4. adventtisunnuntai (1. vsk), Matt. 1:18-24, ensimmäinen saarna

Hänen nimensä on Pelastus

Signum et res

Mikä on yksi ensimmäisistä asioista, jota vanhemmat pohtivat saatuaan lapsen? Eikö se ole tämä: ”Mikä lapsen nimeksi tulee?” Usein sopivaa nimeä mietitään jo ennen lapsen syntymää. Mutta millä perusteella nimi sitten valitaan? Eikö nimen antaminen usein perustu siihen, että nimellä on jokin merkitys ja vanhemmat toivovat, että lapsesta sitten tulisi sellainen, kuin mitä tämä nimi merkitsee? Kun lapsi on vielä kohdussa, äiti tai isä saattaa toivoa, että hänestä tulisi poika. ”Voi kunpa hänestä tulisi oikein rohkea, urhoollinen poika!” Ja näin he päättävät, että jos syntyy poika, hänen nimekseen tulee Urho. Mutta jos lapsi taas olisi tyttö, toivotaan esimerkiksi, että hän olisi oikein sievä ja hento, niinkuin vaikka pieni vanamon kukka. Siksi vauvalle päätetään antaa nimi, joka merkitsee tuota pientä kukkasta. Juuri näin Rouva valitsi nuorimman tyttäremme kolmannen etunimen. Hänestä tuli Linnea, eli Vanamo. Toisin sanoen, nimen antamiseen näyttää usein liittyvän ajatus, että on olemassa jokin asia, esimerkiksi juuri urhoollisuus, ja sitten on olemassa sana, ikään kuin merkki, joka kuvaa tuota asiaa.

Signum = res

Pyhässä evankeliumissa meille kerrotaan nimen antamisesta. Pyhä Henki on kirjoituttanut meille, miten Jumalan enkeli ilmoittaa Joosefille Kristuksen syntymän. Sanansaattajansa kautta Herra sanoo: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.” (Matt. 1:20b) Jumala antaa oman Poikansa tähän maailmaan. Merkillinen, ennenkuulumaton tapahtuma! Ilman, että Joosef on edes ottanut Mariaa vaimokseen, siis ilman miehen myötävaikutusta Jumala antaa neitsyen tulla raskaaksi. Kaikki on Jumalan omaa tekoa. Ja merkillistä on myös se, että Joosef ja Maria eivät itse saa mahdollisuutta keksiä nimeä lapselle. Tämäkin on kokonaan Herran tekoa: Taivaallinen Isä on valinnut nimen tälle ihmeelliselle lapselle. Ja nyt Hän enkelinsä välityksellä ilmoittaa tämän nimen Joosefille. Kun Jumalan Poika syntyy maailmaan, Hänelle ei siis anneta nimeä sen mukaan, mitä vanhemmat toivovat lapsesta tulevan. Miksi? Siksi, että Herra itse on jo päättänyt, mikä tämän lapsen tehtävä maailmassa on. Enkeli ilmoittaa Joosefille: ”Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” (1:21) Tämä nimi Jeesus – יְהוֹשֻׁעַ (Jehoshua´) –merkitsee: יהוה (JHWH) on auttaja, יהוה (JHWH) on pelastus. Tämä Jeesuksen nimi ei ole mikään toive, aivan kuin sanottaisiin: ”Voi kunpa hänestä tulisi auttaja, voi kunpa hänestä tulisi kansansa pelastaja!” Ei, vaan Hänellä on tämä nimi siksi, että Hän on auttaja, Hän on pelastaja ja pelastus itse. Jeesuksen nimi ei siis ole vain jokin merkki, joka osoittaisi johonkin tiettyyn ominaisuuteen, jonka toivotaan lapsessa olevan. Jeesuksen nimi sisältää ja tuo sen, mitä se merkitsee, siis pelastuksen synneistä! Kun siis tämä Jumalan Poika ja iankaikkinen Herra Kristus tulee ihmiseksi, Hän tuo mukanaan Jumalan pelastuksen tähän maailmaan.

Tässä on Jumalan sanan ja ihmisten sanojen ero. Ihmiset voivat sanoa ja kirjoittaa monia sanoja, viisaitakin. Mutta ihmisten sanat voivat vain kuvailla asioita, taikka olla merkkeinä toisista asioista. Jos esimerkiksi Rouva sanoo, että saunasta on lamppu palanut, niin voin kyllä puhua siitä, että valoa tarvitsisi saada. Kuitenkaan puhumalla valosta en voi saada valoa aikaan, vaan löylyhuone pysyy pimeänä. Mutta Jumalan sana on erilainen. Kun Jumala sanoo sanat: ”Tulkoon valkeus” (Gen. 1:3), niin heti kaikki universumit ja sfäärit täyttyvät valolla. Me voimme myös puhua Herran läsnäolosta, mutta meidän puheemme tai toiveemme ei vaikuta siihen, missä tai miten Herra on läsnä. Mutta kun Kristus sanoo: ”Tämä on minun ruumiini” (Luuk. 22:19), niin Hänen pyhän sanansa vaikutuksesta sinulle annetaan aivan varmasti Kristuksen todellinen ruumis. Leipä, jonka ehtoollisella saat käteesi, ei ole vain merkkinä Kristuksen ruumiista, joka on Taivaan kirkkaudessa ja jota me sitten pääsisimme nauttimaan, kun oikein muistelemme Kristuksen kärsimystä tai eläydymme siihen. Ei, vaan sinä saat syödä Kristuksen todellisen ruumiin, koska Herran sana sanoo niin. Tai sitten äiti voi antaa lapselle kauniin nimen, mutta silti vanhemmat eivät kuitenkaan voi olla varmoja, tuleeko lapsesta nimensä mukainen. Mutta tässä Jumala käskee antaa Poikansa nimeksi יְהוֹשֻׁעַ (Jehoshua´), ”Herra on pelastus”. Tämä ei siis nyt tarkoita, että tällä nimellään Jeesus vain muistuttaa meitä siitä, että Herra kyllä jollakin tavalla tulee vapahtamaan kansansa heidän synneistään. Ei Jeesuksen nimi ole vain tällainen merkki, joka viittaa jossakin muualla olevaan pelastukseen, jonka luokse täytyisi sitten päästä kohoamaan vaikka jollakin hengellisellä harjoituksella. Ei, vaan Jeesuksen nimi tarkoittaa, että Hän on tämä pelastus. Jumalan sana on totta, se on varma sana. Neitsyen kohdussa on pelastus! Seimessä kapaloituna makaa pelastus! Vapahtaja on tässä!

Jeesus on sinua varten

Ja sitten: Jeesuksessa Jumalan pelastus on tullut tähän maailmaan juuri sinua varten. Hän on tullut vapahtamaan sinut sinun synneistäsi. Joosefille sanotaan, ”sinun on annettava hänelle nimi Jeesus”. Tänään sinäkin saat sanoa saman itsellesi. Sinun, joka siinä istut, sinun on annettava Hänelle tämä nimi Jeesus, ”Herra on pelastus”. Älä anna Jeesukselle mitään muuta nimeä. Älä sano, että Jeesus on vain jokin hyvän käytöksen esikuva taikka hurskauden malli, hyvä opettaja. Anna sinä Jeesukselle se nimi joka Hänelle kuuluu. Anna Hänelle nimi Jeesus, ”Herra on pelastus”, sillä se Hän on! Anna sinä Jeesuksen olla sinun syntiesi sovittaja. Anna Jeesuksen olla sinun pelastajasi!

Jeesus Kristus – ihminen ja Jumala

Jeesuksen saama nimi kertoo kyllä myös siitä, millaisen muodon Hän otti tähän maailmaan tullessaan. Ainokainen Poika Kristus tuli ihmiseksi, ja sai ihmisen nimen. Oli Hänellä toki nimi jo ennestäänkin. Profeettansa kautta Herra oli jo kauan sitten ilmoittanut, että tällä pelastajalla on itse asiassa monta nimeä. Jesaja lausuu Kristuksesta: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.” (Jes. 7:14) Edelleen Hän kirjoittaa: ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (9:5) Nämäkään Kristuksen nimet ei ole vain jotakin toiveita, vaan Jumalan Poika on todella kaikkea tätä! Ja Hän on sitä sinulle. Hän on sinun ihmeellinen neuvonantajasi. Hän on sinun Väkevä Jumalasi. Hän on Iankaikkinen isä. Hän on sinun rauhanruhtinaasi. Ja tätä kaikkea Hän ei ole jossakin kaukana, vaan Hän on Jumala, joka on sinun kanssasi!

Mutta kun Jumala lähetti Poikansa ihmiseksi, Hänelle piti antaa jokin nimi, jolla Häntä voitaisiin tässä ihmisten maailmassa kutsua. Siksi Jumalakin määräsi Pojalleen ihmisen nimen, nimen Jeesus. Voi itse asiassa tuntua vähän yllättävältä, että tuon ajan Israelissa nimi Jeesus ei ollut mitenkään harvinainen miehen nimi. Olisi voinut kuvitella, että koska pelastajia on vain yksi (Joh. 14:6), myös Hänen nimisiään olisi vain yksi. Mutta nimi יְהוֹשֻׁעַ (Jehoshua´) oli itse asiassa sangen yleinen. Varmaan se muistutti monia suuresta sankarista, Joosuasta, ja siitä avusta, jonka Jumala tämän käden kautta oli muinoin tuonut kansalleen. Jeesuksen aikoina monet myös toivoivat toisen pelastajan ja auttajan tuloa. Puhuttiin paljon tulevasta Messiaasta. Ehkä siksikin monelle pojalle annettiin tämä nimi, joka viittasi tähän suureen sankariin. Ja niin Israelissa oli suuri määrä miehiä, joilla oli tämä sama nimi, vähän niinkuin meillä on vaikka Matti, Pekka, Jaakko tai Timo. Ne ovat kaikki komeita, miehekkäitä nimiä ja samalla melko yleisiä. Niin oli myös nimi Jeesus.

Mutta miksi Jumala antoi ainokaiselle Pojalleen tällaisen tavallisen miehen nimen? Miksi Jumalan Kristus, jossa yksin on pelastus synnistä, miksi Hän sai niin tavanomaisen nimen? Eikö Taivaallinen Isä olisi voinut antaa Pojalleen jotakin muuta noista Hänen monista nimistään kutsumanimeksi, sellaista, jota ei ole kaikilla? Eikö Kristus olisi erottunut jotenkin paremmin edukseen suuren joukon keskeltä?

Tällainen tuona aikana tavanomainen nimi osoittaa meille ensinnäkin, että Vapahtajan tulo on historiallinen tapahtuma: Hänet lähetettiin meidän luoksemme tietyssä ajassa ja paikassa, tietyn kansan ja kielen keskuuteen. Niinkuin meidänkin aikanamme tiettynä vuosikymmenenä syntyneet lapset saavat usein tietynlaisia nimiä, niin oli myös Jeesuksen aikana. Huomaamme siis, että Herran ihmiseksi tulo ei ole mitään tarua, vaan se on tapahtunut ihmisten maailmassa, tiettynä aikana tietyn kulttuurin keskellä. Kristuksen lihaan tuleminen on historiallinen tosiasia. Koska sinun elämäsi ei ole mitään satua, sinun pelastukseksesikaan ei riitä mikään kaunis satu tai keksitty tarina  syntien sovittajasta. Mutta juuri siksi, että sinä olet historian henkilö, siis elät tässä todellisessa maailmassa, juuri siksi Herra antoi sinulle pelastuksenkin historiassa, todellisesti. Jeesus todella tuli tähän maailmaan, tiettynä aikana, tietyssä paikassa. Se on totta.

Herran lähettämä Toiseksi Herramme saama melko tavanomainen miehen nimi muistuttaa siis myös, että Hänessä Jumala on todella omaksunut ihmisyyden. Jeesus Kristus on ihmisyytensä puolesta juutalainen mies. Voidaankin oikeastaan sanoa, että kun tunnustamme uskomme Jeesukseen Kristukseen, niin tällä nimellä julistamme Hänen samanaikaista ihmisyyttään ja jumaluuttaan. ”Jeesus” on paitsi pelastajan nimi, se on myös juutalainen miehen nimi, joka muistuttaa: tämä Pelastaja on ihminen. Kristus-nimi taas puhuu meille vain Hänen jumalallisesta virastaan: Hän on Χριστός (Khristos), toisin sanoen Messias, eli Jumalan Voideltu, siis Hän, jonka Hänen Isänsä on voidellut kuninkaaksi ja meidän pelastuksemme Ylipapiksi (Hepr. 4:14). Näin Jeesuksessa Kristuksessa ihminen ja Jumala ovat samassa persoonassa. Koska sinä ja minä siis olemme ihmisiä, aivan tavallisia matteja, pekkoja, harreja jne., me tarvitsemme juuri tällaisen pelastajan: tarvitsemme pelastajan joka on ihminen niinkuin mekin. Ja juuri ihmiseksi ja ihmisten synnit kantamaan Jumala on oman Poikansa lähettänyt. Hän on tullut meidän veljeksemme, meidän kaltaiseksemme, kuitenkin ilman syntiä (Hepr. 4:15). Ja koska Hän on myös Jumala itse, Hän kykenee vapahtamaan ja on vapahtanut sinut kaikista sinun synneistäsi.

Kasteen ja uskon kautta sinulla on tämä vapahdus jo nyt! Silti joudut tässä maailmassa vielä näkemään myös muutakin: vielä joudut näkemään syntiä ja hätää. Tunnet niiden koettavan saada otetta sinusta itsestäsikin. Mutta muista: kasteessasi sinut on  puettu Kristukseen Jeesukseen (Gal. 3:27), ja siksi Hänessä sinulla on Immanuel. Hänessä Jumala on meidän kanssamme ja sinun kanssasi. Ota Hänet tänäänkin vastaan siellä, missä Hän on sinun kanssasi. Ota Hänet nyt vastaan Hänen vaikuttavassa Sanassaan, ripissä saamassasi synninpäästössä, Hänen vaikuttavassa ja eläväksi tekevässä ehtoollisessaan!

Älä tingi Jeesus-nimestä!

Jeesus-nimessä koko maailmalle on ilmoitettu pelastus ja vapahdus synneistä. Jeesus-nimessä Jumalan pelastus tulee sinullekin juuri tänään. Sana sanoo: ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Ap. t. 4:12) Mutta juuri tämä nimi meille on annettu! Siellä missä Jeesuksen nimeä saarnataan Jumalan asetuksen mukaan, siellä on joulun Herra Immanuel, siellä Jumala on meidän kanssamme kaikkine lahjoineen. Anna siksi Herran tänäkin jouluna varjella itseäsi kaikelta sellaiselta, mikä kulkee joulun nimellä, mutta jossa Jeesuksen nimeä ei saarnata kokonaisuudessan. Jossakin joulusta puhutaan vain muinaisena kauniina kertomuksena. Jossakin Jeesuksesta kyllä puhutaan, mutta Hänen pelastajannimeänsä pidetään vain merkkinä sellaisesta pelastuksesta, joka pitää itse hankkia. Jossakin taas Jumalan sanasta on tahdottu luistaa eri paikoin, ja niin on menetetty myös se kokonainen Herran ilmoitus, joka tuo meille pelastuksen. Mutta näin joulusta jää jäljelle vain tyhjyyttään kumiseva kuori. Rakas kristitty! Anna Herran varjella itsesi kaikelta tältä! Iloitse sinä todellisesta joulusta Jumalan ilmoitetun ja täydellisen sanan äärellä! Iloitse ja kiitä Herraa siitä pelastuksesta, joka neitseestä Mariasta on tullut sinulle: ihmiseksi tulleesta Jumalan pelastuksesta, joka on tullut sinun vuoksesi, ja joka Sanassaan on todella sinun kanssasi ja sinun luonasi!

(Saarna on pidetty Samuel-yhteisössä Lahdessa 23.12.2012.)