16. sunnuntai helluntaista (1. vsk), Ps. 127:1–2

Herran rakennustyömaalla

Johdanto

Tämän päivän Vanhan testamentin tekstissä Herra puhuu meille rakentamisesta. Me katsomme ensin sitä, keiden Herra tässä sanoo rakentavan. Sitten me tarkastelemme, miten työnjako eri rakentajien välillä on järjestetty. Lopuksi saamme nähdä, mikä koko tämän rakennustyön tarkoitus on.

Salomon rakennustyöt ja rakentajat

Kun Herra puhuu meille huoneen rakentamisesta, Hän käyttää suunaan miestä, joka oli erityisasiantuntija rakennustöiden johtamisessa, miestä, joka suoritti mittavia rakennustöitä Israelissa. Tämä mies on Israelin kuningas Salomo, joka eli vajaa 1000 vuotta ennen Herramme Kristuksen syntymää. Mutta mitä Salomo oikein rakensi? Hän veisaa psalmissa: ”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.” (Ps. 127:1) Ei ole ollenkaan sattumaa, että Salomo puhuu tässä huoneesta ja kaupungista. Ensimmäisessä Kuningasten kirjassa, sen luvussa seitsemän kerrotaan, miten Salomo rakennutti itselleen huoneen, tai oikeastaan linnan. Sitten hän rakennutti myös palatsin vaimolleen. Salomolla oli siis todella kokemusta huoneen, toisin sanoen yksityisen kodin rakentamisesta. Luvussa yhdeksän kerrotaan edelleen, miten hän rakensi myös Jerusalemin muureja sekä muita kaupunkeja (1. Kun. 9:15). Kuninkaana Salomo siis tiesi hyvin, mitä on tällainen yhteiskunnan rakentaminen. Sitä hän tarkoittaa tässä kaupungin rakentamisella. Mutta näiden kahden lisäksi, kodin ja yhteiskunnan lisäksi Salomolla oli vielä kolmaskin rakennuskohde: Herran temppeli. Herran suunnitelman ja sanan mukaan (2. Sam. 7:13) Salomo sai tehtäväkseen rakentaa Jumalan temppelin. Tämä valtava rakennusprosessi kesti vuodesta 967 vuoteen 961 eKr. Rakennustyö vaati myös monenlaista maallista järjestelyä ja tarkkaa käsitystä taloudenpidosta. Työn toteuttamiseen tarvittiin laivalasteittain rakennustarpeita ulkomailta sekä kymmeniä tuhansia työmiehiä. Kuningas maksoi temppelin rakennustarpeista vuosittain miljoonia litroja viljaa ja tuhansia litroja öljyä (1. Kun. 5). Lisäksi hän antoi maksuksi myös kymmeniä kaupunkeja sekä tonneittain kultaa (1. Kun 9:10–14).

Näin Salomo siis tiesi tarkkaan, mitä vaatimuksia rakentajalle asetetaan. Talon, kaupungin tai temppelin rakennustyöhön tarvitaan rakentajia, paljon rakentajia. Kuitenkin hän myös tässä tunnustaa, että ihmisten oma vaivannäkö ei vielä riitä. Vaikka rakentajia olisi tuhansittain, on välttämätöntä, että mukana on vielä yksi rakentaja, varsinainen Rakentaja, siis Herra itse. Ilman Herraa kaikki ihmisten vaivannäkö on turhaa, jopa mahdotonta. Miksi? Tai kysytään mieluummin näin: Mistä nämä ihmiset tuon rakennuksen rakentavat? Kivestä, puusta, metallista, eikö niin?  Kaikki nämä aineet ovat Herran luomistyötä ja lahjaa. Miten rakentajat näistä materiaaleista sitten rakentavat? Jumalan antamilla taidoilla ja lahjoilla. Ensimmäisessä Kuningasten kirjassa meille kerrotaankin, miten temppelin rakennustyöhön kutsuttiin lahjakas työnjohtaja, joka osasi taidokkaasti suunnitella ja valmistaa rakennuksen osia pieniä yksityiskohtia myöten (1. Kun. 7:13-51). Varmaan hänellä oli apunaan myös paljon rakennusmiehiä. Kaikki rakennustarvikkeet, kaikki työssä tarvittavat taidot ja lahjat ovat siis Herralta. Ihmisten koko elämä, kaikki voimat ja viisaus, se kaikki on lahjaa Herralta. Ilman Häntä kaikki vaivannäkö on turhaa. Mutta kun ihminen elää Herran kanssa, hän saa uskossa kiittää Jumalaa Hänen lahjoistaan. Sitten hän voi myös iloiten palvella Jumalaa Hänen antamillaan lahjoilla, Hänen temppelinsä rakentamisessa. Tämä on oikea ja Jumalan tahdon mukainen työnjako tässä rakennustyössä.

Mutta mitä varten tämä Salomon valtava temppelin rakennustyö sitten suoritettiin? Siksi, että Herra oli määrännyt niin. Miksi Hän oli niin käskenyt? Herra tahtoi rakennuttaa temppelin siksi, että Hän itse saisi tulla rakkaan kansansa luo, että heillä olisi yhteys Häneen. Temppelin uhreissa Herra tahtoi sovittaa heidän syntinsä. Verisissä uhreissa Hän tahtoi myös saarnata heille siitä täydellisestä Jumalan uhrikaritsasta, ainoasta Pojastaan, jonka Hän oli lähettävä koko maailman syntien sovitukseksi (Joh. 1:29; 1. Joh. 2:2). Koko valtava rakennustyö tehtiin vain siksi, että Jumalan kansa pääsisi osalliseksi Hänen armostaan.

Oman aikamme rakennustyöt ja rakentajat

Täällä on varmasti monta, jotka osaisivat kertoa paljonkin talon rakentamiseen liittyvistä asioista. Joillakin teistä on runsaasti kokemusta rakennusten suunnittelusta, toisilla rakennustyön johtamisesta, joillakin itse rakentamisesta. Me voisimme puhua paljonkin huoneen, siis kodin rakentamisesta taikka kaupungin, yhteiskunnan rakentamisesta. Tänään keskitymme kuitenkin siihen, mitä sana puhuu meille Herran temppelin rakentamisesta.

Meidän aikanamme ei tietenkään enää ole tarpeen rakentaa Jumalalle mitään sellaista temppeliä, jonka Salomo Jerusalemiin rakensi. Me elämme nyt uudessa liitossa, jossa Kristus itse on Temppeli, Jumalan läsnäolon paikka. Kristus on nyt Alttari, Jumalan kohtaamisen paikka. Kristus on Armoistuin, syntien sovituksen paikka (Room. 3:25). Me olemme langenneet, mutta juuri siksi Kristus on omaksunut ihmisyyden ja Golgatalla sovittanut meidän syntimme kertakaikkiaan. Sinunkin syntisi on jo sovitettu! Kristuksessa Jeesuksessa ”meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Ef. 1:7) Me pelastumme yksin Hänen armostaan, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden, Jumalan sanan ja pyhän kasteen kautta (Mark. 16:16). Siksi mitään Jerusalemin temppeliä ei enää tarvita! Mutta minkä temppelin rakentamisesta me sitten puhumme? Herran seurakunnan rakentamisesta, seurakunnan, joka on Kristuksen Ruumis. Sen rakentamisesta me uuden liiton kristityt puhumme ja siitä Herra nyt myös psalmissa puhuu meille.

Kristillisen seurakunnan elämässä on monenlaista tekemistä ja rakennettavaa. Takavuosina me ehkä totuimme luottamaan siihen, että kun maksamme kirkollisveron, niin vastineeksi saamme Jumalan sanan julistusta ja kaikki kirkolliset toimitukset. Nykyään asiat ovat jo pitkälti toisin. Me saamme yhdessä opetella palaamaan varhaisen kristillisen kirkon malliin, jonka keskuksessa ei ollut suuri kirkollinen hallintojärjestelmä, vaan paikallisseurakunta. Ihmiset eivät olleet vain kirkollisen hallinnon asiakkaita tai hengellistä näytelmää seuraavaa yleisöä. Jokainen sai olla mukana omalla paikallaan, tulla kuulluksi. Tätä mekin saamme nyt omassa seurakunnassamme olla opettelemassa. Tällaisesta seurakuntakeskeisyydestä toki seuraa sitten sekin, että kaikki kirkolliset palvelut eivät enää tule meille niin kuin illallinen maunolle. Asioita saa ja pitää tehdä itsekin, kantaa vastuuta. Seurakunnan rakentamisessa tarvitaan seurakuntalaisten panosta.

Näin meidän seurakuntaelämässämme on siis aivan niin kuin Salomon aikana: rakennukselle tarvitaan rakentajia, jopa monia rakentajia. Tarvitaan vastuunkantajia. Mutta samalla aivan keskeistä on, että mekin muistamme miten Salomo jatkaa tätä ajatusta: tarvitaan paitsi rakentajia, ennen kaikkea tarvitaan sitä, että itse suuri Rakentaja, Herra tekee työnsä, niin kuin Hän sanoo: ”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.” (Ps. 127:1) Mutta miten Herra sitten tekee tämän rakennustyönsä seurakunnassa? Siten, että Hän antaa seurakunnalle rakennusaineet ja rakentajat, sekä heille kaikki tarvittavat lahjat työhön. Mutta ennen kuin nämä rakentajat voivat tehdä yhtään mitään, he tarvitsevat perustuksen, vahvan kallion, jolle rakentaa. Itsestään käsin he eivät nimittäin voi luoda elämälleen taikka iankaikkiselle elämälleen kestävää perustaa. Mutta jotta rakentajien ei tarvitsisi rakentaa oman elämänsä hiekalle (vrt. Matt. 7:26), Herra Kristus itse tulee seurakunnan Kulmakiveksi (1. Piet. 2:7-8) ja Peruskallioksi. Kristus, joka on Jumalan elävä ja persoonallinen Sana, Hän lähettää rakennusmiehensä, apostolit ja profeetat. Nämä raivaavat tien Hänelle. Heidän suunsa kautta Jumalan Sana Kristus myös tulee pyhän kansansa ja perheväkensä, Kirkon Perustukseksi ja Kulmakiveksi, niin kuin Hän sanookin: ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” (Ef. 2:19–21) Vielä Hän sanoo Paavalin suulla: ”Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” (1. Kor. 3:10–11) Siksi se, että Herra rakentaa huoneensa, tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että Hänen pyhä ja väärentämätön sanansa saa olla kaiken perustana. Vain se perustus voi kestää elämän myrskyjen ja maailman tulvavesien tullessa (vrt. Matt. 7:27).

Tälle sanan perustalle, Kristus-perustalle Herra sitten myös rakentaa. Hän antaa lahjoja ihmisille (Ef. 4:8). Hän sanoo myös: ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään”. (Ef. 4:11–13) Kaikki seurakunnan jäsenet ovat toki Jumalan edessä keskenään aivan samanarvoisia ja tasavertaisia. Mutta samalla kaikilla jäsenillä on erilaiset lahjat ja tehtävät. Yhden tehtävä on yksi, toisen toinen. Kaikki ne taidot ja kyvyt, joita me saamme käyttää Herran seurakunnan rakentamisessa, ne ovat lahjaa Herralta. Sinullakin on sellaisia lahjoja! Me olemme kasteen ja uskon kautta saaneet tulla Kristuksen seurakuntaruumiin jäseniksi ja siksi meillä jokaisella on oma paikkamme ja tehtävämme Kristuksen ruumiin kokonaisuudessa, aivan niin kuin ihmisruumiin jäsenilläkin on oma paikkansa. Siksi Herra tahtoo käyttää aivan jokaista meistäkin – pieniä lapsia, teitä nuoria, meitä aikuisia – juuri tämän seurakunnan rakentamiseksi. Tässä Hän tahtoo käyttää juuri niitä lahjoja, joita Hän itse on nähnyt hyväksi meille jokaiselle antaa.

Mitä me sitten voisimme käytännössä tehdä? Tietenkin koko seurakunnan riemullisena ja ensisijaisena tehtävänä on yhdessä ottaa vastaan Herran lahjat täällä messussa! Sitten meidän iloisena tehtävämme on Pyhässä Hengessä vastata Herran armolliseen työhön: rukoilla ja ylistää Häntä yhdessä, julistaa evankeliumia Hänen armostaan liturgian ja virsien sanoin. Koko seurakunnan tehtävänä on myös arjessa elää kristillistä elämää omalla paikallaan, rukoilla lähimmäisten puolesta, sekä vastata kaikille, jotka kysyvät kristillisen toivomme perustaa (1. Piet. 3:15). Mutta sitten seurakunnassa on myös keskenään erilaisia tehtäviä. Jonkun ruumiin jäsenen päätehtävänä on toimia Kristuksen alipaimenena, saarnata sanaa ja jakaa sakramentteja. Toisen tehtävänä on laulun ja soiton johtaminen. Yksi hoitaa raha-asioita. Toisella on aivan erityinen lahja käyttää paljon aikaa elämästään rukoilemiseen. Hän rukoilee toisten veljien ja sisarien puolesta, uskosta osattomien puolesta, pastorin puolesta, etsivien puolesta. Yksi vastaa kirkkokahvien järjestämisestä. Tämä on yhteisen ajan kannalta todella tärkeä tehtävä. Joku vastaa siivouksesta. Sitäkin palvelutyötä me tarvitsemme välttämättä! Joku osallistuu seurakunnan hallituksen päätöksiin, toinen suntion tehtäviin. Joku taas kutsuu uusia ihmisiä tai auttaa tarvitsevia. Joku on saanut lahjaksi hyvän tulotason, ja voi siksi uhrata seurakunnan työn hyväksi. Kaikkea tätä tarvitaan seurakunnan rakentumiseksi. Näitä tehtäviä voidaan seurakunnassa myös jakaa: yhden jäsenen ei tarvitse suorittaa koko vastuualueensa tehtäviä, vaan hän saa tehtävässään antaa omastaan juuri sen mukaan, kuin voimia ja resursseja on. Mutta huomaatko? Kaikki tämä on lahjaa Jumalalta. Taidot näihin tehtäviin, ja sitten myös alttius niiden toteuttamiseen, se on kaikki Herralta. Siksi Herra onkin se ensisijainen seurakunnan rakentaja; me olemme rakentajia vain siinä, missä sanaan luottaen pitäydymme apostolien ja profeettojen laskemalle Kristus-perustalle ja sitten käytämme Häneltä luomisessa saamiamme lahjoja Hänen hyvän tahtonsa mukaan. Näin Herra itse tekee rakentavan työnsä, niin kuin Hän sanookin Paavalin kautta: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.” (1. Kor. 3:6–7)

Mutta me emme ole ainoastaan kuin apumiehiä Herran rakennustyömaalla. Me olemme itse asiassa Hänen temppelinsä rakennusaineet. Nimittäin tätä uuden liiton temppeliä, kristillistä seurakuntaa ei rakenneta mistään kuolleista kivistä taikka elottomista lekaharkoista. Herran seurakunta rakentuu elävistä kivistä, joita me saamme Hänen armostaan olla. Siksi – vaikka meillä seurakunnan elämässä on toki monenlaista maallistakin asioiden järjestämistä – Herran seurakunta ei ensisijaisesti ole jotakin, mitä me teemme. Se on Herran työtä ja tekoa. Hän toimii ensin. Hän – Kristus-sana – on koko rakennuksen perusta. Sanallaan Hän myös tekee meidät ruumiinsa jäseniksi ja eläviksi kivikseen. Pyhässä Hengessä Hän ”kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa.” Sitten, sovitettuina ja Kristuksessa pyhitettyinä me saamme Pyhässä Hengessä myös iloisesti palvella niillä lahjoilla, joita Herra on meille luomisessa antanut.

Sinäkin saat siis käyttää Herralta saamiasi luomisen lahjoja seurakunnan ja lähimmäisen palvelemisessa, mutta sinun ei tarvitse väsyttää itseäsi tässä tehtävässä. Kun nimittäin Herra meitä Sanallaan ja sen yhteydessä varjelee, niin silloin me saamme myös levätä. Sinäkin saat uskossa ottaa vastaan sen, mitä Pyhä Henki Salomon kautta sanoo: ”Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.” (Ps. 127:2) Oikeastaan hepreankielinen alkuteksti tässä kuuluu: ”Niin hän antaa rakkaille ystävilleen unen.” Kuuliko? Tällainen on Herran työnjako Hänen rakennustyömaallaan. Häneltä ovat kaikki lahjat ja kyvyt rakentamiseen, mutta aivan samoin myös lepo tästä työstä ja vaivannäöstä. Hän tahtoo käyttää sinuakin huoneensa rakentamisessa. Mutta Hän ei tahdo kuluttaa sinua loppuun. Herra on luonut sinut ja tuntee sinun voimavarasi. Hän rakastaa sinua. Hän tahtoo aina pitää sinut rakkaana ystävänään, jollaiseksi Hän on sinut kasteessa tehnyt. Siksi tahtoo antaa sinulle myös levon ja tarvitsemasi unen. Kun sanaa saarnataan ja Herran lahjoja jaetaan, Hän tekee työnsä ja jatkaa sitä. Hänellä on varaa antaa meille aikaa levätäkin. Näin on siksi, että kaikki on alusta loppuun Hänen omaa työtään. Herra itse rakentaa huoneensa sanassaan.

Rakennustyön tarkoitus

Vielä lopuksi. Mitä varten Herra tämän pyhän huoneensa tahtoo rakentaa? Kun Salomo rakensi temppelin, se rakennettiin, että Herran läsnäolo voisi tulla Israelin kansan keskelle, että kansan synnit voitaisiin antaa anteeksi. Aivan samalla tavoin Herra tänäänkin tahtoo rakentaa huoneensa – pyhän seurakuntansa – että Hän saisi olla läsnä täällä meidän keskellämme. Hän tahtoo tehdä niin, että Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen täydellisen työn ansio voisi tulla meidän osaksemme. Golgatan ristillä ja ylösnousemuksessa on hankittu kertakaikkinen sovitus sinun kaikista synneistäsi ja minun, niin, koko maailman synneistä. Siinä on hankittu meille iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä, Kristuksen armosta. Nämä lahjat Hän tahtoo meille tänäänkin antaa tässä Herran huoneessa, seurakunnassaan. Pysykäämme Hänen pyhässä sanassaan. Niin me saamme Hänen armostaan rakentua elävinä kivinä Hänen pyhässä rakennuksessaan. Niin tämä suuri Rakentaja itse tekee työnsä, rakentaa pyhän Huoneensa. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan seurakunnassa Jyväskylässä 8.9.2013.)