5. sunnuntai helluntaista (1. vsk), Luuk. 6:36-42

Samalla viivalla, Kristus-mitasta ravittuina

Tämän päivän evankeliumissa Kristus kehottaa armahtamaan lähimmäistä. Hän sanoo: ”Älkää tuomitko.” Hän kehottaa antamaan anteeksi ja tekemään hyvää lähimmäiselle. Keille Hän tässä puhuu? Muutamaa jaetta aiemmin Hän on aloittanut tämän puheensa sanoen: ”Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon”. (Luuk. 6:27a) Hän siis puhuu tässä niille, jotka kuulevat Hänen sanansa ja uskovat siihen. Toisin sanoen Hän puhuu omilleen, uskovilleen. Heitä hän kehottaa armahtamaan toisiaan. Kyllä omavanhurskaat ja eri tavoin uskonnolliset ihmisetkin voivat ulkonaisesti armahtaa toisia ihmisiä. Kuka tahansa kuuluisa urheilija tai muu miljonääri voi suuresta omaisuudestaan antaa paljonkin hyväntekeväisyyteen. Mutta eikö tällaisessa ole helposti taustalla halu saada jotakin vastineeksi, kunniaa tai suuren hyväntekijän maine? Kristus puhuu tässä erilaisesta armahtavaisuudesta. Hän sanoo: ”Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.” (Luuk. 6:36) Todellista armahtavaisuutta voikin osoittaa vain se, joka on todellisen armahtajan, Jumalan lapsi. Ja nyt sana kysyykin sinulta: Mikä on sinun suhteesi taivaalliseen Isääsi tänään? Ehkä sanot: ”Isä meidän”, mutta haluatko sinä elää Hänen lapsenaan, siinä suhteessa, johon Hän on sinut kasteessa ottanut? Onko sinulla tarvetta Isän armahtavaisuudelle? Oikea armahtaminen, anteeksi antaminen ja hyvän tekeminen meidän välillämme voi lähteä vain siitä, että olemme ensin saaneet itse vastaanottaa taivaalliselta Isältämme armahduksen ja anteeksiannon synneistä, sekä kaikkea hyvää. Kaikkivaltias Jumala tahtoo tänään olla sinun armahtavainen Isäsi. Otathan sinäkin vastaan Hänen armonsa Kristuksessa?

Synti on sanottava synniksi

Meitä kristittyjä Herra nyt siis kehottaa sanoen: ”Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta.” (Luuk. 6:37a-b) Kehottaako Jeesus meitä tässä sellaiseen asenteeseen, jota nykyään niin paljon kuulee? ”Synnistä ei ole hyvä puhua, koska jonkin asian sanominen synniksi olisi ylimielisyyttä. Kaikkihan me joskus epäonnistumme, kuka meistä nyt olisi täydellinen? Kaikki synnistä puhuminen on siksi vain toisten yläpuolelle asettumista, tuomitsevaa vihapuhetta.” Mutta Herramme Jeesus ei tarkoita tätä. Toisessa kohdassa Hän jopa sanoo: ”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, ’että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla.’ Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani. Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.” (Matt. 18:15-18) Jeesus, joka on itse Jumalan erehtymätön Sana – Hän edellyttää, että synti täytyy sanoa synniksi. Jos näin ei olisi, armokaan ei saisi olla armoa. Silloin ei tarvittaisi syntien sovittajaa. Kristuksen tulo maailmaan ja koko työ olisi aivan turhaa. Ei tarvittaisi Hänen asettamaansa saarnavirkaa, jonka tehtävänä on Hänen käskynsä perusteella antaa syntejä anteeksi tai sitoa niitä. Kyllä synnistä täytyy puhua! Nimittäin siellä, missä lain saarnasta tingitään, tingitään aina myös Kristuksesta. Sillä jos meiltä ei ensin mene kaikki omat mahdollisuutemme, silloin ei myöskään Kristus voi olla meille kaikki kaikessa. Silloin Hän jää ainoastaan joksiksin apumieheksi meidän yrityksissämme parannella omaa lihaamme, sitä lihaa, joka kuitenkin on syntiä täynnä, tunnustimme me sitä tai emme.

Älä tuomitse tai panettele lähimmäistäsi!

Hyvä, synti pitää siis voida sanoa synniksi. Mutta mitä Herra sitten tarkoittaa, kun Hän sanoo: ”Älkää tuomitko”? Hän kehottaa sinua miettimään tätä: jos puhutkin synnistä, niin missä mielessä siitä puhut? Siinäkö mielessä, että haluat osoittaa toiselle, mitä syntiä hänessä on, aivan kuin sinussa itsessäsi ei syntiä olisi? Kristus kyllä kehottaa tarvittaessa nuhtelemaan veljeä, mutta ei omavanhurskaudessa tai paremmuudentunnossa. Sellainen ei olisikaan kaukana tuomitsemisesta, koska silloin et ottaisi huomioon, että itsekin olet armoa tarvitseva, yhtä lailla kuin tuo veljesi tai sisaresi. Vai asetutko sinä veljesi tai sisaresi yläpuolelle, tuomarin istuimelle, päättämään siitä, onko hän rikokseen syyllinen vai ei? Mutta kuka voi näin tuomita paitsi Hän, joka todella istuu tuomarin istuimella? Sellaista valtaa sinulla ei ole. Siksi kaikki sellainen puhe, joka kuuluu vain taivaalliselle Tuomarille, on väärin. Sellainen on itsessään ansainnut Jumalan tuomion. Toisaalta, kun Herra tässä kieltää tuomitsemisen, Hän ei kiellä sen arvioimista, onko jokin asia hyvää vai pahaa. Tähän Jumalan sana meitä kyllä ohjaa. Mutta Hän kehottaa nuhtelemaan nöyrästi, omankin syntisyytesi tiedostaen. Hän kehottaa nuhtelemaan lähimmäistä vain ja ainoastaan siksi, että tämä voisi tehdä parannuksen synnistään ja saada armon, sen armon, jota sinä itsekin joka päivä tarvitset.

Tämä tarkoittaa myös: Kristilliseen elämään ei kuulu puhua lähimmäisen salaisista synneistä muille. Onko täällä ketään, joka ei koskaan ole tuntenut, miten herkullista on puhua takanapäin veljen tai sisaren rikkomuksista? Etkö sinäkin ole keksinyt itsellesi monta selitystä, miksi nyt olisi hyvä puhua toisen lankeemuksista kolmannelle osapuolelle? Ehkä joku sanoo: ”On hyvä, että voidaan avoimesti jakaa näitä asioita. Se on jopa aivan välttämätöntä, että muut tietäisivät sitten rukoilla hänen puolestaan.” Tai: ”Eihän hän sitä saa kuitenkaan tietää.” Mutta kun sitten tapaat tuon veljesi ja sisaresi jonka asioita olet kertonut eteenpäin, eikö hän huomaa sitä vaivautunutta vaikenemista, jonka tämä synti on tuonut välillenne? Ja eikö tuo juorujasi kuullut kolmaskin osapuoli ajattele sinusta: ”Ehkä tämä puhuu samalla lailla eteenpäin myös minun lankeemuksistani.” Eikö tällainen lähimmäisesi julkinen häpäiseminen näin vaikuta vakavalla tavalla ihmissuhteisiisi? Niin, ei ole mitään avoimuutta siinä, että lähimmäisen syntejä kerrotaan muille. Ei siinä ole mitään rukouksen mieltä. Se ei auta langenneen veljesi tai sisaresi asiaa millään tavalla. Tällainen takanapäin puhuminen nouseekin halusta suurennella lähimmäisen syntiä ja samalla väheksyä omaa. Mutta se on väärin! Kuka meistä näet on se, joka voi seistä Herran edessä ja sanoa: ”Minä en ole ansainnut kaikkea Jumalan vihaa?” Ei ystävät, Jumalan tahto on, että me suljemme suumme kaikelta panettelulta, että suljemme myös korvamme sellaisen kuuntelemiselta. Kuule vielä, mitä Kristus sinulle sanoo: ”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.” (Matt. 18:15) Kaiken synnistä puhumisen tarkoituksena olkoon vain lähimmäisesi paras, siis se, että syntinen kääntyy pahoilta teiltään anomaan Jumalan armoa ja anteeksiantamusta.

Kristus on tullut tuomittavaksi

Meissä jokaisessa Jumalalla olisi paljon moitittavaa. Ei meissä ole yhden yhtäkään, jossa Hänellä ei olisi tuomittavaa, niin, aivan kadotustuomioon asti. Jos täällä nyt on joku, jota ahdistaa oma syntisyys, kun laki sen tuo valoon ja paljastaa, niin kuule: Jumala ei ole tinkinyt lain saarnasta, Hän on sanonut synnin synniksi. Oman Poikansa Kristuksen kannettavaksi Hän on laittanut sinun koko syntitaakkasi. Hän on totisesti moittinut, tuominnut synnin raskaimman mukaan. Oman Rakkaan ainoan Poikansa Hän on näin tuominnut. Kristuksen on taivaallinen Isä ruoskituttanut, antanut hakattavaksi, naulattavaksi hitaaseen ja kiduttavaan kuolemaan, ettei sinun tarvitsisi kantaa syntisi rangaistusta. Isä ei halunnut, että sinun synneistäsi puhuttaisiin julkisesti tai että niitä leviteltäisiin ihmisten kauhisteltavaksi. Hän tunsi sinun syntisi ja siksi Hänen rakkautensa tahtoi peittää ne kaikki. Siksi Hän antoi ne Poikansa kannettavaksi, että ne kaikki peitettäisiin Hänen kanssaan. Kristuksen on Isä antanut julkisesti häpäistäväksi, pilkattavaksi ja syljettäväksi. Hänet, puhtaan ja virheettömän Isä on antanut juorujen ja naureskelun, takanapäin kauhistelun aiheeksi. Hän on tehnyt näin siksi, ettei sinun syntejäsi enää voitaisi julistaa kaikkien tieten, niin, ettei sinun syntejäsi enää olisi ollenkaan, vaan että ne olisivat Kristuksen ruumiissa rikki hakatut, kuolemaan asti tuhotut ja alimpaan syvyyteen heitetyt. Siellä ne nyt ovat, sinun syntisi, ne on heitetty kuoleman syvyyteen Kristuksen kanssa. Kasteessa sinun syntinen vanha ihmisesi on haudattu Hänen kuolemaansa, kaikki saastasi on heitetty kastemaljan meren syvyyteen (Room. 6:3-4; Miika 7:19). Ja vaikka syntisi vielä tahtoisivat sieltä uida rantaan, ne on kuitenkin kerran jo hukutettu. Ja sinne, kasteveteesi sinä saat ne joka päivä aina uudestaan hukuttaa huutaen, ”Herra armahda minua Poikasi Kristuksen tähden, armahda minua, jonka olet jo omaksesi ottanut, jonka synnit olet pyhällä kasteen vedellä pois pessyt! Taas minä olen langennut. Mutta ole minulle armollinen! Anna syntini anteeksi Hänen vuoksensa, joka on kantanut minun taakkani, kärsinyt minun pilkkani ja häpeäni!” Ja niin hukkuu taas sinun vanha ihmisesi, kärsii tukehtumiskuoleman ja nousee uusi ihminen, Kristuksessa elävä, uusi ja pyhä.

Ylitsevuotava Kristus-mitta

Huomaatko, millä mitalla taivaallinen Isä on sinulle mitannut?  Sinun syntisi on sovitettu! Kristus sanoo: ”Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.” (Luuk. 6:38b) Hän puhuu tässä vaatteen helmasta, siinä vyön yläpuolella olevasta laskoksesta jossa ihmiset tapasivat kantoivat tavaroita mukanaan. Kristuksessa taivaallinen Isä on jo antanut sinun syliisi valtavan lahjan. Niinkuin köyhistä köyhin saisi lahjaksi täyteen sullotun, huolellisesti ravistellun ja oikein ylitsevuotavan mitallisen jyviä. Se, jolla ei omaa vanhurskautta ollut, on nyt saanut lahjaksi Jumalan vanhurskauden. Kristus, taivaallinen Leipä on sinun ylitsevuotava jyvämittasi. Hänessä Isä on mitannut sinulle muuta, kuin mitä olisit ansainnut. Vaikka olisit ansainnut pelkkää rangaistusta ja häpeää, Kristuksessa Isä on antanut sinulle pelkkää elämää ja yltäkylläisyyttä. Hän on vielä mitannut sitä sinulle ylitsevuotavalla mitalla, iankaikkisella mitalla. Eikä tässä mitassa ole mitään tyhjäksi jääneitä kohtia, vaan se on täyteen sullottu ja ravisteltu. Anteeksianto ei lopu kesken, vaan se oikein vuotaa sinulle Kristus-mitasta. Ja tämä ylitsevuotava mitta on nyt annettu sinulle sinun helmaasi, sinun mukana kannettavaksesi. Saat siis aina ammentaa siitä. Tämä Kristus-mitta on kuin Sarpatin lesken jauhoruukku: Hän ei koskaan tyhjene, vaan ruokkii sinua joka päivä itsellään, iankaikkisen elämän leivällä (1. Kun. 17:13-16; Joh. 6:51). Joka sunnuntai saat iankaikkisen anteeksiantamuksen alttarilla polvistua sen ylitsevuotavan mitan ääreen ja huutaa: ”Herra, anna meille aina sitä leipää.” (Joh. 6:34) Ja Hän antaa. Hän antaa aina uudestaan. Hän ei anna vain seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, siis aivan lukematon on Hänen anteeksiantamuksensa määrä (Matt. 18:22).

Mittaa Kristus-mitalla!

Huomaatko, miten ihmeellisellä mitalla Isä on sinulle mitannut ja joka päivä mittaa? Siksi rakas ystävä, älä maksa langenneelle lähimmäisellesi samalla mitalla. Sinä olet Kristus-mitan tarpeessa ja olet sen jo saanut. Ja nyt Herra on armossaan mitannut veljellesi ja sisarellesi aivan samoin kuin sinullekin. Myös lähimmäisellesi on kaikki armo ja anteeksiantamus rajattomasti tarjolla. Asetu siksi veljesi ja sisaresi rinnalle, hänen kanssaan Kristuksen armon pyytäjiksi ja sen iloisiksi vastaanottajiksi. Jos hän on rikkonut, älä pidä lukua hänen synneistään, vaan ole valmis antamaan anteeksi, niin kuin Herrakin on sinulle antanut. Ennen kaikkea, mene kammioosi, sulje ovesi ja huuda Herraa avuksi hänen puolestaan (vrt. Matt. 6:6). Älä puhu hänen lankeemuksistaan muille, vaan tue veljeäsi ja sisartasi hänen taistelussaan syntiä vastaan. Ole hänelle Jumalan sanan välikappaleena, että jos on jotakin nuhtelua on, sana saisi olla se, joka nuhtelee. Mutta sitten: rohkaise häntä myös Pyhällä Evankeliumin sanalla. Sinä itse tiedät hyvin, mitä on olla evankeliumin ja armon tarvitsijan paikalla. Ole siksi valmis olemaan lähimmäisellesi taas Sanan välikappaleena, että hän ei murtuisi lain ja synnin taakan alla. Rohkaise synnin masentamaa pyhällä evankeliumilla siitä ylitsevuotavasta Kristus-mitasta, joka hänen helmaansa on jo kasteessa annettu. Rohkaise häntä tulemaan ehtoollispöytään, ylitsevuotavan mitan ääreen. Tulkaa yhdessä, tulkaa huutamaan: ”Herra, anna meille aina sitä leipää.” Siinä on lääke kaikkeen väärällä mitalla mittaamiseen, tuomion lausumiseen, takanapäin puhumiseen. Siinä syntisten seurakunta asettuu yhdessä samalle viivalle, samaan pöytään, armoa tarvitsevaksi ja ylitsevuotavan armon vastaanottajiksi. Siinä me saamme yhdessä vastaanottaa taivaalliselta Isältä armahduksen ja anteeksiannon synneistämme Kristuksessa. Siinä me saamme kaikki Hänen hyvät lahjansa Pyhässä Hengessä. Näin runsaalla Kristus-mitalla mitattuina ja iankaikkisella Kristus-leivällä ravittuina me sitten voimme myös armahtaa toisiamme ja antaa anteeksi, niin kuin Herra meitä kehottaa. Huomaatko? ”Hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen.” (Room. 11:36)

(Saarna on pidetty Samuelin seurakunnassa Lahdessa sekä Paulus-seurakunnassa Kouvolassa 23.6.2013.)