7. sunnuntai helluntaista (1. vsk), Room. 12:16–21

Olkaa keskenänne yksimieliset

Johdanto

Pyhässä epistolassa meidän Herramme Kristus puhuu apostolinsa kautta ja sanoo: ”Olkaa keskenänne yksimieliset.” (Room. 12:16a) Keille Hän tässä puhuu? Hän puhuu seurakunnalleen, joka on Hänen oma Ruumiinsa. Toisin sanoen Kristus – Ruumiin Pää – puhuu tässä jäsenilleen, siis niille, jotka liitetty Häneen ja elävät Hänen ruumiinsa yhteydessä. Kristus puhuu siis kristityille. Ja nyt me lähdemme katsomaan, mitä Hän tarkoittaa, kun Hän sanoo: ”Olkaa keskenänne yksimieliset.” Katselemme tätä kahdesta eri näkökulmasta.

1. Sama ajatus seurakunnan keskuudessa

Ensiksi, kun Herra puhuu yksimielisyydestä, Hän puhuu siitä yksimielisyydestä, joka on ja näyttäytyy seurakunnan keskuudessa. Kun esimerkiksi käännetään sivua Roomalaiskirjeen lukuun 15, Herra sanoo siellä omilleen: ”Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan”.(Room. 15:5)  ”…että olisitte yksimieliset keskenänne…” Tässä Hän oikeastaan kehottaa omiaan, että he ”ajattelisivat samoin keskuudessaan”. Herra siis tarkoittaa, että Hänen seurakuntansa sisällä ja sen keskuudessa tulee vallita sama ajatus ja sama mieli.

Mutta onko tällainen mahdollista? Joku ehkä kysyy: Eikö se ole liikaa vaadittu, että seurakunta olisi yksimielinen? Eikö se olisi sellaista vääränlaista tasapäistämistä, että pitäisi ajatella samalla tavoin? Kaikkihan me kuitenkin ajattelemme asioista vähän eri tavalla. Eikö olisi jopa parempi, jos kirkko saisi olla moniääninen? Eikö olisi hyvä, että kaikki erilailla ajattelevat ja erilaiset ihmiset saisivat tulla kirkkoon ja kokea tulevansa siellä hyväksytyiksi?

Aivan totta on, että inhimillisissä asioissa Kristuksen seurakuntaruumiissa voi olla moninaisuutta ja onkin. Onhan tavallisessa ihmisruumiissakin erilaisia jäseniä, jotka kaikki ovat erilaisia keskenään. Yhdessä jäsenessä on pallonivel, toisessa erilaisia kammioita ja läppiä jotka pumppaavat verta, kolmannessa jäsenessä on verkkokalvo. Näin jäsenet ovat keskenään hyvin erilaisia. Niillä on myös keskenään erilaiset tehtävät ruumiin kokonaisuudessa. Kuitenkin nämä eri jäsenet kuuluvat samaan ruumiiseen. Siksi niiden on välttämättä oltava ikään kuin yksimielisiä siitä, mihin ruumiiseen ne kuuluvat ja millä tavalla. Tässä asiassa jäsenten kesken ei voi olla moniäänisyyttä tai erimielisyyttä. Samoin on myös meidän, seurakuntaruumiin jäsenten kohdalla. Jokainen meistä edustaa Jumalan ihmeellisen luomistyön moninaisuutta ja kauneutta. Kaikki me olemme hieman erilaisia ominaisuuksiltamme ja ulkonäöltämme, meidän ajatuksenkulkumme ja mielipiteemme voivat inhimillisissä asioissa olla monenlaiset. Kuitenkin samalla seurakuntaruumiin olemukseen kuuluu välttämättä yksimielisyys. Seurakunnan olemukseen kuuluu yksimielisyys siitä, mikä meidät erilaiset jäsenet liittää täksi yhdeksi ruumiiksi. Meidät liittää Kristuksen ruumiiseen vain Kristus itse, siis Jumalan oma sana. Meidät liittää seurakuntaan vain Jumalan sanan saarna ja sanan mukaan jaetut pyhät sakramentit. Ja siksi, mitä tulee Jumalan sanan ja evankeliumin opin asioihin, seurakuntaruumiissa ei voi olla moniäänisyyttä. Seurakuntaelämään liittyvissä inhimillisissä asioissa voi toki joskus olla tarpeen käydä tarkentavaa keskustelua. Esimerkiksi taloudenhoidon tai vastuutehtävien järjestelyssä voi olla hyvä kuunnella erilaisia mielipiteitä. Mutta Herran tahto on, että Hänen muuttumattoman sanansa asiassa ja evankeliumin opin asiassa seurakuntaruumiissa vallitsee aina yksimielisyys. Näin on siksi, että seurakuntaruumis on lopulta Kristuksen Ruumis, siis yhden ja muuttumattoman Kristuksen yksi Ruumis.

Viime aikoina meidän seurakuntiamme on ehkä epäilty kirkon ykseyden rikkomisesta. On ehkä kyselty: ”Miksi te aiheutatte hajaannusta perustamalla lähetyshiippakunnan ja omia seurakuntia?” Mutta ei kukaan meistä ihmisistä voi itse saada aikaan Jumalan seurakunnan ykseyttä tai yksimielisyyttä! Seurakunnan yksimielisyys ei toteudu siten, että jätämme syrjään Jumalan sanan, ja ikään kuin sanan ohi päätämme noin vain tulla samaan ehtoollispöytään aivan riippumatta siitä, millä tavalla kukin haluaa uskoa. Ei ystävät, Jumalan seurakunnan ykseyden ja yksimielisyyden voi synnyttää vain Hän, jonka ruumis koko seurakunta on. Seurakuntaruumis ja sen yksimielisyys voi rakentua vain yhteydessä Kristus-päähän ja Hänen väärentämättömään sanaansa. Sillä ”hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki.” (Room. 11:36)

On toki totta, että tässä maailmassa kristitty saattaa joskus joutua juuri Jumalan sanan tähden erottautumaan jonkin seurakunnan yhteydestä. Tämän sanominen ei taida olla nykyaikana muodissa, mutta niin se vain on. Jumalan sanan asiassa on kyse iankaikkisesta elämästä ja kuolemasta, meidän omasta ja koko kansan pelastuksesta. Siksi meillä ei ole varaa tinkiä puhtaasta Jumalan sanasta. Ja siksi sana itsekin varoittaa monin paikoin: väärää oppia on olemassa, ja sitä on kartettava (esim. Room. 16:17; 2. Tim. 3:2–5; Tiit. 3:10; 2. Joh. 10). Tällainen karttaminen ei kuitenkaan ole seurakunnan ykseyden rikkomista, vaan pikemminkin seurausta siitä, että ykseys on jo rikottu, kun on tingitty Jumalan sanasta. Pitäytyminen Jumalan muuttumattomaan sanaan ei puolestaan koskaan voi johtaa kirkon hajoamiseen. Puhdas sanan ruokahan ainoastaan rakentaa ja ravitsee seurakuntaa ja jokaista sen jäsentä! Jos meitä moititaan ykseyden rikkojiksi, niin saamme muistaa, että tätä tietä ovat kulkeneet uskovien sukupolvet aikojen alusta asti. Esimerkiksi uskonpuhdistuksen isät hylkäsivät rohkeasti ne ihmisopit ja harhat, joita heidän aikansa roomalaiseen kirkkoon oli pujahtanut. He palasivat Raamattuun ja oikeaan ”katoliseen”, siis yleiseen kristinuskoon. Siksi he myös olivat pakotetut erottautumaan valtakirkon menosta. He olivat pelastuksensa tähden pakotetut perustamaan evankelisia seurakuntia, joissa sana julistettiin sanan mukaan. Ja siksi, siis evankeliumin tähden heitä myös usein moitittiin ykseyden rikkojiksi, skismaatikoiksi. Ehkä sinäkin olet saanut kuulla jotakin tällaista, kun olet alkanut käydä tämän seurakunnan messussa. Mutta silloinkin saat iloisesti soveltaa sitä, mitä Johann Gerhard, 1600-luvun luterilainen teologi opettaa. Gerhard kirjoittaa:

Me myönnämme, että tietyssä mielessä me olemme skismaatikkoja, koska me olemme eronneet Rooman kirkosta ja sen päästä, Rooman paavista, mutta me emme ole siten erottautuneet katolisen kirkon ja sen pään, Kristuksen Jeesuksen, yhteydestä. Oi autuas skisma, jonka kautta me olemme liittyneet yhteen Kristuksen ja oikean katolisen kirkon kanssa. (Loci theologici XI, 224.)

Samalla tässä on myös vakava muistutus meille, jotka kuulumme Kristuksen Ruumiiseen. Meissä itsessämme – sinussa ja minussa – on kaikki eväät Jumalan sanan ja Hänen pyhän tahtonsa vääristelemiseen. Meidän syntinen luontomme ei näet tahdo alistua Jumalan lain alle, eikä se voikaan (Room. 8:7). Siksi auttakoon Jumala meitä, että me joka päivä palaisimme Raamattuun, että pitäisimme kiinni Hänen puhtaasta ja muuttumattomasta sanastaan! Herra auttakoon meitä, että joka päivä katuisimme syntejämme ja tunnustaisimme ne Hänelle! Että me pysyisimme puhtaan evankeliumin sanan, anteeksiantamuksen saarnan tarvitsijan paikalla, ja sitten myös Kristuksen armon iloisen vastaanottajan paikalla! Nimittäin mikään muu kuin puhdas ja väärentämätön Jumalan sana ei voi meitä syntisiä pelastaa. Mikään muu kuin sana ei myöskään voi luoda yksimielisyyttä meidän keskuuteemme täällä seurakunnassa. Mutta kun meillä on Jumalan sana, sen puhdas saarna ja sanan mukaan jaetut sakramentit, ja kun me tulemme näiden ihmeellisten lahjojen vastaanottajiksi, niin silloin meillä on varmasti avoin lähde kaikkea sitä syntiä ja saastaisuutta vastaan, joka meissä vielä on (Sak. 13:1). Sanan kautta me myös pysymme jäseninä Kristuksen yhdessä Ruumiissa, Jumalan seurakunnassa. Silloin ruumiin Pää itse saa myös Pyhässä Hengessä luoda ykseyden ja yksimielisyyden kaikkien meidän keskenämme erilaisten jäsenten välille.

2. Sama ajatus veljiä ja sisaria kohtaan

Toiseksi, Sanassaan Herra puhuu omiensa yksimielisyydestä myös hieman eri näkökulmasta. Päivän epistolassa Hän siis sanoo: ”Olkaa keskenänne yksimieliset.” Tässä Hän ei varsinaisesti tarkoita sellaista ”samoin ajattelemista seurakunnan keskuudessa”, jota olemme tähän asti tarkastelleet. Tarkemmin sanottuna Herra puhuu tässä ”samoin ajattelemisesta toisia kohtaan”. Hän siis tahtoo jokaisen ruumiinsa jäsenen ajattelevan ja tavoittelevan sitä, että toisella jäsenellä olisi kaikkea samaa, mitä itselläkin on. Herra ei tahdo, että Hänen ruumiissaan kukaan asettuu toisensa yläpuolelle, vaan suostuu asettumaan toisen asemaan, toisen rinnalle.

Oletko sinä joskus kokenut hyvän työpäivän jälkeen, että vielä olisi virtaa erilaisiin luoviin ajatuksiin, seuraavan päivän töiden suunnitteluun, keskusteluihin perheenjäsenten kanssa. Ajatus on kirkas ja energinen, mutta ruumis ei enää jaksa. Ilman ruumiin muita jäseniä sinun pääsi ei yksin voi jäädä keskustelemaan taikka suunnitelemaan noita seuraavan päivän töitä. Siksi koko ruumiin on suostuttava väsyneiden jäsenten tilanteeseen ja todettava: on aika mennä nukkumaan. Tai ajatellaan vaikka, että presidentin kansilasta sinulle tulee kutsu linnan juhliin. Hieno juttu! On mahtavaa päästä kuuluisien ihmisten joukkoon, ehkä saisi vilahtaa televisiolähetyksessäkin. Mutta sitten, voi surkeus! Juuri itsenäisyyspäivän aamuna liukastut ja nyrjäytät nilkkasi. Ja silloin kaikki muutkin ruumiisi jäsenet joutuvat suostumaan tuon nyrjähtäneen nilkan kanssa sängyn pohjalle, vaikka ne olisivat miten halunneet päästä juhliin, salamavalojen välkkeeseen.

Näin on myös laita Kristuksen Ruumiissa. Herra saarnaa tässä meille, että meidän kristittyjen – Hänen Ruumiinsa jäsenien – tulee asettua toistemme asemaan. Kun meidän raamatunkäännöksessämme sanotaan: ”tyytykää alhaisiin oloihin” (Room. 12:16b), Herra tarkemmin sanottuna kehottaa tässä sopeutumaan vähäosaisten sisarien ja veljien rinnalle. Hänen tahtonsa on, että sinäkin pitäisit tärkeänä, että siinä vieressäsi istuva rakas veli tai sisar saisi osakseen sitä, mitä itsekin hänen tilanteessaan tarvitsisit. Herra tahtoo, että et karttaisi saman Ruumiin jäsenistä sitä, joka kärsii tai on heikko.

Miten helposti me himoitsemme kunniaa, kiinnitämme mielemme korkeisiin ja mahtaviin asioihin. Niin paljon olemme jo saaneet, mutta aina haluamme vain lisää. Miten helposti silloin unohtuu se vähäinen veli tai sisar, joka tarvitsisi juuri kaikkea sitä, mitä meillä jo on. Miten usein mielen täyttää se, miten minä erottuisin tämän ruumiin jäsenten joukosta edukseni. Miten helposti olemme itse mielestämme viisaita, tai ainakin haluaisimme olla viisaampia kuin toiset. Mutta rakas ystävä, mitä sinulla on, mitä et ole Jumalalta lahjaksi saanut (1. Kor. 4:7)? Mitä sinulla on, mitä Jumala ei ole tarkoittanut Hänen kunniakseen ja lähimmäisesi parhaaksi? Ei ystävät, surkea on meidän omahyväisyytemme ja kunnianhimomme. Niin vähän me tavoittelemme lähimmäisellemme samaa, mitä itse olemme lahjaksi saaneet. Kauhea on meidän syntisyytemme.

On kuitenkin eräs, jolla oli enemmän, kuin kukaan meistä osaa tavoitella tai edes kuvitella. Kristuksella Jeesuksella, Jumalan ainoalla Pojalla oli taivaallisen Isän luona kaikki jumalallinen kirkkaus ja kunnia. Niin, Hän itse on tuo Jumalan kirkkauden säteily (vrt. 2. Kor. 4:6). Isän luona Kristuksella oli kaikki jumalallinen viisaus. Niin, Hänhän itse on tuo Jumalan persoonallinen Viisaus, joka iankaikkisuudesta asti on ollut Isän luona (Sananl. 8:22-31). Kuitenkin tämä taivaallinen Herra, Messias-kuningas luopui kaikesta kirkkaudestaan ja kunniastaan. Hän tuli meidän veljeksemme ja kaltaiseksemme, meidän, joilta kaikki tämä kirkkaus ja kunnia puuttuu. Hän ei kuitenkaan tullut tähän maailmaan tavoittelemaan sitä kunniaa itselleen, niin kuin me usein teemme. Hän tuli ilman syntiä (Hepr. 4:15), ja kuitenkin alentuakseen maan alimpiin paikkoihin asti (Ef. 4:9), sinne, mihin me synteinemme olimme ansainneet joutua. Me olimme rikkoneet, niin, tänäänkin me olemme rikkoneet. Meidän syntisyytemme ja velkamme Pyhän Jumalan edessä on suuri. Mutta tämä Jumalan Poika, meidän Herramme Jeesus Kristus ei tahtonut kostaa sinulle pahaa pahalla. Siksi Hän suostui ottamaan kaiken tuon pahan päällensä, ettei sinun tarvitsisi kantaa sen ansaitsemaan rangaistusta. Hän on Jumalan ikuinen Viisaus, ja kuitenkin Hänen suostumisensa kärsimykseen ja kuolemaan näytti kaikkea muuta kuin viisaalta. Häntä pilkattiin kuin vähäjärkistä, aivan kuin Hänellä ei olisi ollut kaikkea valtaa heittää meidän syntitaakkaamme tai niiden rangaistusta päältään (Mark. 15:30), kävellä pois, jättää meitä kuolemaan synteihimme (Joh. 8:24). Mutta Hän – Jumalan Viisaus, kirkkaus ja kunnia – Hän suostui koko maailman silmissä ristin hulluudeksi (1. Kor. 1:18ss), synnin saastaksi ja häviön häpeäksi. Miksi? Siksi, että sinun hullutesi, saastaisuutesi ja häpeäsi peitettäisiin Hänen sanansa viisauteen, Hänen Vanhurskautensa puhtaaseen vaatteeseen, Hänen jumalalliseen kirkkauteensa. Hän teki niin, että sinun kaikki syntisi ja koko syntisyytesi annettaisiin anteeksi. Kuule, rakas ystävä, eikö tämä ole valtava lahja? Koko se musta, musertava taakka, joka sinun päälläsi oli, se on poissa! Kristus Jeesus on sovittanut sinun syntisi. Kun sinä näet Hänet riippumassa ristillä, näet omat syntisi siinä, naulattuna, ruoskittuna, tapettuna, tuhottuna, murskattuna. Kun sinä näet Hänet, kun Hänet laitetaan hautaan, näet siinä, kun sinun omat syntisi peitetään haudan syvyyteen. Kun sinä näet Hänet ylösnousemuksen aamuna, kirkkaana, elävänä, sinä tiedät: sinun syntiesi velka on maksettu. Se on Kristuksen kalliilla verellä maksettu kertakaikkiaan (1. Piet. 1:18-19).

Ja tämän kaiken Herrame Jeesus Kristus on tehnyt, että Hän saisi ottaa sinut – synneistä puhdistettuna ja vanhurskaana – oman Ruumiinsa jäseneksi. Näetkö, miten läheisessä yhteydessä Hän tahtoo kanssasi olla? Niin kuin käsi tai jalka liittyy yhdessä ruumiissa päähän, niin Hän on Pyhässä Kasteessa ottanut sinut jäseneksi siihen Ruumiiseensa, jonka Pää Hän itse on.

Näin ihmeellisesti Jumalan Poika Kristus on ajatellut sitä, mitä sinä – Hänen vähäisempi veljensä ja sisarensa – tarvitset. Sinä olet saanut osaksesi Hänen puhtautensa, pyhyytensä ja vanhurskautensa. Kun Hän on näin asettunut sinun asemaasi – niin, sinun alapuolellesi! – etkö sinäkin näin paljon saaneena tahtoisi asettua veljesi ja sisaresi asemaan. Etkö sinäkin asettuisi sen veljen ja sisaren asemaan, joka on osa samaa Kristus-ruumista kuin sinäkin? Ja vielä, etkö sinäkin mielelläsi pysy Kristuksen puhtaassa sanassa, jonka kautta koko tämä iankaikkinen pelastus on sinulle lahjoitettu ja joka päivä uudestaan lahjoitetaan? Kun niin teet, saat kaikkien lunastettujen veljiesi ja sisariesi kanssa, aivan koko seurakunnan kanssa pysyä siinä ihmeellisessä yksimielisyydessä, jonka Herra Kristus sanansa kautta synnyttää. ”Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.” (Ef. 3:20-21)

(Saarna on pidetty Markuksen seurakunnassa Helsingissä sekä Samuelin seurakunnassa Lahdessa 7.7.2013.)