2. sunnuntai pääsiäisestä (1. vsk), Joh. 10:11–16

…yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon.

Johdanto

Joka sunnuntain saarnan jälkeen me lausumme aina uskontunnustuksen. Uskontunnustuksessa meillä on tiivistettynä Raamatun ihana evankeliumi siitä, kuka kolmiyhteinen Jumalamme on, ja mitä Hän meille lahjoittaa. Uskontunnustuksessa on kolme osaa. Ensimmäinen puhuu Taivaallisesta Isästämme, ja Hänen työstään meitä kohtaan. Toinen puhuu Jumalan Pojasta, Kristuksesta Jeesuksesta, ja Hänen työstään, meidän lunastuksestamme. Kolmas ja viimeinen osa alkaa: ”Me uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksitekijään…” Tässä julistamme itsellemme ja toisillemme Pyhän Hengen armollista työtä meidän pelastamiseksemme ja pyhittämiseksemme. Tähän kolmanteen uskonkappaleeseen liittyvät olennaisena osana sanat: ”uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon.” Vanhan kirkon isien kanssa me siis lausumme raamatullisen uskomme siihen, että Kirkossaan Jumala toimii Pyhän Henkensä kautta, antaa meille kaikki pelastuksen lahjat, sekä pyhittää meidät. Tästä Kristuksen Kirkosta sanotaan siis neljä asiaa: Kirkko on yksi, se on pyhä, se on yhteinen, ja vielä se on apostolinen. Tämän päivän evankeliumi puhuu meille juuri tästä. Kristus puhuu meille, mitä Hänen Kirkkonsa on. Ja nyt me menemme katsomaan näitä Kirkon olemuksen neljää puolta.

1. Yksi

Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu omistaan. Hän vertaa heitä lampaisiin. Mitä Hän tällä tahtoo sanoa? Monet teistä varmaan tuntevat maataloutta ja karjanhoitoa hyvin. Voisitte varmasti kertoa meille paljonkin siitä, millaisia eläimiä lampaat ovat. Mekin olemme täällä aiemmissa saarnoissa jo hieman tarkastelleet tätä. Tänään on nyt keskeistä huomata yksi asia: lampaat ovat laumaeläimiä. Ne eivät koskaan elä yksin, vaan yhdessä toistensa kanssa. Kun Kristus siis vertaa omiaan – siis meitä kristittyjä – lampaisiin, Hän tarkoittaa: kristityn olemukseen kuuluu elää yhdessä toisten kristittyjen kanssa, ikään kuin laumassa. Kun Jeesus puhuu laumasta, tämä ei tarkoita sitä, etteikö Jeesus olisi kiinnostunut yksittäisestä lampaasta tai hänen henkilökohtaisista asioistaan. Tämä ei myöskään tarkoita sitä, etteikö jokaisella kristityllä olisi henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Totta kai Herra Jeesus tuntee juuri sinun asiasi ja on kiinnostunut siitä! Totta kai Hän on kiinnostunut yhdestä lampaastaan. Hänhän oli valmis jopa jättämään 99 muuta lammastaan, että voisi lähteä etsimään juuri tuota yhtä. Samalla Herramme kuitenkin myös edellyttää, että yksittäiset kristityt kuuluvat aina laumaan. Tällä laumalla Hän tarkoittaa tietenkin Kirkkoaan. Hän siis tahtoo sanoa, että sinun kristillinen elämäsi jäsentyy nimenomaan Hänen seurakunnastaan käsin. Miksi Hän  pitää tätä niin tärkeänä? Siksi, että me yksittäiset kristityt – sinä ja minä – olemme aivan kuin lampaita: Me tarvitsemme kipeästi Paimenta, joka ruokkii ja hoitaa meitä. Me tarvitsemme myös toisiamme. Voi olla, että seurakuntaelämässä me joudumme joskus pettymään toisiimme. Voi olla, että lauman sisällä on  jännitteitä. Mutta silti – tai oikeastaan juuri siksi – me tarvitsemme tätä laumaa, koska vain laumalla on paimen, joka sitten voi hoitaa ja parantaa meidän haavojamme. Ilman laumaa lammas myös on ilman paimenta, omillaan. Ei se voi puolustautua sutta vastaan. Mutta Herra Kristus sanoo, että Hän on ja tahtoo olla tämä paimen rakkaalle laumalleen. Eikä Hän ole mikä tahansa paimen, vaan Hän on se ainoa Hyvä Paimen, tai niin kuin Hän sanoo: ”se paimen, se hyvä.”  Näin Herra itse sanookin: ”on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” Tässä Hän siis myös tarkoittaa: Herra ja lauman Ylipaimen on yksi. Ei ole muita Hyviä Paimenia. Vain Hänessä laumalla on turva. Vain Hänessä on apu vihollista vastaan. Vain Hän voi johdattaa laumansa todelliselle elämän lähteelle ja vihreille niityille. Samalla Herra tahtoo tässä myös sanoa, että niin kuin Paimen on yksi, niin myös Hänen laumansa on yksi. Koko maailmassa on siis lopulta olemassa vain yksi Kristuksen lauma, yksi kristillinen Kirkko.

Mutta sitten on mielenkiintoista, mitä Herra tässä sanoo: ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh. 10:16) Mitä Hän tällä tarkoittaa? Tässä Kristus puhuu aikana ennen kärsimistään ja kuolemaansa, ennen ylösnousemustaan. Hän puhuu juutalaisille. Kun Hän puhuu ”tästä lammastarhasta”, Hän tarkoittaa juuri heitä, noita juutalaisia. Vanhan testamentin pyhien kirjoitusten äärellä nämä juutalaiset olivat tietenkin tottuneet ajattelemaan, että He kuuluvat Jumalan Valittuun kansaan, Liiton kansaan. He olivat tottuneet ajattelemaan, että he kuuluivat todelliseen Jumalan lammaslaumaan, jonka Paimenena on יהוה (JHWH) itse, niin kuin juuri VT:sta kuulimme: ”Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.” (Hes. 34:11–12) Aivan oikein! Israel onkin Jumalan Valittu! Kun Jeesus tässä puhuu, on Hänen lammastarhansa vielä tämän Vanhan liiton muodossa, sen liiton muodossa, joka tehtiin Abrahamin kanssa. Tässä liitossa ja Jumalan lammastarhassa olivat jäseninä todelliset Jumalan lapset juutalaisesta kansasta – siis Israelin uskovat. Tähän vanhan liiton ajan laumaan kuuluivat myös ne pakanat, jotka Israelin kansan parissa olivat tulleet oikeaan uskoon ja siten myös osalliseksi Jumalan liiton Kansasta.

Mutta nyt Kristus sanoo, että Hänellä on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä Vanhan liiton lammastarhasta. Hänellä on myös muita, joita Hänen ”tulee johdattaa”. Hän sanoo tässä, että Hänen oikein välttämättä täytyy johdattaa heitä. Miksi? Siksi, että Hän on ”se Paimen, se Hyvä”. Jeesus on Hyvä Paimen, ja siksi Hän ei yksinkertaisesti voi jättää noita muitakaan yksin. Hän tahtoo, että kaikki pelastuisivat Hänen laumaansa. Hän tahtoo, että kaikki tulisivat tuntemaan sen ainoan Tien, Totuuden ja Elämän, joka Hän itse on (Joh. 14:6; 1. Tim. 2:4). Eikö Jumalan armo ole ihmeellinen! Huomaatko: Herra rakastaa omaa laumaansa, omaa valittua kansaansa Israelia niin paljon, että Hän tahtoo oikein lisätä sen lampaiden määrää! Siksi Hän etsii maat ja mannut, että saisi yhdistää kaikki mahdolliset lampaat laumaansa, tähän omaan rakkaaseen Kansaansa. Kun Hän löytää heidät ja tuo heidät laumaansa, silloin on oleva yksi lauma, yksi Kirkko, jossa nuo lampaat pelastuvat. Ja tällä laumalla, tällä Kirkolla ja valitulla omaisuuskansalla on oleva myös yksi Ylipaimen, Kristus Jeesus.

Tätä myös Apostoli Paavali tarkoittaa, kun hän Roomalaiskirjeessä puhuu öljypuusta. Muistatko? On olemassa jalo öljypuu. Tämä puu on Israel, Jumalan valittu kansa. On myös toinen puu, metsäöljypuu. Tämä puu puolestaan tarkoittaa pakanakansoja. Herra oksastaa metsäöljypuun oksia jaloon öljypuuhunsa. Hän siis armossaan liittää pakanoita omaisuuskansaansa. (Room. 11:17-24) Siksi Pietarikin saattaa kirjoittaa kristityille, syntyperältään pakanoille: ”Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’, jotka ennen ’ette olleet armahdetut’, mutta nyt ’olette armahdetut.'” (1. Piet. 2:9-10) Samoin Paavali edelleen kirjoittaa efesolaisille – siis pakanoista kristityiksi tulleille: ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” (Ef. 2:19-22) Ei siis ole enää kahta, vaan yksi. Kristuksessa on yksi rakennus, yksi kansa, yksi jalo öljypuu, yksi Hyvän Paimenen Lauma, yksi Kristuksen Ruumis, yksi Kristillinen Kirkko. Ja Hän, Jeesus Kristus on tämän Lauman Ylipaimen, Kirkkonsa ainoa Pää ja Kaitsija. Tätä tarkoittaa, että me uskomme ja tunnustamme yhden Kirkon.

2. Pyhä

Toiseksi: Kun Kristus sanoo: ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta” (Joh. 10:16a), Hän siis puhuu vielä vanhan liiton kansalaisille. Hän ennakoi tässä sitä aikaa, jolloin Hän tuo pakanakansoista näitä ”muita lampaita” omaan laumaansa. Miten nämä muut lampaat voidaan tuoda Jumalan kansaan, Hänen laumaansa? Siten, että heidät puhdistetaan heidän synneistään ja pyhitetään. Nimittäin kukaan ei voi tulla Pyhän Jumalan omaksi niin, että parantelee omaa inhimillistä luontoaan. Lankeemuksen tilassa olevasta lihasta ei saa mitenkään korjattua tai kiillotettua Jumalalle kelpaavaa ”sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.” (Room. 8:7) Siksi tarvitaan synnin sovitusta. Sitä tarvitaan Israelin kansan syntien edestä ja sitä tarvitaan koko maailman syntien edestä. Ja tässä meille puhuu nyt Hän, jossa tämä sovitus tullaan valmistamaan. Tässä on Hän, josta Johannes kirjoittaa, että ”Jeesus oli kuoleva kansan edestä, eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.” (Joh. 11:51c-52) ”Kootakseen yhdeksi”, siis siksi ”yhdeksi” Kirkoksi, jonka me tunnustamme. Jumalan Poika Kristus tuli täyttämään Vanhan liiton lain, sen uhrilain jokaisen pienenkin yksityiskohdan. Kristus Jeesus tuli Jumalan Uhrikaritsaksi, ja täydellisellä uhrillaan ristinpuussa Hän totisesti otti pois koko maailman synnin! Hän nousi ylös kuolleista! Hänessä on siksi alkanut uusi liitto, pelastus kaikille kansoille. Hänessä on syntien sovitus ja pyhitys kaikille ihmisille maailmassa. Ja ristin verensä ja ylösnousemuksensa tähden Hän nyt voi tuoda myös pakanat – vanhan liiton kansan ulkopuolella eläneet – omaan rakkaaseen laumaansa. Ja koska Hänen uhrissaan kaikki on nyt tehty uudeksi, niin siksi Hän ei tuo heitä enää sisään vanhaan liittoon. Herra sanoo heistä yksinkertaisesti, että ”myös niitä minun tulee johdattaa”, aivan niin kuin Hän ennen johdatti Israelin kansaa. Enää kenenkään ei siis tarvitse tulla juutalaiseksi tai noudattaa vanhan liiton lakeja, että pääsisi Herran yhden ja pyhän lauman jäseniksi. Kristuksessa he ovat kaikki pyhiä, Herran kansaan kelvollisia. Kristuksen seurakunnassa heidät myös jatkuvasti pyhitetään Herran pyhien asioiden, sanan ja sakramenttien yhteydessä. Tätä tarkoittaa, että uskomme yhden, pyhän kirkon.

3. Yhteinen

Kolmanneksi me tunnustamme, että Kristuksen Kirkko on yhteinen. Mitä tämä tarkoittaa? Ensiksi, tämä seurakunnan ”yhteisyys” liittyy sen ykseyteen. Tämä Kirkosta käytetty sana ”yhteinen” on alunperin καθ᾽ὅλης (kath’ holes), joka oikeastaan tarkoittaa kokonaisuutta ja täydellisyyttä. Siitä tulee myös sana katolinen. Kristuksen kirkko on Hänessä täydellinen ja jakamaton, koska Kristus itse on jakamaton. Siellä missä Hän on omiensa keskellä, siellä on Kirkko, vaikka heitä olisi vain ”kaksi tai kolme” koolla (Matt. 18:20). Toisin sanoen, missä ikinä Kristus saa sanassaan ja sakramenteissaan tulla omiensa luo, siellä on Hänen oma laumansa. Huomaatko, Kristuksen kirkon täyteys ja kokonaisuus ei siis riipu seurakunnan ulkoisesta suuruudesta tai loisteliaisuudesta. Kristuksen lauma tai Herran työ siinä ei perustu lampaiden määrään tai erinomaisuuteen, vaan siihen, että laumalla on Paimen, se Hyvä Paimen. Missä kirkon tuntomerkit ovat – siis missä Jumalan sana, pyhä kaste, ehtoollinen, avainten valta, kirkon virka, julkinen rukous ja risti ovat, siellä on todellinen Kristuksen kirkko koko täyteydessään. (Luther: Kirkolliskokouksista ja kirkosta. Kolmas osa.) Sen vuoksi, niin kauan kuin meilläkin on nämä tuntomerkit, niin kauan Hyvä Paimen itse saa tehdä työnsä. Silloin täälläkin on varmasti Kristuksen Kirkko koko täyteydessään. Vaikka meitä olisi vähän, niin meillä on Kristuksen Lauma, jota Hän itse hyvänä Ylipaimenena johtaa ja kaitsee. Samalla me, ja kaikki muut pienet yksittäiset kirkot ja laumat kuulumme Kristuksen maailmanlaajuiseen Kirkkoon ja Ruumiiseen. Kristuksen lauma on maailmanlaajuinen! Toki tässä laajassa maailmassa on valtava määrä erilaisia kirkkoja ja kirkkokuntia. Ja kuitenkin taas: aivan joka paikassa, missä evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan, siellä on Kristuksen kirkon täyteys, olipa kyse pienestä muutaman ihmisen seurakunnasta tai valtavasta, ylikansallisesta kirkkokunnasta (Augsburgin tunnustus, VII Kirkko.) Me emme vielä näillä silmillämme näe tätä kirkkoa kokonaisuudessaan, mutta me voimme aivan selvästi nähdä ne välineet, joissa Kristus-paimen tahtoo laumansa koota ja sitä ruokkia. Niitä siksi käyttäkäämme! Silloin meillä on Kirkko καθ᾽ὅλης (kath’ holes), kokonaisena ja täydellisenä. Silloin me olemme yhteydessä maailmanlaajuiseen Kristuksen Ruumiiseen. Silloin me olemme yhteydessä myös siihen yliajalliseen Kristuksen Kirkkoon, joka käsittää meidän lisäksemme jo perillepäässeet Pyhät. Tätä tarkoittaa se, että me uskomme ja tunnustamme yhden, pyhän ja yhteisen kirkon.

4. Apostolinen

Neljänneksi: Tästä kirkon täyteydestä ja maailmanlaajuisesta käsin meille aukeaa myös valtava näköala maailmanlähetykseen. Armossaan Kristus tahtoo, että Hänen valtakuntansa leviäisi yli koko maanpiirin. Hän tahtoo, että Hänen Laumaansa kutsuttaisiin aina uusia lampaita joka puolelta maailmasta. Evankeliumissakin Hän osoittaa, että Hän näkee ennalta ne ”muut lampaat”, siis ne pakanat, jotka tulevat Hänen Laumansa jäseniksi.

Miten nämä uudet ihmiset sitten tulevat sisään Kristus-paimenen yhteen, pyhään ja yhteiseen laumaan? Siten, että he kuulevat Hänen paimenäänensä, niin kuin Hän sanoo: ”myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh. 10:16b) He tulevat sisään Ylipaimenen äänen, siis evankeliumin sanan kautta, ja pyhän kasteen kautta. Kristushan tahtoo, että kaikki kansat tehtäisiin Hänen opetuslapsikseen, ja tämä taas tapahtuu kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä Hän on sanassaan käskenyt opetuslasten pitää. (Matt. 28:19-20) Tällaisen lähetyskäskyn Herra itse antaa.

Kenelle Kristus tämän käskyn antaa? Juuri ennen, kuin Hän antaa tämän suuren lähetystehtävän, Sana sanoo: ”Ja ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Ja kun he näkivät hänet, niin he kumartaen rukoilivat häntä, mutta muutamat epäilivät. Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni…” (Matt. 28:16-19a) Jeesus siis antaa tämän lähetystehtävän ensisijaisesti noille yhdelletoista. Hän antaa sen apostoleilleen, jotka Hän itse oli kutsunut ja jotka olivat paikalla tuolla vuorella. Apostolien tehtävänä oli toimia Ylipaimen Jeesuksen palveluksessa, Hänen alipaimeninaan. Heidän tehtävänsä oli julistaa Ylipaimenen sanaa, sekä niin ruokkia ja kaita Hänen omia lampaitaan (Joh. 21:15-17). Näin lauma rakentuu Kristuksen itsensä varaan. Silloin sen perustuksena on se Jumalan sana, jonka Herra on apostolien ja profeettojen kautta antanut. Näinhän me juuri kuulimme: ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” (Ef. 2:19-20) Mutta kun nämä apostolit olivat suorittaneet tehtävänsä, he pääsivät Herransa luo kirkkauteen. Ja tuota aikaa varten – ettei Herran lauma jäisi ilman ruokaa ja kaitsentaa – Herra antoi laumalleen tehtäväksi kutsua aina uusia alipaimenia. Heidät tuli asettaa samaan apostoliseen virkaan, siihen virkaan, joka on Sanan oma virka. Näiden palvelijoidensa ja alipaimentensa kautta Kristus – sielujen Paimen ja Kaitsija (1. Piet. 2:25) – Hän itse edelleenkin puhuu laumalleen, kutsuu ja hoitaa sitä. Tällä tavalla Jeesus-paimen Kirkko-laumassaan johdattaa omansa sanan viheriäisille niityille. Sanallaan Hän kutsuu uusia lampaita – sekä alipaimenen, että koko lauman lampaiden välityksellä. Ja nämä uudet lampaat Hyvä Paimen itse johdattaa kastepöydän virvottavien vetten kautta omaan laumaansa. Ja tämän rakkaan laumansa Hän sitten johdattaa myös ehtoollispöytään, jonka Hän valmistaa omilleen susien ja kaikkien heidän vihollistensa silmien eteen. Siinä heidän maljansa on ylitsevuotavainen Hänen sovintoveressään. Tällä tavalla, kun Kristus saa palvella laumaansa asettamansa apostolisen viran välityksellä ja puhtaalla apostolisella sanallaan, silloin Herran lauma saa ruokaa ja kaitsentaa Ylipaimenelta itseltään. Tätä tarkoittaa, että me tunnustamme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen Kirkon.

Lopuksi

Tämä Kristuksen kirkko ei voi koskaan kadota, niin kauan kuin tämä maailma pysyy (Augsburgin tunnustus, VII Kirkko). Sillä tällä Kirkko-laumalla on kaikkivoipa, väkevä Paimen, joka sanassaan ja sakramenteissaan on heidän kanssaan joka päivä maailman loppuun asti (Matt. 28:20b). Laumalla on Paimen, joka on antanut oman henkensä alttiiksi lampaidensa puolesta. Hän on antanut henkensä myös siksi, että kaikki muutkin ympäri maailmaa saisivat syntinsä anteeksi, ja että Hän sitten saisi ottaa heidätkin omikseen. Tämä Herran armo on nyt annettu meillekin. Kuoleman voittanut Herra Kristus on armonsa ja rakkautensa tähden liittänyt meidätkin Lammaslaumaansa, oksastanut meidät jaloon Öljypuuhun, liittänyt jäseniksi pyhään Ruumiiseensa, eläviksi kiviksi siihen Temppeliin, joka on Hänen oma Ruumiinsa, tehnyt meidätkin kansalaisiksi Omaisuuskansassaan. Kaikki rodulliset, kansalliset, sosiaaliset, koulutukseen liittyvät, kaikki erot on poistettu. Siksi mekin saamme Apostolin kanssa iloita: ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” (Gal. 3:28-29) Kiitetty olkoon Herra, että Hän on perustanut yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen Kirkkonsa! Kiitetty olkoon Herra, että Hän on tehnyt kaiken tämän meidän pelastukseksemme!

(Saarna on pidetty Samuelin seurakunnassa Lahdessa 14.4.2013.)