15. sunnuntai helluntaista (1. vsk), Ef. 5:15–20

Kiittäkää Herraa!

Pyhässä epistolassa Kristus kehottaa meitä palvelijansa Paavalin kautta. Mihin Hän meitä kehottaa? Hän kehottaa kiitokseen. Hän sanoo: ”Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” (Ef. 5:18–20) Miksi Herra kehottaa meitä kiitokseen? Eikö siksi, että me tarvitsemme tätä kehotusta? Eikö siksi, että me muuten niin helposti unohdamme kiittää? Tässä lankeemuksen maailmassa meistä jokainen kohtaa monia vaikeuksia. Ne voivat olla elatuksen murheita. Ehkä ne ovat huolia, jotka johtuvat työstä tai sen puutteesta. Ehkä kohtaamme ongelmia toistemme kanssa, ehkä oman itsemme kanssa. Sinäkin tiedät hyvin, miten todellisia tällaiset asiat voivat olla. Ne painavat mieltäsi, ne voivat viedä paljon voimavarojasi, ehkä yöunesikin. Ehkä joskus tunnet, että olet aivan yksin tällaisten kysymystesi tai huoliesi kanssa. Ehkä koet, että kukaan ei tiedä tai ainakaan ymmärrä kysymyksiäsi, kukaan ei voi auttaa. Eikö silloin helposti käy niin, että Jumalan hyvät lahjat peittyvät murheidesi alle. Kiitos unohtuu. Ja juuri siksi Herra nyt tässä kehottaa kiitokseen. On kuin Hän sanoisi: ”Katso miten paljon hyvää minä olen sinulle antanut! Sinulla on kipua, mutta sinulla on myös aihetta kiitokseen!”

Mutta mistä sinä sitten voisit tänään kiittää Herraa? Yksinkertainen vastaus kuuluu: kaikesta. Hänhän sanoo: ”kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” (Ef. 5:20) Kristillinen uskontunnustuksemme auttaa palauttamaan mieleen, mitä tämä ”kaikki” pitää sisällään. Uskontunnustus julistaa meille, kuka Jumala on ja mitä Hän on meidän hyväksemme tehnyt, mitä Hän armossaan on meille lahjoittanut. Herra on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Hän on sinun luojasi, lunastajasi ja pyhittäjäsi. Kaikki maallinen hyvä, mitä sinulla on – aivan koko elämäsi, jokainen sydämesi lyönti – se on kaikki Herran lahjaa sinulle. Toki synti on valitettavasti turmellut tämän sinun hyvän, Jumalalta saadun luotuisuutesi. Mutta siihenkin taivaallinen Isä on antanut ratkaisun: Hän on Pojassaan sovittanut kaikki sinun syntisi ristillä, aivan kokonaan. Kaiken sairautesi ja kipusi on Kristus kantanut. Hänessä sinä olet saanut Jumalan lapseuden, ikuisen elämän lahjan, perintöosan taivaan kirkkaudessa. Ja sitten: Pyhä Henki on vuodatettu sinuun sanassa ja pyhässä kasteessa. Siinä sinä olet saanut syntyä uudesti ylhäältä, vedestä ja Hengestä (Joh. 3:3, 5). Ja Pyhän Hengen työ tulee sinun luoksesi aivan joka kerta kun avaat Raamatun tai kuulet sanaa. Jokaisessa messussa Henki kutsuu sinua uudestaan evankeliumin välityksellä, valaisee sinut lahjoillaan, pyhittää ja säilyttää sinut oikeassa uskossa. Pyhässä ehtoollisessa Hän tekee sitten tekee myös parantavaa työtään sinussa. Näin pyhän kolmiyhteisen Jumalan työ on sinun luonasi, kaikessa täyteydessään. Ja tästä me myös näemme, että kun Herra nyt tässä kehottaa sinua kiitokseen, niin Hän ei tällä kehotuksellaan halua ohittaa sinun elämäsi ongelmiasi ja kipupisteitä. Hän kyllä tuntee sinun kaiken kipusi, kaikki vaikeutesi. Hän on jopa itse kantanut niiden koko taakan. Ja jos Hän vielä sallii sinun kohdata vaikeuksia, Hän sallii nekin sinun parhaaksesi, että sitä enemmän huutaisit Häntä avuksesi ja sitten saisit avun! Juuri siksi meillä on paljon aihetta kiitokseen. Siksi Herra myös tässä kehottaa: Rakas ystävä, ota minun kaikki lahjani vastaan, kiitä niistä! Se on kaikki tässä, juuri sinulle. Se on sinun!

Mutta sitten pyhässä epistolassa on vielä tärkeä sana, joka valottaa tätä kiitoksen aihetta toisesta näkökulmasta. Se sana on ”keskenänne”. Herrahan sanoo: ”täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle”. (Ef. 5:18c-19) Jumala toki antaa luomisen, lunastuksen ja pyhityksen lahjansa juuri sinulle, aivan henkilökohtaisesti. Mutta samalla Hän antaa sinulle vielä muutakin. Pelastaessaan sinut Hän nimittäin liittää sinut omaan Ruumiiseensa, toisten jäsentensä joukkoon, toisten kristittyjen yhteyteen. Se on valtavan suuri asia. Se tarkoittaa: sinä et joudu jäämään yksin kysymystesi ja ongelmiesi kanssa, vaan saat jakaa ne toisten kanssa. Herran suurta lahjaa meitä kohtaan on se, että jos yksi Kristuksen Ruumiin jäsenistä kärsii, niin kaikki muutkin kärsivät tuon yhden kanssa (1. Kor. 12:26). Ajattele, jos vaikka lyöt vasaralla peukaloosi, vasaraa käyttänyt kätesi ei silloin sano tuolle loukkaantuneelle peukalolle: ”no ei kait siinä, koeta nyt kestää”. Ei siinä tilanteessa sinun ruumiisi tee mitään erotusta kärsivien ja vähemmän kärsivien jäsenten välillä, vaan koko ruumiisi kärsii kokonaisvaltaisesti. Myös sinun pääsi tuntee tuon kärsimyksen aivan yhtä lailla. Se koettaa järjestää niin, että apu loukkaantuneelle jäsenelle voisi tulla mahdollisimman nopeasti. Näin on myös Kristuksen Ruumiissa. Jos pieninkin jäsen kärsii, Kristus-pää ja kaikki muut jäsenet kärsivät yhdessä tuon yhden kanssa, kuuntelevat ja hoivaavat häntä. Siksi, kun sinäkin elät Herran seurakunnassa, sinun ei tarvitse jäädä yksin. Jumala on järjestänyt niin, että saat olla osallinen paitsi ikuisesta elämästä ruumiin Päässä Kristuksessa, saat myös jakaa elämäsi toisten pelastettujen pyhien kanssa. Eikö tämäkin ole suuri ilo ja kiitoksen aihe?

Toki on myös niin, että toisten ihmisten kanssa eläminen ei aina ole helppoa, ei edes kristittyjen kanssa eläminen. Joskus voi tuntua, että uskovien veljien ja sisartenkin kanssa voisi olla helpompaa jättää puhumatta siitä mikä mieltä painaa. Joskus taas voi tuntua, että kaikki ongelmat syntyvät juuri ja nimenomaan tuosta toisten kanssa elämisestä. Helpompi olisi jäädä syrjään. Kristus on kuitenkin tahtonut, että yhteys Häneen tarkoittaa myös yhteyttä toisiimme. Tämä ei millään muotoa tarkoita sitä, että me jotenkin fuusioituisimme tai sulautuisimme keskenämme siten, että eri jäsenten ominaisuudet ja ajatukset häivytettäisiin. Ei Kristuksen Ruumiin yhteys tarkoita tällaista tasapäistämistä. Kristuksen Ruumiissa on kyllä monenlaisia jäseniä, ja kaikki niistä ovat erilaisia ja erillisiä. Jokainen saa sanoa mitä ajattelee, puhua ääneen itselleen tärkeistä asioista. Sitten juuri tästä terveellisestä erillisyydestään käsin Ruumiin jäsenet voivat myös tulla terveellä tavalla yhteen ja rakentua yhteisessä kanssakäymisessä, kasvaa yhteisymmärryksessä ja keskinäisessä kunnioituksessa.

Toki siinä missä me olemme syntisiä, meidän syntisyytemme valitettavasti tuo mukanaan ristiriitoja, myös tässä pyhässä Kristuksen seurakuntaruumiissa. Tuon kivun hoitaminen voi joskus tehdä kipeää. On kuin vanhassa vertauksessa paiseesta, joka on pakko leikata auki, jotta mätä pääsisi ulos. Muutenhan paranemista ei voi tapahtua. Tämä voi ehkä tapahtua ainakin kahdella eri tasolla. Inhimillisellä tasolla paiseen auki leikkaaminen varmaan tarkoittaa sitä, että kristittyjen välisiä ristiriitoja on vaikea tai mahdotonta ratkaista ilman, että niistä keskustellaan avoimesti. Puhutaan omista tunteista. Hengellisellä tasolla mätäpaiseen rikkominen taas voisi tarkoittaa sitä, että ei salata omia rikkomuksia ja syntejä, vaan tunnustetaan ne Jumalalle. Molemmat näistä toimenpiteistä varmasti voivat tehdä kipeää. Kuitenkin ne ovat välttämättömiä, jotta hoito voi jatkua. Ja näiden toimenpiteiden jälkeen hoito myös voi jatkua! Herra Kristus, seurakunnan Pää tahtoo parantaa omat jäsenensä. Sanassa ja pyhissä sakramenteissa Hän tarjoaa kuolemattomuuden lääkkeen meidän kuolemaamme, syntien anteeksiantamuksen lääkkeen meidän synteihimme, oman eheytensä meidän rikkinäisyyteemme. Ja näin Hän meistä, itsessämme rikkinäisistä jäsenistä kokoaa oman Ruumiinsa, joka on Hänessä täydellinen, puhdas ja pyhä. Siksi seurakunnan yhteys ei koskaan ole jotakin, jonka me itse luomme inhimillisillä keinoillamme, edes hyvällä yhteishengellä. Me emme voi luoda yhteyttä keskenämme, mutta Kristus voi. Hän myös tahtoo tehdä niin. Tunnustakaamme siksi syntimme säännöllisesti paitsi toinen toisillemme myös Jumalalle. Nöyrtykäämme syntisten paikalle, Herran armon tarvitsijoiksi. Tulkaamme sitten myös yhdessä tuota armoa vastaanottamaan, kun se meille saarnataan ja aivan suuhun asti Herran alttarilta jaetaan.

Epistola kehottaa meitä, Kristuksen omia: ”täyttykää Hengellä”, tai paremminkin, ”täyttykää Hengessä”. (5:18c) Herra tahtoo täyttää meidän sydämemme hengellisellä ilolla ja kiitoksella. Se on Hänen työtään meissä. Hän tekee tämän pyhässä sanassaan. Herra sanoo Apostolin kautta: ”puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle”. (Ef. 5:19) Kun Hänen pyhä sanansa saa asua runsaana meidän keskellämme paitsi luettuna ja saarnattuna, myös psalmeissa luettuna ja laulettuna, virsissä ja lauluissa, silloin Herran Henki saa tehdä työtään meissä. Siksi Herra kehottaakin meitä tässä, että me rohkaisisimme toisiamme Jumalan sanalla. Niin me teemme, kun laulamme ja rukoilemme yhdessä täällä messussa. Niin me teemme, kun menemme käymään toistemme luona, soitamme puhelimella, kysymme mitä kuuluu – ja sitten rohkaisemme toisiamme Jumalan pyhällä sanalla toistemme kivuissa ja tarpeissa. Silloin Herra toimii pyhän sanansa kautta. Hän antaa muuttumattoman lakinsa tuoda valoon meidän rikkomuksemme sekä sitten antaa myös muuttumattoman, ikuisen evankeliuminsa sovittaa nuo meidän syntimme, parantaa haavamme. Näin Hän myös aina uudestaan antaa sinulle ja minulle aihetta kiitokseen: Tänäänkin minä olen Kristuksen tähden sovitettu, rakas Jumalan lapsi! Tänäänkin minä saan yhdessä näiden kaikkien muiden sovitettujen ja Kristuksessa pyhitettyjen veljien ja sisarten kanssa kiittää. Herra on ollut meille hyvä! Hän on parantanut meidät ja aina uudestaan parantaa!

Tässä meidän elämässämme on toki monenlaisia aikoja. Paitsi ilolle ja kiitokselle, joskus myös surulle on annettava aikaa. Saarnaajakin sanoo kolmannessa luvussaan: ”Aika on itkeä ja aika nauraa.” (Saarn. 3:4a) Mutta kaikkien meidän vaikeuksiemme ja kipujemme keskelläkin meillä on aina aihetta kiitokseen: Herra on lähettänyt Poikansa kantamaan meidän kipumme ja ongelmamme, rikkomuksemme, syntimme ja sairautemme. Herra Kristus Jeesus on tullut meidän luoksemme, että meillä olisi iankaikkinen elämä ja iankaikkinen kiitos. Se kiitos meillä on Hänen armostaan meitä langenneita kohtaan. Ja tämä armo meitä kohtaan, se pysyy iankaikkisesti. Ottakaamme se uskossa vastaan. Silloin saamme myös kiittää, Pyhässä Hengessä. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin seurakunnassa Lahdessa 1.9.2013.)