22. sunnuntai helluntaista, Uskonpuhdistuksen muistopäivä (1. vsk), Ef. 6:10–18

Koko varustukseen puettuna

Monta kutsumusta – yksi kutsumus

Kun me olemme Kristuksen ruumiin jäseniä, meistä jokaisella on oma, Jumalalta saatu kutsumuksemme. Yhden kutsumus on yhdenlainen, toisen tehtävä ja paikka taas toinen. Mutta sitten: päivän pyhä epistola puhuu kutsumuksesta, joka on meille kaikille kristityille yhteinen. Se on taistelijan kutsumus. Tämä kutsumus meillä on siksi, että kun olemme kristittyjä, meillä on vastassamme vihollinen.

Vihollinen ja hänen Voittajansa

Ehkä muistat, miten Luukkaan evankeliumissa Herramme vertaa sielunvihollista väkevään mieheen, jolla on aseistus (Luuk. 11:21–22). Siellä missä tuo vihollinen saa hallita, siellä hän aseellisena vartioitsee kartanoaan. Toisin sanoen aseistettuna hän vartioi sitä ihmistä, jonka sydämessä hän saa hallita. Eikä hän tahdo luovuttaa hallussaan olevaa pois. Mutta vihollinen ei ole ainoastaan tällainen passiivinen omaisuutensa vartija. Hänestähän sanotaan myös, että hän oikein kiertää ja kuljeksii ympäriinsä etsimässä potentiaalisia uhreja. Hän etsii aktiivisesti ihmisiä, jotka hän voisi ottaa valtaansa ja tuhota (Job. 1:7; 2:2; 1. Piet. 5:8). Hän ei myöskään ole aseineen yksin, vaan hänen kanssaan on saatanallisten henkiolentojen armeija. Heidän kanssaan hän tahtoisi hyökätä mahdollisimman monen elämään (Ef. 6:12), saadakseen sydämet ja sielut valloitetuksi. Tätä varten hän on myös huolellisesti valmistanut sotastrategian, tai ”kavalat juonensa” niin kuin apostoli niitä tässä kutsuu (6:11).

Mutta sana sanoo, että on myös toinen, tätä väkevää miestä paljon väkevämpi mies. ”Kun väkevä aseellisena vartioitsee kartanoaan, on hänen omaisuutensa turvassa. Mutta kun häntä väkevämpi karkaa hänen päällensä ja voittaa hänet, ottaa hän häneltä kaikki aseet, joihin hän luotti, ja jakaa häneltä riistämänsä saaliin.” (Luuk. 11:21–22) Tämä väkevämpi mies on Jumalan Poika, Jeesus Kristus. Hän on ristinkuolemassaan karannut tämän väkevän vihollisen ja hallitsijan päälle, ja voittanut hänet. Pääkallokukkulan ristillään Kristus on voittanut tämän vahvan vihollisen, ja niin hänet on heitetty ulos taivaasta, niin kuin Herra itsekin sanoo: ”Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman.” (Luuk. 10:18) Kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan Kristus Jeesus, synnin, kuoleman ja perkeleen voittaja on riistänyt viholliselta hänen aseensa. Viholliselta on riistetty se, mitä Herra tässä Luukkaan kohdassa kutsuu sanalla πανοπλία (panoplia), ”koko varustus”. Saatanan koko varustus on mennyttä.

Ja näin tämä väkevistä väkevin voittaja Kristus on riisunut sinun vihollisesi aseista ja sitonut hänet (Ilm. 20:2). Kristus on myös ottanut haltuunsa sen huoneesi, jota perkele ennen piti hallussaan. Pyhässä kasteessa Herramme on ajanut vihollisen sinun sydämestäsi niin, ettei se enää saa asua siellä. Kristus on lakaissut huoneesi siistiksi ja kaunistanut sen. Mutta Hän ei ole jättänyt sydämesi huonetta tyhjäksi niin, että saastainen henki tovereineen voisi tulla sinne takaisin asumaan (Luuk. 11:24-26). Ei! Kasteessa Herramme on vuodattanut Pyhän Henkensä sinun sydämeesi. Hän  on täyttänyt sinut Jumalan Hengellä. Kristus on siunannut sinua kaikella hengellisellä siunauksella omassa nimessään, omassa läsnäolossaan (Ef. 1:3). Hän itse asuu nyt uskon kautta sinun sydämessäsi (Ef. 3:17). Hän hallitsee nyt sinussa Väkevänä Herranasi. Niin sinun sydämesi ja sielusi on turvassa. Sinun elämäsi ”on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” (Kol. 3:3)

Taistelu on käynnissä – taistelu on voitettu

Ja silti sinä tiedät kipeällä tavalla, mikä taistelun pauhu sinun ympärilläsi käy. Se ei ole lakannut, kun olet tullut kristityksi. Päinvastoin, kasteesi hetkellä taistelu vasta omalla kohdallasi oikein alkanut. Nimittäin tuo Jumalan kahlekoira käy ympäri ja etsii, kenet saisi niellä, viedä mukaansa sinne vaivan paikkaan (Luuk. 16:28), johon hän tietää aivan varmasti kerran joutuvansa. Hän tietää, että Kristuksen työn tähden hänellä on enää vähän aikaa. Herra tulee jo kohta takaisin. Juuri siksi perkele niin kiivaasti punoo nyt kavalia juoniansa, että voisi johtaa, ”jos mahdollista, valitutkin harhaan” (Matt. 24:24), hukuttaa sinutkin, Herran omaksi tehdyn. Sinä tunnet noita vihollisen juonia. Sinä tiedät, miten heikko niiden edessä olet. Tiedät myös sen, miten mahdoton sinun on yksin vastustaa noin väkevää vihollista ja hänen sotastratregiaansa. Siksi rakas ystävä, muista ensinnäkin, että kun olet Kristuksen oma, taistelu tulee välttämättä. Näin reformaation muistopäivänä on hyvä palauttaa mieleen, mitä uskonpuhdistaja Luther tästä sanoo. Hän kirjoittaa:

kaikkein niiden, jotka ovat Kristukseen kastetut ja tahtovat hänen puoltansa pitää, täytyy ja pitää olla sotamiehiä, jotka aina ovat täydessä sota-asussa, ja ettei kristillisyyden tila olekaan mikään levon, rauhan ja suruttomuuden tila, vaan että siinä tarvitaan olla alinomaisessa sodassa, sotia ja osottaa urhoollisuuttansa. (Tohtori Martti Luteruksen lyhyt Epistola-Postilla. Yhdentenäkolmatta sunnuntaina Kolminaisuuden päivästä.)

Älä siis masennu siitä, että kristillisessä elämässäsi joudut ahtaalle; se kuuluu asiaan! Apostoli kirjoittaa: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.” (1 Piet. 4:12–13) Tässä apostoli toki puhuu sellaisesta vainosta, joita kristitty saa maailmassa kokea siksi, että tunnustaa Herransa nimen. Sellainen vainokin on vihollisen työtä sinun masentamiseksesi. Toki hän käyttää muitakin keinoja. Mutta kaikissa näissä perustava ohje on erinomainen: ”älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa”. Ole sinäkin siis joka päivä valmis siihen, että taistelu on käynnissä.

Mutta sitten, älä myöskään unohda, että Kristuksen ristissä tuo taistelu on myös ja nimenomaan jo voitettu, voitettu aivan kertakaikkiaan! Kristus Jeesus on itse suostunut saatanan kiusaamaksi, jopa kaikessa kiusatuksi, että Hän voisi kiusattuja auttaa (Hepr. 2:18). Siksi Hän tietää, mitä sinä joudut kokemaan, mihin ahdistukseen tämä vahva vihollinen, maailma ja oma lihasikin sinut voivat ajaa. Ja sen vuoksi Kristus ei jätä sinua nyt ilman apua. Koska Herrasi tietää, mihin taisteluun sinä Hänen nimensä tähden joudut, Hän on pukenut ja pukee sinut taisteluvarustukseen. Se varustus ei ole mikään inhimillinen varustus taikka sinun oma varustuksesi. Se on jumalallinen varustus, Jumalan koko sota-asu – πανοπλία (panoplia), siis aivan koko varustus. Siitä ei puutu mitään. Siinä on kaikki, mitä sinä tarvitset taistelussasi tuota lohikäärmeen pyrstöä vastaan, joka vielä hetken ympärilläsi riehuu. Tähän sota-asuun Herra on varustanut sinut, ettet kaatuisi taistelussa, vaan että perkeleen pahimmassa hyökkäyksessäkin pysyisit pystyssä.

Jumalan koko sota-asu

Minkälainen tämä jumalallinen taisteluvarustus sitten on? Herra on valmistanut sinulle seitsemän varustetta taisteluun. Ensimmäisenä on totuus, tämän jälkeen vanhurskaus, sitten rauhan evankeliumi, sen jälkeen usko, pelastus, Jumalan sana ja rukous. Tämä jumalallinen taisteluvarustus on valtavan hyödyllinen ja tärkeä. Apostoli on kirjannut sen osat tähän meille muistiin, että muistaisimme ottaa ne käyttöön elämässämme. Mutta samalla meidän on varauduttava tähän: juuri siksi, että tämä sotavarustus on niin vahva ja tehokas vihollista vastaan, juuri siksi vihollinen pyrkii saamaan sen sinulta riistetyksi. Yksi kerrallaan vihollinen hyökkää jokaista Herralta saamasi varustetta vastaan. Mutta sinä olet saanut ne lahjaksi. Pidä niistä kiinni! Nyt me katsomme, miten voimme niin tehdä.

Ensiksikin: Sinut on vyötetty Jumalan totuuteen. Sinä olet saanut Jumalan sanan. Tässä sanassa pysyen sinä olet tullut tuntemaan totuuden (Joh. 8:31-32). Kristuksessa Isä on pyhittänyt sinut sanassaan, siinä sanassa, joka on kokonansa totuus (Joh. 17:17). Mutta nyt vihollinen haluaa hämärtää totuuden. Hän, joka on valehtelija ja valheen isä (Joh. 8:44) tahtoo hämärtää sen, mikä on totta. Hän ei kuitenkaan ole niin tyhmä, että tekisi koko tämän hyökkäyksensä kerralla taikka aivan julkisesti. Hänen taistelutaktiikkaansa kuuluu muuttaa sanan totuuden opetusta vähitellen, salaa, pala kerrallaan. Hän pukeutuu vanhurskauden saarnaajaksi, piispaksi, pastoriksi tai suureksi hengenmieheksi. Näin hänen on helpompi saada kansa puolelleen. Vasta sitten hän saarnaa muutettua totuutta muuttumattoman totuuden nimessä. Mutta ystävät, muistakaamme tämä: Jumalallinen totuus on ikuinen, se on yksi ja muuttumaton. Totuutta ei voi muuttaa ilman, että se samalla muuttuu valheeksi. Tämän ikuisen totuuden, totuutensa pyhän sanan Herra on nyt ilmoittanut meille Raamatussa. Suostu sinäkin sen vuoksi taisteluun, ja lausu rohkeasti ulos se, mikä on totta: ”Raamattu on Jumalan sanaa, siinä on jumalallinen totuus ilmoitettu meille. Aamen, aamen, tämä on varmasti totta.” Tätä vihollinen ei voi kestää. Jumalan pyhän sanan totuuden edessä sen on vaiettava, niin kuin se vaikeni erämaassa kuullessaan Kristuksen suusta Jumalan sanan: ”Sanottu on, ’älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.’” (Luuk. 4:12)

Toiseksi, sinut on Kristuksessa puettu vanhurskauteen, vanhurskauden haarniskaan. Vihollinen kyllä sanoo sinulle: Luuletko, että sinun vanhurskautesi muka riittää pelastukseen? Ha! Sinun kelpaavuutesi Jumalalle on pyöreä nolla!” Mutta nouse silloin taisteluun ja vastaa näin: ”Aivan oikein! Minun oma vanhurskauteni onkin tässä elämässä aina vajaata. Minä olen langennut ja syntinen, mutta minun puolellani Isän tykönä onkin Puolustaja, joka on Vanhurskas, Jeesus Kristus. Hän on minun syntieni sovitus, eikä vain minun, vaan koko maailman syntien (1. Joh. 2:1–2). Vaikka minä itsessäni olenkin kaikkea muuta kuin vanhurskas, Kristus Jeesus on kuitenkin lukenut oman täydellisen vanhurskautensa minulle, minun hyväkseni.” Tätä Kristuksen säteilevää vanhurskautta vihollinen ei voi kestää, ja taas sen on vaiettava.

Kristuksessa sinulle on myös annettu alttius rauhan evankeliumille. Vihollinen tahtoo kyllä tuoda elämääsi ahdistuksen, kokemuksen sisäisestä kaaoksesta ja sekasorrosta, kiireen ja riittämättömyyden tunteen. Hän oikein alleviivaa: ”Sinulla ei ole rauhaa! Etkö huomaa, ei Jumala mitään rauhaa sinulle halua antaa. Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole!” (Job. 2:9) Mutta silloinkin sinä saat Kristuksen tähden seistä rohkeasti vihollisen edessä ja sanoa: ”Olkoon minulla sisimmässäni rauhallinen tunne tai ei, Kristuksen täydellisen kuuliaisuuden tähden minulla kuitenkin on lunastus ja rauha Jumalan kanssa (Joh. 14:27). Kristuksen uhrin tähden minulla on sovitettu Jumala. Siksi Jumala ei enää ole minulle vihainen, Hän ei aja minua takaa syntieni tähden. Ja tästä evankeliumista, rauhasta Jumalan kanssa seuraa sitten myös rauhan tunne sydämessä. Mutta jos jonakin päivänä en sellaista tunnetta tuntisikaan, rauha Jumalan kanssa pysyy silti, koska Kristus elää minussa (Gal. 2:20). Se rauha pysyy, sillä se ei ole minusta peräisin, vaan on Kristuksen rauha. Ja kuule vielä, se rauha on tämä: Jumala ei ole enää minua vastaan, vaan Hän on minun puolellani! Ja jos Jumala on minun puolellani, kuka voi olla minua vastaan?” (Room. 8:31) Näissä rauhan evankeliumin jalkineissa sinä saat rohkeasti seistä vihollisesi edessä, oikein marssia kohti taivaan kotia, kaikessa evankeliumin rauhassa.

Sitten sinut on varustettu uskon kilvellä. Kun vihollinen käy hyökkäykseen, hän tähtää palavat nuolensa Jumalan totuuteen. Juonitellen hän kysyy sinulta: ”Onko Jumala todellakin sanonut niin? (1. Moos. 3:1) Uskotko sinä todella tuollaista? Ja vaikka uskoisitkin, sinun uskosi on heikko! Ei tuollainen usko riitä mihinkään!” Kun kuulet tällaista niin muista, että sinulle on annettu uskon kilpi, jolla saat sammuttaa tällaiset pahan palavat nuolet. Se usko ei perustu siihen miten paljon sinä uskot, vaan se usko vastaa perkeleelle niin kuin Jeesus vastasi, kun vihollinen kiusasi Häntä erämaassa. Se vastaa: ”Kirjoitettu on”. (Luuk. 4:4) Uskon kilpi, jonka olet saanut, ei siis tässä tarkoita ensisijaisesti sitä uskoa, jolla sinä uskot. Pikemminkin se on sitä uskoa, jonka sinä uskot. Kyse ei siis ole sinun oman uskosi määrästä tai voimasta, vaan siitä uskon sisällöstä, joka sinulle on Raamatussa ilmoitettu. Siksi, kun perkele vielä yrittää ampua nuolensa: ”Sinun uskosi on heikko! ei sinun uskosi riitä, ei sitä edes ole!” niin voit rohkeasti vastata: ”Aivan! Minun uskoni onkin vielä kovin heikko, mutta minä uskonkin häneen, joka on ilmoittanut itsensä minulle pyhässä sanassaan. Hän on luonut minut ja koko maailman, Pojassaan lunastanut minut kaikesta synnistäni ja heikkoudestani. Pyhässä Hengessä Hän vielä pyhittää minut armonvälineidensä välityksellä. Minä uskon kaikkivaltiaaseen kolmiyhteiseen Jumalaan, ja tätä uskoa saan koko Hänen seurakuntansa kanssa yhdessä tunnustaa. Minun sydämessäni oleva usko onkin kyllä heikko, mutta Kristuksessa sekin heikkous on kokonaan sovitettu. Jos sinulla siis on jotakin selvittämistä minun uskoni heikkouteen liittyen, sinun täytyy mennä selvittämään asiasi Kristuksen kanssa. Hän on nimittäin ottanut senkin asian hoitaakseen.” Ja näin pahan palavat nuolet menettävät terävyytensä ja niiden tuli, tuo helvetistä syttynyt hehku (Jaak. 3:6), se joutuu sammumaan.

Sinulla on Kristuksen tähden myös pelastuksen kypärä, varmuus pelastuksesta. Vihollinen kyllä tahtoo saada sinut epävarmaksi, kysymään: ”Mahtaako minun sieluni olla pelastettu?” ja vielä enemmän, hän tahtoo saada sinut aivan epätoivoon pelastuksesi asiassa. Mutta muista: Kristuksessa pelastus on tullut sinulle ja Hänessä se on sinulla jo nyt; ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16) Jos epäilet, mahdatko olla pelastunut, kysy itseltäsi, onko minua kastettu? Sana lupaa: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” (Mark. 16:16) Saat oikein saarnata itsellesi ja vihollisellesi Lutherin sanoin:

Olen kuitenkin kastettu, ja jos minut kerran on kastettu, minulle on myös luvattu, että minä pelastun, että sieluni ja ruumiini saavat iankaikkisen elämän. (Iso katekismus. Neljäs osa. Kaste, 44–45.)

Tätä Jumalan lupausta vastaan vihollisella ei ole mitään valtaa, ja niin hänen täytyy vetää hyökkäysjoukkonsa takaisin.

Sinulla on myös Hengen miekka, Jumalan sana. Vihollinen varmasti tulee kyllä syyttämään: ”Mutta siellä teidän kirkossannehan saarnaa vain tavallinen ihminen, miten sellainen saarna muka voisi olla Jumalan sanaa? Kuka ihminen nyt Jumalan sanaa voisi kokonaan tavoittaa tai ymmärtää. Ei ei, kaikki ihmisten pitämät saarnat ovat vain ihmisten ajatuksia Jumalasta.” Mutta tähän sinä saat vastata: ”Aivan oikein, sananpalvelijamme onkin vain ihminen! Mutta Jumala on antanut pyhän sanansa meidän ihmisten kuultavaksi ja meidän luettavaksemme. Hänen ilmoitettu sanansa on täydellinen ja riittävä. Raamattu on niin selvä kirja, että ihminenkin voi sen sisällön ymmärtää ja uskoa, sitä tunnustaa ja saarnata aivan sellaisenaan, puhtaana. Juuri siksi Kristus ei myöskään ole käskenyt seurakuntaansa kurottautumaan taivaaseen tavoittaakseen Jumalan sanan. Hän ei myöskään ole lähettänyt taivaan enkeleitä saarnaamaan meille sanaansa, vaan apostolit ja heidän seuraajansa sananpalvelijat, siis ihmiset. Ja siksi minäkin saan myös lohduttautua, että siellä missä Jumalan sana Kristuksen asettaman saarnaviran kautta puhtaasti julistetaan, siellä luonani on varmasti myös Jumalan Hengen työ, minun pelastuksekseni. Siellä on Kristuksen yksi, pyhä kirkko, joka on pysyvä ikuisesti (Augsburgin tunnustus, VII Kirkko).” Tämän jumalallisen sanan pyhyyden edessä, sanan alas laskeutumisen ihmeen edessä vihollinen ei voi kestää, vaan sen on suljettava suunsa. Herra saakoon puhua.

Ja viimeisenä, sinulle on Kristuksen tähden annettu vielä seitsemäs varuste taisteluun. Se varuste on rukous. Perkele kyllä tahtoo tämänkin varusteen riistää sinulta. Se sanoo: ”Sinun rukouksesi on niin heikko! Ethän sinä jaksa etkä edes osaa rukoilla kunnolla! Huomaatko? Juuri nytkin rukous aivan kuivuu huulillesi!” Vastaa silloin: ”Niin, minun rukoukseni on vielä kovin heikko. Mutta kaikkivaltias Jumala on Poikansa Kristuksen tähden tullut minun rakkaaksi taivaalliseksi Isäkseni. Hän on armollinen Isä, joka tahtoo antaa rakkaille lapsilleen sitä hyvää, mitä he pyytävät (Matt. 7:11). Jos minun rukoukseni onkin heikko, niin minun taivaallinen Isäni ei kuitenkaan sitä ole. Hän kuulee minun voimattoman kuiskauksenikin, Poikansa tähden. Kristuksen tähden minun sydämeni äänetön huokaukseni on Hänen edessään kuin valtava huuto joka kaikuu kautta koko universumin Hänen valtaistuimensa eteen, kuin suitsutus, joka nousee alttarilta Jumalan kasvojen eteen (Ilm. 5:8; 8:3-4). Kaiken tämän lisäksi ja oikeastaan sen perustana minulla on vielä koko seurakunnan yhteinen ”rukous”, pyhä jumalanpalvelus, jossa Kristus itse palvelee minua sekä veljiäni ja sisariani sanalla ja sakramenteilla. Niin pitää meidät yhdessä uskossa. Jumala on armollinen! Hän on luvannut kuulla meitä, jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan (1. Joh. 5:5), Kristuksen nimessä!”

Ja sielunvihollinen tietää, että kun sinä pysyt Kristuksessa, hän ei voi sinua hukuttaa. Itsessäsi sinulla ei tosin ole taistelussa tarvittavia välineitä, mutta sinä oletkin saanut Herralta sitäkin paremman varustuksen, aivan ”koko varustuksen”! Se on jumalallinen sota-asu. Se on Jumalan omaa lahjaa sinulle. Elä siinä ja käytä tämän koko taisteluvarustuksesi välineitä uskossa. Niin Herra pitää sinut varmasti pystyssä loppuun asti, ja saat aina elää Jeesuksen Kristuksen, iankaikkisen voittajan valtakunnassa. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 20.10.2013.)