4. adventtisunnuntai (1. vsk) Matt. 1:18–24, neljäs saarna

”Ja hän on synnyttävä pojan”

Neljännen adventtisunnuntain evankeliumissa Matteus kirjoittaa, miten Kristuksen lihaan tuleminen ilmoitettiin Joosefille, Herramme ajalliselle kasvatusisälle. Joosef oli hurskas mies, joka oli kihlannut itselleen nuoren naisen, Marian. Hän oli uskollinen sulhanen, joka varmasti odotti kovin, että saisi ottaa tämän neidon vaimokseen. Nyt kuitenkin hänelle oli selvinnyt, että Maria oli raskaana. Pyhä Henki ei ole tallettanut meille Joosefin tuntoja tässä tilanteessa. Voimme vain kuvitella, miten suureen pimeyteen tämä mies sydämessään joutui kun ajatteli, että kaikkein rakkain, ihana Maria oli hänet pettänyt. Matteus kuvaa meille vain Joosefin miehekästä ja rakastavaa asennetta tätä naista kohtaan: ”Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli…” (Matt. 1:19–20a) Huomaa: heti noiden ristiriitaisten tunteiden tullessa, välittömästi ”kun hän tätä ajatteli”, ilmestyi Joosefille Herran sanansaattaja, ἄγγελος (angelos), siis enkeli.

Enkelin ilmoitus antoi ymmärtää, että toisin kuin Joosef luuli, hänen kihlattunsa Maria oli edelleen neitsyt. Tämä oli mahdollista, koska se mikä hänessä oli siinnyt, ei ollut siinnyt lihan tahdosta eikä miehen tahdosta (vrt. Joh. 1:13), vaan Pyhästä Hengestä. Siksi myös Hän, jota neitsyt kantoi kohdussaan, oli itse Jumala (vrt. Luuk. 2:35). Mikä valtava, kaiken inhimillisen käsityskyvyn ylittävä asia! Kertakaikkisen tuonpuoleinen Jumala, inhimillisin keinoin täysin saavuttamattomissa oleva kaikkivaltias Luoja tulee. Hän tulee luomansa, mutta katkerasti langenneen ihmisen luo.

Mutta enkeli ilmoitti myös muuta. Tänään me tarkastelemmekin yhtä sanaa, jonka tuo tulinen viestintuoja Joosefille lausui: ”Ja hän on synnyttävä pojan…” (Matt. 1:21a) Mitä tämä tarkoittaa? Ensiksikin se tarkoittaa, että Marian kohdussa oleva on paitsi Jumala myös ihminen. Mutta lisäksi, Hän ei ole ihminen vain jotenkin kuvaannollisesti. Hän on nimenomaan poika, siis miespuolinen. Näitä sanoja pidetään usein itsestään selvinä ja ehkä siksi ne myös ohitetaan helposti. Tämä on kuitenkin hyvin tärkeä asia. Kun taivaallinen Isä lähetti Kristuksen ihmiseksi, Hän lähetti tämän nimenomaan pojaksi. Nyt me kysymme: minkä takia?

Ensimmäinen ja perustava syy on Jumalan omassa olemuksessa. Tietenkin Herra Jumala on Henki (2. Kor. 3:17), eikä ihminen. Kuitenkin Hän jo ennen Kristuksen lihaan tulemista ilmoittaa olevansa Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Kaikkivaltias taivaallinen Jumala ei siis missään tapauksessa ole äiti, vaan taivaallinen Isä. Lisäksi: Isä Hän on siksi, että Hänellä on Poika, ainosyntyinen Poika. Isän ainokainen ei siis myöskään ole tytär, vaan nimenomaan Poika. Hän on Jumalan elävä Sana, Kristus, joka oli alussa Jumalan tykönä ja oli itse Jumala (Joh. 1:1). Hän on Poika, ”joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä”. (Nikean-Konstantinopolin uskontunnustus.) Tämä Poika on Hän, josta Jumala oli jo varhain antanut sanassaan lupauksen, että Hänet lähetettäisiin langenneeseen maailmaan, syntisiä pelastamaan.

Toinen syy siihen, että Jumalan lähettämä Vapahtaja syntyi miespuoliseksi, on siinä, että Isä lähetti Hänet ihmiseksi. Kun nimittäin Jumala alussa loi ihmisen, Hän ei tehnyt tätä vain yhdenlaiseksi, ikään kuin sukupuolineutraaliksi olennoksi. Hän ei myöskään luonut ihmistä sellaiseksi, että hänen sukupuolensa olisi jollakin tavalla epäselvä, puhumattakaan siitä, että luotu ihminen voisi itse päättää sen. Pyhä Henki saarnaa Mooseksen kautta: ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 1:27) Oi miten kaunis onkaan tämä jumalallisella arvovallalla säädetty järjestys! Miten kaunis onkaan tämä kaikkivaltiaan Luojan tahto, että kaksi samanlaista ja keskenään samanarvoista, mutta kuitenkin kaksi niin erilaista – mies ja nainen – saavat sitoutua elämänikäiseen liittoon ja tulla yhdeksi lihaksi niin, että Jumala heidän kauttaan luo uutta elämää (1. Moos. 1:28). Ihmeellistä! Mutta koska ihminen tällä tavalla oli alusta asti luotu mieheksi ja naiseksi, oli Kristuksenkin ihmiseksi tullessaan tultava joko mieheksi tai naiseksi. Ja koska Hän on taivaallisen Isän ikuinen Poika, ei Hän tullut naiseksi, vaan nimenomaan pojaksi ja mieheksi.

Tämä mies, Kristus Jeesus on se vaimon Siemen, jonka oli määrä murskata käärmeen pää. Herrahan itse julisti käärmeelle heti Aadamin ja Eevan lankeemuksen jälkeen: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1. Moos. 3:15) Heprean kielen siementä tarkoittava sana (זֶרַע, zära´) on maskuliinisukuinen, siis ”miespuolinen” sana. Sanalla tarkoitetaan paitsi tavallista kasvin siementä, myös jälkeläistä, lasta tai juuri poikalasta. Nyt neitsyt Marian, siis toisen Eevan kohdussa oli Kristus Jeesus, Jumalan lupaama Vaimon Siemen. Neitsyen kohdussa oli mies, jota jo Aadam ja Eeva uskossa odottivat, kun kuulivat tämän alkuevankeliumin lupauksen. Ensimmäisen poikansa Kainin synnytettyään Eeva riemuitsikin: ”Minä olen saanut pojan Herran avulla.” (1. Moos. 4:1) Eeva siis erehtyi luulemaan Kainia itse Vapahtajaksi. Siinä Eeva kuitenkin oli oikeassa, että hän uskossa odotti Jumalan lähettämää Vapahtajaa, joka vapauttaisi heidät heidän syntinsä orjuudesta. Ja myös siinä Eeva oli oikeassa, että hän tiesi: Jumalan lähettämä Vapahtaja olisi nimenomaan poika ja sitten mies.

Edelleen, suurena pääsiäisenä Herra vapautti kansansa Egyptin orjuudesta. Myös tuolloin annettiin selvä merkki siitä, että Vapahtaja, joka pelastaa kansan tuhosta, on mies. Herra näet lausui Moosekselle ja Aaronille: ”Puhukaa koko Israelin kansalle ja sanokaa: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenisäntä itsellensä karitsan, yhden karitsan joka perhekuntaa kohti. Mutta jos perhe on liian pieni koko karitsaa syömään, niin ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan, henkilöluvun mukaan. Karitsaa kohti laskekaa niin monta, että voivat sen syödä. Ja karitsanne olkoon virheetön, vuoden vanha urospuoli; lampaista tai vuohista se ottakaa. Ja pitäkää se tallella neljänteentoista päivään tätä kuuta; silloin Israelin koko seurakunta teurastakoon sen iltahämärässä. Ja he ottakoot sen verta ja sivelkööt sillä molemmat pihtipielet ja ovenpäällisen niissä taloissa, joissa he sitä syövät.” (2. Moos. 12:3–7) Tämä urospuolinen karitsa, jonka veren merkissä kansa pelastui tuholta, oli esikuva Jumalan ainoasta Pojasta, jonka Isä oli lähettävä omaksi Karitsakseen, joka ottaa pois maailman synnit (Joh. 1:29). Taivaallisen Isän Pojan, ristin miehen, Jumalan urospuolisen Karitsan uhriveressä oli oleva Herran kansalle ja koko maailmalle sovitus heidän synneistään (1. Joh. 2:2). Siinä oli oleva heille suoja synnin palkkaa, kuolemaa vastaan (vrt. Room. 6:23).

Samasta Vapahtajasta Jumala sitten ilmoitti myös profeettojensa kautta. Kuningas Daavidille Hän ilmoitti profeetta Naatanin suulla: ”Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään; mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi. Ja sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät sinun edessäsi iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva.” (2. Sam. 7:12–16) Jumala oli siis lähettävä Poikansa. Tämä mies, Jumalan Poika olisi paitsi uhrikaritsa, myös Israelin, siis Jumalan kansan kuningas, jonka hallitus pysyy ikuisesti. Ja aivan samasta miehestä todistaa myös evankelista Matteus evankeliuminsa ensimmäisessä jakeessa. Hän aloittaa: ”Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja.” (Matt. 1:1) Matteus siis kirjoittaa, että Kristus, Jumalan iankaikkinen Poika on nyt tullut ihmiseksi, syntynyt juutalaiseksi mieheksi, ihmisyytensä puolesta kuningas Daavidin suvun jäseneksi. Hänet Jumala lähetti oman kansansa keskelle, Hänessä täyttyivät kaikki profeettojen ennustukset.

Vielä yksi syy siihen, että Vapahtaja syntyi neitseestä juuri poikalapseksi, miespuoliseksi on tässä: Kun Jumala sanassaan ilmoittaa rakastavansa langennutta maailmaa, Hän ei puhu rakkaudesta ikään kuin jollakin abstraktilla tasolla. Herra ei puhu rakkaudesta vain jonakin Jumalan ja yksittäisen ihmisen välisenä kauniina harmoniana taikka ilmamaisena tilana. Jumala on Rakkaus (1. Joh. 4:8), mutta Hän ei ole lähettänyt Vapahtajaa rakastamaan ihmiskuntaa vain jollakin yleisellä tasolla. Hän on lähettänyt oman ainosyntyisen Poikansa Kristuksen ihmiseksi, että tämä mies, ihminen ja Jumala Jeesus Kristus olisi taivaallinen Sulhanen. Jumala on lähettänyt Poikansa, että Hän Sulhasena rakastaisi ihanaa mutta kauheasti langennutta morsiantaan, uskotonta tytär Siionia. (Jes. 62:11–12) Jumala on lähettänyt Poikansa, että tämä Sulhanen antaisi itsensä alttiiksi sen edestä, kantaisi kaikkien ihmisten kaikki synnit omassa ruumiissaan ristinpuuhun (1. Piet. 2:24), että hän pyhittäisi morsiamensa, puhdistaen sen, kasteen vedellä pesten, Jumalan sanan kautta. Kristus syntyi juuri mieheksi, koska Hänen oli määrä olla Sulhanen, joka näin antaisi itsensä, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna ihanan Morsiamen, pyhien Seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä (Ef. 5:25–27). Kristus Jeesus siis syntyi neitseestä pojaksi, koska Hän on mies, joka tahtoo ottaa Seurakuntansa omakseen, niin kuin mies haluaa naisen omakseen. Mies luopuu isästänsä ja äidistänsä ja liittyy vaimoonsa. Niin myös Jumalan ainoa Poika jätti sen kirkkauden, joka Hänellä oli taivaallisen Isänsä luona ja tuli ihmiseksi, Sulhaseksi, että saisi päästä mitä läheisimpään elämänyhteyteen ihanan morsiamensa, Seurakunnan kanssa. Avioliitossa mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi. Niin Kristuskin sanansa ja pyhien sakramenttiensa kautta ottaa seurakunnan omakseen, yhdeksi lihaksi, yhdeksi Kristuksen ruumiiksi. (1. Moos. 2:24; Fil. 2:6–7) Mies on vaimonsa pää ja velvollinen rakastamaan tätä. Niin myös Kristus on Seurakuntansa Pää, Hän, joka rakkaudessaan ihmistä kohtaan on astunut ristille ja maan alimpiin paikkoihin, ollakseen Ruumiin Vapahtaja. (Ef. 4:9; 5:23–25) Ja lopulta, sitä, minkä Jumala on avioliitossa yhdistänyt ja tehnyt yhdeksi lihaksi, sitä ei ihminen saa erottaa (Matt. 19:6). Niin on myös seurakuntamorsiamen elämä miehensä Kristuksen Jeesuksen yhteydessä tarkoitettu ikuiseksi elämäksi.

Rakkaat kristityt! Kaikesta tästä joudutaan luopumaan siellä, missä Kristus halutaan nähdä ainoastaan jonkinlaisena ”eteerisenä rakkautena” tai sukupuolineutraalina hyväntekijänä. Meidän pelastuksemme kannalta on kuitenkin aivan keskeistä, että pidämme kiinni Jumalan pyhän sanan selvästä ilmoituksesta: Kristus Jeesus on Jumalan ainosyntyinen Poika, syntynyt ikuisuudessa taivaallisesta Isästä ja sitten ajassa neitseestä Mariasta niin, että enkeli saattoi ilmoittaa: ”Ja hän on synnyttävä pojan”.

Tässä Jumalan ainoassa Pojassa, lihaan tulleessa, on kertakaikkinen syntien sovitus ja iankaikkinen pelastus jokaiselle, joka Häneen uskoo ja Hänen nimeensä kastetaan. Kristus Jeesus, Jumalan Poika on tullut ottamaan pois sinunkin syntisi! Hän on lunastanut sinut verensä kautta ja antanut anteeksi kaikki rikkomuksesi (Ef. 1:7). Pyhässä kasteessa Hän on kastanut sinut uhriverensä punaamalla kastevedellä. Siinä Hän on piirtänyt sinuunkin ristinsä merkin (Hes. 9:4, 6; Ilm. 9:4; ks. myös 7:3–4), jossa sinulla on vapautus ikuisesta kuolemasta. Ota sinäkin nyt siis uskossa vastaan Hänen sanansa, ja siinä Hänet itsensä! Usko Hänen pyhään nimeensä! Hänen nimensä on Kristus Jeesus. Se nimi tarkoittaa: Hän on Jumala ja ihminen samassa persoonassa. Hän on ikuinen Jumalan Poika, χριστός (Khristos), toisin sanoen Jumalan Voideltu, siis Hän, jonka Hänen Isänsä on voidellut kuninkaaksi ja meidän pelastuksemme Ylipapiksi. Hän on myös יְהוֹשֻׁעַ (Jehoshua´), ihminen Jeesus, jonka nimi merkitsee יהוה (JHWH) on auttaja, יהוה on pelastus. Usko tähän ihmiseksi tulleeseen Jumalan Poikaan! Usko Häneen omana Vapahtajanasi, omien syntiesi sovittajana ja sinun pelastuksenasi! Silloin sinäkin saat Hänessä elää kristillistä elämää. Se elämä on todellista elämää, jossa sinut, todellinen ihminen on merkillisellä tavalla otettu Jumalan Pojan veljeksi ja sisareksi, siis myös todelliseksi Jumalan lapseksi, joka ei ole syntynyt ”verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” (Joh. 1:12–13) Olet saanut syntyä uudesti Kristuksen seurakunnan yhteyteen, taivaallisen Sulhasen ihanan Morsiamen yhteyteen, jonka Hän, kuninkaallinen Kihlamies, Kristus Jeesus tulee kerran hakemaan aviokseen, ikuisiin häihinsä taivaassa. Ja minkä sinä nyt vielä elät lihassa, sen saat elää tämän Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut sinua ja antanut itsensä sinun edestäsi (Gal. 2:20). Siksi saat tänäkin adventtina rohkeasti ja uskossa huutaa: Oi saavu, Immanuel, Jumala, joka olet meidän kanssamme! Oi tule, Herra Jeesus! (Ilm. 22:20) Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 20.12.2015.)

Mainokset