1. adventtisunnuntai (1. vsk), Jes. 62:10–12

Tytär Siion ja hänen Pelastajansa

Johdanto

Ensimmäisen adventtisunnuntain vanhan testamentin teksti sisältää Pyhän Hengen tallettaman profetian siitä, minkä päivän evankeliumitekstistä kuulimme käyneen toteen. Ihana evankeliumi: Messias tulee! Tänään tarkastelemme erityisesti sitä, kenelle sanoma pelastuksesta Jesajan mukaan saarnataan. Lopuksi puhumme myös siitä, miten se saarnataan.

Tytär Siion – Jumalan kaupunki, morsian ja kansa

Jesaja kuuluttaa, että pelastuksen sanoma on julistettava tytär Siionille. Kuka on tämä merkillinen henkilö? Kenestä Herra profeettansa kautta tässä puhuu? Hän puhuu omasta kansastaan. Jesajan sanoihin ja tähän lyhyeen nimitykseen ”tytär Siion” on talletettuna ainakin kolme kuvaa Jumalan omista ja siitä, miten Herra heihin suhtautuu.

Ensin kysymme, mihin Herra nimellä Siion viittaa? צִיּוֹן (sijjōn) oli vanha jebusilaisten vuorilinnoitus, jonka kuningas Daavid valloitti ja josta hän teki oman pääkaupunkinsa (2. Sam. 5:7; 1. Aik. 11:5, 7). Siionin vuorelle, siis Daavidin kaupunkiin eli Jerusalemiin rakennettiin myös Herran temppeli, jossa Jumala oli luvannut olla läsnä ja sovittaa kansansa synnit. Siksi Siionilla tarkoitettiin Vanhan testamentin aikana usein nimenomaan tuota suurta kaupunkia, jonka Herra oli ottanut omakseen, läsnäolonsa ja ilmestymisensä paikaksi, ja jossa Hänen omansa asuivat. Nyt kuitenkin tämä suuri Siion, Jumalan oma kaupunki oli hylännyt Herransa, יהוה:n (JHWH:n). Heidän pahat tekonsa olivat erottaneet heidät heidän Jumalastaan, heidän syntinsä olivat peittäneet heiltä Hänen kasvonsa. Heidän kätensä olivat tahratut verellä ja heidän huulensa puhuivat valhetta. (Jes. 59:2–3) Siksi – voi surkeus! – tämä Jumalan kaupunki oli tuleva hyljätyksi, sen maa aivan autioksi (Jes. 62:4). Ja kuitenkin Herra Jumala on armollinen omalle kaupungilleen. Hän käskee: ”Sanokaa tytär Siionille: sinun pelastuksesi tulee.” Jumalan kaupunki on siis synnin tähden tullut autioksi, mutta Herra lupaa sille: ”Minä lähetän sinulle pelastuksen.”

Toiseksi kuulemme, että Siion on paitsi kaupunki myös tytär, siis nainen. Mitä Herra tahtoo tällä sanoa? Hän kuvaa sitä läheistä yhteyttä, johon Hän tahtoo omansa ottaa. Nimittäin niin kuin mies ihastuu naiseen ja kihlaa tämän itselleen – toisin sanoen lupaa ottaa tämän vaimokseen, antaa hänelle itsensä ja kaikkensa, sekä turvata, suojella ja rakastaa häntä kaikin tavoin – niin myös Herra tahtoo pitää rakasta kaupunkiaan ja sen kansaa omana morsiamenaan. Herra puhuu itsestään miehenä, joka haluaa omakseen naisen. Hän haluaa omakseen seurakuntansa. Siksi Hän on kihlannut heidät itselleen. Ja niin kuin kihlaamisen tarkoituksena ei tässä maailmassakaan ole avoliitossa eläminen, vaan avioliittoon valmistautuminen ja sitten itse avioituminen, niin on tässäkin Herran antamilla kihloilla selvä päämäärä. Niin kuin mies koko sydämestään odottaa sitä päivää, jolloin saa ottaa morsiamensa vaimokseen, niin myös Herra palavasti odottaa päivää, jolloin saa viedä kansansa ikuisiin häihin eikä mikään enää erota Häntä Hänen seurakunnastaan. Nyt kuitenkin – voi kauheaa! – tämä tytär Siion, Herran Jumalan kihlattu on sortunut huikentelevaiseen elämään, elämään synnissä ja vielä himoitsemaan epäjumaliakin sen sijaan, että olisi palvellut ja odottanut omaa Herraansa. Niin Jesaja joutuukin saarnaamaan: ”Voi, kuinka onkaan portoksi tullut uskollinen kaupunki! Se oli täynnä oikeutta, siellä asui vanhurskaus, mutta nyt murhamiehet.” (Jes. 1:21). Ja kuitenkin Herra Jumala on uskollinen morsiamelleen. Hän armollinen omalle kihlatulleen, tälle ihanalle naiselle, joka niin katkerasti oli pettänyt Hänen luottamuksensa. Hän on armollinen ja käskee suurella arvovallallaan: ”Sanokaa tytär Siionille: sinun pelastuksesi tulee.” Herran armollisuus ja rakkaus on loppumaton. Hän käskee aivan kuuluttaa, että tytär Siionia kutsutaan ”halutuksi”. Katso, miten ihmeellinen on Jumalan armo ja miten suuri Hänen rakkautensa! Morsiamen kevytmielisyydestä huolimatta Herra ei hylkää häntä ikuisesti. Aina Hän etsii, tavoittelee ja haluaa tätä naista, omaa kansaansa yhteyteensä. Tälle rakkaalle tytär Siionille Herra sanoo, niin kuin Jesaja tekstimme edellä lausuu: ”sinua kutsutaan minun rakkaakseni ja sinun maatasi aviovaimoksi, sillä Herra rakastaa sinua, ja sinun maasi otetaan avioksi.” (Jes. 62:4b) Ja edelleen: ”ja niinkuin ylkä iloitsee morsiamesta, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.” (Jes. 62:5b)

Kolmanneksi Herra saarnaa Jesajan suulla, että tämä Hänen omiensa joukko on paitsi kaupunki ja morsian, se on nimenomaan myös kansa. Pelastus ja Jumalan yhteydessä eläminen ei olekaan koskaan ainoastaan yksilöelämää, vaan pikemminkin elämää Jumalan kansan, muiden pelastettujen joukossa. Tämä ei tarkoita sitä, että kansan jäsenten yksilölliset ominaisuudet ja kyvyt häivytettäisiin. Pikemminkin päinvastoin: sanalla ”kansa” tarkoitetaan ihmisten yhteisöä, johon kuuluu kaikenikäisiä vauvasta vanhukseen, poikia ja tyttöjä, miehiä ja naisia, kaikenlaisia, kaikennäköisiä sekä monin eri lahjoin ja kyvyin varustettuja. Herra tahtoo tuoda pelastuksen yhteydessään kaikenlaisille ihmisille! Tätä varten Jumala olikin kutsunut kansansa yhteyteensä. Sulasta rakkaudestaan Hän kutsui, kokosi ja pyhitti heprealaisten heimon omaisuuskansakseen. Hän antoi heille uuden nimen, יִשְׂרָאֵל (Jisrāel). Hän antoi heille lapseuden ja kirkkauden ja liitot ja lain ja jumalanpalveluksen ja lupaukset (Room. 9:4). Nyt kuitenkin – voi mikä murhe! – tämä Jumalan kansa oli luopunut Herrastaan. Vaikka Herra oli heidät kasvattanut, he olivat hylänneet Hänet ja pitäneet Häntä pilkkanaan, eivätkä enää tunteneet Häntä. He olivat langenneet syntiin, raskaasti rikkoneet, tulleet pahantekijöiden siemeneksi ja kelvottomiksi lapsiksi. (Jes. 1:2–4) Ja kuitenkin Herra Jumala on armollinen omalle kansalleen. Hän käskee: ”Sanokaa tytär Siionille: sinun pelastuksesi tulee.” Sen sijaan, että Hän hylkäisi kansansa ikuisesti, Herra lupaa lähettää heille pelastuksen. Hän lupaa itse lunastaa heidät heidän kaikista synneistään ja pyhittää heidät, että he saavat jälleen päästä pyhän Herransa yhteyteen.

Kristuksessa pyhitetty Tytär Siion

Nyt siis ensimmäisen adventtisunnuntain evankeliumi kuuluu: Jumalan lupaama pelastus tulee! Mutta huomaa: Herra ei käskenyt Jesajaa puhumaan pelastuksesta ainoastaan jollakin yleisellä tasolla. Hän tahtoi sanoa omilleen, omalle kaupungilleen, morsiamelleen ja kansalleen: Pelastus tulee aivan todellisesti. Se tulee juuri sinulle. Voitaisiin jopa sanoa, että Herra puhuessaan pelastuksesta tarkoitti yhtä ainutta henkilöä: ”sinun pelastajasi tulee”. Juuri näin profeetta Sakarja myöhemmin julistikin: ”Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.” (Sak. 9:9). Ja nyt me äsken kuulimme, miten Pyhä Henki Matteuksen suulla kuulutti: tämä Herran lupaus on nyt täyttynyt, Kristus Jeesus on tullut! (Matt. 21:1–11) Tällä tavalla Herran sana onkin aina varma ja luotettava. Se, mitä Hän sanassaan lupaa, tapahtuu. Siksi Jumala ei unohtanut vanhan liiton kansalleen antamiaan lupauksia, vaan lähetti ainoan poikansa ihmiseksi, pelastamaan kansansa. Jumalan Poika on aivan historiallisesti tyhjentänyt itsensä, ottanut orjan muodon ja tullut ihmiseksi (Fil. 2:7). Hän on aivan historiallisesti noussut Siionin vuoren rinnettä, ratsastanut aasilla sisään Daavidin kaupunkiin.

Jeesus Kristus on siis tullut Pelastajaksi, koska Hän on itse Herra, joka rakastaa tuota kaupunkiaan. Siksi Hän on tullut Siionin luo, jopa aivan sisään tuohon autioituneeseen kaupunkiin. Hänessä Jumalan läsnäolo on jälleen tullut todeksi tuon murheellisen kaupungin keskellä, niin kuin Herra aina ennenkin temppelin uhrien myötä oli tullut läsnäolevaksi ja sovittanut kansan synnit. Kristus Jeesus on siis nyt tullut läsnäolevaksi ja myös itse täydellisimmäksi ja kertakaikkiseksi uhriksi (Hepr. 9:11–28). Siion oli synnillään ansainnut täydellisen hylkäämisen. Mutta armollinen kuningas Kristus on tullut ottamaan itse itseensä oman kaupunkinsa synnit ja niiden seurauksen, hylätyksi tulemisen. Siksi Hän Golgatan puulla huutaa: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” (Matt. 27:46) Hän on tullut Siioniin, lunastamaan sen kärsimyksellään ja kalliilla uhriverellään (1. Piet. 1:18–19). Näin Kristus on tehnyt, että syntiin langennut kaupunki olisi vapaa synnistään ja kaikesta siitä, mikä erottaa sen Herrastaan. Näin Kristus on tehnyt, että Hänen rakas kaupunkinsa, seurakunta ei olisi enää autio, vaan se olisi täynnä niitä, jotka on tehty vanhurskaudeksi Hänen vanhurskaudestaan, kauniiksi kruunuksi Herran kädessä (Jes. 62:1–3).

Kristus on tullut pelastajaksi, koska Hän itse on Herra ja taivaallinen Sulhanen, joka on rakastunut, hurmaantunut ja aivan valloitettu morsiamensa ihanuudesta. Niin kuin paimen etsii kadonnutta lammastaan (Luuk. 15:4–7) ja rakastunut mies morsiantaan, niin Herra Kristuskin on tullut etsimään seurakuntamorsiamensa maan ääristä ja kutsumaan hänet pois hänen syntielämästään, elämään mitä läheisimmässä ja pyhimmässä yhteydessä kanssaan. Siion oli synnillään ansainnut kihlauksen purkamisen, jopa kuoleman. Mutta rakastava sulhanen Kristus on tullut puhdistamaan morsiamensa ja hänen haureellisen sydämensä kaikesta synnistä ja saastasta. Hän on tullut antamaan itsensä alttiiksi seurakuntamorsiamensa edestä, että hän pyhittäisi sen, puhdistaen sen kasteen vedellä pesten, pyhän sanansa kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, häävaatteisiin puetun morsiamen, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. (Ef. 5:25–27) Kristus Jeesus on siis tullut, että niin kuin rakastava ja vastuullinen aviomies antaa vaimolleen kaiken rakkautensa ja turvansa, niin Hänkin saisi antaa valitulle Rouvalleen, seurakunnalle (2. Joh. 1) koko vanhurskautensa ja pyhyytensä, sekä turvata ja suojella tämän yhteydessään ikuisesti. Siksi Kristus Jeesus on sulhanen, että saisi kerran viedä tämän ihanasti puhdistetun seurakuntamorsiamensa taivaan hääjuhlaan, missä he saavat toisensa iankaikkisesti.

Herra Jeesus Kristus on tullut pelastajaksi, koska Hän on itse Jumala, omaisuuskansan Herra. Hän on tullut, että Hänen rakasta kansaansa ei enää tarvitsisi lyödä, kun he yhä jatkavat luopumustaan. Siion oli synnillään ansainnut tulla hylätyksi, hajotetuksi maan kansojen sekaan. Mutta armollinen Herra Kristus on tullut, että Hän saisi itse ottaa itseensä kansan rangaistukset ja lyönnit. Rakkaan kansansa tähden Hän tuli ristin mieheksi niin, että Hänessä itsessään ei ollut kantapäästä kiireeseen tervettä paikkaa, ainoastaan haavoja, mustelmia ja vereksiä lyömiä. (Jes. 1:4–6) Hän on tullut, että lunastaisi luopuneen kansansa omalla sovintoverellään ja pyhittäisi sen. Niin heitä ei enää syntien tähden ajeta ulos leiristä, (esim. 3. Moos. 13:45–46) vaan heitä kutsutaan jälleen ”pyhäksi kansaksi”. He saavat tulla osalliseksi uhrialttarin pyhästä uhriruoasta sekä sen tuomasta sovituksesta ja pyhyydestä (esim. 3. Moos. 7:15–18). Uuden liiton pyhässä pöydässä he saavat ottaa vastaan itsensä Kristuksen pyhän ruumiin ja veren, jossa heillä on syntien sovitus ja paraneminen, (vrt. 1. Kor. 11:29–30) elämä ja pelastus.

Kristus Jeesus on tehnyt kaiken tämän, että Hänessä Hänen omaisuuskansalleen Israelille raivattaisiin tie kaikkeinpyhimpään, siis ettei olisi enää mitään, mikä estää heitä pääsemästä Jumalan yhteyteen. Mutta Kristus on tehnyt kaiken tämän myös siksi, että Hänessä kohotettaisiin pelastuksen lippu myös kaikille kansoille. Toisin sanoen Kristus on tullut, että Hän tulisi syntien sovitukseksi ja pelastukseksi paitsi vanhan liiton kansalle myös aivan koko maailmalle (Joh. 1:29; 1. Joh. 2:2). Hän on tullut ja uhrannut itsensä, että Hänen kaupunkiinsa, morsiameensa ja kansaansa voitaisiin lisätä paljon niitä, jotka eivät siihen vielä vanhan liiton aikana kuuluneet, eivätkä koskaan voineet tätä pelastusta ansaita. Tämä koskee nyt sinuakin! Kristuksen koko kuuliaisuuden, Hänen kärsimyksensä ja verisen uhrikuolemansa kautta lunastettuina ja pyhitettyinä meidätkin – itsessämme syntiset ja Herran edessä haureelliset – otetaan mukaan Hänen omiensa joukkoon. Meidät, jotka ennen olimme yksinäisiä, ilman toivoa ja jumalattomia maailmassa, (Ef. 2:12) otetaan Kristuksen kautta asutetun ihanan, taivaallisen kaupungin asukkaiden joukkoon. Meidät, jotka kevytmielisyydessämme olimme antaneet sydämemme tämän maailman houkutusten, lihan himon ja silmien pyynnön vietäviksi, (1. Joh. 2:16) puhdistetaan Kristuksessa ja otetaan tämän puhtaan ja neitseellisen morsiamen, seurakunnan yhteyteen. Meidät, jotka ennen emme olleet kansa, otetaan Jumalan pyhän kansan joukkoon (1. Piet. 2:10). Kuule nyt, sinä pakanoiden keskuudesta koottu seurakunta: Jesajan välittämä Pyhän Hengen saarna koskee sinuakin! Kristuksen tähden sinä olet päässyt osaksi sitä pyhää kaupunkia, Kristuksen morsianta ja Jumalan Israelia, pyhää omaisuuskansaa, jolle sanotaan: ”Sanokaa tytär Siionille: sinun pelastuksesi tulee.”

Kehotus Siionin vartijoille

Vielä lopuksi me katsomme, miten tämä ihana pelastussanoma saarnataan. Herra siis käskee Jesajan julistaa ”Sanokaa tytär Siionille: sinun pelastuksesi tulee.” Tämä tarkoittaa siis sitä, että Herra ei julista tätä pelastussanomaa suoraan taivaasta, vaan pikemminkin Hän käskee julistamaan sen. Herra siis tahtoo käyttää sanansaattajia, jotka julistavat Hänen pelastavan sanomansa Hänen puolestaan. Nyt me kysymmekin: Keitä nämä julistajat ovat? Keiden tulee saarnata tytär Siionille pelastuksen sanoma? Tekstimme edellä Herra sanoo Jesajan suulla: ”Sinun muureillesi, Jerusalem, minä asetan vartijat; älkööt he milloinkaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka ylistätte Herraa, älkää itsellenne lepoa suoko. Älkää antako hänelle lepoa, ennenkuin hän on asettanut ennallensa Jerusalemin, tehnyt sen ylistykseksi maassa.” (Jes. 62:6–7). Koska siis tytär Siion on Jumalan seurakunta, ovat nämä Siionin muurin päälle asetetut vartijat niitä miehiä, jotka Herra itse on asettanut seurakuntansa ”päältäkatsojiksi”. Tällaista ”päältä katsojaa” vastaa Raamatussa kreikan sana ἐπίσκοπος (episkopos), joka suomeksi käännettynä kuuluu: piispa. Toisin sanoen, Herra antaa tämän käskynsä profeetalliseen tehtävään asettamilleen sananpalvelijoille, siis seurakuntansa paimenille, piispoille ja pastoreille. Heidän Hän käskee saarnata tämän ihanan pelastuksen sanoman seurakuntakaupungilleen.

Seurakunnan paimenten tehtävänä on siis paitsi olla seurakuntansa vartijoita opissa ja elämässä, heidän tulee myös Kristuksen verievankeliumin sanalla raivata kaikki esteet kansan pääsyltä Herransa yhteyteen. Synninpäästön sanoissa, evankeliumin saarnassa sekä kasteen ja ehtoollisen sakramenteissa he jakavat syntien anteeksiantamusta Kristuksessa ja niin tasoittavat kansalle valtatien taivasten valtakuntaan. Sananpalvelijoiden tehtävänä on myös kohottaa lippu kansoille, ei siis vain yhdelle, vaan kaikille kansoille (Jes. 60:3, 14). Tämä merkkilippu on itse Messias Kristus, joka näyttää kaikille kansoille tien Siioniin (vrt. Jes. 11:10–12). Tuo ylös tankoon kohotettu lippu on Kristus, joka ylennettiin ristin paaluun niin kuin Mooseksen pronssikäärme. Hänet, pyhä ja vanhurskas, tehtiin käärmeeksi, synniksi meidän synneistämme, että me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi (2. Kor. 5:21). Se, joka Häneen uskossa katsoo, saa syntinsä anteeksi ja pelastuu (4. Moos. 21:8–9). Tämä ylös tankoon nostettu lippu on Kristus, jonka nousi ylös kuolleista (Joh. 20:9) ja joka meni ylös Isän luo (Joh. 20:17). Tätä Kristus-lippua sananpalvelijoiden tulee joka aika kohottaa kaikkien kansojen nähtäväksi, kaikille kansoille pelastukseksi. Ja kun Herra sananpalvelijoidensa kautta näin jakaa meille evankeliumin pyhät lahjat sanassa ja sakramenteissa, niin meidätkin niiden kautta pyhitettyinä otetaan mukaan siihen taivaalliseen jumalanpalvelukseen. Siellä serafit huutavat ylistystä Kolmiyhteiselle Jumalalle: ”Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot” (Jes. 6:3). Tämä taivaallinen jumalanpalvelus tuodaan aivan meidän keskellemme! Siksi me rohkeasti julistamme, että täällä messussa me laulamme Kristuksen taivaalliselle Isälle ”ylistystä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa…”

Lopuksi

Kuule siis nyt, sinä tytär Siion, Herran palavasti rakastama Kaupunki, ihana, kaivattu Morsian ja lunastettu Kansa: sinun Pelastajasi tulee! Hän on tullut kerran sinun syntiesi ja koko maailman syntien kantajaksi ja sovittajaksi. Ja Hän tulee taas. Tänäänkin Messias ja Pelastaja, taivaallinen Kuningas Kristus Jeesus tulee luoksesi. Siionin vartijan, sananpalvelijansa kautta Hän julistuttaa sinulle sanansa ja jakaa sinulle ruumiinsa ja verensä sinun syntiesi anteeksiantamiseksi. Sanassaan ja sakramenteissaan Herra yhä uudestaan avaa sinulle tien taivaalliseen Jerusalemiin, ja pitää tämän tien myös auki. Ja sitten kerran Hän tulee vielä kerran, kirkkaudessaan ja kunniassaan. Silloin Hän, jumalallinen Sulhanen vie sinut perille taivaallisen, ikuisen hääjuhlan iloon. Häntä sinä saat iloisesti odottaa, Hänet sinä saat tänäänkin ottaa riemuiten vastaan ja uskossa huutaa: ”tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20) Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 29.11.2015.)