2. sunnuntai helluntaista (1. vsk), 1. Joh. 4:16b–21

Pysy sanassa – Kristus pysyy sinussa!

Jumala on Rakkaus

Päivän pyhä epistola kehottaa meitä pysymään rakkaudessa. Kukapa meistä ei tahtoisi osakseen rakkautta! Kukapa ei tahtoisi, että rakkaus myös kestäisi, että saisi oikein pysyä rakkaudessa! Mutta mitä rakkaus on? Vuosituhansia ihmiset koettaneet tavoittaa vastausta tähän kysymykseen. Joku sanoo: rakkaus on suurin aarre, kaikkein tavoiteltavinta maailmassa. Kun tämän aarteen löytää, kaikki elämässä asettuu kohdalleen. Oikein ymmärrettynä tämä onkin varmasti ihan totta. Edelleen sanotaan: rakkaus on ihana tunne. Kyllä rakkaus varmasti juuri sitäkin on. Suosittu pop-artisti laulaa rakkaudesta, ”se on rajoittamaton, täysin viaton, vaikka miten se tuomitaan”. Eikö tämä tarkoita, että rakkaus on aina oikeaa ja puhdasta, ja että kukin saa aivan itse päättää mitä rakkaus omalla kohdalla tarkoittaa, miten se omassa elämässä ilmenee? Tällaistako on rakkaus? Ei ystävät, Jumalan sana puhuu meille muuta.

Rakkaus on ensisijaisesti persoona. Pyhässä Raamatussa meille vieläpä ilmoitetaan, kuka Hän on. Sana sanoo: ”Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:16). Tässä on nyt ihana evankeliumi sinulle ja minulle. Sana kyllä myös sanoo, että Jumala on kertakaikkisen tuonpuoleinen ja että Hänen ajatuksensa ovat korkeammalla meidän ajatuksiamme. Mutta Hän ei kuitenkaan tahdo olla sinulle etäinen tai käsittämätön. Luther kirjoittaa:

Jumala ei ole suorastaan mitään muuta kuin rakkaus. Kuka tätä voi uskoa? Ei hän näiden sanojen mukaan ole ainoastaan hyvyys, vaan itse rakkaus. Tästä voi jokainen päätellä, kuka tuntee Jumalan, kuka ei. Se joka tuntee hänet suuttuneena, vihamiehenä, vihastuneena tuomarina, ei tunne Jumalaa, koska hän ei tunne Jumalassa olevaa rakkautta. (Luentoja ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä. 1. Joh. 4:16.)

Kun Jumala siis ilmoittaa itsensä meille, Hän sanoo olevansa persoonallinen Rakkaus. Ja koska Jumala on myös iankaikkinen, myös Hänessä oleva rakkaus on jotakin aivan muuta kuin ajallinen, inhimillinen rakkaus. Ajattele: tämä Jumala, tämä taivaallinen ja iankaikkinen Rakkaus, Hän haluaa sinut yhteyteensä. Hän haluaa antaa kaikki lahjansa, rakkautensa sinulle.

Rakkaus luopuu omastaan

Rakkaus ei siis ole ainoastaan jokin abstrakti tunne, vaan Hän on persoona. Rakkaus on myös tämän persoonan olemuksesta lähtevää päättäväistä ja harkittua toimintaa. Tämä toiminta ei riipu mistään tunteista. Meidän ihmisten tunteethan ovat muuttuvaisia, mutta Jumala ei muuttuvainen, vaan Hän on iankaikkinen ja muuttumaton. Hän sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti (Hepr. 13:8). Siksi Hänen rakkautensa ei myöskään riipu tunteista. Todellinen Rakkaus toimii ja on aktiivinen silloinkin, kun se joutuu luopumaan omastaan päämääränsä saavuttamiseksi. Tällaista on Jumalan rakkaus. Se on ilmestynyt meille Hänen Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa. Apostoli Johanneksen suulla Herra sanoo: ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:9-10) Toki Jumalan Poika Kristus olisi voinut jäädä Isän luokse taivaan kirkkauteen. Mutta koska Isä rakasti sinua niin paljon, Hän lähetti Poikansa tähän maailmaan: Jumalan Kristus astui alas sinun luoksesi, ihmiselämän muuttuvaisuuteen. Maailmassa ollessaan Jeesus Kristus olisi kyllä hyvin voinut säästää itsensä kärsimykseltä. Mutta rakkaudesta sinuun Hän ei säästänyt itseään. Päin vastoin Hän suostui antamaan itsensä siihen ristin kärsimykseen, jonka sinun syntisi olivat ansainneet. Tässä on todellinen Rakkaus: Se ei etsinyt omaa etuaan (1. Kor. 13:5). Sinä olit ansainnut iankaikkisen rangaistuksen, mutta Kristus otti tuon rangaistuksen kantaakseen, sinun puolestasi. Hänen rakkauttaan on, että sinun syntisi ovat nyt anteeksi annetut!

Rakkaudessa pysyminen – sanassa pysyminen

Nyt me voimme nähdä myös, mitä on se ”rakkaudessa pysyminen”, josta Herra meille epistolassa puhuu. Hänhän sanoo: ”Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.” (1. Joh. 4:16b) Todellinen, pyyteetön rakkaus ei lähde yhdestäkään meistä luonnostaan. Omista inhimillisistä lähtökohdistamme katsottuna meidän rakkautemme on kaikkea muuta kuin ”rajoittamatonta” tai ”täysin viatonta”. Mielellään se etsisi omaansa. Mielihyvin se päättäisi, että mikä minulle juuri nyt sopii. Voiko kukaan kovinkaan kauaa ”pysyä” tällaisessa ihmislähtöisessä rakkaudessa? Vastaus on selvästi nähtävissä meidän yhteiskunnassamme. Lehdet, laulut, elokuvat, televisio, kaikki huutaa: ”rakkaus vain loppui”. Mutta todellinen kristillinen rakkaus ei lähdekään meistä ihmisistä. Sen lähtökohtana on, että Jumala on ensin lahjoittanut rakkautensa meille. Herrahan sanoo: ”Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.” (1. Joh. 4:19) Toisin sanoen: Jumalan rakkaus on ilmoitettu sinulle Kristuksessa! Tämä on rakkautta, joka ei lopu, vaan pysyy. Siksi siinä on myös mahdollista pysyä. Ja nyt Herra kehottaa sinua pysymään rakkaudessaan. Jos pysyt Jumalan rakkaudessa, pysyt myös Jumalassa. Näin on siksi, että Jumala itse on Rakkaus.

Mutta miten Jumalassa ja Hänen rakkaudessaan voidaan pysyä? Yksinkertaisesti siten, että pysytään siinä, missä Hän antaa itsensä ja rakkautensa meille. Johanneksen kautta Herra sanoo: ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.” (1. Joh. 2:24) Mitä on tämä, mitä sinäkin olet ”alusta asti kuullut”? Se on Jumalan sana. Se on puhdas evankeliumin sanan saarna. Sinullekin on jo alussa opetettu tämä Herran sana. Ehkä kotona lapsuudessa, ehkä rippikoulussa, ehkä täällä messussa. Pysyköön sinussakin nyt se, minkä olet alusta asti kuullut. Kun sinä siis pysyt Jumalan sanassa ja sana pysyy sinussa, niin tämän sanan kautta Herra tulee luoksesi ja pysyy luonasi. Tätä tarkoittaa epistolamme sana: ”joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.” Toisin sanoen juuri Sanansa kautta Herra lupaa pysyä sinussa. Edelleen Hän sanoo Johanneksen suulla: ”Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.” (1. Joh. 4:15) Kun sinä siis sanan kautta pysyt Kristuksen omana ja Pyhässä Hengessä tunnustat Hänet Jumalan Pojaksi ja Vapahtajaksi, silloin voit olla varma, että Pyhä Henki toimii sinussa. Eihän kukaan voi sanoa: ”Jeesus on Herra” muuten kuin Pyhässä Hengessä (1. Kor. 12:3). Ja kun Pyhä Henki näin sanan ja uskon kautta vaikuttaa sinussa, Herra itse on sinun luonasi ja tahtoo pysyä luonasi. Sanan kautta Hän myös pitää sinut omanaan. Niin sinä pysyt Hänen rakkautensa piirissä. Sanansa kautta Hän joka päivä saarnaa sinulle taivaallista rakkauttaan, syntien anteeksiantamusta ja iankaikkista elämää Kristuksessa.

Rakkauden hedelmät ovat Herran työtä

Ehkä olet kipeällä tavalla joutunut vastakkain oman rakkautesi puutteellisuuden kanssa. Kuitenkin silloin, kun Sanan kautta pysyt Jumalassa ja Hän näin myös pysyy sinussa, silloin sinunkin elämässäsi on totta se, mitä Herra tässä sanoo: ”Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä”. (1. Joh. 4:17a) Kuulitko? Rakkaus on tullut täydelliseksi sinussa. Miten se on mahdollista? Se on mahdollista, koska tämä rakkaus ei ole peräisin sinusta. Se ei ole sinun inhimillistä rakkauttasi, vaan se on Herran rakkautta. Kun elät Hänen omanaan ja Hänen rakkautensa yhteydessä, silloin sinulla on tuomiopäivänäkin ”turva”, sinulla on παρρησία (parresia): rohkeus, pelottomuus, varmuus. Tuona viimeisenä päivänä sinut rakkauden teoista tunnetaan Herran omaksi, niin kuin Kristus-kuningas silloin itse sanoo omilleen: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.” (Matt. 25:34–36) Herra ei tässä tarkoita sitä, että sinä omalla rakkaudellasi tai rakkaudenteoillasi ansaitsisit paikan Hänen lammaslaumassaan, pelastettujen  joukossa. Päinvastoin, oma rakkautesi on kyllä puutteellista ja monella tavalla epäonnistuvaakin. Mutta juuri siksi sinä tarvitset joka päivä sitä, että sanan kautta pysyt Jumalassa ja että Hän pysyy sinussa. Tarvitset sitä, että Hän saa yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden lukea sinun hyväksesi Jeesuksen ristin ansion. Se ansio peittää kaikki sinun rakkauden puutteesi ja syntisi. Kun Kristuksen sovitustyö ja lahjavanhurskaus näin armosta luetaan sinulle, silloin Pyhä Henki saa sinussa aikaan rakkautta ja rakkaudentekoja. Ja vaikka rakkautesi ja nämä hyvät tekosi olisivat kuinka pieniä ja vaatimattomia, uskosi tähden ne ovat Jumalan silmissä mieluiset ja täydelliset. Itse sinä ehkä näitä tekoja näe tai huomaa, mutta kun pysyt Herrassa, Hän varmasti saa niitä sinussa aikaan. Ne ovat Hänen omia tekojaan sinussa, ja niin sinusta jopa sanotaan: ”sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.” (1. Joh. 4:17b) Kun Henki tällä tavalla tekee sinun kauttasi omaa rakkaudentyötään, se todistaa maailmalle, että olet jo Kristuksessa vanhurskautettu. Sinut tunnetaan Pyhän Hengen asuinpaikaksi, Jumalan lapseksi, Hyvän Paimenen rakkaaksi lampaaksi. Rakkaudenteot ovat Kristuksessa saamasi lahjavanhurskauden hedelmää. Koska Hän on ensin rakastanut sinua ja sovittanut sinut, sinäkin voit sitten alkaa rakastaa Hänen rakkaudellaan. 1600-luvun suuri luterilainen teologi Johannes Gerhard huudahtaa:

Kuinka rakastettava siis onkaan hän, joka ensinnä on meitä niin suuresti rakastanut? Hän on rakastanut meitä silloin, kun meitä ei vielä ollut olemassa: onhan tulosta Jumalan rakkaudesta, että me olemme syntyneet tähän maailmaan. Hän rakasti meitä, kun vielä olimme hänen vihollisiaan, sillä Jumalan säälistä ja rakkaudesta on todisteena se, että hän lähetti Poikansa Lunastajaksemme. (Room. 5:10) Hän rakasti meitä silloin kun olimme langenneet synteihin, sillä Jumalan rakkaudelle on ominaista, ettei hän heti, jos olemme rikkoneet, anna kuoleman kohdata meitä, vaan odottaa kääntymystämme. Jumalan rakkaudelle on ominaista, että hän johdattaa meidät taivaalliseen loistoon ohi meidän ansiomme, jopa vastoin meidän ansiotamme. (Uskon pyhä salaisuus. Pyhät tutkistelut, 9.)

Kaikki tämä tulee sinulle Jumalan sanan kautta, yksin Jumalan sanan kautta. Pysy sinäkin siksi sanassa. Lue sitä mielelläsi. Asetu sanan alle oppivalla mielellä niin kuin Betanian Maria, joka asettui Herran jalkojen juureen kuulemaan Hänen ääntään. Ole kuin tarkkakorvainen lammas, joka ei suostu kuulemaan muuta kuin Hyvän Kristus-paimenen ääntä. Etsiydy jäseneksi seurakuntaan, jossa Jumalan sanasta ei tingitä, vaan jossa sanaa opetetaan sanan mukaisesti. Etsiydy sellaisen saarnatuolin ja alttarin ääreen, joista Herran lahjat jaetaan niin kuin Herra itse tahtoo. Äläkä käy vain vieraana, silloin jos siltä tuntuu, vaan pysy siellä. Pysy puhtaan Jumalan rakkauden yhteydessä. Tämä on hyvin tärkeää, koska vain ja nimenomaan sanan kautta ja sanan yhteydessä Herra tahtoo tehdä työnsä tässä maailmassa. (Schmalkaldenin opinkohdat. Kolmas osa. 8. Rippi, 10.) Pyhässä sanassaan Herra myös antaa sinulle kaiken: Jumalan puhtaassa sanassa on sinun pelastukseksi. Siinä on sinulle auki yhteys Jumalaan ja Hänen rakkauteensa Kristuksessa. Olkoon Herran sana siksi sinunkin kallein aarteesi. Se on paljon enemmän kuin mitkään ajalliset, katoavat aarteet. Se on taivaallinen, katoamaton aarre. Kun sen aarteen saat omistaa, saat osaksesi Kristuksen ja Hänen rakkautensa. Ja sen rakkauden aarteen yhteydessä kaikki asettuu kohdalleen paitsi elämässäsi, niin myös kuolemassasi. Nimittäin sanansa kautta Jumala pysyy sinussa ja lahjoittaa sinulle iankaikkisen elämän ja pelastuksen. Pysy siksi aina Jumalan sanassa. Silloin pysyt Kristuksessa, Hänessä joka on Rakkaus. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin seurakunnassa Lahdessa sekä Heinolan jumalanpalvelusyhteisössä 2.6.2013.)