2. sunnuntai loppiaisesta (1. vsk), Joh. 2:1–11

Jumalan kirkkaus luodussa

Tämän sunnuntain evankeliumissa meille on talletettuna ensimmäinen tunnusteko, jonka Herramme Kristus maanpäällisen elämänsä aikana teki. Tässä suuressa ihmeessä Jeesus ilmoittaa kirkkautensa ja Hänen opetuslapsensa uskovat Häneen. Missä tämä kirkkauden ilmoittaminen tapahtuu? Se tapahtuu siinä, minkä Herra itse on luonut. Kun Kristus tekee ensimmäisen ihmetekonsa, Hän ei halveksi luotua, vaan käyttää juuri sitä ihmeellisen työnsä välikappaleena.

Avioliitto

Kun Jumala loi ihmisen, Hän ei tahtonut, että tämä joutuu olemaan yksin. Ihmiseltä ei tietenkään puuttunut yhtään mitään siellä paratiisin ihanuuden ja runsauden keskellä. Siellä Aadam eli yltäkylläisyydessä ja myös rikkumattomassa yhteydessä Jumalaan. Kuitenkin Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” (1. Moos. 2:18) Siksi Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi (1. Moos. 1:27). Luomisen alusta asti Jumala asetti avioliiton oikeaksi miehen ja naisen väliseksi suhteeksi. Ja kun Hän oli kaiken näin luonut ja säätänyt, sana sanoo: ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.” (Gen. 1:31a)

Evankeliumista luemme, että Herramme saa kutsun häihin. Mitä Hän tähän kutsuun vastaa? Hän vastaa: Kyllä minä tulen! Ja Hän tulee. Hän ei halua, että tuo aviopari jää yksin, yrittämään omin voimin tulla keskenään toimeen tässä maailmassa. Ei, vaan Jumalan Luomissana, Kristus, avioliiton asettaja, Hän tahtoo siunata tuota avioliittoa läsnäolollaan. Siksi Hän tulee mielellään häävieraaksi.

Jumala on siis asettanut avioliiton järjestyksen. Saako avioliitto tänä päivänä olla siinä asemassa, mikä sille luomisen perusteella kuuluu? Vai tietääkö ihminen Luojaansa paremmin, minkälainen parisuhde hänelle on hyvä? Niin moneen suhteeseen lähdetään Jumalan luomisjärjestyksen ohi. Niin monta liittoakin solmitaan välinpitämättöminä Jumalan sanasta. Ja sitten toisaalta, jossakin tällaisia väärinkäytöksiä taas kauhistutaan niin, että avioliitto tahdotaan hylätä kokonaan. Ajatellaan ehkä, että olisi kristillisempää elää aivan yksin. Ja voi toki olla, että joillekin harvoille Jumala antaa tällaisen lahjan, tehtävän elää itsenäisesti. Näin voi jäädä enemmän aikaa Jumalalta saadun kutsumuksen hoitamiseen. Mutta ei Herra kiellä avioliittoa, vaan Hän tahtoo siunata sen. Parisuhteiden väärinkäytön Hän kieltää. Avioliitto perustuu Hänen omaan hyvään luomistekoonsa. Siksi Jeesus tahtoo olla läsnä, kun Hänet kutsutaan häihin. Hän tahtoo olla läsnä tällekin Kaanaan häiden avioparille.

Voi, jospa meidän avioliittomme voisivat olla sellaisia, minne Jeesus on kutsuttu! Voi, kunpa mekin voisimme itse toivottaa Herran Jeesuksen tervetulleeksi siunaamaan avioliittomme ja kehottaa lapsiammekin tekemään niin! Sillä Jeesus haluaa tulla. Hän ei halveksi luotua, vaan haluaa siunata sen läsnäolollaan. Ja kun Herra Jeesus tulee hääjuhlaan, Hän tahtoo myös iloita ja riemuita hääparin kanssa näin suuresta tapahtumasta: tässä Jumalan ”sangen hyvä” luomistyö saa olla oikeassa käytössään! Ja kun nyt evankeliumissa Herramme Kristus tekee ensimmäisen ihmetekonsa, Hän valitsee kirkkautensa ilmoittamisen näyttämöksi juuri hääjuhlan. Hän ei halveksi luotua, vaan toimii juuri siinä, luodun yhteydessä ja sen kautta.

Vesi ja viini

Kun Kristus evankeliumissa ilmoittaa kirkkautensa, mitä välineitä käyttäen tämä tapahtuu? Kun Herramme tekee ensimmäisen ihmetekonsa, taas Hän käyttää juuri luotua ihmeellisen työnsä välikappaleena. Hän käskee ottamaan vettä. Hän käskee kantamaan suuren määrän vettä noihin valtaviin kivisiin sammioihin. Sana sanoo: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.” (Gen. 1:1–2) Ja nyt tuo sama vesi – osa Herran luomistyötä – saa olla Hänen jatkuvan luomistyönsä välineenä, Hänen ihmetekojensa välikappaleena. Herra tekee siitä uutta. Mitä Hän tekee? Hän tekee viiniä.

Kun Jumala loi maailman, Hän teki maan tuottamaan ”puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää…” Ja Hän ”näki, että se oli hyvä”. (1. Moos. 1:12) Näistä puista Hän kehotti ihmistä myös vapaasti syömään. Ainoastaan hyvän- ja pahantiedon puuta heidän tuli karttaa (1. Moos. 2:16). Viiniköynnöksen hedelmistä Nooakin sitten alkoi valmistaa myös juomaa. Hän tosin itse lankesi tämän uuden alkoholijuoman käytössä, ja juopui siitä ikävin seurauksin, niinkuin Mooses kirjoittaa. (1. Moos. 9:20–25) Mutta puiden hedelmä luotiin ihmisten kiitoksella nautittavaksi.

Saavatko Jumalan luomat ruoat ja juomat olla tänä päivänä siinä käytössä, mikä niille luomisen perusteella kuuluu? Vai tietääkö ihminen paremmin kuin niiden Luoja, miten niitä tulisi käyttää? Niin monta kertaa Jumalan luomistyön hedelmiä käytetään hyvän luomisjärjestyksen ohi. Niin usein esimerkiksi juuri viinipuun hedelmiä käytetään juopumistarkoituksessa. Niin monta kertaa annetaan näin tilaa Jumalan tahdon vastaiselle irstaalle menolle. Ja toisaalta, jossakin tällaista väärinkäytöstä kauhistutaan niin, että Jumalan luomistyön hedelmät tahdotaan hylätä kokonaan. Ja tokihan näissä asioissa onkin hyvä olla mieluummin pidättyväisempi, kuin liian huoleton. Ihmisen langennut luonto kun on kovin altis käyttämään luotua väärin. Toiseksi, tässä asiassa on hyvä ottaa huomioon myös se veli tai sisar, joka kokee, ettei omantuntonsa tähden voi vapaasti käyttää kaikkea luotua. Kristillisen vapauden varjolla tällaista heikompaa veljeä ei saa loukata. (1. Kor. 8) Mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita, että luotu itsessään olisi pahaa. Ei Kristus kiellä luomiensa lahjojen käyttöä, vaan niiden väärinkäytön Hän kieltää, kun Hän apostolin suulla sanoo: ”Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä”. (Ef. 5:18) Kaikki Herran ravinnoksemme antamat ruoat ja juomat ovat Hänen hyvää luomistekoaan. Siksi Hän tahtoo, että me rukoilemme Hänen siunaustaan niiden käyttöön, niinkuin Hän sanoo: ”Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.” (1. Tim. 4:4–5)

Voi jospa kaikki meidän ateriahetkemme olisivatkin sellaisia hetkiä, missä todella pyydämme Herralta siunausta ja johdatusta Hänen luomisen lahjojensa käyttöön ja opettaisimme lapsiammekin tekemään niin. Sillä Herra ei halveksi luotua, vaan tahtoo siunata sen. Silloin me, jotka otamme nämä Hänen lahjansa vastaan, saamme iloita Hänessä ja kiittää Häntä niistä. Silloin Hänen ”sangen hyvä” luomistyönsä saa olla oikeassa käytössään! Ja kun nyt evankeliumissa Kristus tekee ensimmäisen ihmetekonsa, Hän valitsee kirkkautensa ilmoittamisen välikappaleiksi juuri veden ja viinin. Hän ei halveksi luotua, vaan toimii juuri sen kautta.

Ruumis ja puu

Samoin on myös meidän pelastuksemme asiassa: Kun Kristus tekee pelastavan ihmetekonsa ja niin ilmoittaa kirkkautensa, taas Hän käyttää juuri luotua ihmeellisen työnsä välikappaleena.

Jumala on luonut ihmisen vaalimaan ja hoitamaan luomakuntaansa. Maan tomusta Herra on muovannut ihmiselle ruumiin, antanut hänelle ihmeellisiä lahjoja ja kykyjä. Tällaisena, Jumalan luomana ihminen on Hänen silmissään sangen hyvä. Ja nyt, kun Jumalan Luomissana Kristus tekee pelastavan ihmetekonsa, Hän omaksuu itse tämän ihmisyyden. Hän, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Hän tulee aikaan. Hän, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, tulee vaatimattoman neitsyen kohtuun. Hän, joka on syntynyt, eikä luotu, Hän ei kuitenkaan halveksi luomaansa maailmaa, vaan tulee itse siihen. Hän omaksuu ihmisen ruumiin.

Me emme ole osanneet käyttää Jumalan luomaa ruumistamme oikein. Emme ole tarpeeksi kuunnelleet sitä ja niin olemme väsyttäneet sen. Tai olemme liikaakin kuunnelleet sen langenneita haluja ja totelleet niitä. Toisaalta, jossakin tällaisesta ruumiin väärinkäyttämisestä kauhistutaan niin, että katsotaan paremmaksi paeta koko luotua ruumiillisuutta. Näiden vaikeuksien takia ehkä ajatellaan, että koko ruumiillinen maailma on itsessään pahaa. Siksi tästä ruumiista ja tästä maailmasta olisi parempi paeta johonkin hengellisen harjoituksen sfääriin. Mutta ei Herra kehota meitä sellaiseen. Ei Herra kiellä ruumiissa elämistä tai ruumiin terveellistä käyttöä, vaan ruumiin väärinkäytön Hän kieltää. Ihminen kokonaisuutena – ruumiineen kaikkineen – on Jumalan hyvää luomistekoa. Siksi Herra tahtoo siunata Hänet, niinkuin Hän Aadamille ja Eevalle sanoo: ”Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi”. (1. Moos. 1:28a-b)

Herra tekee kuitenkin vielä enemmän. Meidän syntisyytemme on turmellut ruumiimme ja tuonut siihen väsymisen, kulumisen, kivut ja sairaudet, lopulta kuoleman. Lankeemuksen tähden kaikki on turmeltunut. Mutta Herran luomistyö on alunperin tarkoitettu kokonaan hyväksi, ja siksi Hän tahtoo pelastaa sen tästä kaameasta tilasta. Juuri siksi iankaikkinen ja muuttumaton Jumalan Poika tulee Nasaretin Jeesuksessa aikaan, tähän maailmaan. Kun Herramme Kristus tahtoo tehdä pelastavan ihmetekonsa – siis pelastaa sinut ja minut tästä kuoleman ruumiista! (Room. 7:24) – Hän valitsee kirkkautensa ilmoittamisen välikappaleeksi juuri ihmisruumiin. Hänhän sanoo Johanneksen kautta: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:14) Herra Kristus ei siis halveksi luotua, vaan ilmoittaa kirkkautensa juuri siinä, siis ihmisyydessään. Hän omaksuu ihmisyyden, kuitenkin ilman syntiä ja turmelusta. Tässä on meidän pelastuksemme perusta. Ja Jumalan ihmeellinen suunnitelma jatkuu: Me kuulimme, että kun Jumala loi maailman, Hän teki maan tuottamaan ”puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää…” Ja Hän ”näki, että se oli hyvä”. Kun Herramme Kristus tahtoo tehdä pelastavan ihmetekonsa, Hän valitsee kirkkautensa ilmoittamisen paikaksi juuri tämän luomistyönsä osan, puun. Ja juuri siihen – siis puuhun – siihen Hän tahtoo tulla naulatuksi, että Hänen verisen uhrinsa tähden tuo ristin puu tulisi meille elämän puuksi, ja kantaisi hedelmää iankaikkiseen elämään.

Eläkäämme mekin tuon ihmeellisen elämän puun, Golgatan puun iankaikkisesta hedelmästä! Opettakaamme mielellämme myös lapsillemme, mitä rakas Herra Kristus on heidänkin puolestaan tehnyt! Hän on sovittanut meidän kaikki syntimme. Hän on antanut ruumiinsa pahoinpideltäväksi ja surmattavaksi. Niin Hän on sovittanut meidän luomisen lahjojen väärinkäyttömme, Hän on sovittanut sen kertakaikkiaan. Kun Herramme Kristus näin tekee pelastavan ihmetekonsa, Hän valitsee kirkkautensa ilmoittamisen paikaksi oman ruumiinsa ja puun. Hän ei siis halveksi luotua, vaan meidän luotujen tähden toimii juuri sen kautta. Ja siksi Hänessä meidän syntimme ovat nyt sovitetut.

Sana, vesi, leipä ja viini

Tänäänkin Kristus ilmoittaa kirkkautensa meille. Mitä välineitä käyttäen se tapahtuu? Kun Kristus tänään tekee pelastavan ja ravitsevan ihmetekonsa, taas Hän käyttää luotua tämän työnsä välikappaleena. Kristus on itse persoonallisen Jumalan oma Sana ja kommunikaatio. Pojassaan Jumala käyttää siis Sanaa. Ja siksi, kun Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, ihminen on myös luotu sanoja käyttäväksi, kommunikoivaksi olennoksi. Kun nyt Herra tänään tekee pelastavan ja uudistavan ihmetekonsa meidän keskellämme, Hän käskee käyttämään sanoja, että me kuulisimme Hänen äänensä. Eivätkä nämä olekaan mitä tahansa sanoja, vaan Herra käskee lukemaan ja opettamaan korvin kuultavaa sanaa, sitä sanaa, joka Hän itse on, Jumalan Sanaa. Kristus saarnaa ja saarnauttaa itseään. On kuin Hän sanoisi: Minä en ole hävennyt enkä halveksinut sinua, omaa luomistekoani. Minä olen tullut sinun kaltaiseksesi ihmiseksi, jotta voisin kantaa sinun syntisi puhtaassa ja pyhässä ruumiissani. Minä olen omaksunut ihmisyyden, että voisin tulla naulatuksi itse luomaani puuhun sinun sijastasi. Minä olen tehnyt sen, että voisin ottaa sinulta pois luomistahtoni vastaisuuden, ja antaa sen sijaan sinulle oman puhtauteni ja pyhyyteni. Minä kantanut sinun kuolemasi. Ja minä olen voittanut sinun kuolemasi. Ja nyt minä, Jumalan Sana, tulen sinun tähtesi luotujen ihmisten käyttämäksi sanaksi, sinun luoduille korvillesi kuultavaksi. Usko tämä evankeliumin Sana aivan omalle kohdallesi! Usko minuun, niin sinä pelastut (Ap. t. 16:31).

Ja sitten Herra Kristus käskee ottamaan luomaansa vettä ja yhdistää sanansa, siis oman itsensä siihen. Näin Hän tulee itse kasteveteen, ja on siinä läsnä. Hän tulee, että Hän saisi itsellään valella sinun syntisi pois. Ja kun syntisi ovat näin pois pestyt, se pesu on joka päivä uusi. Olet saanut turmeltuneen luontosi verhoksi Kristuksen oman pyhyyden ja turmeltumattomuuden (Gal. 3:27). Jos tuletkin Hänen luokseen rikkoneena ja niin Hänestä riisuutuneena, niin kuitenkin saat yhä uudestaan palata tähän iankaikkisesti kestävään pesuun ja pukeutumiseen, pyhässä kasteeseesi. Tämä kaste on Kristus itse, ja siksi tämä kaste kestää aina iankaikkisuuteen asti.

Ja sitten Herra Kristus käskee ottamaan viiniä ja leipää, jotka Hän on itse luonut. Ja Hän yhdistää sanansa, siis oman itsensä niihin. Näin Hän tulee itse tuohon viiniin ja leipään, ja on niissä. Hän tekee ne omaksi verekseen ja ruumiikseen. Ne ovat sitä aivan todellisesti. Niiden kautta Herra Jeesus tahtoo omalla itsellään puhdistaa ja ravita sinut: Omalla verellään Hän tahtoo puhdistaa ne haavat, jotka synti on sinun sieluusi lyönyt. Omalla verellään Hän tahtoo pestä sinusta kaiken saastan pois. Ja omalla ruumiillaan, iankaikkisen elämän ruoalla Hän tahtoo ravita sinut.

Kun Herramme Kristus näin tekee pelastavan ihmetekonsa, Hän valitsee pelastuksen välineiksi ja kirkkautensa ilmoittamisen välineiksi nämä: Hän valitsee luomiensa ihmisten käyttämät sanat, luomansa puhtaan veden, luomansa viinipuun ja viljapellon hedelmän. Herra ei halveksi luotua, vaan meidän luotujen tähden toimii juuri luodun kautta ja luodussa. Siinä, sanassa, vedessä, viinissä ja leivässä on Hän itse. Niin, Jumalan sanan tähden ne ovat Hänen tulemisensa ja työnsä välineitä, meidän pelastukseksemme.

Häissä ei viini lopu

Jumala on Pyhän sanansa ensimmäisillä sivuilla, maailman alussa luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi, ja valmistanut heille riemullisen hääjuhlan. Pyhän Raamatun viimeisillä sivuilla Hän ilmoittaa meille toisen, taivaallisen hääjuhlan. Jumalan Poika Jeesus Kristus on niiden häiden sulhanen. Hän on valmistanut suuren, riemullisen hääjuhlan. Ja juuri tänään Hän odottaa, että saa lähteä noutamaan morsiantaan, rakasta Kirkkoaan noihin ikuisiin häihinsä. Kristus on kalliilla uhriverellään ostanut sinullekin pääsyn Hänen Kirkkoonsa. Kasteen ja uskon kautta sinä kuulut tuohon Herran morsiameen! Sinulla on paikka Herran yhteydessä, Hänen ikuisissa häissään! Ja jo nyt täällä luodun maailmamme ajassa me saamme maistaa esimakua tuosta hääjuhlasta, ja kuitenkin aivan todellisesti. Ehtoollisen juhlapöydässä Sulhanen on jo läsnä ja tarjoaa kaikki lahjansa, oman itsensä. Meillä on juuri se Sulhanen, joka on säästänyt hyvän viinin tähän asti. Hänen pöydästään ei viini koskaan lopu, sillä Hän – iankaikkisesti elävä Herra – itse omassa veressään ja ruumiissaan ravitsee morsiamensa. Tämä iankaikkinen ja pelastava viini antaa meille ilon, rauhan ja vapauden. Näin Herra myös kaunistaa meidät, rakkaan morsiamensa, ja tekee meidät valmiiksi taivaalliseen hääjuhlaansa. Sitä päivää varten Hän, maailman Luoja luo uuden Taivaan ja uuden maan. Sinä päivänä Hän saa siellä nähdä meidät kasvoista kasvoihin ja me Hänet. Sinä päivänä Hän saa ikuisesti omistaa meidät, ja me Hänet. Sinä päivänä ei juhlista viini lopu, sillä Hän ravitsee itse meidät omalla itsellään, niinkuin sana sanoo: ”Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.” (Ps. 17:15) Ottakaamme siksi tänäänkin uskossa vastaan sulhanen Herra Kristus ja kaikki Hänen pelastavat ihmetekonsa, jotka Hän tarjoaa meille luomiensa välikappaleiden kautta. Herra toimii näin, sillä Hän ei halveksi meitä luotujaan, vaan tahtoo pelastaa meidät iankaikkisiin häihinsä Taivaaseen. Ottakaamme siis vastaan Hänen kaikki lahjansa, iloitkaamme ja kiittäkäämme niistä. Juhlapöytä on jo nyt katettu. Iankaikkinen juhla on aivan käsillä. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuel-yhteisössä Lahdessa 20.1.2013.)