2. sunnuntai joulusta (1. vsk), Luuk. 2:41–52

Kristuksen ihmiseksi tulemisen ihmeestä

Hämmästyttävä on Kristuksen ihmiseksi tulemisen ihme! Tämän ihmeen on Jumala meille sanassaan ilmoittanut: Hänen ainoa Poikansa on meidän pelastuksemme tähden astunut alas taivaista ja tullut ihmiseksi. Se on todella tapahtunut. Niin kuin joka kohdassaan, niin myös tässä asiassa on Jumalan ilmoitus erehtymätön, riittävä ja aivan selvä. Kuitenkin samalla Jumalan Pojan ihmiseksi tuleminen myös ylittää meidän ihmisten rajallisen ymmärryksen ja käsityskyvyn. Se on jumalallinen ihme, jonka me voimme Jumalan varman sanan äärellä uskossa vastaanottaa ja jota me voimme vain ihmetellen ylistää.

Ylistetty olkoon Jumala! Kristus, joka itse on luomaton, Isästä Jumalasta ikuisuudessa syntynyt Poika ja kaiken Luoja, jonka kautta kaikki on saanut syntynsä ja jota ilman ”ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on” (Joh. 1:3), juuri Hän tuli ihmiseksi, äitinsä kohdussa kokoon punotuksi (Ps. 139:13) niin, että Hänet Hänen ihmisyytensä puolesta voitiin havaita olennaltaan sellaiseksi kuin me luodut ihmiset (Fil. 2:7). Näin Hän teki, että me, sangen hyviksi luodut (1. Moos. 1:31) mutta kauheasti langenneet pääsisimme takaisin siihen läheiseen ja rakkaudelliseen elämänyhteyteen Luojamme kanssa, johon Hän meidät hyvyydessään loi.

Ylistetty olkoon Jumala! Kristus, ”näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa” (Kol. 1:15), itse Jumala, jolla oli Jumalan muoto (Fil. 2:6), juuri Hän ”tyhjensi itsensä, ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi”, aivan todelliseksi ihmiseksi (Fil. 2:7). Näin Hän teki, että me, synnin tähden tyhjiksi tulleet ja köykäisiksi havaitut (vrt. Dan. 5:25, 27) saisimme tulla täytetyksi Herran hyvyydellä. Näin Hän teki, että me synnin orjat, pimeyteen ja kurjuuteen kahlitut saisimme nähdä kahleidemme katkeavan ja rautaisten salpojen rikkoutuvan, että pääsisimme vankeudesta vapauteen, pimeydestä ja synkeydestä valoon, ja että me, synnin, perkeleen ja oman lihamme palvelijat synnistä vapautettuina tulisimme nyt vanhurskauden palvelijoiksi (Ps. 107:9–16; Room. 6:18).

Ylistetty olkoon Jumala! Kristus, toisin sanoen Herra, joka on Henki (Joh. 4:24; 2. Kor. 3:17) ja itsessään paikan rajojen tuolla puolen, juuri Hän tuli ruumiillisuuden rajoihin. Näin Hän teki, että Hän voisi tulla synniksi meidän synnistämme (2. Kor. 5:21), ruumiissaan kantaa meidän syntimme ristin puuhun (1. Piet. 2:24). Näin Hän teki, että voisi pelastaa meidät, ruumiilliset ja paikkaan sidotut ihmiset.

Ylistetty olkoon Jumala! Kristus, siis itse Jumala, joka ei mahdu taivaisiin eikä taivasten taivaisiin (1. Kun. 8:27), teki ihmisruumiin temppelikseen (Joh. 2:21), asuinsijakseen. Hän, todellinen Jumalan Temppeli ja läsnäolo toi oman läsnäolonsa ruumiillisesti ihmisten keskelle. Hän astui alas ruumiin puitteisiin ja silti – tai oikeastaan juuri siksi ”hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti” (Kol. 2:9; 1:19), että me, todellisesta elämästä vieraantuneet saisimme Hänessä kuulla, omin silmin nähdä, katsella ja käsin koskettaa itseään Elämän Sanaa (1. Joh. 1:1) ja niin uskossa omistaa itsellemme ikuisen elämän Hänen yhteydessään. Näin Hän teki, että uskon kautta Häneen meidän ihmisten synnit annettaisiin anteeksi. Hän tuli ihmiseksi ja ihmisen ruumiiseen, että meidät kurjat syntiset ihmiset armahdettaisiin ja otettaisiin Jumalan omiksi yksin Hänen kuuliaisuutensa ja ansionsa perusteella. Hän tuli, että meidät luettaisiin vanhurskaiksi ja että meistäkin näin voisi myös tulla Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuisi meissä, (1. Kor. 3:16; Yksimielisyyden ohje, täydellinen selitys 3, 54) että meistä voisi tulla Kristuksen Ruumis, jossa Hän itse on Päänä ja Herrana (Ef. 4:4; 5:23), Jumalan temppeli, jossa Hän itse on kulmakivenä (Ef. 2:20–22).

Ylistetty olkoon Jumala! Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt ikuinen Poika, joka oli alussa Isän tykönä (Joh. 1:1–2), Herra, jonka edessä yksi päivä on niin kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä (2. Piet. 3:8), juuri Hän tuli ikuisuudesta aikaan niin, että Hänen inhimillinen ikänsä voitiin laskea ja evankelista saattoi kirjoittaa: Hän oli 12-vuotias, Hän varttui iässä. Näin Hän teki, että me ajalliset ja elinvuosiltamme rajalliset, kuolevaiset ihmiset voisimme Hänessä päästä osallisiksi siitä elämästä, joka ei ole rajallista tai ajallisesti mitattavissa, vaan joka on ikuista.

Ylistetty olkoon Jumala! Hän, ihmisruumiin temppeliin ja ajalliseen elämään astunut Jumalan Poika 12-vuotiaaksi tultuaan astui myös Jumalan temppeliin Jerusalemissa. Hän, joka itse on Jumalan Sana (Joh. 1:1; 1:14) tuli kuulemaan Jumalan sanan opettajia ja kyselemään heiltä. Hän, joka itse on todellinen Opettaja, asettui oppilaan asemaan, että niin nämä temppelin opettajat kuin myös me kaikki saisimme asettua Hänen ympärilleen kuin oppilaat, saisimme istua Hänen jalkojensa juuressa kuulemassa Hänen puhettaan, Jumalan erehtymätöntä sanaa, ja että Hän – todellinen Opettaja ja Jumalan Sana – niin opettaisi meitä ja sanallaan pyhittäisi meidät. Hän on tullut puhumaan meille, että me ymmärtämättömät saisimme ihmetellä Hänen ymmärrystänsä, sekä neitsyt Marian tavoin kätkeä kaikki Hänen sanansa sydämeemme ja tutkistella niitä – ei ihmisen sanana, vaan Jumalan (ks. myös Luuk. 2:19; 10:39). Kristus, ihmisruumiin temppeliin astunut Jumalan Sana astui Jumalan temppeliin, että me tietäisimme, mistä mekin voimme löytää Jumalan Sanan. Hän tuli temppeliin, ettemme me Joosefin ja Marian tavoin harhautuisi etsiessämme Kristusta sukulaisten tai ystävien joukosta taikka kaupunkien kaduilta, siis ihmisten riennoista tai ihmisten sanoista, vaan että me tietäisimme, että Hänet voidaan löytää yksin ”niissä, mitkä Hänen Isänsä ovat”, toisin sanoen Jumalan temppelistä, sieltä, missä Hänen pyhää ilmoitussanaansa luetaan, saarnataan ja opetetaan. (Luther, Martti: Kirkkopostilla II. Ensimmäinen loppiaisen jälkeinen sunnuntai. Ensimmäinen evankeliumisaarna II, 12.) Jos sinäkin siis etsit Kristusta, etsi Häntä aina ensin Hänen temppelistään, Hänen kirkostaan. Sieltä sinä löydät Hänet, Jumalan Sanan ja Viisauden, itse Jumalan Pojan, joka on oman kansansa keskellä ja puhuu pelastavan sanansa heille.

Ylistetty olkoon Jumala! Kristus, joka itse on Jumalan Viisaus (Sananl. 8), Jumalan salaisuus, jossa ovat kätkettyinä kaikki viisauden ja tiedon aarteet (Kol. 2:2–3), juuri Hän tuli ihmislapseksi niin, että Hänestä sanotaan: Hän edistyi viisaudessa. Jumalihminen Kristus Jeesus on yksi pyhän Kolminaisuuden persoonista, jolla on jumalallinen tieto ja kaikkitietävyys. Kuitenkin Hän meidän pelastuksemme tähden suostui niin tyhjentämään itsensä, että Hänellä tässä alennuksen tilassaan, inhimillisen luontonsa puolesta oli myös rajoitettu tieto ja ihmisyytensä puolesta opittavaa. Näin Hän teki, että Hän voisi tehdä omakseen sen, mikä on meidän – kuitenkin ilman syntiä! –, että me ihmisyydessämme ja viisaudessamme vajavaiset ihmiset voisimme Hänen elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta ja uskossa Häneen päästä osallisiksi Hänen elämästään, omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja tuntemaan Hänet, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä (Hepr. 4:15; Kol. 2:2–3).

Ylistetty olkoon Jumala! Hän, joka on Herra, ”Korkein yli kaiken maan”, ylen korkea, ylitse kaikkien jumalien, (Ps. 97:9) Hän, joka on asettanut ihmiselle käskyn kunnioittaa isää ja äitiä (2. Moos. 20:12), juuri Hän tuli ihmiseksi, joka seurasi äitiään ja kasvatusisäänsä ja oli heille alamainen. Näin Hän osoitti aktiivista kuuliaisuutta taivaalliselle Isälleen ja Hänen asettamilleen ajallisille vanhemmille, että Hän olisi esikuva myös meille, ”oppiaksemme mekin olemaan ensin kuuliaisia Jumalalle ja sitten myös isälle ja äidille sekä kaikelle esivallalle. Silloin voimme kerskata tehneemme oikein kummassakin kohdassa ja saamme nauttia onnea ja Jumalan siunausta.” (Luther, Martti: Huonepostilla. Ensimmäinen loppiaisen jälkeinen sunnuntai.) Näin Herra osoittaa meille myös, että niin vanhempien valta kuin siitä johtuva esivallan valtakaan eivät perustu vanhempien paremmuuteen suhteessa lapseen tai esivallan paremmuuteen suhteessa alamaiseen. Olihan Kristus lapseksi tulleenakin kasvatusisänsä Joosefin ja äitinsä Marian Herra ja Jumala. Silti Hän tahtoi ihmiseksi tultuaan olla kuuliainen Jumalan lain hyvälle säädökselle ja siis myös kasvatusisälleen ja äidilleen. Näin Hän tahtoi, koska se oli Hänen taivaallisen Isänsä tahto ja käsky. Hän, joka itse on Jumala ja lain antaja, syntyi vaimosta lain alaiseksi, että Hän itse saisi lunastaa ”lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.” (Gal. 4:4–5) Hän juhli pääsiäistä lain mukaan (5. Moos. 16:16), että täydellisellä elämällään ja sitten Jumalan Karitsaksi (Joh. 1:29), todelliseksi Pääsiäislampaaksi tulemisellaan sekä ristinsä teurasuhrilla (1. Kor. 5:7) ja kalliilla verellään saisi lunastaa meidät synneistämme (vrt. 1. Piet. 1:18–19).

Ylistetty olkoon Jumala! Kristus on tullut ja tulee tänäänkin! Ikuinen Jumala, joka on astunut ikuisuudesta aikaan ja ihmiselämän ruumiillisuuteen, tulee tänäänkin meidän ihmisten keskelle ruumiillisin korvin kuultavissa sanoissa, kasteveden sekä viinin ja leivän ”ruumiillisuudessa” ja aineellisuudessa. Näin Hän tekee, että juuri sinä ihminen saisit omaksesi kaikkien syntiesi anteeksiantamuksen, pelastuksen ja ikuisen elämän Hänen armon valtakunnassaan jo nyt ja kerran Jumalan taivaassa. Uskokaamme siis nyt Kristukseen Jeesukseen, meidän pelastuksemme tähden ihmiseksi tulleeseen Jumalan Poikaan ja Hänen armotyöhönsä. Asettukaamme kuulemaan Hänen opetustaan ja ottakaamme Hänet vastaan, Hänen sanassaan ja ihanassa elämän ateriassaan, alttarin sakramentissa. Ja nouskaamme ylistämään Kolmiyhteisen Jumalan ihmeellistä armoa ja rakkautta meitä kohtaan, Nikean Konstantinopolin uskontunnustuksen sanoin.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 3.1.2016.)