5. sunnuntai pääsiäisestä (1. vsk), Joh. 16:23–33

Vaikeuksia rukouskammiossa – ja vastauksia!

Johdanto

Tänä sunnuntaina rakas Herramme puhuu meille rukouksesta. Eikö tämä olekin tuttu aihe? Kaikkihan me kristityt osaamme rukoilla, eikö niin? Rukoilemme vielä monin tavoinkin. Niin kuin jo äsken johdantosanoissa yhdessä totesimme, meillä on ainakin kahdenlaista rukousta, on julkista rukousta, ja sitten yksityistä. Täällä kirkossa me joka pyhä osallistumme yhdessä julkiseen rukoukseen. Messun liturgiassa me rukoilemme monin sanoin. Sitten kotona ja ystävien kanssa ehkä harjoitat yksityistä rukousta: rukoilet oman elämäsi, perheenjäsentesi ja ystäviesi puolesta. Ehkä pidät erityisiä rukoushetkiä, ehkä työsi ja tehtäviesi lomassa huokaiset Herran puoleen pieniä rukouksia. Hyvin teet! Rukoileminen on kristityn tärkeä tehtävä! Luther kirjoittaakin, että lähinnä saarnavirkaa juuri rukous on kristittyjen ylintä jumalanpalvelusta. (Huonepostilla. Viides pääsiäisen jälkeinen sunnuntai. Evankeliumisaarna.) Hän opettaa, että rukous on myös meidän ainoa suojakilpemme vihollista vastaan. (Iso katekismus. Kolmas osa. Isä meidän -rukous, 30.)

Mutta kun hoidat tätä jokapäiväistä rukoustehtävääsi, varmasti kohtaat myös vaikeuksia. Voi olla, että jo ennen kuin alat rukoilla, monenlaiset asiat tahtoisivat tulla rukouksesi tielle. Tänään me tarkastelemme yksityistä rukouselämäämme tältä kannalta: nostamme esiin muutaman rukouselämän esteen tai ongelman. Sitten katsomme, miten Herra pyhässä sanassaan kuhunkin vaikeuteen vastaa.

Isä tahtoo kuulla lapsen pyynnöt

Oletko koskaan kokenut, että kun ajattelet pitää pienen rukoushetken, niin moni asia tuntuu juuri sillä hetkellä kiireellisemmältä, tärkeämmältä. ”Jos ensin teen vielä muutaman kotiaskareen, niin sitten voin hetkeksi rauhoittua rukoilemaan. Jos vielä tarkastan sähköpostit, jos vielä katson onko kukaan kommentoinut Facebook:iin postaamaani videota, kun ensin teen nämä tai nuo, niin sitten olen valmis rukoilemaan.” Ehkä helposti haalit itsellesi kaikenlaista puuhailtavaa – sinänsä tärkeitäkin asioita. Mutta sitten huomaat, että nämä monet asiat tulevat rukouksesi tielle. Ehkä jopa huomaat, että tällä tavalla ikään kuin pakenet tilannetta, jossa joutuisit menemään kammioosi rukoilemaan. Mistä se johtuu? Ehkä sinä pelkäät. Ehkä pelkäät, että Jumala ei kuulisikaan rukoustasi. ”Vaikka minä rukoilisin, mitä jos mitään ei tapahdukaan? Niin, Jumala tuntuu niin etäiseltä. Mahtaako Hänellä olla aikaa tai kiinnostusta kuunnella minunkaltaiseni ihmisen rukouksia?”

Päivän evankeliumitekstissä on sinulle ihana lohdutus. Nyt me menemme katsomaan, mikä tämä lohdutus on. Kun Herramme puhuu meille tänään rukouksesta, Hän sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.” (Joh. 16:23b-24) Kun Jeesus puhuu meille rukouksesta, Hän edellyttää, että Jumala on rukoilijalle Isä. Se, että Kaikkivaltias Jumala on Isä, mainitaan usein ehkä itsestäänselvyytenäkin. Mitä tämä todella merkitsee? Ensiksi se merkitsee, että Hän on jonkun Isä. Kenen Isä Hän on? Tietenkin Hän on oman Poikansa, Kristuksen Isä. Taivaallisen Isän ja Hänen ainoan Poikansa Kristuksen välillä on mitä läheisin suhde. Poikahan on samaa olemusta kuin Isä. Hän on itse Jumala. Hän on ensimmäinen rukoilija. Siksi, kun Jeesus opettaa opetuslapsia rukoilemaan ”Isä meidän”, niin tämä on ensisijaisesti Hänen oma rukouksensa Isälle, jonka Poika Hän on. Juuri siksi mekin kutsumme tätä kallista rukousta nimenomaan Herran rukoukseksi.

Nyt tämä ainosyntyinen Jumalan Poika on tullut sinun luoksesi. Kristus, joka on itse Jumala, on omaksunut ihmisyyden, (Joh. 1:1, 14) sinun kaltaisuutesi – ja niin kuin sana sanoo – kuitenkin ilman syntiä (Hepr. 4:15). Sinussa synti kyllä on tehnyt työtään. Mutta Jeesus Kristus on sovittanut sinun syntisi ristillään. Sinä olet kyllä epäillyt Hänen Isänsä armollisuutta. Olet ollut kaukana Jumalasta. Mutta Herra Kristus on sovittanut tuon sinun epäuskosi ja kaikki epäilyksesi. Huomaatko, mitä Jeesus on tehnyt? Hän on tehnyt näin, että saisi tulla sinun veljeksesi, niin kuin Hän ylösnoustuaan sanookin Magdalan Marialle haudalla: ”mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” (Joh. 20:17b) Golgatalla sinun syntisi on sovitettu ja pyhässä kasteessa ne on pesty pois. Syntisi on pesty pois pyhällä kastevedellä, Kristuksen sovintoveren punaamalla. (Ap. t. 2:38; 22:16) Siinä olet saanut tulla Kristuksen omaksi. Nyt sinä olet Hänen, Jumalan ainoan Pojan rakas veli ja sisar. Tämä tarkoittaa myös, että Kristuksessa sinut on tehty Jumalan rakkaaksi lapseksi. Näin Vapahtajamme armotyön kautta Hänen Taivaallisesta Isästään on tullut sinunkin rakas Taivaallinen Isäsi. Ja juuri siksi sinäkin saat yhtyä Jeesuksen kanssa rukoilemaan Hänen omaa rukoustaan Isälle. Siksi me saamme Kristuksen kanssaan huutaa ”Isä meidän”.

Tätä Herra tarkoittaa, kun Hän evankeliumissa puhuu meille rukouksesta. Oikea rukoileminen edellyttää, että rukoilijalla on Taivaallinen Isä. Ilman Kristusta Herranaan, kenellään ei ole Jumalaa Isänään (1. Joh. 2:23). Ja ilman Jumalaa Taivaallisena Isänään, kukaan ei voi olla Jumalan lapsi. Ja jos ei uskon kautta ole Isän lapsi, ei voi myöskään pyytää Isältä mitään. Tätä myös Pyhä Jaakob tarkoittaa, kun hän kirjoittaa: ”Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa”. (Jaak. 1:5–7) Jos ei siis ole uskoa elävään Jumalaan, ei voi myöskään rukoilla Hänen tahtonsa mukaisella tavalla. Sellaiselle rukoilijalle Jumala ei vastaa. Ei kuitenkaan siksi, etteikö Hän itse tahtoisi vastata rukouksiin, vaan siksi, että tuo epäuskoinen rukoilija ei itse tahdo Häneltä mitään.

Mutta sinulla joka olet sanan ja pyhän kasteen kautta saanut ottaa vastaan pelastuksen Kristuksessa, sinulla on Kristus Vapahtajanasi. Hänessä sinulla on myös Taivaallinen Isä. Ja siksi sinulla on myös ihanat Raamatun lupaukset. Kaikkivaltias Jumala ei ole sinulle etäinen, Hän ei ole sinusta kaukana. Hän on sinun Isäsi, joka aina tahtoo kuulla rakkaan lapsensa pyynnöt. Hän ei ole sellainen isä, joka pöytänsä ääressä tuijottaa papereitaan ja katsettaan kääntämättä murahtaa neuvoa kysyvälle lapselleen: ”Ei nyt, isillä on kiire.” Taivaallinen Isä ei ole sellainen isä, joiden lapsista sodanjälkeisen talouskasvun Japanissa oli tapana sanoa, että he kasvoivat isän selän takana. Isät olivat jatkuvasti töissä, ehkä kotonakin, mutta kuitenkin töissä. He pitivät huolta isänmaansa, firmansa ja perheensä aineellisen hyvän kerryttämisestä. Sen sijaan lapsille ei isästä juuri muistoja kertynyt. Mutta Taivaallinen Isä on toisenlainen. Hän on toisenlainen kuin jopa kaikkein onnistunein maallinen isä. Hän tahtoo olla Isä. Hänellä ei ole kiire. Taivaallisella Isällä on aikaa – niin, Hän on kaiken ajan ja ajanlaskun tuolla puolen. Ja silti Hän haluaa olla juuri sinun Isäsi, sinua lähellä, sinun tukenasi, sinun kuuntelijanasi, sinun apunasi. Tätä kaikkea Hän on sinulle rakkaassa Pojassaan Kristuksessa, joka on sinun tähtesi tullut aikaan. Jeesuksen tähden Kaikkivaltias, Kaikkitietävä Jumala on sinulle ”Abba, Isä”, siis niin kuin pieni lapsi sanoo, rakas ”Isi” (Gal. 4:6). Hän ei ole kaukana, vaan Hän on Pojassaan tullut aivan sinun luoksesi. Juuri siksi sana kehottaa sinua rukoilemaan Häntä Hänen Poikansa Kristuksen nimessä.

Me olemme tottuneet siihen, että rukoukset päätetään Herramme nimessä. 1800-luvun evankelisen liikkeen johtaja, pastori Johannes Bäck kirjoittaa tästä seuraavasti:

Mitä on rukoilla Jeesuksen nimeen. Salli minun valaista tätä yhdellä esimerkillä. Menet ystäväsi luo ja pyydät lainata häneltä jonkin summan rahaa. Hän sanoo sinulle, että hänellä ei nyt satu olemaan, mutta käskee sinun sen sijaan mennä erään ystävänsä luo, jolla hän tietää olevan rahoja säilössä, ja käskee sinun pyytää, että tämä antaisi sinulle tarvitsemasi summan, josta hän tahtoo vastata. Kiität häntä hänen ystävällisyydestään ja menet sitten täysin luottavaisesti hänen ystävänsä luo. Ja kun saavut tämän luo, esität asiasi hänelle suunnilleen seuraavin sanoin: ”Minä kävin sen ja sen luona saadakseni rahalainan; hänellä ei sattunut olemaan, mutta hän käski minun tulla teidän luoksenne ja pyytää tarvittavaa summaa. Hän sanoi tietävänsä, että voitte antaa minulle lainan, ja hän lupasi vastata siitä.” Sanohan, rakas lukija, ymmärrätkö tästä vertauksesta, mitä on rukoilla Jeesuksen nimeen. Sinä olet köyhä ja sinulta puuttuu kaikkea. Silloin käyt rukouksessa Jumalan, rikkaan Isäsi tykö ja sanot: ”Rakas Herra Jumala! Minä olen nyt puutteessa ja tarvitsen sinulta apua. Kun olen niin ansioton saamaan Sinun apuasi, en olisi uskaltanut lähestyä Sinua, ellei rakas, Poikasi minun Vapahtajani, olisi käskenyt minun niin tehdä. Hän käski minun samalla vedota hänen ansioonsa ja armolliseen käskyynsä ja sanoi, että pyytäisin Sinulta apua hänen tähtensä. Nyt olen siis tässä ja rukoilen Sinua, että armollisesti auttaisit minua Poikasi tähden”. Katso, rakas lukija, tämä on Jeesuksen nimeen rukoilemista. (Terveellinen oppi. Viidentenä Pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina.)

Kun siis tällä tavalla anot jotakin Isältä Jeesuksen nimessä, Hän varmasti antaa sen sinulle. Siksi sinun ei enää tarvitse väistellä rukoushetken pitämistä, haalimalla muuta tekemistä. Taivaallinen Isäsi oikein odottaa, että saa kuulla rakkaan lapsensa rukouksen.

Isä on antanut käskyn rukoilla

Mutta sitten, kun olet aikeissa rukoilla, ehkä sinun mieleesi tulee epäilys: ”Mitä jos minä en osaakaan rukoilla oikein? Niin niin, kyllä minä tiedän Isä meidän -rukouksen, Herran siunauksen jne. Mutta jos en osaakaan rukoilla riittävän hengellisesti? Entä jos minun rukouksestani tulee pelkkää ulkokultaista sanojen latelua? Ehkä siksi on turvallisempaa olla rukoilematta lainkaan. Ei kai se sitäpaitsi muutenkaan haittaa, vaikken rukoilisikaan. Peittäähän armo kuitenkin kaiken! Ja kai nuo muut seurakuntalaiset kuitenkin rukoilevat, varmaan vielä paljon paremmin ja onnistuneemminkin kuin minä!”

Mitä Jumalan Sana tähän sanoo? Se sanoo: ”Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.” (2. Moos. 20:7) Tämä on Jumalan kymmenestä käskystä toinen. Se tarkoittaa: Jumalan pyhää nimeä ei saa käyttää väärin, pahan toivottamiseen, vannomiseen, kiroamiseen, valehtelemiseen eikä pettämiseen. Mutta tämä käsky tarkoittaa myös: Jumalan nimeä pitää käyttää oikein! Me käytämme Hänen pyhää nimeään oikein silloin, kun me huudamme sitä avuksi hädässämme, rukoilemme, ylistämme ja kiitämme sitä. (Vähä katekismus. Kymmenen käskyä, 4.) Tässä toisessa käskyssä Jumala siis käskee meitä rukoilemaan. Toisin sanoen rukoileminen ei ole jotakin, josta kristitty voi itse päättää, haluaako hän tehdä sitä. Jumala käskee meitä rukoilemaan. Mutta miksi Jumala käskee sinuakin rukoilemaan? Siksi, että sinä olet Hänen rakas lapsensa, ja Hän tahtoo vastata sinun rukouksiisi! Ajattele nyt, Hänelle ei ole yhdentekevää, pyydätkö sinä Häneltä sitä mitä tarvitset. Hänelle ei ole yhdentekevää, saako Hän vastata sinulle. Hän tahtoo kuulla kaikki pyyntösi. Hän tahtoo vastata sinulle. Siksi hän antaa tämän ihanan käskyn rukoilla.

Mutta mitä pitää tehdä, jos tämän käskyn noudattaminen ei tunnu onnistuvan luonnostaan? Ei ainakaan pidä ihmetellä, sillä meidän inhimillisestä ja langenneesta luonnostamme ei mitään oikeaa rukousta voikaan lähteä. Tarvitaan ensin Jumalan sana, evankeliumin sana, joka synnyttää uskon ja pitää sitä yllä. Usko syntyy vain Kristuksen sanan kuulemisen kautta (Room. 17:10). Vain uskossa Poikaan ja Hänen kauttaan Isään me voimme rukoilla Jumalan tahdon mukaisella tavalla. Siksi oikea rukous syntyy vain evankeliumin sanan kautta. Luther kirjoittaa:

Ethän sinä yksityisestikään pysty milloinkaan menestyksellä rukoilemaan, jos et itsellesi ole julki lukenut joko Uskontunnustusta tai jotakin muuta raamatunkohtaa, joka muistuttaa sinua Jumalan hyvyydestä, siitä ettei hän ole ainoastaan käskenyt sinua rukoilemaan vaan liittänyt käskyynsä lupauksen sen kuulemisesta. Tällä yksityisellä saarnalla, jonka kohdistat itse itsellesi, sydämesi saa kehotusta rukoukseen. (WA 42, 499. 1. Mooseksen kirjan selitys II, s. 221.)

Käytä siksi sanaa. Lue sitä, kuule sitä, mietiskele ja märhedi sitä. Silloin Pyhä Henki tekee sinussa työtään ja synnyttää todellisen rukouksenkin.

Ja nimenomaan Pyhän Hengen työstä on kysymys myös tässä toisessa käskyssä, joka käskee meitä rukoilemaan. On toki totta, että tämä käsky myös muistuttaa sinua sinun rukoustesi puutteellisuudesta. Se sanoo: sinä et ole rukoillut niin kuin Isäsi olisi tahtonut. Olet ollut välinpitämätön Isäsi armollista tahtoa kohtaan. Mutta juuri siksi sana myös kehottaa: Usko aina uudestaan Jeesukseen, Isän rakkaaseen Poikaan! Hänen ristissään sinun kaikki syntisi on anteeksi annettu! Ja kun sinä elät tästä evankeliumista ja syntien anteeksiantamuksesta, silloin tämä käskykin on sinulle ihana ohje, joka sanoo, millaista sinun elämäsi Kristuksessa on. Se sanoo, mitä Pyhä Henki jo nyt saa sinussa aikaan. Aivan kirjaimellisestihan tämä käsky kuuluu: Sinä et käytä väärin Herran, sinun Jumalasi nimeä.” Toisin sanoen, käsky kuvailee sinun elämääsi Pyhässä Hengessä: Henki saa sinussa aikaan sen, että sinä et käytä Herran nimeä väärin, vaan mielelläsi rukoilet Isääsi, joka on taivaissa. Ja Henki saa aikaan sinussa vielä senkin, että teet näin jatkuvasti. Eikö ole ihana, evankelinen käsky! Sinulle on luvattu varma vastaus Isältä. Käytä Hänen nimeään oikein, huuda Häntä avuksi, kolkuta ja pyydä, niin sinulle avataan ja saat! Saat parempaa, kuin mitä itse tahdot. Saat sen, mitä Taivaallinen Isäsi hyvyydessään tahtoo sinulle antaa (vrt. Luuk. 11: 9-13). Siksi, rukoile jatkuvasti. Kristuskin sanoo evankeliumissa: ”anokaa, niin te saatte” (Joh. 16:24). Hän käyttää tässä sanamuotoa, joka tarkoittaa jatkuvaa anomista. Ja samalla Hän lupaa: Isä vastaa tähän rukoukseen.

”Mutta miten ihmeessä minä voin jatkuvasti rukoilla?” ehkä kysyt. ”Täytyyhän minun syödä ja nukkuakin, tehdä työni, opiskella, hoitaa ihan oikeastikin ne sähköpostini. Miten minä muka voisin koko ajan rukoilla?” Siten, että pysyt Jumalan sanassa, ja Kristuksen omana pysyt Isän lapsena, yhtenä Hänen rakkaista pyhistään. Silloin sinussa asuu ja vaikuttaa myös Pyhä Henki. Ja Hänestä sana sanoo: ”Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.” (Room. 8:27b) Ei Herra siis tässä sitä tarkoita, että sinun pitäisi välttämättä lopettaa työsi, opiskelusi tai muut tehtäväsi, että ehtisit jatkuvasti rukoilla. Jumalahan on asettanut sinut tähän maailmaan, että viljelisit ja varjelisit sitä kaikenlaisella hyvällä työllä ja maailmaan kuuluvalla vaivannäöllä. Mutta kun pysyt Kristuksen omana ja Hänen sanansa vaikutuspiirissä, Pyhä Henki tekee sinussa työtään ja lakkaamatta rukoilee puolestasi. Hän juuri saa sinussa aikaan myös Herran antaman rukouskäskyn täyttämistä!

Pyhien rukoukset taivaan suitsutusalttarilla

Mutta vielä voi mieltäsi vaivata seuraava vaikeus. Sanot ehkä: ”Mutta sitten kun minä rukoilen, niin minun rukoukseni ovat niin heikkoja ja puutteellisia. Miten ikinä sellaiset vaivaiset huokaukset voivat kantaa Jumalan luo?”

Sinulle Jumalan sana sanoo: ”Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä. Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen.” (Ilm. 8:3–4) Tässä apostoli Johannekselle näytetään kuva taivaasta. Tässä kuvassa on kultainen alttari, joka on Jumalan valtaistuimen edessä. Mitä tuolla alttarilla on? Siinä on kaikkien pyhien rukoukset. Kuulitko? Kaikkien pyhien rukoukset. Jos sinä olet Kristuksen oma, ja kun sinä olet Kristuksen oma, sinä olet Hänessä yksi Jumalan pyhistä. Sinä kuulut Kristuksen Kirkkoon, kaikkien pyhien joukkoon. Ja silloin sinunkin rukouksesi ovat tuolla Jumalan alttarilla, taivaassa, Hänen edessään. Ei tässä kysytä rukouksesi kaunista sanamuotoa tai ulkonaista paloa. Keskeistä on, että sinä olet tuon Valtaistuimella Istuvan rakas lapsi. Keskeistä on, että olet Hänen ainoan Poikansa, teurastetun Karitsan sovittama ja puhtaaksi pesemä. Silloin sinun heikoinkin huokauksesi kantaa Jumalan eteen ja on siellä tallessa. Kristuksen uhri tekee sinun avuttomimmat rukouksesikin Jumalalle mieluisiksi. Tuon taivaan alttarin uhrisavu, Kristuksen pyhä ristinuhri riittää peittämään sinun rukoustesi heikkoudetkin. Poikansa tähden Isä ottaa rukouksesi mielihyvin vastaan. Silloin pieninkin huokauksesi ”Abba, Isä!” on Jumalan edessä – niin kuin Luther sanoo – ”hyvin voimakas huuto, johon verrattuna eivät lain, synnin, kuoleman, Perkeleen ja helvetin kauheimmatkaan karjumiset merkitse kerrassaan mitään.” Heikoin kuiskauksesi Isäsi puoleen ”täyttää koko taivaan ja huutaa niin voimakkaasti, etteivät enkelit luule kuulevansa mitään muuta kuin tämän huudon.”

Ja näin me palaamme siihen, mistä Kristus päivän evankeliumin alussa puhui: rukouksen perustana on se, että kaikkivaltias Jumala on Kristuksen tähden sinun taivaallinen Isäsi. Kun olet Kristuksessa, sinun ei tarvitse yrittää olla ensin jokin uskonsankari, että Jumala kuulisi sinua. Pojassaan Jumala on tehnyt sinut uudeksi: Hän on ottanut sinut lapsekseen! Ja tämä tarkoittaa myös sitä, että saat vapaasti olla Hänen edessään juuri niin kuin pieni lapsi. Vaikka pyyntösi ja on vielä pieni ja taitamatonkin, Taivaallinen Isäsi kuulee sen mielellään ja vastaa sinulle. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin seurakunnassa Lahdessa sekä Heinolan jumalanpalvelusyhteisössä 5.5.2013.)