä ja astui alas, (Luther: Huonepostilla, joulupäivä, ensimmäinen saarna) teki halvan ja saastaisen seimen kuninkaalliseksi valtaistuimekseen. Hän, joka ei synnistä tiennyt, otti orjan muodon, että voisi tulla synniksi meidän synnistämme, kantaa meidän syntimme elämässään ja kuolemassaan sekä vapauttaa meidät synnin orjat siihen ikuiseen elämään, joka Hänessä on (2. Kor. 5:21; Fil. 2:7; Joh. 14:6).

Mutta voidakseen toimittaa meidän lunastuksemme oli Kristuksen Jeesuksen suostuttava tähän alhaisuuteen paitsi jouluna, myös aivan koko maallisen elämänsä ajaksi. Betlehemin seimi olikin paitsi Kristuksen ensimmäinen ajallinen vuode, myös esikuva niistä monista muista ”seimistä”, joihin Hän meidän pelastuksemme tähden tahtoi asettua. Kristus, kaikkeuden Luoja oli luonut ketuilleen luolat ja linnuilleen pesät, mutta suostui itse ihmisen Pojaksi, jolla ei ollut edes paikkaa, mihin päänsä kallistaisi (Luuk. 9:58). Siksi Hän teki niityt ja kalliot, oppilaansa kodin (esim. Mark. 2:1; Joh. 1:38–39) ja kalastajien veneen (Mark. 4:38) seimikseen, väliaikaisiksi lepopaikoikseen matkallaan kohti ajallisen elämänsä päämäärää, Golgataa. Seimen alhaisuuteen alentuneena taivaallinen hallitsija Kristus saapui sitten päämääräänsä. Siellä Hänet kruunattiin kuninkaaksi orjantappurakruunulla, naulattiin ristin puulle (Joh. 19:2–3, 18). Tämän synnin saastuttamille varatun kirouksen puun (5. Moos. 21:22–23; Gal. 3:13) Hän teki seimekseen ja kuninkaalliseksi kirkkauden valtaistuimekseen. Hän, joka sai inhimillisen elämänsä neitsyt Marian ihmisyydestä ja joka ensimmäisenä jouluna seimessä veti ensimmäisiä henkäyksiään ihmisenä, antoi nyt tuossa ristin seimessä Henkensä (Joh. 19:30). Hän, joka jouluyönä nukkui seimessä, teki nyt ristin puun seimekseen, jolla nukkui kuolemaan. Niin myös Hän, joka tuona ihmeellisenä yönä nukkui eläinten suojana olleen luolan pimeydessä, teki haudan luolan seimekseen ja makuupaikakseen (Joh. 19:42). Ja niin myös lopulta Hän, joka kerran nousi Betlehemin tallin likaisesta seimestä, nousi ylös myös tämän kallioon hakatun seimen saastaisuudesta synnin, kuoleman ja Perkeleen Voittajana. Kristuksessa Jeesuksessa on nyt maailman kaikki synti sovitettu, velka maksettu, Jumalan taivas avattu ihmisille!

Mutta sitten kolmanneksi ja viimeiseksi: Voidakseen jakaa tämän virheettömän elämänsä, sijaiskärsimyksensä ja Golgatan uhrinsa ansion meille alhaisille, antoi kuningasten Kuningas, Jeesus Kristus läsnäolonsa tulla meillekin samanlaisessa alhaisuudessa. Siksi yhä tänäänkin Hänellä on ”seimiä”, joissa Hän makaa. Kuulimme juuri evankeliumista, että Vapahtaja makasi seimessä. Tässä Luukas käyttää kreikan kielen teonsanaa, jolla voidaan tarkoittaa paitsi makaamista myös ”jossakin kätkettynä olemista” tai ”jostakin löytymistä”. Nyt me kysymmekin, mitä ovat ne seimet, joissa Herra Kristus tänään makaa. Toisin sanoen, missä Hän on meille läsnä? Herra itse kertoo sen meille! Nimittäin niin kuin Jumala jouluyönä käytti taivaallista sanansaattajaansa, enkeliä ilmoittaakseen alhaisille paimenille, missä Vapahtaja makaa, niin Hän tekee tänäänkin. Seurakuntansa sanansaattajan ja enkelin, siis asettamansa piispan ja pastorin (esim. Ilm. 1:20–2:1) suulla Kristus antaa pyhän sanansa ilmoituksen tänäänkin omilleen, itsessään saastaisille ja alhaisille, mutta niin rakkaille omilleen. Kristus saarnauttaa paitsi sen, että Hän on tullut myös sen, mihin Hän on tullut. Näin Hän tekee, että Hänen rakas seurakuntansa voisi tänäänkin tietää, mistä Hänet voidaan löytää. Jeesus Kristus on tullut seimeen. Hänellä on jopa monta ”seimeä”, joissa Hän on läsnä ja tuo pelastuksensa meille vastaanotettavaksi.

Seurakunnassaan Kristus tekee saarnatuolin seimekseen. Niin kuin Betlehemin seimi, niin on saarnatuolikin ulkoisesti kovin alhainen rakennelma. Itsessään kovin alhainen on myös saarnatuolissa seisova sananpalvelija. Kuitenkin juuri siinä saarnatussa pyhässä ilmoitussanassa Elämän Sana, Kristus on todellisesti läsnä omiensa keskellä. Hän on läsnä, kuuluttaakseen elämää antavan sanansa, että itsessään kuolleet vapautuisivat synnin ja kuoleman hautaluolista ja siteistä (vrt. Joh. 11:43–44). Myös kastemaljan Kristus tekee seimekseen. Niin kuin tallin seimi, niin on kastemaljakin ulkoisesti katsottuna kovin alhainen, pelkkä maljallinen vettä. Kuitenkin siinä on paljon enemmän kuin pelkkää vettä! Elämän Sana, Kristus itse on siinä yhdistynyt veteen niin, että tämä malja sisältää armoa tulvivan elämän veden ja uudestisyntymisen pesun Pyhässä Hengessä, (Vähä katekismus. Pyhän kasteen sakramentti, 1–2, 9–10) taivaallisen pesun, joka pesee pois synnin saastaisuuden (Ap. t. 22:16). Ja vielä Herra tekee myös alttarin ja sillä olevat ehtoollisvälineet seimikseen. Niin kuin järjettömien eläinten syöttökaukalo, niin ovat alttari ja ehtoollisvälineetkin ulkoisesti kovin alhaisia. Kuitenkin juuri niissä on läsnä todellinen ruoka, itsensä uhranneen Kristuksen ruumis ja veri, itse Elämän Leipä, että me Hänet söisimme ja joisimme, ja niin parantuisimme järjettömyydestämme. Näihin alhaisiin ”seimiin”, näille vähäisille valtaistuimille Kristus Jeesus alentui. Näin Hän teki siksi, että me alhaiset saisimme Hänet itsellemme. Näin kuninkaallinen Herra alentui, että Hän saisi ylentää meidät, itsessämme alhaiset kuninkaallisen papistonsa jäseniksi (1. Piet. 2:9), taivaallisen hääpöytänsä istuimille (Ilm. 19:9). Juuri näissä ”seimissä” Vapahtajamme Kristus on kätkettynä, näistä Hän on löydettävissä. Siksi oikeastaan myös ja nimenomaan Kristuksen pyhä Kirkko on se ”seimi”, josta Hänet voidaan löytää, onhan Hän itse asettanut sanansa saarnan, kasteen ja ehtoollisen läsnäolonsa ja pelastuksen välineiksi ja tuntomerkeiksi Kirkolleen. (Vrt. Gerhard, Johannes: Uskon pyhä salaisuus. 14. Lihaantulemisen salaisuus.)

Rakas ystävä, tee sinäkin niin kuin paimenet ja etsi Kristusta seimestä. Toisin sanoen, etsi Kristusta juuri näistä mainituista paikoista, sillä niissä Hän on ilmoittanut olevansa läsnä ja niissä Hän myös on! Toisin sanoen: Tule Kirkkoon. Tule Herran Kristuksen saarnatuolin ääreen. Elä joka päivä parannuksessa ja kasteen armoon palaamisessa. Tule Herran alttarin ääreen! Tule näiden seimien luo, kuulemaan, omin silmin näkemään, katselemaan ja käsin koskettamaan Häntä, Elämän Sanaa, Kristusta Jeesusta! (1. Joh. 1:1) Tule tänäänkin Herran pöytään, aseta kätesi Hänelle seimeksi ja valtaistuimeksi, joka ottaa vastaan Kuninkaan. Kuule sanaa ja opi tuntemaan Herrasi ja Isäntäsi seimet, Betlehemin syöttökaukalo sekä myös kaikki muut Hänen läsnäolonsa paikat, joista sinä saat iankaikkisen elämän ruoan ravinnoksesi. Tule usein näiden seimien luo, tule uskossa ja ota vastaan sinun pelastuksesi tähden ihmiseksi tullut Herra Jeesus Kristus sekä Hänessä ikuinen elämä ja autuus. Sinulle Hän tahtoo antaa itsensä ja kaikki pyhät lahjansa! Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 25.12.2015.)

Mainokset