Pääsiäispäivä (1. vsk), 1. Kor. 15:1-11

Evankeliumi: kuolema on voitettu!

Evankeliumi on kirkas ja selvä

Tänä aurinkoisena pääsiäisaamuna – ihanana ylösnousemuksen juhlana – me saamme iloita evankeliumista, hyvästä sanomasta. Pyhä epistola johdattaa meidät tarkastelemaan tätä iloista sanomaa. Meitä ei vain kehoteta muistelemaan menneitä, vaan uskossa omaksumaan tämä pyhä evankeliumi aivan omalle kohdallemme.

Apostoli sanoo: ”Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin”. (1. Kor. 15:1a) Mitä tämä tarkoittaa? Jos apostoli kerran on jo julistanut evankeliumin korinttolaisille, miksi hänen pitää vielä johdattaa heidät tuntemaan se? Onko evankeliumi jotenkin salattu taikka hämärä, niin ettei sitä voi ymmärtää, jollei ensin kovasti yritä nähdä sen sanojen taakse? Ei, evankeliumi on selvä, se on kirkas ja muuttumaton. Oikeastaan Apostoli sanookin tässä korinttolaisille, että hän tahtoo palauttaa heidän mieleensä sen evankeliumin, jonka he jo aiemmin olivat hänen kauttaan kuulleet. Evankeliumi on siis kirkas ja selvä, mutta koska ihmiset eivät sitä ole, evankeliumiin palaaminen ja sen mieleen muistuttaminen on tärkeää. Näin on myös siksi, että evankeliumi ei itsestään pysy meidän mielessämme. Tämä vika ei kuitenkaan ole evankeliumissa, vaan meissä. Siksi meidänkin on syytä aina uudestaan palata siihen evankeliumiin, joka meille on jo aiemmin julistettu.

Evankeliumi ei ole ihmisten mielen mukaista

Mikä tämä evankeliumi sitten on? Tässä maailmassa meille tarjotaan monenlaisia neuvoja ”hyvänä sanomana”.

Kuuluisa japanilainen taiteentutkija 岡倉天心 (Okakura Tenshin) kirjoitti 1900-luvun alussa itämaiseen zen-filosofiaan liittyen: ”Täydellisyyden etsijän täytyy löytää omassa elämässään sisäisen valon heijastus.” (茶の本、第3章  [The Book of Tea, chapter 3]) Onko tässä evankeliumi, joka meille on julistettu? ”Sinä voit löytää itsestäsi sisäisen valon! Kun vain yrität löytää sen, niin sitten elämäsi on hyvää ja onnelista!” Tai 200-luvulla jKr eli egyptiläinen ajattelija Πλωτῖνος (Plotinos) – aikansa merkittävimpiä kreikkalaisen filosofian hahmoja. Kerrotaan, että  neljä kertaa elämänsä aikana hän kohotti itsensä meditaation avulla yhteyteen kaikkein tuonpuoleisimman jumaluuden kanssa (Porphyry: On the Life of Plotinus and the Arrangement of His Work, 23). Onko tässä se hyvä sanoma, joka meille on julistettu? ”Mietiskele oikein kovasti, niin pääset sisimmässäsi yhteyteen kaikkeuden kanssa!” Tai onko hyvä sanoma siinä, mitä meille kyllä joka puolelta julistetaankin: ”Elä niin kuin itse koet parhaaksi! Päätä itse, mikä sinulle on totta! Sitten elämästäsi tulee hyvää ja onnelista!”

Tällaista ”evankeliumia” maailma meille tahtoisi julistaa. Mutta ei näin, rakkaat ystävät! Meille on julistettu toisenlainen evankeliumi. Tämän todellisen evankeliumin ydin on meidän itsemme ulkopuolella. Evankeliumin ydin ei ole siinä, mitä valoa tai jumalayhteyttä me voimme sisimmästämme löytää. Evankeliumi on siinä, mitä meille lahjoitetaan siitä huolimatta, että sisimmästämme ei löydy mitään valoa tai jumalayhteyttä. Evankeliumi on siinä, mitä meille lahjoitetaan juuri siksi, että sellaisenaan meidän sisimmästämme löytyy ainoastaan syntiä ja Jumalan hyvän luomistyön turmelemista, eroa Jumalasta ja Hänen hyvästä tahdostaan.

Hyvä sanoma: Kristus on kuollut ja noussut ylös

Evankeliumi, hyvä sanoma on tässä: Taivaallinen Isä on tahtonut sovittaa juuri tämän meidän syntimme, aivan koko syntisyytemme. Herra on tahtonut korjata meidän rikkomamme yhteyden Hänen ja meidän välillämme. Ja siksi Hän on antanut ainoan Poikansa kuolemaan. Kristus, iankaikkinen Poika, johon millään katoavaisuudella ja kuolevaisuudella ei ollut valtaa, Hän tuli ihmiseksi. Minkä takia? Kuollakseen sinun kuolemasi.

Monen uskonnon perustaja ja keskeinen opettaja on kuollut oman ajattelunsa takia. Monen eri maailmankatsomuksen kannattaja kunnioittaa omaa uskonsankariaan hänen urhoollisen ja kuolemaa halveksivan kieltäymyksensä taikka menehtymisensä tähden. Mutta tässä on jotakin muuta. Tässä on jotakin, mikä erottaa kristillisen uskomme kaikista maailman uskonnoista ja uskomuksista. Todellinen evankeliumi ei jää Kristuksen kuolemaan. Hyvä sanoma on myös ja nimenomaan siinä, että kuolema on voitettu. Jumalan Poika Kristus ”kuolemallaan kuoleman voitti”, niin kuin ortodoksit pääsiäisenä laulavat. Herra Kristus oli kuollut, mutta nyt Hän elää. Hän on noussut ylös. Mutta Kristuksen ylösnousemus ei ole merkittävä tapaus vain siksi, että se on ainutkertainen ihme. Se ei ole merkittävä tapaus vain siksi, että se on totta. Se on toki kaikkea tätäkin: Kristuksen ylösnousemus on valtava ihme, se totta, se on tapahtunut historiassa aivan todellisesti! Mutta tämä ihmisjärjen ylittävä kuoleman voittaminen on merkittävä tapahtuma myös siksi, että se koskee sinua. Kristus Jeesus on voittanut sinun kuolemasi! Koska Hän on kuollut sinun ja koko maailman kuoleman, Hänen ylösnousemuksessaan on sinulle ja koko maailmalle myös auennut ovi ylösnousemukseen ja uuteen elämään. Herra Kristus on noussut ylös ja elää iankaikkisesti, jotta saisi antaa sinun pelkosi, kipusi, kolotuksesi ja ahdistuksesi sijaan uuden elämän, todellisen ja iankaikkisen yhteyden kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. Vaikka siis kärsisit monella tavalla, niin, vaikka ruumiisi kuolisi, niin Kristuksessa sinulla on elämä! Siksi mekin saamme yhtyä laulamaan: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi.”

Kirjoitusten mukaan

Epistolassa apostoli painottaa, että Kristuksen kuolema oli jotakin aivan muuta, kuin ihmisten luonnollinen kuolema. Miksi? Siksi, että se tapahtui ”kirjoitusten mukaan”. Myös Herran ylösnousemus  tapahtui ”kirjoitusten mukaan”. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että Jumala oli jo aikojen alussa päättänyt, että Hän Pojassaan Kristusessa valmistaisi pelastuksen koko maailmalle. Hän oli jo ennalta saarnauttanut tämän hyvän sanoman profeettojensa kautta. Sinä varmasti muistat Jesajan ihanan profetian Kristuksen kärsimyksestä, siellä luvussa 53. Ja aivan äsken me Vanhan testamentin tekstistä kuulimme Hoosean sanat, jotka ennakoivat ihmeellistä tapahtumaa: Isä herättää kärsivän Palvelijansa, oman Poikansa kuolleista. ”Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.” (Hoos. 6:1-2) Kun Paavali siis sanoo, että Hän julistaa Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta ”kirjoitusten mukaan”, hän tarkoittaa tätä: hän ei tässä tahdo julistaa mitään omaansa, ei mitään muuta evankeliumia kuin sen, mikä oli Jumalan Sanassa jo luvattu, ja minkä Hän oli itseltään Kristukselta saanut. Hänhän sanoo: ”Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut”. (1. Kor. 15:3a)

Tässä apostoli toimii oikean Jumalan sanansaattajan tavoin. Pääsiäisen evankeliumitekstistä me juuri kuulimme toisista Jumalan sanansaattajista, enkeleistä, jotka ilmestyivät naisille Herran tyhjällä haudalla. Mitä nämä kirkkaat Herran palvelijat, nämä ihmeelliset henkiolennot sanoivat? Mitä he kehottivat naisia pohtimaan? Oliko heillä jokin mystinen ”enkeliviesti”, jollaisia niin monet nykyäänkin pyrkivät kuulemaan? Ei, vaan nämä Herran sanansaattajat kehottivat naisia muistelemaan sitä, mitä Herra Jeesus itse oli heille aiemmin sanonut. He kehottivat muistamaan Herran sanaa! Mikä se sana oli? Se oli juuri tämä: ”Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös.” (Luuk. 24:7)

Näin toimii myös Kristuksen apostoli ja seurakuntien piispa Paavali. Hän sanoo julistavansa Kristusta ”kirjoitusten mukaan”. Näin toimii jokainen Jumalan Sanan mukainen seurakunnan sanansaattaja, ἄγγελος (angelos) tai ”seurakunnan enkeli”, niin kuin Ilmestyskirjassa pastorinvirkaa nimitetään (Ilm. 1:20–2:1). Seurakunnan paimenen tehtävänä ei ole julistaa seurakunnalle mitään muuta, kuin Jumalan sanaa sellaisena kuin se on kirjoitettu. Tämä on luovuttamattoman tärkeää, sillä vain Kristuksen evankeliumissa on voitto synnistä ja kuolemasta. Kaikki muu on vain ihmisten näennäistä hurskautta ja oman itsen parantelupyrkimystä. Mutta kun saarnataan evankeliumia syntien Sovittajasta ja kuoleman Voittajasta, niin tämä evankeliumin sana tuo kuulijoille sovituksen synnistä ja voiton kuolemasta.

Palauta evankeliumi mieleesi – se tuo pelastuksen!

Siksi on tärkeää, aivan kaikkein tärkeintä aina uudestaan palauttaa mieleen evankeliumi Kristuksesta. Tehkäämme mekin niin! Saarnaa sinäkin aivan joka päivä itsellesi: Jeesus on kuollut minun rikkomusteni tähden ja Hänet on herätetty kuolleista kolmantena päivänä minun vanhurskauttamiseni tähden! (Room. 4:25) Ja tee niin kuin apostoli tässä kehottaa: ”Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.” (1. Kor. 15:1-2) Pysy sinäkin Kristuksen evankeliumissa. Tässä oleva sanamuoto tarkoittaakin nimenomaan sellaista pysymistä, joka on aloitettu ja joka sitten jatkuu varmana. Tämä on tärkeää. Tulee nimittäin monta päivää, jolloin tällaista evankeliumissa ”pysymistä” tarvitaan. Monta kertaa maailma ja oma vanha lihasikin pyrkivät hämärtämään tämän kirkkaan ja selvän evankeliumin kuoleman voittajasta. Monta kertaa voit joutua kokemaan, aivan kuin murskautuisit synnin taakan alle. Mutta juuri silloin: pysy evankeliumissa ja pidä siitä kiinni sellaisena, kuin se on sanassa sinulle julistettu! Sano silloin: Kristus on minun puolestani suostunut murskautumaan synnin alle, niin, minun syntitaakkani alle. Mutta Hän on voittanut sen painon! Minun Herrani Jeesus Kristus on nyt kuolemallaan musertanut tuon taakan. Hän on noussut ylös ja nyt Hän elää! Eikä Hän elä vain päästäkseen ennätysten kirjaan tai maailman merkkihenkilöiden joukkoon. Kristus elää siksi, että en enää eläisi minä, vaan Hän itse eläisi minussa. (Gal. 2:20)

Muistuttakaamme mekin siis tällä tavalla itsellemme Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen evankeliumia ja pitäkäämme siitä kiinni sellaisena kuin se sanassa on meille julistettu. Kun me niin teemme, niin sana lupaa: tämän evankeliumin kautta me myös pelastumme. Tämä on varmasti totta.

(Saarna on pidetty Samuelin seurakunnassa Lahdessa 31.3.2013.)