Kynttilänpäivä, Luuk. 2:22–33

Jumalan kansan Lohdutus

Onko sinulla ollut aikoja, jolloin olet kaivannut lohdutusta? Olet ehkä kauankin odottanut, että joku vain olisi siinä ja lohduttaisi. Ehkä juuri nytkin ajattelet: Jospa joku vastaisi tähän odotukseen. Jospa vain joku toisi minulle lohdutuksen.

Simeonin odotus ja lohdutus

Evankeliumista kuulimme: oli mies, joka kaipasi lohdutusta. Hänestä kerrotaan, että hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä mies. Tällä miehellä, Simeonilla oli suuri kaipaus sydämessään. Me emme tiedä, mitä kaikkea hän oli elämässään kokenut. Emme tiedä, mitä kaikkea hän kaipasi tai odotti. Mutta yhden asian me tiedämme: Simeon odotti Israelin lohdutusta. Nuo sanat voisi tässä kirjoittaa oikein isoilla alkukirjaimilla. Simeon odotti Lohduttajaa isolla l-kirjaimella, ja Pelastajaa isolla p-kirjaimella, siis Häntä, jonka Jumala oli sanassaan luvannut omalle kansalleen. Simeon odotti Messiasta. Noihin aikoihin monet odottivat pelastajaa, joka tempaisi Jumalan kansan maallisen vihollisen käsistä, vieraan kansan käsistä. Odotettiin vapauttajaa, joka palauttaisi maahan Daavidin aikaisen suuruuden. Mutta Simeon odotti sitä Vapahtajaa, joka pelastaisi kansansa synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Tämä mies oli jo kauan elänyt Herran omana, mutta silti – tai ehkä juuri siksi – hän myös tunsi niin hyvin myös tuon vanhan vihollisen. Ja vihollisen kiusausten keskellä hän kaipasi vapautusta, lohdutusta. Hän tunsi oman sydämensä kammiot, ja niiden pimeyttä kauhistuen hän oli ehkä vuosia rukoillut psalmin sanoin: ”Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivät päästään murhetta sydämessäni? Kuinka kauan saa vihollinen ylvästellä minua vastaan? Katsahda tänne, vastaa minulle, Herra, minun Jumalani. Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan; ettei minun viholliseni sanoisi: Minä voitin hänet, etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun minä horjun. Mutta minä turvaan sinun armoosi; riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi. Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin.” (Ps. 13:3-6) Simeon tunsi myös oman kansansa tilan. Rakkaan kansansa vuoksi hän oli varmaan monet kerrat huutanut: ”Oi, että Israelille tulisi pelastus Siionista! Kun Jumala kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.” (Ps. 53:7) Tämän miehen mielessä oli kaipaus: Oi jospa jo tulisi se päivä, jolloin Herra lähettäisi voideltunsa! Silloin saataisiin profeetan kanssa iloita: ”Huutakaa ilosta, riemuitkaa, kaikki te Jerusalemin rauniot, sillä Herra lohduttaa kansansa, lunastaa Jerusalemin.” (Jes. 52:9)

Simeon tunsi Jumalan sanan ja luotti sen lupauksiin. Hänestä kerrotaan, että Pyhä Henki oli hänen päällään ja johdatti häntä. Pyhä Henki sitookin johdatuksensa aina sanaan. Eihän Jumalan sana voi olla ristiriidassa sanan lausujan eli Isän kanssa, eikä myöskään Jumalan Pyhän Hengen kanssa. Pyhän Hengen tehtävänähän on juuri kirkastaa Kristusta, siis Häntä, joka on itse Jumalan Sana (Joh. 1:1). Meille on siis annettu sana, ja juuri sanan kautta Isä antaa myös Henkensä. Hengen työ liittyy aina sanan tekemään työhön.

Kun Kristus syntyi maailmaan, niin Jumala ilmoitti muutamille ihmisille aivan erityisellä tavalla Pyhän Sanansa tästä lapsesta. Jumalan Pojan tulo maailmaan oli aivan ainutkertainen, ihmeellinen tapahtuma, ja siksi nuo ihmiset saivat aivan ainutkertaisen Pyhän Hengen ilmoituksen. Yksi näistä ihmisistä oli tietenkin Maria. Sitten oli Joosef. Heille Herra ilmoitti enkelinsä suulla: Messias tulee ihmiseksi. Sitten Johannes Kastajan äiti ja isä – Elisabet ja Sakarias – he saivat kumpikin Hengen ilmoituksesta sanat.  Ja näillä sanoilla he kiittivät Jumalaa siitä lunastuksesta, joka valmistettaisiin Kristuksessa (Luuk. 1:41-45, 67-79). Ja sitten oli myös tämä Simeon. Simeonille Pyhä Henki ilmoitti aivan erityisellä tavalla, että Messias syntyy pian, eikä Simeon ei näe kuolemaa, ennen kuin saa nähdä tämän Herransa. Kaikki nämä Kristuksen syntymän todistajat sitoutuivat Jumalan sanaan ja siten Pyhä Henki saattoi tehdä työtään heidän elämässään. Herra lähetti heille ainutkertaisen ilmoitussanansa. Ja heidän kauttaan nämä sanat sitten tulivat myös osaksi Raamattua. Luther kirjoittaa tästä Simeonin saamasta ilmoituksesta:

Tämä ei ollut hänelle pelkkä ajatus, niinkuin me usein muodostelemme mielessämme ajatuksia jostakin asiasta, vaan Pyhä Henki oli liikuttanut hänen sydäntänsä, epäilemättä Jumalan sanan kautta; hän oli varmaankin lukenut pyhän kantaisä Jaakobin ennustuksesta (1. Moos. 49), että Kristus oli tuleva silloin, kun valtikka oli otettu pois Juudalta ja joutunut vieraan kansan käsiin. Samoin hän ehkä myös oli ottanut huomioon profeetta Danielin vuosiviikkolaskelman. Sellaiset ennustukset olivat antaneet vanhukselle aihetta ajattelemaan, että nyt täytyi olla käsissä sen ajan, jolloin Kristus oli syntyvä maailmaan. Sen lisäksi Pyhä Henki oli saattanut hänet varmasti vakuuttuneeksi siitä, että hän oli saava elää, kunnes hän omin silmin näkee Herran Kristuksen ja saa ottaa hänet käsivarsilleen. (Huonepostilla. Kynttilänpäivä. Evankeliumi: Luuk. 2:22–32. Toinen saarna.)

Ja nyt, tuona päivänä Jumalan Henki johdatti Simeonia. Emme tiedä, tajusiko tämä mies itsekään sitä. Henki kuitenkin johti hänet lähtemään kotoaan, antoi halun mennä temppeliin. Tuolla temppelissä, naisten esipihalla oli paljon ihmisiä. Siellä oli monia nuoria isiä ja äitejä. He olivat tuomassa pieniä esikoisiaan Herran eteen. Siellä olivat myös Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi. Eivät he mitenkään erottuneet tuosta ihmisjoukosta. He olivat köyhiä ja varmaan hyvin vaatimattoman näköisiä. Mutta Pyhä Henki ilmoitti Simeonille: ”Tässä Hän on. Tämä lapsi tässä on Hän, jota sinä olet odottanut. Huomaatko? Minä en jätä kuulematta sinun rukouksiasi. Sinä olet pyytänyt lohdutusta. Tässä on nyt sinun Lohdutuksesi, sinun Vapahtajasi, sinun Pelastuksesi.”

Simeon oikein kiirehti ottamaan lapsen syliinsä: ”Tätä minä olen kaikki nämä vuodet odottanut! Mikä helpotus! Voi Herra, juuri tässä lapsessa minä olen nyt saanut sinulta vapautuksen. Tässä lapsessa sinä päästät minut vapauteen, niinkuin isäntä päästää orjansa. Minun silmäni ovat nyt nähneet: Se on totta. Sinun pelastuksesi tulee ja on jo tullut! Ja niin Sinä olet nyt laskenut minut rauhaan. Odotus on päättynyt. Israelin Lohdutus, minun sydämeni pelastus on tässä! Hän on Herra Kristus! Hän on tullut valaisemaan minun pimeän sydämeni. Hänet Sinä Isä olet valmistanut kaikille maailman kansoille, pakanoille heidän pimeydessään, heidän valkeudekseen ja heidän jalkainsa lampuksi. Tämän Vapahtajan sinä olet valmistanut kirkastamaan minun kansani tahriintuneen tien. (Ps. 119:105) Ja Herra, nyt minä näen: kaikki tapahtuu juuri Sinun Henkesi lähettämän sanan mukaan. Minä en ole nähnyt kuolemaa, ennen kuin sain nähdä tämän päivän, ennen kuin sain nähdä Sinun Pelastuksesi! Nyt minä olen valmis. Minä olen valmis vaikka lähtemään, koska tiedän: tässä lapsessa, Jeesuksessa Kristuksessa minulla ja minun kansallani on pelastus. Niin, Hänessä kaikilla kansoilla on pelastus, Sinun armostasi.”

Näin Simeon veisasi Herralle. Jumala vapautti hänet pitkästä odotuksesta ihanaan lohdutukseen. Simeon näki suurimman Lohdutuksen, luvatun Kristuksen omin silmin. Näin Herra vapautti hänet myös todistamaan monille tästä Vapahtajasta, jonka hän oli saanut nähdä. Varmaan Simeonkin myöhemmin kyllä kohtasi ruumiinsa kuoleman. Mutta hän ei koskaan nähnyt iankaikkista kuolemaa. Päinvastoin: kun hän näet Pyhän Hengen johdatuksessa tuli temppeliin, hän näki siellä Pelastuksensa, juuri niin kuin Herra oli luvannut. Hän uskoi tähän Jumalan Kristukseen, ja siksi hänkin maallisen elämänsä loppuessa sai omin silmin nähdä iankaikkisen elämän.

Kristus-lohduttaja tulee meidänkin syliimme

Myös sinua, joka tänään kaipaat lohdutusta, sinuakin Jumalan Pyhä Henki tahtoo johdattaa. Ja tänäänkin Hän toimii Sanan kautta. Jumalan Sanan kautta Henki johdattaa sinuakin lohdutuksen äärelle. Jumalan henkäyttämä Pyhä Sana (2. Tim. 3:16) sanoo sinulle esimerkiksi näin: ”yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4-6) Ja nyt tässä sanassa ja monissa muissa Raamatun sanoissa Pyhä Henki itse johdattaa sinua tulemaan Kristuksen seurakunnan yhteyteen, ja pysymään siinä yhteydessä. Tällaisissa Pyhän Raamatun sanoissa Henki aivan konkreettisesti kutsuu sinua tulemaan Herran temppeliin, Herran läsnäolon paikkaan, kirkkoon. Ja kun sinä sitten tulet Herran temppeliin, niin sinullekin on tarjolla se, mitä Henki ilmoitti Simeonille: sinä et näe kuolemaa, vaan sinä näet Jumalan autuuden. Simeonhan lauloi Herralle: ”sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi”. Tämä Simeonin laulun kohta voitaisiin kääntää kirjaimellisesti: ”…sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi” tai pelastavan asiasi…” (2:30) Niin sana sanoo. Kun sinäkin nyt tulet Herran temppeliin, saat Simeonin tavoin aivan omilla silmilläsi nähdä Jumalan ”pelastavat asiat”, siis Kristuksen itsensä hänen pelastuksensa välineissä. Ja kun sinä Hengen johdatuksessa näin tulet niitä vastaanottamaan, niin sinä et näe kuolemaa, vaan sinä näet pelastuksesi. Sillä vaikka sinun elämäsi tässä maailmassa loppuisi, niin se ei kuitenkaan lopu, sanoohan Herra: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh. 11:25-26) Eikö tässä ole suurin ja paras lohdutus, mitä rauhaton sielu voi osakseen saada?

Mutta sitten sinä ehkä tarvitset lohdutusta myös tähän elämään liittyvissä asioissa. Kristus on järjestänyt sinulle avun myös niissä. Hän on itse sinun suuri Lohduttajasi. Ja Hän on lähettänyt vielä toisenkin lohduttajan, niinkuin Hän Johanneksen evankeliumissa sanoo: ”Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen”. (Joh. 14:16–17) Sanat ”toinen Puolustaja” voitaisiin kääntää myös sanoilla ”toinen Lohduttaja”. Näin siis Kristus on sinun ensimmäinen lohduttajasi ja puolustustajasi. Ja sitten Hän on antanut sinulle vielä toisenkin Lohduttajan: Kasteessasi olet saanut lahjaksi Pyhän Hengen (Ap. t. 2:38), joka uskon kautta asuu sinussa. Näin Henki myös on yhdistänyt sinut Kristuksen Ruumiiseen, niin kuin Hän sanoo: ”sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.” (1. Kor. 12:13) Näin sinä et ole yksin, vaan olet kasteessasi yhdistetty seurakuntaan, siis yhteen meidän muiden kanssa, jotka kaipaamme lohdutusta. Ja Herran Kirkossa Kristus vielä vahvistaa tätä sinun yhteyttäsi itseensä ja Hänen toisiin jäseniinsä. Hänhän sanoo: ”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.” (1. Kor. 10:16–17) Ja nyt sinulle, joka olet jäsen tässä Hänen Ruumiissaan, Hänen Kirkossaan, Kristus sanoo vielä: ”Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa”. (1. Kor. 12:26a) Näin Herra on järjestänyt, että Hänen ruumiissaan kukaan ei kokisi jäävänsä irrallaan olevaksi jäseneksi, vaan että me kaikki saisimme seurakunnassa tulla kuulluksi. Ja kun sinä nyt jaat odotuksesi ja kaipauksesi toisen Herran Ruumiin jäsenen kanssa, niin silloin Ruumiin Pää on itse sanassaan siinä läsnä, sinua lohduttamassa.

Näin ihmeellisesti ja monin tavoin Herra Kristus tarjoaa meille evankeliuminsa lahjat – sanassa, kasteessa, alttarin sakramentissa ja sitten vielä ihanasti ”veljien keskinäisessä keskustelussa ja rohkaisussa” (Schmalkaldenin opinkohdat 3, 4). Tällä tavalla Herra Kristus tarjoaa meille itsensä. Hän on tullut meidän Pelastajaksemme ja Lohduttajaksemme. Siksi siellä, missä nämä välineet ovat korvin kuultavana, silmin nähtävänä ja uskossa käytettävänä – siis Jumalan temppelissä, Hänen Kirkossaan – siellä voidaan myös omin silmin nähdä Jumalan pelastus ja lohdutus. Siellä voidaan Simeonin tavoin iloita: Tässä on minun Pelastukseni ja Lohdutukseni!

Siksi sinäkin, joka olet kaivannut lohdutusta, tule. Olet ehkä odottanut lohdutusta raskaassa taistelussasi maailmaa ja perkelettä vastaan. Olet odottanut vapahdusta synneistäsi. Tule nyt. Sinulle on tarjolla koko Jeesus Kristus. Tee sinäkin niin kuin Simeon ja ota Herra Kristus syliisi. Toisin sanoen: Kuule Hänen rakastavaa ääntänsä, kun Hän sanassa puhuu sinulle. Syö ja juo Hänet. Ja näin Herra Jeesus ottaa sinut syliinsä. Ja näin Hän laskee sinut rauhaan menemään. Hän antaa sinun elämääsi lohdutuksen. Jeesuksessa sinulla on Israelin lohdutus, siis Jumalan oman kansan lohdutus. Jeesus Kristus on antanut itsensä täydelliseksi uhriksi. Ja Hänen tähtensä sinulla on paikka Jumalan omaisuuskansassa. Ristin uhrin tähden, kasteen ja uskon kautta Sinä kuulut Herralle. Siksi sinun pimeään huoneeseesi loistaa nyt Jumalan valo ja kirkkaus, Jeesus Kristus. Hän on sinun lohdutukseksi, ja Hän on sitä sinun suurimpaan lohdutuksentarpeeseesi. Hänessä sinun syntisi ovat sovitetut. Sinä saat tässä nähdä Hänet omin silmin. Ja juuri siksi sinä pääset myös rauhaan menemään, Hänen sanansa mukaan. Näin Hän vapauttaa seurakuntansa myös iloiseen todistukseen. Hänen armostaan me avaamme suumme ja puhumme siitä Pelastuksesta ja Lohdutuksesta, Elämän Sanasta, Kristuksesta jonka olemme omin silmin nähneet, jota katselleet ja käsin koskettaneet (1. Joh. 1:1). Tätä vapautusta me todistamme toisillemme täällä Herran seurakunnassa, kun Simeonin kanssa laulamme: ”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.” (Luuk. 2:29-32) Näin vapautettuina me saamme myös jatkaa tätä ihanaa Kristuksen todistajan tehtävää messun jälkeen, sitten kun kuulemme suuren Vapauttajan ja Lähettäjän sanat: ”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten.” Herrassa Jeesuksessa meillä on lohdutus murheeseemme ja synnin hätäämme. Hänessä meillä on rauha kaikkeen rauhattomuuteemme. Hänessä meillä on Jumalan pelastuksen näkeminen, aivan omin silmin. Hänessä meillä on valkeus ja kirkkaus pimeyteemme. Hänessä tämä kaikki on meille tarjolla, juuri nyt. Ja Hänessä nämä ihanat lohdutuksen lahjat myös leviävät Hänen temppelistään koko maailmaan. Täältä ne leviävät kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi pakanoille ja kirkkaudeksi Hänen omalle kansalleen. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuel-yhteisössä Lahdessa sekä Heinolan jumalanpalvelusyhteisössä 3.2.2013.)